Arvostelu: Niko 2 - Lentäjäveljekset (2012)

NIKO 2 - LENTÄJÄVELJEKSET

Ohjaus: Kari Juusonen ja Jørgen Lerdam

Pääosissa: Erik Carlson, Mikko Kivinen, Vuokko Hovatta, Aarre Karén, Elina Knihtilä, Riku Nieminen, Juhana Vaittinen, Juha Veijonen, Katariina Kaitue, Pertti Koivula, Kari Ketonen, Jukka Rasila, Petri Manninen, Kari Hietalahti, Risto Kaskilahti, Jaakko Saariluoma, Mika Ala-Panula, Mathilda Leppälahti ja Veikko Honkanen

Genre: animaatio, seikkailu

Kesto: 1 tunti 16 minuuttia

Ikäraja: 7

Kotimainen animaatioelokuva Niko - Lentäjän poika (2008) oli kehuttu ja palkittu menestys, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animointi käynnistyi ja lopulta Niko 2 - Lentäjäveljekset sai ensi-iltansa lokakuussa 2012. Elokuva ei ollut edeltäjänsä veroinen menestys, eikä se myöskään saanut yhtä ylistävää vastaanottoa kriitikoilta. Itse en käynyt katsomassa Niko 2 - Lentäjäveljeksiä, kun se ilmestyi elokuvateattereihin, vaan katsoin sen vasta myöhemmin vuokralta. Elokuva oli tuolloin mielestäni roima tasonpudotus erittäin hyvään ykkösosaan verrattuna, enkä ole katsonut leffaa uudestaan. Kuitenkin nyt kun elokuvasarja on jälleen saamassa jatkoa elokuvalla Niko ja myrskyporojen arvoitus (2024), päätin odotellessa katsoa edelliset osat uudestaan ja samalla arvostella ne.

Lentävä poropoika Niko järkyttyy, kun hänen äitinsä esittelee uuden poikaystävänsä Lennin ja tämän pojan Jonnin. Niko ei haluaisi olla missään tekemisissä näiden kanssa, mutta kun eräänä päivänä katalat kotkat sieppaavat Jonnin, Nikon täytyy lähteä pelastamaan uutta velipuoltaan.

Niko - Lentäjän poika -elokuvan tutuista hahmoista suuri osa tekee paluun. Itse poropoika Niko (ääninäyttelijä vaihtunut Erik Carlsoniin) seilaa nyt kahden maailman välillä, löydettyään ykkösleffassa Korvatunturin ja joulupukin lentojoukot, opittuaan lentämään ja harjoitellessaan nyt lentojoukkojen uudeksi jäseneksi. Niko on edelleen voimakastahtoinen ja päämääräinen nuorukainen, jonka uuteen seikkailuun hyppää mielellään mukaan.

     Myös vanhat tutut Nikon äiti Oona (Elina Knihtilä), Nikon perään katsova liito-orava Julius (roolissa tällä kertaa Mikko Kivinen), lumikko Wilma (Vuokko Hovatta), Nikon kaveri Saaga (Mathilda Leppälahti), sekä Nikon lentävä isä Raavas (Juha Veijonen) ovat menossa mukana. Uusina hahmoina esitellään Oonan uusi poikaystävä Lenni (Riku Nieminen) ja hänen poikansa Jonni (Juhana Vaittinen), joka on innoissaan uudesta lentävästä isoveljestään, sekä iäkäs erakkoporo Topias, jonka äänenä kuullaan hieman hassusti Aarre Karén, joka ykkösosassa ääninäytteli kärttyisää isoisää. Hetken jopa ihmettelin, että onko kyseessä sama hahmo ja jos on, miksei kukaan tunnista häntä? Äkäinen mutta hupaisa Topias nousee sivuhahmoista omaksi suosikikseni. Lenni ja Jonni ovat kelpo lisäykset ja siinä, missä amerikkalaisissa lastenleffoissa keskitytään tyypillisiin ydinperheisiin, on kotimaisessa vastaavassa mukavaa nähdä kuvausta uusioperheistä.

     Tämänkertaisina pahiksina nähdään ykkösosasta tutun Mustan suden sisko Valkoinen susi (Katariina Kaitue), joka janoaa kostoa Nikolle, sekä tämän kotkakätyrit, kuten häijy Spede (Kari Ketonen) ja pöljä Eetu (Jukka Rasila). Pahishahmot ovat elokuvan heikointa antia ja vaikka kotkat luovat erilaista uhkaa lentokyvyllään, persooniensa puolesta hahmot tuntuvat liikaa toisinnolta ykkösleffan pahiksista, Mustasta sudesta, Räyskästä ja Rimpasta.

Kuten alussa kerroin, en pahemmin piitannut Niko 2 - Lentäjäveljeksistä, kun katsoin sen ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten. Olin pitänyt ensimmäisestä elokuvasta paljon, mutta jatko-osa jätti minut kylmäksi. Olinkin siis nyt yllättynyt uusintakatselulla, kuinka paljon pidinkään kakkosleffasta tällä kertaa. Ei se vieläkään ollut mielestäni yhtä hyvä kuin mahtava ykkösosa, mutta ei se siitä kauas jää. Kyseessä on tälläkin kertaa erittäin mainio animaatioseikkailu koko perheelle, joka naurattaa välillä makeasti, tarjoaa hyvää jännitettä perheen pienimmille, sekä viihdyttää mukavasti läpi lyhyen tunnin ja vartin kestonsa. Seasta löytyy myös oivia teemoja muun muassa siitä, ettei ketään jätetä yksin, minkä lisäksi leffassa käsitellään rehellisyyttä, vastuunkantoa ja aiemmin mainittuja uusioperheitä.

Tämänkertainen tarina nappaa kivasti mukaansa ja vaikka pahisosasto jättääkin toivomisen varaa, Valkoisen suden kostomotivaatio tekee tämänkertaisesta yhteenotosta henkilökohtaisemman. Kun kotkat sieppaavat Jonnin sudelle, luultuaan tätä Nikoksi, alkaa pelastusretki, josta ei vauhtia ja vaaratilanteita puutu. Lyhyestä kestosta huolimatta sekaan on saatu mahdutettua rauhallisempia hahmovetoisiakin hetkiä, joissa syvennytään hyvin eri henkilöihin. Etenkin keskustelut Nikon ja Topiaksen välillä ovat mainioita. Kaiken kasvattelun jälkeen loppuhuipennus pukin pajalla tuntuu hieman tylsähköltä toisinnolta ykkösleffan finaalista, mutta se ajaa kelvollisesti asiansa. Hannu Tuomaisen ja Martein Thorissonin käsikirjoitus kaipaisi ajoittain enemmän luovuutta ja mielikuvitusta, mutta silti homma toimii erittäin passelisti.

Jos jossain Niko 2 - Lentäjäveljekset ylittää edeltäjänsä, niin animaatiojäljessä. Jatko-osa oli edeltäjäänsä kalliimpi, minkä lisäksi teknologia ja animaattorit ovat selvästi kehittyneet neljässä vuodessa. Pintapuolisesti tuttu "nikomaisuus" näkyy kuvasta, mutta eläinten turkit ovat yksityiskohtaisemmat ja lumiset maisemat entistä komeammat. Siitä huolimatta, että taustat painottuvat valkoiseen lumen takia, elokuva onnistuu olemaan miellyttävän värikäs. Valoja ja varjoja hyödynnetään myös taitavasti. Äänimaailmakin on pätevästi rakennettu ja Stephen McKeon tunnelmoi tälläkin kertaa hyvin musiikeillaan, joskin hänen työnsä eivät nouse ihan yhtä mahtipontisiin mittoihin kuin viimeksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.3.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Niko 2 - Lentäjäveljekset, 2012, Anima Vitae, Cinemaker Oy, Ulysses Filmproduktion, A. Film, Tidal Films, Animaker, Magma Films