THANKSGIVING
Ohjaus: Eli Roth
Pääosissa: Nell Verlaque, Jalen Thomas Brooks, Addison Rae, Milo Manheim, Tomaso Sanelli, Gabriel Davenport, Jenna Warren, Patrick Dempsey, Rick Hoffman, Karen Cliche, Gina Gershon, Jeff Teräväinen, Ty Olsson, Amanda Barker, Tim Dillon, Mika Amonsen, Shailyn Griffin ja Adam MacDonald
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 16
Thanksgiving on Eli Rothin ohjaama kauhuelokuva, joka perustuu hänen omaan feikkitraileriinsa, jonka hän teki Grindhouse-projektia varten, eli esitettäväksi Quentin Tarantinon Death Proofin (2007) ja Robert Rodriguezin Planet Terrorin (2007) yhteydessä. Kun samaan tarkoitukseen tehdyistä muista feikkitrailereista tehtiin elokuvat Machete (2010) ja Hobo with a Shotgun (2011), Roth alkoi työstämään oman trailerinsa pohjalta oikeaa elokuvaa. Projekti eteni kuitenkin hitaasti ja Roth päätyi jatkuvasti tekemään muita elokuvia. Lopulta kuvaukset käynnistyivät tämän vuoden maaliskuussa ja nyt Thanksgiving on saapunut elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin heti, kun kuulin Rothin työstävän elokuvaa trailerin pohjalta ja kiinnostukseni kasvoi, kun elokuva alkoi jopa keräämään kehuja niin kauhufaneilta kuin kriitikoiltakin. Kävin katsomassa Thanksgivingin positiivisin mielin sen ensi-iltapäivänä.
Kun kiitospäivän yhteydessä alkanut Black Friday -alennuskampanja johtaa kaaokseen ja kuolemiin paikallisessa supermarketissa, vuotta myöhemmin kiitospäivänä pyhiinvaeltajaksi pukeutunut henkilö alkaa murhaamaan syypäitä.
Sanotaan se nyt heti suoraan, että Thanksgivingin isoin kompastuskivi on sen laimea hahmogalleria. Elokuvasta löytyy hyvin tyypillinen sakki slasher-leffojen kliseehahmoja jalkapallopelaajista seksuaalisiin tyttöihin, jotka toimivat joko uhreina tai murhaajaepäiltyinä. Keskiössä on kaveriporukka, johon kuuluu paikallisen supermarketin omistajan (Rick Hoffman) tytär Jess (Nell Verlaque), hänen poikaystävänsä Bobby (Jalen Thomas Brooks), Jessistä myös kiinnostunut Ryan (Milo Manheim), sekä futispelaajat Evan (Tomaso Sanelli) ja Scuba (Gabriel Davenport) ja heidän tyttöystävänsä Gabby (Addison Rae) ja Yulia (Jenna Warren). Hahmot eivät ole kiinnostavia tai edes järin pidettäviä, jolloin heidän kohtaloistaan ei pahemmin jaksa piitata. Elokuva ei myöskään keksi tehdä näillä kliseetyypeillä mitään uutta ja yllättävää, jolloin aika lailla jokaisen kohtalon voi arvata ensimmäisen vartin sisällä, kun kaikki tärkeimmät tyypit on esitelty.
Elokuvassa nähdään myös muun muassa Karen Cliche Jessin äitipuolena Kathleenina, Patrick Dempsey seriffi Ericinä, Jeff Teräväinen apulaisseriffi Labellena, Gina Gershon Amandana, Amanda Barker tarjoilija Lizzienä, Tim Dillon ja Chris Sandiford vartijoina Mannyna ja Dougina, Shailyn Griffin cheerleader Amyna ja Mika Amonsen tämän salarakkaana Lonniena. Sivuhahmotkaan eivät juuri hetkauta, mutta näyttelijäkaarti tekee ihan kelpo työtä, vaikka jotkut syyllistyvätkin ajoittain ylinäyttelyyn.
Jos Thanksgivingin hahmot olisivat kiinnostavampia ja tykättävämpiä, elokuva nousisi paremmin potentiaaliinsa. Jo tällaisenaankin kyseessä on hyvä kauhuraina, jota tehostaa ohjaaja Eli Rothin anteeksipyytelemättömyys. Jos pelkäsit, että itse elokuvasta tehtäisiin kesympi kuin alkuperäisestä trailerista, ei hätää, sillä Roth on tehnyt leffastaan todella roisin ja verisen. Kun hahmoja tapetaan, se tehdään mahdollisimman mielikuvituksellisesti ja raa'asti. Suolenpätkät pursuilevat lattialle, päitä katkotaan irti ja päätyypä yksi hahmoista kiitospäiväpöytään paistiksi. Muut valtavirtaslasherit jäävät täysin nuolemaan näppejään tällä saralla ja oikeastaan vain viimevuotisessa Terrifier 2:ssa (2022) nähtiin vielä kuvottavampaa settiä kuin tässä.
Verimässäilyä kuitenkin keventää (ja paikoin ehkä jopa tehostaa) elokuvan tietty kieli poskessa -meno. Roth ei ole lähtenyt tekemään leffaa synkkyyksissä murjottaen, vaan hän on halunnut pitää hauskaa roisin ja pöhkön ideansa kanssa. Ei lopputulos ole mikään puhdas kauhukomedia, mutta siitä löytyy hauskat juttunsa ja jotkut tapot ovat niin älyttömän paisuteltuja, että katsojan kasvoille on vaikea olla muodostumatta virnettä. Thanksgiving ei kuitenkaan ole pelkkää aivotonta tappoviihdettä, vaan etenkin sen ensimmäisestä vartista löytyy hyvää satiiria amerikkalaista kapitalismia vastaan. Kiitospäivä on monille amerikkalaisille vuoden merkittävin juhla, mutta se on myös saanut kritiikkiä alkuperäiskansalaisten joukosta. Nykyään kiitollisuuden osoituksen sijaan ihmiset kuitenkin odottavat kiitospäivää seuraavaa alennusmyyntien vyyhtiä. Black Fridayt ovat Yhdysvalloissa muuttuneet niin hurjiksi kulutusjuhliksi, että ihmisiä on joutunut sairaalaan asti, jouduttuaan kaupoissa kirjaimellisesti muiden jalkoihin tai ajauduttuaan tappeluun hyllyn viimeisestä tuotteesta. Leffan alun kaaosta katsoessa on erittäin helppoa asettautua tappajan puolelle - kuka ikinä maskin alta löytyykään.
Eli Roth tasapainottelee menevästi kauhun ja kepeyden välimaastossa, antaen palaa kauhuosastolla silloin, kun kohtaukset sitä vaativat. Jännitettä kasvatellaan menevästi, joskin kunnon painostavuus jää uupumaan, kun katsojalle ei ole väliä, jäävätkö hahmot henkiin vai eivät. Jeff Rendellin käsikirjoituksesta löytyy oivaltavat juttunsa, mutta hahmojen osalta teksti jää ponnettomaksi. Rothin ja Rendellin työtä seuratessa on myös mahdotonta olla huomaamatta yhtäläisyyksiä vanhempiin kauhuleffoihin, kuten Screamiin (1996) ja erityisesti Tiedän mitä teit viime kesänä -leffaan (I Know What You Did Last Summer - 1997). Thanksgivingin nimi voisikin jopa olla "Tiedän mitä teit viime kiitospäivänä". Teknisiltä ansioiltaan elokuva on hyvin tehty. Se on menevästi kuvattu ja leikattu. Lavasteet, asut ja veriset maskeeraukset ovat mainiot ja käytännön tehostein toteutetut brutaaliudet lämmittävät takuulla kauhufanien sydämiä. Äänimaailmakin on ihan hyvin rakennettu, vaikka osa kauhukohtauksista luottaa liikaa kovaäänisiin böö-pelotteluihin.
Yhteenveto: Thanksgiving on kelpo kauhuelokuva, joka toimisi vielä paremmin, jos sen hahmot olisivat kiinnostavia tai tykättäviä ja jos murhaajan identiteetin paljastuminen tarjoaisi edes jonkinlaista yllätyksen tunnetta. Katsojaa ei juuri kiinnosta tuon taivaallista yhdenkään hahmon kohtalo ja suuren osan ajasta sitä luultavasti huomaakin olevansa murhaajan puolella. Elokuva kuitenkin hyötyy valtavasti Eli Rothin ilahduttavasta ohjauksesta. Roth ei lähde tekemään menosta lapsiystävällistä, vaan tapot ovat toinen toistaan raaempia, häijympiä ja mielikuvituksellisempia. Roth myös ymmärtää pitää kielen poskessa ja pilkkeen silmäkulmassa, tehden leffasta varsin hupaisan kaikissa ällöttävyyksissäänkin. Elokuvasta löytyy myös oivaa satiiria amerikkalaisesta kapitalismista ja kiitospäivään liittyvästä älyttömästä suurkulutuksesta. Teknisiltä ansioiltaan leffa on menevä ja näyttelijät hoitavat tonttinsa tarpeeksi hyvin. Parempien hahmojen kanssa Thanksgiving olisi huomattavasti tehokkaampi paketti, mutta jo tällaisenaan kyseessä on tarpeeksi hyvä kauhuraina, jota suosittelen genren ystäville, jotka tykkäävät slashereista, jotka eivät ota itseään liian vakavasti.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.12.2023
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Thanksgiving, 2023, TriStar Pictures, Spyglass Media Group, Ethereal Visage Productions, Cream Productions, Dragonfly Entertainment, Electromagnetic Productions, TSG Entertainment
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti