Näyttelijät: Pierre Coffin, Trey Parker, Allison Janney, Christoph Waltz, Jesse Eisenberg, Jeff Bridges, Zoey Deutch, Bobby Moynihan, Phil LaMarr ja George Lucas
Genre: animaatio, komedia, fantasia
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Ikäraja: 7
Animaatioelokuva Itse ilkimys(Despicable Me - 2010) oli jättihitti, jolle päätettiin tehdä useampi jatko-osa. Niiden lisäksi fanisuosikeiksi nousseet keltaiset otukset saivat oman elokuvansa Kätyrit(Minions - 2015), joka menestyi paremmin kuin yksikään aiempi osa franchisesta. Kätyrit: Grun tarina(Minions: The Rise of Gru - 2022) oli myös jättihitti, joten kolmannen elokuvan suunnittelu käynnistyi lähes heti. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt Kätyrit & Monsterit on saapunut teattereihin. Itse olen mieltänyt suuren osan näistä elokuvista aika keskinkertaisiksi, enkä siis ollut järin innoissani jo kolmannesta Kätyrit-leffasta. Kävin silti katsomassa elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä, sekä syömässä KFC:n Kätyrit-aterian.
Etsiessään itselleen isointa ja pahinta pomoa, kätyrit päätyvät Hollywoodiin, missä heistä tulee elokuvatähtiä.
Kätyrit & Monsterit ei seuraa kahdesta edellisestä elokuvasta tuttujen kätyrien, Stuartin, Bobin ja Kevinin seikkailuja, vaan leffan keskiössä on kätyrikaksikko James ja Henry. James on taiteilijasielu, joka haluaa kertoa tarinoitaan ja innostuukin Hollywoodin tarjoamista mahdollisuuksista. Henry sen sijaan on hieman hölmömpi kaveri, joka seuraa Jamesia kuitenkin uskollisesti. Kätyreistä nousevat esille myös tympeä Dick ja kuuro Ed. James ja Henry ovat kaikessa tolloudessaan sympaattiset kaverukset, joiden haluaa nähdä tavoittavan unelmansa. Kaikkien kätyrien äänenä toimii tietty koko idean isä ja elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Pierre Coffin.
Muita hahmoja leffassa ovat elokuvaohjaaja Max (Christoph Waltz), joka bongaa kätyrit, Hollywood-tuottajaveljekset Frank (Jeff Bridges) ja Elwood (myös Bridges), museokierrosta vetävä Olivia (Allison Janney), robotti - tai robotiksi pukeutunut ihminen - Dort (Jesse Eisenberg), sekä naisten oikeuksien puolesta marssiva Debbie (Zoey Deutch). Sivuhahmot ovat kelvollisia, joskin maailman valloitusta suunnitteleva Dort ja suffragetti Debbie tuntuvat aika irrallisilta, erityisesti heidän romanssinsa.
Kätyrit & Monsterit osoittautui kenties koko Itse ilkimys -franchisen erikoisimmaksi elokuvaksi. Leffa käynnistyy erittäin hauskasti, kätyrien yrittäessä läpi historian löytää itselleen sitä ultimaattisinta pahaa, jota seurata ja palvella. Mutta koska kätyrit ovat kätyreitä, onnistuvat he kerta toisensa perään tyriä koko homman. Leffa uskaltaa näyttää aika synkkiäkin juttuja, kuten pään katkeamista ja pahiksen räjähtämistä palasiksi, tarjoten tämän kaiken varsin vinksahtaneella huumorintajulla. Pidin myös paljon siitä, kun kätyrit päätyvät Hollywoodiin ja ruudulle vieritetään parodioita ikonisista klassikoista, kuten Citizen Kanesta (1941) ja Casablancasta(1942), sekä suuria elokuvalegendoja Charlie Chaplinista George Lucasiin (Lucas jopa ääninäyttelee elokuvassa itseään). Se, saavatko lapset näistä viittauksista yhtään mitään irti, onkin sitten eri asia.
