TÄHTIEN SOTA: EPISODI I - PIMEÄ UHKA
STAR WARS: EPISODE I - THE PHANTOM MENACE
Ohjaus: George Lucas
Pääosissa: Liam Neeson, Ewan McGregor, Natalie Portman, Jake Lloyd, Ian McDiarmid, Pernilla August, Ahmed Best, Anthony Daniels, Kenny Baker, Frank Oz, Terence Stamp ja Ray Park
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Ikäraja: 12
Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...
Kolmen maailmaa muuttaneen Tähtien sota -elokuvan jälkeen (Episodi IV - Uusi toivo, Star Wars: Episode IV - A New Hope - 1977, Episodi V - Imperiumin vastaisku, Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back - 1980 ja Episodi VI - Jedin paluu, Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi - 1983) odotukset olivat erittäin korkealla, kun ilmoitettiin, että sarja saa jatkoa. Yli kymmenessä vuodessa tehosteet olivat kehittyneet, joten mainoksista pystyi jo näkemään, että kyseessä olisi visuaalisesti huikeampi elokuva. Jännityksellä kaikki menivät katsomaan T'ähtien sota: Episodi I - Pimeän uhan vuonna 1999 ja noh... lopputulos ei tuntunut miellyttävän ketään. Vieläkään, melkein jo kahdenkymmenen vuoden jälkeen fanit eivät tunnu antamaan anteeksi tätä elokuvaa ja sen "syntejä ihmiskuntaa kohtaan". Mutta mikä siinä sitten on niin pahasti vialla?
Kauppaliitto on saartanut Naboo-planeetan. Senaatti lähettää kaksi jediritaria, Qui-Gon Jinnin ja Obi-Wan Kenobin neuvottelemaan kauppasaarron päättymisestä. Neuvottelujen epäonnistuessa jedit joutuvat auttamaan Naboon kuningatar Amidalaa ja planeetan kansalaisia, näiden paetessa Kauppaliiton kynsistä. Matkalla he kohtaavat uusia tuttavuuksia, joista yhden, orpopoika Anakin Skywalkerin, tulevaisuus saattaa aikanaan koko galaksin kohtalon vaakalaudalle.
Liam Neeson on pääosassa Qui-Gon Jinninä. Toisaalta tästä elokuvasta on vaikea sanoa, että kuka on pääosassa, sillä periaatteessa tämän trilogian on tarkoitus seurata Anakinia ja hieman myös Obi-Wania, mutta he tuntuvat kuitenkin jäävän Neesonin hahmon jalkoihin. Enkä sano sitä sillä, että Liam Neeson olisi elokuvan näyttelijöistä paras. Neeson ei ole mielestäni kummoinen näyttelijä, vaikka Takenissa (2008) hän toimii oikein hyvin. Voimakkaana jedimestarina häntä on välillä vaikea ottaa tosissaan ja hänen lettinsä on aika kammottava.
Ewan McGregor astui Alec Guinnessin saappaisiin, esittääkseen nuorta Obi-Wan Kenobia. Obi-Wan on tässä elokuvassa padawan, eli jedioppilas. McGregor on oiva valinta nuoreksi Kenobiksi.
Natalie Portman näyttelee Padméa, Naboon kuningattaren palvelijaa. Padmén todellinen henkilöllisyys voi olla arvattavissa, jos elokuvaa seuraa tarpeeksi tarkkaan. Yleisesti hyvä Portman vetää kuitenkin aika tönkön suorituksen, mutta niin tekevät suurimmaksi osaksi muutkin tässä elokuvassa. Ehkä tässä tapauksessa voi syyttää ohjaajaa näyttelijöiden sijaan.
Ahmed Bestin Jar Jar Binks -hahmo on kerännyt äärimmäisen paljon vihaa niskoilleen. Jar Jar on uudenlaisen gungan-lajin edustaja, jotka ovat Naboolla veden alla asustavia olentoja. Hahmo puhuu ärsyttävästi ja jotkut väittävät sitä stereotypiseksi tummaihoiseksi, vaikka Lucasfilm ja itse Ahmed Best ovat kieltäneet nämä väitteet. Onhan hahmo ärsyttävä. Sitä ei voi kieltää. Jar Jar on elokuvan komediahahmo, joka ei oikeastaan ole edes hauska. Lapsille se varmaan toimii parhaiten.
Ärsyttävintä elokuvassa on kuitenkin Jake Lloydin näyttelemä Anakin Skywalker. En tiedä mainitsiko kukaan Lloydille, että hänen hahmostaan tulee isona itse Darth Vader. Tai sitten Lloydilla ei ollut vielä edes ikää katsoa Tähtien sotia. Joka tapauksessa roolitus on mennyt aivan väärälle ipanalle ja Anakinia ei jaksa katsoa kauaa. Onneksi hän tulee mukaan vasta vähän ennen elokuvan puoltaväliä. Nykyään ei Jake Lloydilla tunnu menevän kovin hyvin ja "herttainen pikkupoika" on selkeästi kadonnut. Pidätyskuvista näyttelijää on oikeasti vaikea tunnistaa.
Samuel L. Jackson tuntuu olevan tuskissaan, kun ei pääse päästelemään "f*ck"-sanaa läpi elokuvan, kuten lähes kaikissa Quentin Tarantinon elokuvissa, missä hän on esiintynyt. Samuel L. Jackson esittää tässä jedimestari Mace Windua, joka suurimmaksi osaksi ruutuajastaan vain istuskelee ringissä muiden jedien kanssa.
Frank Oz, Anthony Daniels ja Kenny Baker jatkavat jedimestari Yodana, ja droideina C-3PO ja R2-D2. Tässä elokuvassa selitetään näiden tuttujen droidien alkuperät. Katsojana tajuaa, että joka kerta, kun C-3PO sanoi alkuperäisessä trilogiassa "thank the maker!", niin hän taisikin viitata Darth Vaderiin, sillä kyllä, Anakin Skywalker rakensi C-3PO:n. R2-D2 on vain droidi, joka sattuu roikkumaan mukana samassa aluksessa. Näiden droidien alkuperät tuntuvat hieman väkisin väännetyiltä ja niiden mukana olon syy oli varmaan se, ettei heitä voitu poiskaan jättää.
Ray Park esittää uutta pahista, Darth Maulia. Maul on mysteerinen ja siisti hahmo, jolla on uudenlainen, kaksipäinen valomiekka. Hahmo on valitettavasti todella alikäytetty. Darth Maul on yksi elokuvan parhaista asioista ja siksi toivoisi, että häntä näkisi enemmän. Maulin äänenä toimii Peter Serafinowicz.
Ian McDiarmid esittää Palpatinea, joka on senaattori Tasavallassa. Hänen todellinen henkilöllisyytensä on jonkinlainen salaisuus, jonka voi tosin arvata, jos on nähnyt alkuperäiset Tähtien sodat - auttaa myös, jos tietää, ketä McDiarmid esitti alkuperäisessä trilogiassa.
Mukana on myös Pirates of the Caribbean -elokuvista tuttu Keira Knightley, jonka nimi on kirjoitettu lopputeksteihin Kieraksi - ja tietenkin mukana on paljon muitakin sivuhahmoja, joista ehkä merkittävin on Kauppaliiton johtaja Nute Gunray, jonka äänenä toimii Silas Carson.
Ensimmäinen asia, mikä tässä elokuvassa on pielessä, on juoni. Alkuperäinen Tähtien sota -elokuva oli prinsessanpelastus-seikkailutarina avaruudessa, mutta tässä onkin kyse kauppasaarroista, neuvotteluista ja politiikasta. Ei siis pahemmin piiloteltuja poliittisia viittauksia, vaan ihan näytettyjä poliittisia istuntoja ja väittelyitä. Uudessa toivossa hieman vihjaillaan, että paljon kaikkea mielenkiintoista oli tapahtunut ennen sen elokuvan tapahtumia, mutta tässä ei ole hyödynnetty lähes yhtään sitä mielenkiintoisuutta. Jedejä elokuvassa kyllä on, mutta heistä vain kaksi näkyy toiminnassa, kun taas muut istuvat ringissä ja juttelevat toisilleen. Tähän elokuvaan olisi voitu keksiä suuria taisteluita ja sotia, mutta niiden sijaan elokuvassa on useita kohtauksia, joissa muutama hahmo vain kävelee ja puhuu... tai istuu ja puhuu... tai toinen istuu ja toinen seisoo ja kummatkin puhuvat. Tähtien sodan taikaa löytää tästä elokuvasta vain muutamista kohdista, mikä on tietenkin harmi, sillä kyseessä on kuitenkin Tähtien sota -elokuva. Silti ihan sama, mikä Tähtien sodista on kyseessä, on se aina hienoa nähdä logon ampaisevan avaruuden halki ja alkuhöpötystekstien rullaavan ylöspäin.
Jotten vain hauku tätä elokuvaa, niin pitäähän tästä sanoa positiivisiakin asioita, sillä kyllä tämä niitäkin sisältää - vaikkei tosin kovin montaa. Rakettirekikilpailu on erittäin toimiva kohtaus, vaikka siinä häiritseekin, että kun ei kuvata edestä tai takaa, niin reet liikkuvat aina kuvassa vasemmalta oikealle. Muutamia tahattoman koomisia kohtia löytyy siitäkin pätkästä mukana. Lopputaistelut elokuvassa ovat hyviä - vaikka Naboon linnoituksen valloittaminen Padmén ja sotilaiden toimesta on hieman tylsä. Parasta onkin lopputaistelu Darth Maulia vastaan. Nopeampitempoinen valomiekkaskabailu on erittäin hyvä, mutta ehkä hieman liian lyhyt. Siitä myös leikataan muihin taisteluihin liian usein. Onneksi jostain YouTubesta sen voi kai löytää pelkkänä valomiekkataisteluna, mistä on pätkitty muut pois - ainakin aiemmin löysi. Droidit ovat oiva lisäys elokuvasarjaan. Pimeä uhka myös omalla tavallaan laajentaa Tähtien sodan maailmaa onnistuneesti uusilla planeetoilla ja hahmoilla, mutta koko midi-chlorian -hömpötyksen olisi voinut jättää pois. Midi-chlorianit siis jollain tapaa kertovat Voiman määrästä jossain henkilössä... tai jotain. Asia ei tunnu ketään kiinnostavan niin paljoa, että kukaan osaisi sanoa. Elokuva myös yhdistää Steven Spielbergin E.T. - The Extra Terrestrialin (1982) mukaan Tähtien sota -universumiin. Muutama E.T:n lajin edustaja on nähtävissä senaatin istunnossa. Toinen bongattava asia on aina elokuvaa täydellistävä Wilhelm-huuto, joka on kuultavissa lopussa Naboon taistelussa.
George Lucas oli tullut hieman suuruudenhulluksi tehdessään Pimeää uhkaa. Hirveästi rahaa tienanneet edelliset Star Warsit osoittivat sen, että uusi elokuvakin tienaisi tolkuttoman summan. Lucas taisi onneksi huomata suuruudenhulluutensa, sillä yhdessä videossa nähdään, kun hän katsoo leikkausversiota Episodi I:stä ja miettii ääneen, että hän on mennyt liian pitkälle. Loppujen lopuksi Pimeä uhka tienasi joka tapauksessa niin paljon rahaa, että siitä tuli menestynein Tähtien sota -elokuva... siihen asti, että Star Wars: The Force Awakens (2015) ilmestyi. Lucas on myös käsikirjoittanut elokuvan ja sen huomaa etenkin dialogista, joka on paikoitellen todella kökköä.
Elokuva on kuvattu hyvin ja tässä taitaa olla prequel-trilogiasta eniten oikeita lavasteita, joten ruudulla on varmaan enemmän aitoa kuin Episodi II - Kloonien hyökkäyksessä (Star Wars: Episode II - Attack of the Clones - 2002) ja Episodi III - Sithin kostossa (Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith - 2005). Hölmöt siirtymäleikkaukset alkuperäisestä trilogiasta on tietenkin otettu mukaan. Värimaailma elokuvassa on tyylikäs. Ärsyttävintä kuvan suhteen on jeditemppelissä tuleva takavalo, joka sumentaa hahmojen päiden rajat. Elokuvan tehosteet ovat jo pahasti alkaneet heikentyä, eivätkä ole enää nykypäivän kriteereillä kovin hulppeita. Taisteludroidit ovat visuaalisesti hienoja, mutta avaruusoliot näyttävät huonoilta. Merenalainen kohtaus on toimiva, vaikka jättikalat näyttävät suurimmaksi osaksi heikosti tehdyiltä. Yksi oudoimmista tehosteista on Qui-Gonin ja Obi-Wanin supernopeusjuoksu, kun droidekat yrittävät tappaa heidät alussa. Alkuperäisen trilogian tapaan myös tähän Tähtien sotaan on musiikin säveltänyt John Williams. Elokuvan musiikki on läpikotaisin hyvää ja toimivaa. Parasta antia soundtrackilla on "The Droid Invasion" -osio ja tietysti fanisuosikki "Duel of the Fates", joka soi lopun valomiekkataistelun aikana. Harmi, ettei kyseistä kappaletta oltu laitettu soimaan Blu-rayn valikon pyöriessä...
Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Blu-ray valitettavasti korostaa aikansa eläneitä tehosteita paljon. Kuten muihinkin Tähtien sotiin, niin myös Pimeään uhkaan on tehty Blu-raylle muutoksia, joista huomattavin on nukke-Yodan muuttaminen digi-Yodaksi. Vaikka digi-Yoda on tehty joskus 2010-luvun alussa, niin se näyttää silti huonolta. Muutoksissa ei ole vieläkään huomioitu lopputeksteissä väärin kirjoitettua Keira Knightleyn nimeä. 9-levyisellä Blu-ray -julkaisulla elokuva on levyllä yksi ja lisämateriaali löytyy levyltä seitsemän, muiden prequel-trilogian elokuvien extrojen kanssa. Lisämateriaalina on haastatteluita, poistettuja kohtauksia ja vähän muuta kivaa, jotka on jaettu kolmeen osaan. Nämä osat ovat nimeltään "Naboo", "Tatooine" ja "Coruscant".
Yhteenveto: Tähtien sota: Episodi I - Pimeä uhka on heikko elokuva. Lopputaistelu, rakettirekikilpailu ja "Duel of the Fates" antavat kuitenkin elokuvalle lisäpisteen. Ja joka tapauksessa huomaan, että pystyn helposti katsomaan sen vuodesta toiseen uudestaan, joten ei se voi läpimätäkään olla. Pimeä uhka on harmitonta huttua, mutta jos sitä vertaa aiemmin tehtyihin Tähtien sota -elokuviin, niin onhan se köyhempi kaikin puolin. Lapsenahan tämä toimi loistavasti, kun tehosteet näyttivät paremmilta kuin alkuperäistrilogiassa. Muistelisin silti, että ensimmäisillä näkemiskerroilla jo mietin, että siinä ei ole kaikki ihan kohdallaan. Jos on Tähtien sota -fani, niin täytyyhän tämä katsoa ja omistaa. Se on ihan kiva pätkä, mutta ei siitä sen enempää oikein irtoa. Tulipa huomattua sellainen hassu juttu, että Jabba the Hutt on merkitty lopputeksteissä näyttelemään itseään. Seuraavaksi siis Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys. Siihen asti olkoon Voima kanssanne.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.4.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.starwarswikia.com
Star Wars: Episode I - The Phantom Menace, 1999, Lucasfilm Ltd
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti