STAR WARS: THE CLONE WARS - KAUSI 2
RISE OF THE BOUNTY HUNTERS
Luoja: George Lucas
Pääosissa: Matt Lanter, James Arnold Taylor, Ashley Eckstein, Dee Bradley Baker, Tom Kane, Matthew Wood, Catherine Taber, Ian Abercrombie, Corey Burton, Terrence C. Carson, Olivia d'Abo, Anthony Daniels, Anna Graves, Jon Favreau, Jennifer Hale, Jaime King, Daniel Logan ja Tom Kenny
Genre: animaatio, seikkailu, toiminta, scifi
Jaksomäärä: 22
Jakson kesto: noin 24 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 48 minuuttia
Ikäraja: 7
Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...
George Lucasin luomaan Tähtien sota -avaruussaagaan (Star Wars - 1977-) pohjautuva animaatiosarja Star Wars: The Clone Wars nousi nopeasti suureen suosioon, kun sen ensimmäisen tuotantokauden jaksot alkoivat pyöriä televisioissa lokakuussa 2008. Toisen kauden - jolle annettiin lisänimi Rise of the Bounty Hunters - teko lähtikin heti liikkeelle ja sen jaksot käynnistyivät lokakuussa 2009. Itse suurena Tähtien sota -fanina aloin tietty katsomaan sarjaa, kun se alkoi pyöriä Suomen televisioissa. Innostukseni kuitenkin lopahti kesken kakkoskauden, enkä muista, katsoinko tuotantokautta alkuperäisen ilmestymisen aikaan kokonaan loppuun. Olen kuitenkin katsonut sen myöhemmin Netflixistä, mutta siitä on jo kulunut muutama vuosi. Nyt kun Disney+ -suoratoistopalvelu ja sen mukana Star Wars: The Clone Warsin viimeinen kausi ovat rantautuneet Suomeen, päätin aloittaa koko sarjan alusta ja katsoa ja arvostella läpi kaikki tuotantokaudet.
Mystinen sithlordi hyödyntää palkkionmetsästäjä Cad Banea häijyissä suunnitelmissaan, samalla kun Tasavallan sota separatisteja vastaan riepottelee galaksia. Jediritarit ja kloonit taistelevat separatistien droidiarmeijoita vastaan niin avaruuden tyhjyydessä kuin eri planeetoilla.
Tutut hahmot Tähtien sodan prequel-trilogiasta tekevät paluun, kuten tekevät myös tässä sarjassa esitellyt hahmot - tärkeimpänä heistä tietty Anakin Skywalkerin (äänenä Matt Lanter) jedioppilas Ahsoka Tano (Ashley Eckstein). Ahsokan kasvutarinaa jatketaan oivallisesti tällä kaudella ja joka jaksossaan hänen täytyy oppia jotain tärkeää. Erittäin miellyttävää tässä on, että Anakin kierrättää Ahsokaan opetuksia, jotka hän on saanut aiemmin omalta jedimestariltaan, Obi-Wan Kenobilta (James Arnold Taylor). Obi-Wan pysyy samana päättäväisenä ja tarkkaan suunnittelevana itsenään, mutta Anakin alkaa näyttämään enemmän pimeää puoltaan, jolloin taustalla lähtevät soimaan muutamat nuotit Darth Vaderin tunnusmusiikista...
Jedit Yoda (Tom Kane) ja Mace Windu (Terrence C. Carson) pääsevät myös isosti esille, minkä lisäksi tällä kaudella valokeilaan nostetaan edes hetkeksi mm. korkeaotsainen Ki-Adi Mundi (Brian George), huppuinen Luminara Unduli (Olivia d'Abo) ja iäkäs Sinube (Greg Baldwin), joista etenkin jälkimmäinen on mukana opettamassa nuorta Ahsokaa. Toisin kuin ensimmäisellä kaudella, tällä kertaa näitä tuntemattomampia hahmoja ei uskalleta nostaa jaksojen pääosaan, vaan kakkoskausi pyörii vahvasti suosituimpien hahmojen ympärillä. Myös kloonit (kaikkien äänenä Dee Bradley Baker) pidetään sivuhenkilöinä, vaikka kapteeni Rex ja komentaja Cody ovatkin mukana seikkailuissa Anakinin ja Obi-Wanin kanssa. Sen sijaan Anakinin vaimo, senaattori Padmé Amidala (Catherine Taber) pääsee parinkin jakson pääosaan.
Tämän kauden pahisosasto on hieman poikkeava viime kaudelta, vaikka esimerkiksi kreivi Dooku (Corey Burton) ja kenraali Grievous (Matthew Wood) ovatkin johtamassa separatistien joukkoja. Kuten kauden lisänimi Rise of the Bounty Hunters viestii, tällä kaudella esille pääsevät paremmin palkkionmetsästäjät - varsinkin viime kauden lopussa nopeasti nähty Cad Bane (Burton). Cad Bane on oivallisen häijy ja viekas roisto, tarjoten jedeille vastusta niin lähitaisteluissa kuin älyllisessä mittelyssä.
Star Wars: The Clone Warsin toinen tuotantokausi jatkaa hyvin samalla linjalla kuin ensimmäinen kausi, muutamin pikku poikkeuksin. Kuten jo kävi selväksi, eivät tuntemattomammat sivuhahmot nouse samalla lailla esille kuin viimeksi, minkä lisäksi kausi keskittyy enemmän isompiin tarinakokonaisuuksiin kuin yksittäisiin väliseikkailuihin. Niitäkin on kyllä luvassa muutama ja ne on aseteltu oivallisesti pitkin kautta, toimien mukavina hengähdystaukoina. Jo ensimmäisen kauden arviossani sanoin, että pidän kovasti isommista tarinakokonaisuuksista ja sama pätee myös tässä. Käsikirjoittajillekin on varmasti ollut huojentavaa, että heidän ei tarvitse puristaa kertomuksia alle puolen tunnin kestoon. Alkupään Cad Banen teot kattavat heti muutaman jakson, minkä perään tulee useamman jakson kestävä hyökkäys droiditehtaaseen Geonosiksella, mikä on faneille tuttu planeetta Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäyksen (Star Wars: Episode II - Attack of the Clones - 2002) lopputaistelusta. Kyseiseen mittelöön viitataankin Obi-Wanin ja Anakinin hauskoilla sivuhuomautuksilla. Viime visiitiltään Anakin poistui ilman toista kättään.
Yksittäiset jaksot nähdään yleensä isompien tarinakokonaisuuksien välissä ja ne tuovat jälleen oivallisen ja hieman toisenlaisen näkemyksen koko sotaan. Yhdessä jaksossa hahmot kohtaavat sodasta karanneen kloonisotilaan, joka on periaatteessa karkuri ja sitten Tasavallan petturi, mutta samalla hahmot ymmärtävät täysin, miksi tämä päätti tehdä kuten teki. On muutenkin hienoa, kuinka kausi uskaltaa paikoitellen kaivaa syvemmältä, eikä se ole pelkkää kloonien ja droidien lasertykitystä tai jedien ja sithien valosapelitaistelua - ihan sama, kuinka siistejä ne ovat, 22 jakson kauden aikana sellainen alkaa puuduttamaan, jos muuta sisältöä ei ole. Kauden aikana kyseenalaistetaan Tasavallankin tekoja ja moraaleja. Pääsankarit joutuvat pysähtymään ja pohdiskelemaan, kun joku muistuttaa, että jedien toimeenkuva on olla galaksin rauhanturvaajia, ei sotakenraaleja.
Yksittäiset jaksot nähdään yleensä isompien tarinakokonaisuuksien välissä ja ne tuovat jälleen oivallisen ja hieman toisenlaisen näkemyksen koko sotaan. Yhdessä jaksossa hahmot kohtaavat sodasta karanneen kloonisotilaan, joka on periaatteessa karkuri ja sitten Tasavallan petturi, mutta samalla hahmot ymmärtävät täysin, miksi tämä päätti tehdä kuten teki. On muutenkin hienoa, kuinka kausi uskaltaa paikoitellen kaivaa syvemmältä, eikä se ole pelkkää kloonien ja droidien lasertykitystä tai jedien ja sithien valosapelitaistelua - ihan sama, kuinka siistejä ne ovat, 22 jakson kauden aikana sellainen alkaa puuduttamaan, jos muuta sisältöä ei ole. Kauden aikana kyseenalaistetaan Tasavallankin tekoja ja moraaleja. Pääsankarit joutuvat pysähtymään ja pohdiskelemaan, kun joku muistuttaa, että jedien toimeenkuva on olla galaksin rauhanturvaajia, ei sotakenraaleja.
Lisäksi sarja ei pelkää uppoutua sodan poliittisiin puoliin. Nämä poliittiset juonittelut olivat luultavasti lapsena se luotaantyöntävä juttu, mikä sai minut lopettamaan sarjan katselun. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin aikuisena taas huomasin ihailevani tätä osuutta sarjassa ja kuinka se osoittaa, että animaatiosarjanakin Tähtien sota on tarkoitettu kaikenikäisille. Star Wars: The Clone Warsia ei ole tarkoitettu vain lapsille, vaan siitä voi nauttia koko perheellinen Tähtien sota -faneja. Sarjan kypsyys nostaa päätään silloin tällöin ja on jopa hieman huvittavaa, kuinka poliittinen osuus on tehty tässä "lastensarjassa" paremmin kuin näytellyissä elokuvissa. Koska Padmé ei ole mikään taistelija, painottuvat hänen jaksonsa selvästi enemmän politiikan puolelle - tai itse asiassa poliittisten trillereiden puolelle kaikenlaisten juonittelujen ja salamurhien vuoksi. Salamurhaa yrittää myös nuori Boba Fett (Daniel Logan), joka haluaa kostaa isänsä kuoleman. Politiikkaa ja perinteisempää Tähtien sota -toimintaa taas yhdistelevät Mandalore-planeetalle sijoittuvat jaksot. Mandalore-osio onnistuu myös syventämään Obi-Wania, kun tämä kohtaa vanhan tuttunsa, herttuatar Satinen (Anna Graves). Herttuatar on muuten syntynyt alueella nimeltä Kalevala. Torille?
Pitkin tuotantokautta ihailinkin, kuinka tekijät eivät kohtele sarjaa vain lapsille tarkoitettuna, vaan uskaltavat myös synkentää sitä tarpeen vaatiessa. Tunnelma voikin perheen pienemmille katsojille äityä välillä liian jännittäväksi. Tähtien sota -fanien taas on hieman vaikea jännittää hahmojen puolesta, joiden tietää selviytyvän koko Star Wars: The Clone Wars -sarjasta elävinä. Kenties juuri tämän jännitteen uupumisen vuoksi muutama jaksoista ei toimi kovinkaan kummoisesti. Pari selvää täytejaksoa mahtuu mukaan, mutta muuten kakkoskausi on ensimmäisen kauden tavoin oikein mainio. Tekijät tarjoavat paljon tuttua saagan varrelta, mutta esittelevät myös uusia puolia ja lainailevat muistakin scifiteoksista, kuten Aliens - paluusta (Aliens - 1986), Godzillasta (ゴジラ - 1954) ja King Kongista (1933). Jotkut näistä lisäyksistä toimivat erittäin hyvin, mutta esimerkiksi Coruscantin poliisipuoli ei vain millään tunnu Tähtien sodalta.
Animaatiopuoli pysyy ennallaan viime kaudelta, eikä erityisen suurta parannusta jäljessä ole tapahtunut. Muutamat vaikuttaviksi ajatellut laajat kuvat näyttävät keskeneräisiltä, kun taustoihin ei ole panostettu kunnolla. Tässä kohtaa tiettyyn "tönkköyteen" on kuitenkin jo tottunut ja robottimaisesti kävelevät hahmot lähinnä vain huvittavat hieman. Taistelukohtauksissa liikkeistä muodostuu sulavampia, mutta keskustelukohtauksissa animaattoreiden pitäisi pysyttäytyä tiukemmissa lähikuvissa, jos he eivät keksi hahmojen kehoille luontevampaa liikettä. Äänimaailmasta taas ei ole valitettavaa. Tutut Tähtien sota -ääniefektit pääsevät jatkuvasti valloilleen ja Kevin Kinerin säveltämät musiikit säestävät tapahtumia oivallisesti, vaikkei Kiner ole musiikintekijänä John Williamsin kaltainen nero. Joka jakson alku sisältää jälleen joitain pienesti ajatuksia herättäviä opetuksia, kuten "Jos et usko itseesi, ei kukaan muukaan usko" tai "Hyvä johtaja tietää, milloin seurata".
Yhteenveto: Star Wars: The Clone Wars osoittaa toistamiseen olevansa erittäin hyvä lisäys Tähtien sota -saagaan. Toinen kausi tarjoaa niin kutkuttavia laserpyssy- ja valomiekkataisteluja kuin myös poliittisten trillereiden henkeä, syvällisempää pohdiskelua sodasta ja jedien asemasta, sekä tutun maailman laajentamista entisestään. Tekijät keskittyvät tällä kaudella enemmän pitkiin tarinakokonaisuuksiin, joissa kirjoittajat saavat kehitellä kertomuksiaan pidemmän aikaa, eikä juonikuvioita tarvitse pistää pakettiin jo alle puolessa tunnissa. Yksittäisten jaksojenkin pituisia tarinoita löytyy ja ne toimivat mukavina välietappeina ennen seuraavaa isompaa kertomusta. Pari selkeämpää täytejaksoa mahtuu mukaan, mutta muuten erilaiset seikkailut pitävät hyvin mukanaan. Kauden aikana Anakinia synkennetään, Ahsokaa kehitetään, Obi-Wanin menneisyyttä avataan ja Padméa nostetaan valokeilaan. Onkin vain sääli, että toisin kuin ensimmäisellä kaudella, tällä kertaa tuntemattomampia sivuhenkilöitä ei uskalleta nostaa jaksojen päähenkilöiksi. Animaatiolaatu pysyy yhä aika tönkkönä, mutta tässä kohtaa siihen on jo lähes tottunut. Star Wars: The Clone Warsin toinen kausi jatkaa todella mainiota tasoa ja jos ensimmäinen kausi innosti, ei todellakaan kannata lopettaa katselua siihen.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.9.2020
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.pinterest.com
Star Wars: The Clone Wars, Yhdysvallat, 2008-2020, Lucasfilm, Lucasfilm Animation, Cartoon Network, CGCG, Lucasfilm Animation Singapore
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti