Arvostelu: Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys (Star Wars: Episode II - Attack of the Clones - 2002)

TÄHTIEN SOTA: EPISODI II - KLOONIEN HYÖKKÄYS

STAR WARS: EPISODE II - ATTACK OF THE CLONES

Ohjaus: George Lucas
Pääosissa: Hayden Christensen, Ewan McGregor, Natalie Portman, Christopher Lee, Samuel L. Jackson, Frank Oz, Ian McDiarmid, Temuera Morrison, Ahmed Best, Anthony Daniels, Kenny Baker ja Pernilla August
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 22 minuuttia
Ikäraja: 12

Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...

Pitkään odotettu Tähtien sota: Episodi I - Pimeä uhka (Star Wars: Episode I - The Phantom Menace - 1999) oli suuri pettymys ilmestyessään, mutta se tienasi kuitenkin niin paljon rahaa, että sarjan jatkaminen oli mahdollista. Koska edellinen elokuva ei ollut kovin hyvä fanien ja muiden katsojien silmissä, niin Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys ei ollut samanlainen menestys ilmestyessään vuonna 2002. Tähtien sota on yksi kolmesta ensimmäisestä live action -elokuvasarjoista, joita katsoin pienenä ja joista innostuin. Hassua, että näistä kolmesta sarjasta jokaisen toinen osa ilmestyi samana vuonna. Muut kaksi sarjaa ovat siis Harry Potter (2001-2011) ja Taru sormusten herrasta -trilogia (The Lord of the Rings - 2001-2003). Ennen Star Wars: The Force Awakensin (2015) ilmestymistä Blu-raylle perjantaina 22.4, pitää tietysti käydä läpi sarjan kuusi edellistä osaa - ihan niin kuin en muistaisi tasan tarkkaan, mitä näissä tapahtuu. Katsoin elokuvat läpi enemmänkin juuri näitä arvosteluja varten ja tämä on myös ensimmäinen kerta, kun katson Tähtien sodat läpi Blu-raylla.

Noin kymmenen vuotta Pimeän uhan jälkeen Anakin Skywalkerista on tullut jedipadawan, jota Obi-Wan Kenobi opettaa. Entinen kuningatar/nykyinen senaattori Padmé Amidala yritetään salamurhata, ja Anakin ja Obi-Wan alkavat selvittää, kuka oli murhayrityksen takana. Johtolangat vievät Obi-Wanin Kamino-planeetalle, jossa on vastassa yllätys Tasavallalle.

Anakin Skywalkerin näyttelijä on vaihtunut Jake Lloydista Hayden Christenseniin. Vaikka Christensen ei ole kovin kummoinen näyttelijä, niin hän on silti paljon parempi kuin Lloyd. Anakin osoittaa elokuvassa merkkejä raivosta, mitkä enteilevät hahmon vajoamista Darth Vaderiksi välillä ihan onnistuneestikin. Suurimmaksi osaksi hän vilkuilee niin häiritsevästi Padméa, että jopa kotikatsomossa tulee kiusallinen olo. Hahmo myös kiukuttelee paljon elokuvassa - tosin suurimmaksi osaksi ihan syystä.
     Ewan McGregor jatkaa nuorena Obi-Wan Kenobina, joka on omaksunut jediritarin roolin. Hieman vanhemman ja kokeneemman näköinen Kenobi pääsee suurempaan rooliin kuin edellisessä osassa.
     Natalie Portmanin suoritus Padména paranee. Hän pääsee loppupuolella osoittamaan, että pystyy toimintakohtauksiinkin, mutta se osoitus jää valitettavasti vähäiselle, eikä hän ehdi tekemään muuta, kuin ampua pari droidia. Portmanin ja Christensenin kemia ei tunnu toimivan elokuvassa ja heidän rakkaustarinansa on jopa hieman väkinäisesti väännettyä. Rakkaustarina on tietenkin tärkeämpää kokonaisuuden kannalta kuin palkkionmetsästäjän jahtaaminen, mikä on kuitenkin paljon kiinnostavampaa katsottavaa, verrattuna kuherteluun Naboolla.

Legendaarinen Christopher Lee esittää elokuvan pahista, kreivi Dookua. Hahmo ei ole valitettavasti kovin kiinnostava tai uhkaava, joten katsojana toivoisi mieluummin, että Darth Maul tuotaisiin takaisin kuolleista. Ja siis aivan varmasti sir Lee teki kaikki taistelustunttinsa itse...
     Temuera Morrison esittää palkkionmetsästäjä Jango Fettiä, kuten myös kloonisotilaita, jotka ovat kloonattu Jangosta. Morrison ei ole erikoinen näyttelijä, mutta hänen äänensä sopii klooneille ja Jango Fett on hahmona toimiva. Hahmon poika Boba Fett on erittäin ärsyttävä kakara, jolla on erittäin ärsyttävä ääni. Erittäin ärsyttävää nulikka-Boba Fettiä esittää Daniel Logan.
     Frank Oz, Anthony Daniels ja Kenny Baker jatkavat Yodana, C-3PO:na ja R2-D2:na. R2-D2 osaa tässä elokuvassa lentää, mutta muuten tuntuu vain roikkuvan hyödyttömänä mukana. Enpä oikein tiedä, että mitä Baker teki hahmon hyväksi, sillä suurimmaksi osaksi droidi on luotu tietokoneella C-3PO on saanut metallisen kuoren itselleen. Danielsin esittämä C-3PO on elokuvassa hieman isommassa osassa kuin edellisessä, mutta on silti aika turha tarinan kannalta. Yoda pääsee vihdoin tositoimiin ja taistelemaan vihreän valomiekkansa kanssa. Yodan taistelutyyli on jokseenkin koomisen ADHD:ta, sillä suurimmaksi osaksi hän pomppii paikasta toiseen taistellessaan Dookua vastaan.
     Samuel L. Jacksonin Mace Windu pääsee myös taistoon elokuvan loppupuolella. Hahmolla on käytössään uudenlainen, violetti valomiekka, joten hahmon voi bongata selvästi Geonosiksen taistelun laajoista kuvista.
     Ian McDiarmidin kansleri Palpatine käy nopeasti tylsäksi hahmoksi ja alkuperäisen trilogian nähneenä katsojana toivoo, että paljastus hahmon todellisesta henkilöllisyydestä tuotaisiin jo selville muiden hahmojen keskuudessa, eikä sitä yritettäisi hölmösti (muka) piilotella.
     Ahmed Bestin näyttelemän Jar Jar Binksin rooli on pienempi kuin Pimeässä uhassa, mikä johtuu varmaankin kritiikistä ja vihasta, mitä hahmo sai niskoilleen. Millainen älykääpiö muuten laittaa Jar Jar Binksin senaattiin tärkeään virkaan?

Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys jatkaa tarinaa sujuvasti, vaikka aikahyppy onkin kymmenen vuotta edellisen elokuvan ja tämän välillä. Ainoa outous on, että Anakin ja Padmé vaikuttavat elokuvassa saman ikäisiltä, vaikka heillä pitäisi olla ikäeroa lähes kymmenen vuotta. Vaikka elokuvassa on taustalla juoni salamurhasta, separatistien noususta ja kloonisotien alkamisesta, niin tärkeintä elokuvassa on tarinallisesti Anakinin ja Padmén rakkaustarina, jotta alkuperäisen trilogian sankarit Luke ja Leia saisivat alkunsa. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, imelä rakkaustarina ei ole kovin onnistunut ja Obi-Wanin seikkailuja on paljon mielenkiintoisempaa, mukaansatempaavampaa ja jännittävämpää katsoa. Elokuva on muuten pääosin vain kaksituntinen pohjustus kloonisotien alkamiselle. Taustalla käydään tietenkin vihan nousemista Anakinin sisällä, jotta hahmosta muodostuisi trilogian lopuksi kaikkien rakastama pahishahmo Darth Vader.

Kloonien hyökkäys avaa jälleen enemmän Tähtien sodan maailmaa. Uusina paikkoina nähdään sateinen vesiplaneetta Kamino ja Geonosis, joka muistuttaa aavikkomaisemaltaan hieman Tatooinea (jossa myös käydään), mutta jossa on kuitenkin omanlainen designinsa. Edellisen osan uudet tuttavuudet Coruscant ja Naboo ovat hyvin keskeisiä tapahtumapaikkoja tässäkin elokuvassa. Coruscantin meininkiä näytetään hieman enemmän, jopa katutasolta. Coruscantissa sijaitseva Dexter Jettsterin kahvila ei tunnu kuuluvan Tähtien sodan -maailmaan lähes ollenkaan. Elokuvassa on uudenlaisia droideja ja uutuutena ovat kloonit, jotka elokuvan nimen mukaisesti hyökkäävät. Kloonit ovat erittäin toimiva lisä ja ei tarvitse olla kovinkaan viisas, että osaa yhdistää kloonit ja stormtrooperit toisiinsa asujen perusteella. Geonosiksen hyönteismäiset olennot ovat mielenkiintoisia, mutta niitä ei pääse näkemään samalla lailla syventävästi, kuin esimerkiksi edellisen osan gunganeita. Kaminon hujoppioliot ovat myös omalla tavallaan mielenkiintoisia, vaikka eivät teekään paljoa.

George Lucas tuntuu olleen keskittynyt elokuvan tarinaan ja sen spektaakkeleihin niin paljon, ettei hän ole yhtään miettinyt dialogin viimeistelyä. Monet repliikit ovat todella tönkköjä. Myös ohjausta Lucas olisi voinut miettiä enemmän, sillä näyttelijät tuntuvat paikoitellen olevan tietämättömiä siitä, mitä heidän pitäisi tehdä samalla, kun he puhuvat kökköä vuoropuhelua. Usein näyttelijät ovatkin melkein paikoillaan. Elokuva on kuvattu hyvin (sinistä kangasta vasten). Vaikea sanoa, että mikä on loppujen lopuksi aitoa leffan kuvassa, sillä siihen on käytetty niin paljon CGI-tehosteita (tietokoneella luotuja efektejä). Siirtymäleikkaukset ovat aina yhtä hölmöjä, mutta muuten leikkaus toimii. Harmi vain, että lähes aina kun jotain mielenkiintoista on tapahtumassa, niin leikataan Anakinin ja Padmén hempeilyyn Naboolla. Äänimaailma elokuvassa on muiden Tähtien sota tapaan kiehtova.

Kloonien hyökkäyksen tehosteet ovat alkaneet jo näyttää kömpelöiltä. Visuaalisesti kyseessä on hienomman näköinen pätkä kuin Episodi I, mutta siinä on silti paljon kohtia, jotka näyttävät nykypäivän kriteereillä huonoilta. Toivottavasti elokuvan tehosteet eivät tulevaisuudessa tuntuisi vanhenevan enää hirveästi, jottei se näyttäisi jonain päivänä siltä, miltä 70- ja 80-luvun tehosteleffat näyttävät tänä päivänä. Kloonisodan alkaminen on visuaalisesti tyylikästä katsottavaa. Harmi vain, että suurimmaksi osaksi kloonit on tehty tietokoneella, vaikka ovatkin ihmishahmoja, eivätkä avaruusmörköjä. Elokuvan musiikista vastaa tietenkin John Williams. Monet ovat varmasti huomanneet, että Williams käytti tiettyä säveltämäänsä kohtaa - joka tässä esiintyy alun takaa-ajossa - myös toisessa samana vuonna ilmestyneessä elokuvassa: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets - 2002). Parasta antia soundtrackilla on Kaminon kohtauksissa soiva musiikki, kloonisotilaiden tunnari ja elokuvan rakkausteema "Across the Stars".

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä, mutta se korostaa heikkoja tehosteita. 9-levyisellä Blu-ray -julkaisulla elokuva sijaitsee levyllä kaksi ja sen lisämateriaalit levyllä seitsemän, Tähtien sota: Episodi I - Pimeän uhan ja Tähtien sota: Episodi III - Sithin koston (Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith - 2005) extrojen kanssa. Lisämateriaalina on muun muassa haastatteluita, poistettuja kohtauksia ja gallerioita. Ne on jaettu neljään osaan, jotka ovat nimeltään "Coruscant", "Naboo", "Tatooine" ja "Geonosis".

Yhteenveto: Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys on hieman parempi kuin Episodi I, muttei silti kovin kummoinen. Se on ihan kiva, mutta siihen se jääkin. Alun takaa-ajo ja lopputaistelu ovat erittäin toimivia kohtia, mutta keskivaihe on aika tylsä. Obi-Wanin vierailu Kaminolla on mielenkiintoisinta elokuvan puolessa välissä, kuten myös takaa-ajo läpi asteroidikentän. Elokuva ei onneksi tunnu selkeältä väliosalta, vaan enemmän tarinan aloittajalta, vaikka onkin trilogian toinen osa. Edellisessä elokuvassa käytettiin niin paljon aikaa hahmojen esittelyyn, että tuntuu kuin itse tarina alkaisi vasta tässä. Näyttelijäntyö läpi elokuvan ei ole mitenkään erityistä, mistä voikin varmaan syyttää huonoa ohjausta ja dialogia. Siinä on hyviä kohtia, mutta ne eivät tee siitä vielä täysin hyvää elokuvaa. Seuraavana tiedossa siis Tähtien sota: Episodi III - Sithin kosto (ei Sh*tin) ja siihen asti olkoon Voima kanssanne!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.4.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.theverge.com
Star Wars: Episode II - Attack of the Clones, 2002, Lucasfilm Ltd