DISENCHANTMENT - KAUSI 3
Luoja: Matt Groening
Pääosissa: Abbi Jacobson, Eric Andre, Nat Faxon, John DiMaggio, Tress MacNeille, Maurice LaMarche, Matt Berry, David Herman, Sharon Horgan, Lucy Montgomery, Billy West ja Noel Fielding
Genre: animaatio, komedia, fantasia, seikkailu
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 28 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 42 minuuttia
Ikäraja: 13
Matt Groeningin luoma animoitu fantasiakomediasarja Disenchantment nousi tarpeeksi suureen suosioon Netflixillä, että sitä päätettiin jatkaa. Netflix oli heti aluksi pyytänyt Groeningilta 20 jaksoa, jotka hän päätti jakaa kahdelle kaudelle. Niiden jälkeen Netflix tilasi Groeningilta 20 jaksoa lisää, jotka hän on myös päättänyt jakaa kahteen osaan. Nyt niistä ensimmäisen, eli sarjan kolmannen tuotantokauden kaikki kymmenen jaksoa on julkaistu kerralla Netflixissä ja itse en erityisemmin odottanut kauden näkemistä. Olen pitänyt Groeningin aiemmista sarjoista, mutta Disenchantment tuotti kahdella ensimmäisellä kaudellaan pettymyksen väsähtäneen komedian ja laimean menon takia. Päätin silti jatkaa sarjan parissa ja heti kun kolmas kausi julkaistiin, katsoin sen kokonaan saman päivän aikana.
Bean, Luci ja Elfo yrittävät päästä karkuun Beanin äidiltä Dagmarilta ja tämän trøgi-olennoilta, samalla kun Beanin velipuoli Derek yrittää hallita Dreamlandia kuningas Zogin tehdessä kuolemaa.
Aiemmilta kausilta tuttu kolmikko prinsessa Bean (äänenä Abbi Jacobson), piru Luci (Eric Andre) ja haltija Elfo (Nat Faxon) seikkailevat jälleen... mikä jaksaa kiinnostaa minua jakso jaksolta vähemmän. Beanille on kirjoitettu jonkinlaista kehitystä kauden varrella ja hänen täytyy ottaa enemmän vastuuta, mutta Luci ja Elfo vain jatkavat toisilleen kettuilua. Pari Lucin heittoa ovat ihan hupaisia, mutta muuten taikakaksikko jättää kylmäksi.
Muutkaan hahmot eivät jaksa innostaa enää lainkaan. Itse jopa toivoin, että kuningas Zog (John DiMaggio) kuolisi, jotta sarja saisi jonkinlaista potkua, mutta ei. Hahmo ei vieläkään naurata, etenkään muuttuessaan yhä vain hullummaksi. Kuninkaan potiessa sairauttaan vuoteessaan, nuori Derek (Tress MacNeille) on ottanut vallan - joskin häntä manipuloivat häijyt (vaikkakin aika tylsät) pahikset Odval (Maurice LaMarche) ja arkkidruiditar (MacNeille). Beanin äiti Dagmar (Sharon Horgan) on taas aiheuttamassa ongelmia, mutta hänkään ei innosta vihollisena. Jopa aiemmin ihan hilpeitä omahyväisiä heittoja saneleva possuprinssi Merkimer (Matt Berry) ei tarjoa naurun naurua.
Disenchantmentin kolmas tuotantokausi jatkaa samaa väsynyttä menoa, mitä toinen kausi edusti ja vain paikoitellen se onnistuu palaamaan ensimmäisen kauden tasolle asti... eli siis keskinkertaisuuteen. Jos se jossain onnistuu edellistä kautta paremmin, niin se vie tarinaa eteenpäin, eikä jää pyörimään ympyrää samoissa kehyksissä. Edelleen on joitain juttuja, joissa sarjan toivoisi olevan rohkeampi, mutta kun taustalla ohjaksissa toimii Matt Groening, joka on kolmen vuosikymmenen ajan tehnyt animaatiosarjaa perheestä, joka ei kehity oikein mihinkään, niin onko ihme, että Disenchantment junnaa paikoillaan. Silti Simpsonit (The Simpsons - 1989-) toimii yhä huomattavasti paremmin 30:llä kaudellaan kuin Disenchantment kolmannellaan.
Vaikka laajempi tarina alkaakin liikkua eteenpäin, koostuu kausi silti toki yksittäisistä seikkailuista. Pari niistä, kuten Beanin ja Elfon matka Steamlandiin, ovat ihan meneviä, mutta suuri osa ei jaksanut kiinnostaa minua. Ja kun komediapuoli ei vieläkään iske ja suuri osa vitseistä ei aiheuta edes sellaista reaktiota, että "olipas tuo huono", tuotantokautta vain tuijottaa jopa hieman pitkästyneenä. Ja totta kai kausi jättää kertomuksensa erittäin pahaan paikkaan, jotta katsojan olisi pakko nähdä, kuinka hahmoille käy. Luultavasti ihan hyvin ja sitten kenties palataan takaisin kiertämään samaa kehää hallitsijuudesta Dreamlandissa, jossa sankarit ja selvät selkäänpuukottajat yhä asuvat kummasti saman katon alla.
Animaatiolaatu pysyy oivallisena, eivätkä selkeät digitaaliset maisemakuvat häiritse minua enää yhtään. Taustoilta löytyy paljon yksityiskohtia ja joskus lisävitsejä, jotka saattavat jopa olla hauskempia kuin yksikään repliikki. Sarjan ohjaus tai käsikirjoitukset eivät vieläkään vakuuta, mutta Mark Mothersbaughin säveltämä tunnusmusiikki pysyy yhtä riemukkaana ja ainoana syynä innostua tulevasta jaksosta. Alkutekstipätkät pysyvat samanlaisina tyyliltään ja niissä nähdään jälleen jakson tulevia tapahtumia.
Yhteenveto: Disenchantment on yhä huumoriltaan väsähtänyt, hahmoiltaan heikko ja tarinaltaan pitkäveteinen kolmannellakin tuotantokaudellaan. On hyvä, että tarinaa viedään vahvemmin eteenpäin, eikä junnata paikoillaan samassa tilanteessa, mutta silti Beanin seikkailut eivät koskaan saa tuulta alleen. Parhaimmillaan jaksot ovat keskinkertaisia, muuten lähinnä pitkäveteisiä. Komediapuoli tarjoaa vain pari positiivista hymähdystä ja muuten se jättää kylmäksi. Animaatio pysyy onneksi laadukkaana ja tunnusrenkutus on yhtä veikeä kuin aiemminkin, mutta muuten en jaksanut innostua mistään Disenchantmentin kolmannella kaudella. Jos sarjan aiemmat kaudet ovat iskeneet, niin luultavasti tämäkin toimii hyvin ja suosittelen jatkamaan katselua. Mutta jos minun tavoin ette pitäneet aiemmista kausista, tämä kausi tuskin muuttaa mielipidettänne rajusti positiivisempaan suuntaan. Kuten jo alussa kerroin, Netflix tilasi kakkoskauden jälkeen Groeningilta 20 jaksoa lisää ja tällä kolmannella kaudella oli vasta ensimmäiset kymmenen siitä, joten neljäs kausi Disenchantmentia on ainakin varmaa. Minua ei kuitenkaan sen kummemmin harmittaisi, jos sarja päätettäisiin lopettaa sen jälkeen...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.1.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.twitter.com
Disenchantment, Yhdysvallat, 2018-, Netflix, The ULULU Company, The Curiosity Company
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti