DISENCHANTMENT - KAUSI 2
Luoja: Matt Groening
Pääosissa: Abbi Jacobson, Eric Andre, Nat Faxon, John DiMaggio, Tress MacNeille, Matt Berry, David Herman, Maurice LaMarche, Lucy Montgomery, Billy West ja Sharon Horgan
Genre: animaatio, fantasia, komedia, seikkailu
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 25 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 15 minuuttia
Ikäraja: 13
Kun Simpsonit-sarjan (The Simpsons - 1989-) luoja Matt Groening sai idean uudesta animaatiosarjasta, Disenchantmentista, hän sai Netflixin tilaamaan häneltä suoraan 20 jaksoa. Groening päätti jakaa jaksot kahdelle kaudelle, joista ensimmäinen julkaistiin elokuussa 2018. Toisen kauden teko alkoi jo ennen kuin ensimmäinen oli julkaistu ja lopulta se ilmestyi Netflixin suoratoistopalvelussa syyskuussa 2019. Kausi sai osalta kriitikoita paremman vastaanoton kuin ensimmäinen kausi. Itse aloitin Disenchantmentin katselun syksyllä 2018, kun ensimmäinen kausi julkaistiin, mutta sain aikaiseksi katsottua vain sarjan avausjakson. Pohdin sarjan aloittamista syksyllä 2019, kun toinen kausi julkaistiin, mutta lopulta päätin odottaa vielä lisää. Nyt kun Disenchantmentin kolmas kausi on tulossa Netflixiin, päätin vihdoin ja viimein katsoa sarjan läpi. Noin pari kuukautta ensimmäisen kauden katsomisen jälkeen katsoin sarjan toisen kauden.
Prinsessa Beanin lähdettyä äitinsä mukaan ja Dreamlandin asukkaiden muututtua kiveksi, kuningas Zog yrittää löytää elämälleen tarkoitusta. Bean taas yrittää keksiä keinon palauttaa Elfo-haltijan takaisin henkiin, mutta se vaatisi reissua Helvettiin.
Dreamlandin prinsessa Tiabeanie, eli Bean (äänenä Abbi Jacobson) lähtee uusiin seikkailuihin ystäviensä kera. Vaikka Bean nähdään jälleen kapakoissa, ei hän sikaile samalla tavalla kuin viime kaudella, vaan päättää hoitaa keskittyneemmin asiat. Samalla hahmo tosin muuttuu hieman tylsemmäksi, eivätkä hänen uudet seikkailunsa jaksa erityisemmin kiinnostaa. Hahmon mukana pysyttelevä sarkastinen piru Luci (Eric Andre) sen sijaan onnistui naurattamaan paremmin kuin viime kaudella, vaikka häneltäkin löytyvät heikommat hetkensä.
Monet muutkin hahmot tekevät paluun, vaikkakin esimerkiksi kuningatar Oonan (Tress MacNeille) kohdalla vain vähäksi aikaa. Kuningas Zogin (John DiMaggio) jäätyä yksin, hänen täytyy miettiä paikkaansa maailmassa uudelleen. Tämä ei silti tee hänestä sen hauskempaa tapausta kuin viime kaudella. Pääministeri Odval (Maurice LaMarche) pysyy aika tylsänä tyyppinä, mutta teloittaja-Stan (Noel Fielding) tarjoaa parit kivat naurut.
Vaikken erityisemmin välittänyt Disenchantmentin ensimmäisestä kaudesta ja pidin sitä lähinnä keskinkertaisena fantasiakomediana, aloitin silti positiivisin mielin kakkoskauden, koska olin kuullut ja lukenut sen olevan parempi. Pari ensimmäistä jaksoa vaikuttavatkin vielä lupaavilta ja Beanin ja Lucin matka Helvettiin on oivaa seurattavaa. Sitten kuitenkin sarja luiskahtaa alamäkeen ja loput kaudesta olivat mielestäni heikompaa materiaalia kuin ensimmäinen kausi. Edelliskauden lopetus ja tämän kauden avaus herättivät mielikuvan eteenpäin kulkevasta tarinasta, mutta parin jakson jälkeen Disenchantmentin toinen kausi palaa takaisin samaan menoon kuin ensimmäinen kausi, minimaalisin muutoksin.
Vaikken erityisemmin välittänyt Disenchantmentin ensimmäisestä kaudesta ja pidin sitä lähinnä keskinkertaisena fantasiakomediana, aloitin silti positiivisin mielin kakkoskauden, koska olin kuullut ja lukenut sen olevan parempi. Pari ensimmäistä jaksoa vaikuttavatkin vielä lupaavilta ja Beanin ja Lucin matka Helvettiin on oivaa seurattavaa. Sitten kuitenkin sarja luiskahtaa alamäkeen ja loput kaudesta olivat mielestäni heikompaa materiaalia kuin ensimmäinen kausi. Edelliskauden lopetus ja tämän kauden avaus herättivät mielikuvan eteenpäin kulkevasta tarinasta, mutta parin jakson jälkeen Disenchantmentin toinen kausi palaa takaisin samaan menoon kuin ensimmäinen kausi, minimaalisin muutoksin.
Muutamia hörähdyksiä lukuunottamatta kauden huumori on puista ja meno jopa yllättävän tylsää. Keskiaikaisten ja nykypäivän juttujen risteyttäminen toimii paikoitellen, mutta välillä tuntuu siltä, ettei sarjalla ole enempää tarjottavanaan. Täytyy tosin tunnustaa, että kun hahmot yrittävät murtautua erääseen holviin, on turvalasersäteiden keskiaikaistaminen tehty nerokkaasti. Huumorin ohella kausi yrittää usein painottua enemmän draaman suuntaan, mutta kun sarja ei saanut minua välittämään sen hahmoista, en myöskään piitannut heidän kohtaamista vaikeuksista ja niiden aiheuttamista huolista. Joka jaksosta löytyy onneksi edes jokin veikeä juttu, mutta eivät ne pelasta kokonaisuutta. Edellisen kauden tavoin tässäkin viimeinen jakso yrittää rakentaa nostatusta ja jättää tapahtumat pahasti kesken, jotta katsojan olisi pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Itse en paljoa jaksa välittää. Ensimmäinen kausi teki saman ja tämä kausi aiheutti sitten pettymyksen sillä, miten kesken katkennutta tarinaa jatkettiin. En jaksa langeta samaan huijaukseen toistamiseen.
Animaation taso pysyy ennallaan ja Groeningin tuttu tyyli on yhä vahvasti läsnä. Hahmojen ulkoasut ovat veikeät ja keskiaikaiset maisemat näyttävät. Ensimmäisen kauden arviossani kritisoin liian silmiinpistäviä 3D-animoituja otoksia, mutta tässä ne sulautuvat paremmin joukkoon... kenties siksi, että niihin on tottunut jo. Äänimaailma on kelvollisesti rakennettu ja Mark Mothersbaughin säveltämät musiikit luovat mukaan jotain viihteellistä henkeä, kun kausi ei siihen muuten pysty. Alkutekstipätkä pysyy samanhenkisenä, joskin tunnusmusiikki on pienesti erilainen. Jokaisen jakson alussa nähtävät alkutekstit esittelevät nopeasti tulevia tapahtumia.
Animaation taso pysyy ennallaan ja Groeningin tuttu tyyli on yhä vahvasti läsnä. Hahmojen ulkoasut ovat veikeät ja keskiaikaiset maisemat näyttävät. Ensimmäisen kauden arviossani kritisoin liian silmiinpistäviä 3D-animoituja otoksia, mutta tässä ne sulautuvat paremmin joukkoon... kenties siksi, että niihin on tottunut jo. Äänimaailma on kelvollisesti rakennettu ja Mark Mothersbaughin säveltämät musiikit luovat mukaan jotain viihteellistä henkeä, kun kausi ei siihen muuten pysty. Alkutekstipätkä pysyy samanhenkisenä, joskin tunnusmusiikki on pienesti erilainen. Jokaisen jakson alussa nähtävät alkutekstit esittelevät nopeasti tulevia tapahtumia.
Yhteenveto: Disenchantmentin toinen kausi alkaa lupaavasti, mutta valuu parin jakson jälkeen alamäkeen, kun tekijöillä ei olekaan rohkeutta oikeasti viedä tarinaa kunnolla eteenpäin, vaan palaavat toistamaan samaa viime kaudelta. Hahmot eivät vieläkään erityisemmin vakuuta (vaikka Luci onkin tällä kertaa hieman hauskempi), jolloin heidän seikkailuistakaan tai draamailuistaan ei jaksa välittää. Paria hörähdystä enempää huumoripuoli ei tarjoa ja väsynyt meno vaivaa koko tuotantokautta. Päätösjaksossaan kausi yrittää tehdä nostatusta ja jättää tarinan pahasti kesken jännittävään paikkaan, jotta katsoja jatkaisi seuraavaan kauteen. Viime kaudella tehtiin sama temppu, eikä siitä seurannutkaan mitään mielenkiintoista, joten aloitan kolmannen kauden varautunein mielin. Jos Disenchantmentin ensimmäinen kausi iski lujaa, kannattaa toinenkin kausi katsoa. Jos sarja kuitenkin tuotti pettymyksen jo ensimmäisellä kaudella, on turha odottaa jatkolta sen enempää.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.9.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Disenchantment, Yhdysvallat, 2018-, Netflix, The ULULU Company, The Curiosity Company
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti