Arvostelu: Niko 2 - Lentäjäveljekset (2012)

NIKO 2 - LENTÄJÄVELJEKSET

Ohjaus: Kari Juusonen ja Jørgen Lerdam

Pääosissa: Erik Carlson, Mikko Kivinen, Vuokko Hovatta, Aarre Karén, Elina Knihtilä, Riku Nieminen, Juhana Vaittinen, Juha Veijonen, Katariina Kaitue, Pertti Koivula, Kari Ketonen, Jukka Rasila, Petri Manninen, Kari Hietalahti, Risto Kaskilahti, Jaakko Saariluoma, Mika Ala-Panula, Mathilda Leppälahti ja Veikko Honkanen

Genre: animaatio, seikkailu

Kesto: 1 tunti 16 minuuttia

Ikäraja: 7

Kotimainen animaatioelokuva Niko - Lentäjän poika (2008) oli kehuttu ja palkittu menestys, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animointi käynnistyi ja lopulta Niko 2 - Lentäjäveljekset sai ensi-iltansa lokakuussa 2012. Elokuva ei ollut edeltäjänsä veroinen menestys, eikä se myöskään saanut yhtä ylistävää vastaanottoa kriitikoilta. Itse en käynyt katsomassa Niko 2 - Lentäjäveljeksiä, kun se ilmestyi elokuvateattereihin, vaan katsoin sen vasta myöhemmin vuokralta. Elokuva oli tuolloin mielestäni roima tasonpudotus erittäin hyvään ykkösosaan verrattuna, enkä ole katsonut leffaa uudestaan. Kuitenkin nyt kun elokuvasarja on jälleen saamassa jatkoa elokuvalla Niko ja myrskyporojen arvoitus (2024), päätin odotellessa katsoa edelliset osat uudestaan ja samalla arvostella ne.

Lentävä poropoika Niko järkyttyy, kun hänen äitinsä esittelee uuden poikaystävänsä Lennin ja tämän pojan Jonnin. Niko ei haluaisi olla missään tekemisissä näiden kanssa, mutta kun eräänä päivänä katalat kotkat sieppaavat Jonnin, Nikon täytyy lähteä pelastamaan uutta velipuoltaan.

Niko - Lentäjän poika -elokuvan tutuista hahmoista suuri osa tekee paluun. Itse poropoika Niko (ääninäyttelijä vaihtunut Erik Carlsoniin) seilaa nyt kahden maailman välillä, löydettyään ykkösleffassa Korvatunturin ja joulupukin lentojoukot, opittuaan lentämään ja harjoitellessaan nyt lentojoukkojen uudeksi jäseneksi. Niko on edelleen voimakastahtoinen ja päämääräinen nuorukainen, jonka uuteen seikkailuun hyppää mielellään mukaan.

     Myös vanhat tutut Nikon äiti Oona (Elina Knihtilä), Nikon perään katsova liito-orava Julius (roolissa tällä kertaa Mikko Kivinen), lumikko Wilma (Vuokko Hovatta), Nikon kaveri Saaga (Mathilda Leppälahti), sekä Nikon lentävä isä Raavas (Juha Veijonen) ovat menossa mukana. Uusina hahmoina esitellään Oonan uusi poikaystävä Lenni (Riku Nieminen) ja hänen poikansa Jonni (Juhana Vaittinen), joka on innoissaan uudesta lentävästä isoveljestään, sekä iäkäs erakkoporo Topias, jonka äänenä kuullaan hieman hassusti Aarre Karén, joka ykkösosassa ääninäytteli kärttyisää isoisää. Hetken jopa ihmettelin, että onko kyseessä sama hahmo ja jos on, miksei kukaan tunnista häntä? Äkäinen mutta hupaisa Topias nousee sivuhahmoista omaksi suosikikseni. Lenni ja Jonni ovat kelpo lisäykset ja siinä, missä amerikkalaisissa lastenleffoissa keskitytään tyypillisiin ydinperheisiin, on kotimaisessa vastaavassa mukavaa nähdä kuvausta uusioperheistä.

     Tämänkertaisina pahiksina nähdään ykkösosasta tutun Mustan suden sisko Valkoinen susi (Katariina Kaitue), joka janoaa kostoa Nikolle, sekä tämän kotkakätyrit, kuten häijy Spede (Kari Ketonen) ja pöljä Eetu (Jukka Rasila). Pahishahmot ovat elokuvan heikointa antia ja vaikka kotkat luovat erilaista uhkaa lentokyvyllään, persooniensa puolesta hahmot tuntuvat liikaa toisinnolta ykkösleffan pahiksista, Mustasta sudesta, Räyskästä ja Rimpasta.

Kuten alussa kerroin, en pahemmin piitannut Niko 2 - Lentäjäveljeksistä, kun katsoin sen ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten. Olin pitänyt ensimmäisestä elokuvasta paljon, mutta jatko-osa jätti minut kylmäksi. Olinkin siis nyt yllättynyt uusintakatselulla, kuinka paljon pidinkään kakkosleffasta tällä kertaa. Ei se vieläkään ollut mielestäni yhtä hyvä kuin mahtava ykkösosa, mutta ei se siitä kauas jää. Kyseessä on tälläkin kertaa erittäin mainio animaatioseikkailu koko perheelle, joka naurattaa välillä makeasti, tarjoaa hyvää jännitettä perheen pienimmille, sekä viihdyttää mukavasti läpi lyhyen tunnin ja vartin kestonsa. Seasta löytyy myös oivia teemoja muun muassa siitä, ettei ketään jätetä yksin, minkä lisäksi leffassa käsitellään rehellisyyttä, vastuunkantoa ja aiemmin mainittuja uusioperheitä.

Tämänkertainen tarina nappaa kivasti mukaansa ja vaikka pahisosasto jättääkin toivomisen varaa, Valkoisen suden kostomotivaatio tekee tämänkertaisesta yhteenotosta henkilökohtaisemman. Kun kotkat sieppaavat Jonnin sudelle, luultuaan tätä Nikoksi, alkaa pelastusretki, josta ei vauhtia ja vaaratilanteita puutu. Lyhyestä kestosta huolimatta sekaan on saatu mahdutettua rauhallisempia hahmovetoisiakin hetkiä, joissa syvennytään hyvin eri henkilöihin. Etenkin keskustelut Nikon ja Topiaksen välillä ovat mainioita. Kaiken kasvattelun jälkeen loppuhuipennus pukin pajalla tuntuu hieman tylsähköltä toisinnolta ykkösleffan finaalista, mutta se ajaa kelvollisesti asiansa. Hannu Tuomaisen ja Martein Thorissonin käsikirjoitus kaipaisi ajoittain enemmän luovuutta ja mielikuvitusta, mutta silti homma toimii erittäin passelisti.

Jos jossain Niko 2 - Lentäjäveljekset ylittää edeltäjänsä, niin animaatiojäljessä. Jatko-osa oli edeltäjäänsä kalliimpi, minkä lisäksi teknologia ja animaattorit ovat selvästi kehittyneet neljässä vuodessa. Pintapuolisesti tuttu "nikomaisuus" näkyy kuvasta, mutta eläinten turkit ovat yksityiskohtaisemmat ja lumiset maisemat entistä komeammat. Siitä huolimatta, että taustat painottuvat valkoiseen lumen takia, elokuva onnistuu olemaan miellyttävän värikäs. Valoja ja varjoja hyödynnetään myös taitavasti. Äänimaailmakin on pätevästi rakennettu ja Stephen McKeon tunnelmoi tälläkin kertaa hyvin musiikeillaan, joskin hänen työnsä eivät nouse ihan yhtä mahtipontisiin mittoihin kuin viimeksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.3.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Niko 2 - Lentäjäveljekset, 2012, Anima Vitae, Cinemaker Oy, Ulysses Filmproduktion, A. Film, Tidal Films, Animaker, Magma Films

Arvostelu: Niko - Lentäjän poika (2008)

NIKO - LENTÄJÄN POIKA

Ohjaus: Kari Juusonen ja Michael Hegner

Pääosissa: Olli Jantunen, Hannu-Pekka Björkman, Vuokko Hovatta, Vesa Vierikko, Risto Kaskilahti, Minttu Mustakallio, Jussi Lampi, Elina Knihtilä, Juulia Rönkkö, Aarre Karén, Tommi Korpela, Juha Veijonen, Puntti Valtonen, Mika Ala-Panula, Janus Hanski, Jussi Chydenius, Kari Hietalahti ja Veikko Honkanen

Genre: animaatio, seikkailu

Kesto: 1 tunti 20 minuuttia

Ikäraja: 7

Niko - Lentäjän poika on suomalais-tanskalais-irlantilais-saksalainen animaatioelokuva. Projekti lähti liikkeelle kotimaisessa, Itse valtiaat -animaatiosarjaa (2001-2008) tehneessä Anima Vitae -yhtiössä, joka ryhtyi työstämään ensimmäistä koko illan elokuvaansa. Hannu Tuomainen kynäili elokuvan tarinan ja Kari Juusonen hyppäsi ohjaajan hommiin. Animointiprosessi käynnistyi Anima Vitaella, mutta siinä auttoivat tanskalainen A. Film, irlantilainen Magma Films ja saksalainen Ulysses. Usean vuoden työstön jälkeen elokuva saatiin valmiiksi ja Niko - Lentäjän poika sai ensi-iltansa lokakuussa 2008. Elokuva keräsi kehuja niin katsojilta kuin kriitikoilta ja siitä tuli kansainvälinen menestys, joka voitti parhaan elokuvan ja käsikirjoituksen Jussi-palkinnot. Itse kävin katsomassa Niko - Lentäjän pojan, kun se ilmestyi. Pidin elokuvasta ja olen nähnyt sen pariin otteeseen uudestaan - viime kerrasta on tosin kulunut jo varmaan vuosikymmen. Nyt kun elokuvasarja on jälleen saamassa jatkoa elokuvalla Niko ja myrskyporojen arvoitus (2024), päätin katsoa aiemmat osat uudestaan ja arvostella ne. Pistinkin vuosien tauon jälkeen ilomielin Niko - Lentäjän pojan pyörimään.

Nuori Niko-poro uskoo isänsä olevan yksi Joulupukin lentojoukkojen poroista. Uhmaten äitinsä käskyjä, myrskyjä ja nälkäisiä susia, Niko päättää löytää isänsä.

Olli Jantunen ääninäyttelee Nikoa, poronvasaa, joka on syntymästään lähtien kuunnellut äitinsä (Elina Knihtilä) tarinoita siitä, että Nikon isä olisi yksi itse Joulupukin lentojoukkojen jäsenistä. Niko uskookin kohtalonsa olevan jatkaa isänsä jalan... tai siis sorkanjäljissä ja nousta isona Joulupukin uudeksi lentoporoksi. Eräänä päivänä Niko päättääkin uhmata äitinsä käskyä ja lähteä vaaralliselle matkalle kohti Korvatunturia ja toteuttaa unelmansa. Sinnikäs Niko on oiva päähahmo, jonka kanssa lähtee mielellään lumiseen seikkailuun. Poropojan haluaa nähdä toteuttavan haaveensa ja onnistuvan lentoyrityksissään.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat Nikon avuksi matkalle lähtevä lento-orava Julius (Hannu-Pekka Björkman), nälkäistä laumaa johtava paha Musta Susi (Vesa Vierikko), tätä seuraavat sudet häijy Räyskä (Jussi Lampi) ja sympaattinen Rimppa (Risto Kaskilahti), sekä matkan varrella tavatut laulava lumikko Wilma (Vuokko Hovatta) ja villakoira Essie (Minttu Mustakallio). Tiukka, opettavainen, ymmärtäväinen ja myös hauska Julius nousee helposti suosikkihahmoksi koko joukosta. Julius pitää Nikoa kuin omana poikanaan ja päättää auttaa tätä etsintäretkellään, sillä, noh, pieni lento-orava ei pysty väkisin pitämään poroa paikoillaan. Poronlihaa himoitseva Musta Susi on onnistuneen uhkaava pahis ja voikin herkästi tarjota painajaisia perheen pienimmille katsojille. Höpsö jäkälää mussuttava Rimppa taas näyttää, että sudet eivät ole yksinomaan pahoja. Wilma ja Essie tuovat mukaan oivaa naispuolta, Korvatunturilla vierailleen Wilman toimiessa Nikon ja Juliuksen oppaana ja Essien ajauduttua vahingossa susien joukkoon.

Minun pitäisi ottaa Niko - Lentäjän poika osaksi säännöllisen epäsäännöllistä joululeffaperinnettäni, sillä yhä aikuisiällä katsottuna kyseessä on todella mainio ja ilahduttava koko perheen animaatio. Ihan aluksi elokuva tuntuu ottaneen liikaa mallia Leijonakuninkaasta (The Lion King - 1994) hahmojensa ja asetelmansa puolesta. Afrikan savannien sijaan ollaan Suomen tuntureilla, mutta Nikosta tulee herkästi mieleen Simba-leijona, kummankin ihaillessa isäänsä ja haaveillessa nousevansa tämän ammattiin. Nikon paras kaveri Saaga (Juulia Rönkkö) on vähän kuin Nala ja Julius muistuttaa paljon Simbaa vahtivaa Zazua. Nikoa varoitellaan kulkemasta turvallisen alueen ulkopuolelle, sillä siellä vaanii nälkäisiä susia samaan tapaan kuin Leijonakuninkaassa nähtiin hyeenoja. Onneksi alkupään esittelyjen jälkeen Niko - Lentäjän poika nousee omille jaloilleen ja löytää oman suuntansa, kun varsinainen seikkailu alkaa.

Ja ai että, kuinka mukaansatempaava seikkailu onkaan kyseessä. Alle puolentoista tunnin kesto ei juuri jätä sijaa tyhjäkäynnille, vaan jokainen minuutti tuntuu tärkeältä Nikon etsiessä vimmaisesti isäänsä. Poropojan eteen asetetaan monenlaisia haasteita ja vaaroja, jotka tarjoavat jännittäviä tilanteita kaikenikäisille. Kuten jo sanoin, Musta Susi voi helposti tunkeutua lasten uniin, mutta jotkut susikohtaukset saavat takuulla aikuisenkin sydämen tykyttämään lujempaa. Varsinkin loppuhuipennus äityy varsin tiivistunnelmaiseksi. Vastapainona leffasta löytyy kuitenkin runsaasti huumoria, niin hyviä vitsejä kuin fyysistä kohellusta. Sitten taas yhdessä kohtaa elokuva uskaltaa jopa tarjota toimivaa henkilödraamaa. Riemastuttava seikkailuhenki on vahvasti läsnä ja kun lopputekstit rullaavat, on katsojan kasvoja korostava leveä hymy taattu.

Michael Hegnerin avustuksella elokuvan ohjaajana toimii Kari Juusonen, joka ei ollut aiemmin tehnyt täyspitkää leffaa. Juusosen ja Hegnerin työ toimii ja he uskaltavat liikkua yllättävänkin synkissä vesissä susien ilmestyessä kuvaan. Hannu Tuomaisen ja Marteinn Thorissonin käsikirjoitus on oivallinen ja siitä löytyy hyvää teemaa muun muassa siitä, etteivät omat idolit ole välttämättä sitä, mitä odottaisi ja toivoisi. Visuaalisessa puolellaan Niko - Lentäjän poika on nähnyt parhaat päivänsä, mutta animaatiojälki on silti kelvollista. Eläinhahmot ovat vekkulinnäköisiä ja lumiset maisemat nättejä. Stephen Mckeonin säveltämät musiikit säestävät seikkailua oikein mainiosti, nousten loppuhuipennuksessa jopa varsin mahtipontisiin mittoihin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.1.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.fi.wikipedia.org, www.imdb.com ja elokuvan juliste www.moviemeter.nl

Niko - Lentäjän poika, 2008, Yle, Cinemaker Oy, Anima Vitae, A. Film, Animaker, Europool, Magma Films, TV2 Danmark, The Weinstein Company, Ulysses Filmproduktion, Universum Film, ZDF Tivi