Elokuva kuitenkin mielestäni heikkenee edetessään. Lystikäs Hollywood-matka muuttuu hieman sekasotkuksi, kun mukaan ympätään Dortia, josta ei oikein tiedä, onko hän ihan oikea avaruuden muukalainen, joka on saapunut valtaamaan Maan, vai joku hörhö robottiasussa ja Debbietä, jonka marssit naisten oikeuksien puolesta ovat toki tärkeä asia, mutta tuntuvat irralliselta muun menon keskellä. Kun ne nimenmukaiset monsterit vihdoin tulevat kuvioihin, oma intoni leffaa kohtaan laski, mutta sitten taas yleisön lapset vaikuttivat kokevan suurta riemua näkemästään. Olen tyytyväinen, että kestoa leffalla on vain puolitoista tuntia, koska lähes tauoton äänekäs koheltaminen alkoi taas vääjäämättä käymään hermoille.
Animaatiojäljeltään Kätyrit & Monsterit on mainio. Itse kätyrit ovat tietty tuttuja vekkuleita itseään, mutta heihin on saatu sopivasti erilaisia persoonia, sekä hieman erilaisia tyylejä, jotta nämä keltaiset veijarit erottaa toisistaan. Taustat ovat pullollaan yksityiskohtia, etenkin Hollywoodiin sijoittuvissa kohtauksissa, jotka saavat taatusti monet leffahullut hykertelemään innosta. Elokuva on myös oivallisen värikäs, joskin ajoittain sen räikeä turbotykitys pistää silmät pyörälle. Äänimaailma äityy toisinaan turhan kaoottiseksi, mutta John Powellin säveltämät musiikit toimivat kelvollisesti taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.7.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Pääosissa: Richard Dreyfuss, Ron Howard, Paul Le Mat, Charles Martin Smith, Cindy Williams, Candy Clark, Mackenzie Phillips, Wolfman Jack, Bo Hopkins, Harrison Ford, Lynne Marie Stewart, Terry McGovern, Manuel Padilla Jr., Susan Richardson ja Suzanne Somers
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Ikäraja: 12
American Graffiti, eli suomalaisittain Svengijengi '62 on Tähtien sota -saagan (Star Wars - 1977-) luojan, George Lucasin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva. Tehdessään esikoiselokuvaansa THX 1138 (1971), Lucas sai ohjaaja Francis Ford Coppolalta haasteen tehdä massayleisöön helpommin vetoavan leffan. Lucas alkoi kehitellä tarinaa, joka perustui hänen omaan nuoruuteensa 1960-luvun alussa ja alkoi kaupitella sitä eri studioille. Hän sai United Artistsin johtajan, David Pickerin tukemaan filmin tekoa ja Richard Walterin käsikirjoittamaan elokuvan. Lucas ja Walter olivat kuitenkin eri mieltä leffan suunnasta, joten Lucas erotti Walterin ja päätti kirjoittaa filmin itse, mikä johti myös United Artistsin perääntymiseen projektista. Lucas jatkoi leffan kaupittelua, mutta niin Paramount, 20th Century Fox kuin Columbia Pictures torjuivat hänet. Lopulta Universal Pictures tarttui projektiin, erityisesti kun juuri suureksi menestykseksi muodostuneen Kummisedän(The Godfather - 1972) ohjannut Coppola päätti toimia leffan tuottajana. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 1972 ja lopulta Svengijengi '62 sai maailmanensi-iltansa 1. elokuuta 1973 - tasan 50 vuotta sitten! Elokuva oli kriitikoiden kehuma menestys, joka sai parhaan elokuvan, ohjauksen, käsikirjoituksen, naissivuosan ja leikkauksen Oscar-ehdokkuudet, sekä voitti parhaan musikaali- tai komediaelokuvan Golden Globe -palkinnon. Itse näin Svengijengi '62:n muutamia vuosia sitten ja pidin filmistä. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 50 vuotta, päätin katsoa sen uudestaan ja arvostella sen juhlan kunniaksi.
Vuonna 1962 Kaliforniassa joukko vastikään koulusta valmistuneita nuoria viettää viimeistä iltaansa yhdessä, ennen kuin jokainen lähtee omille teilleen.
Svengijengi '62 kertoo juuri high schoolista valmistuneiden teinien kesäloman viimeisestä yhteisestä yöstä, ennen kuin aamulla koittaa aika jokaiselle lähteä uusille poluille, oli kyse sitten collegesta, työpaikasta tai jostain muusta. Näitä teinejä ovat tulevaisuuttaan pohdiskeleva Curt (Richard Dreyfuss), pariskunta Steve (nykyään paremmin ohjaajana tunnettu Ron Howard) ja Laurie (Cindy Williams), katukisojen kinginä tunnettu John (Paul Le Mat) ja kiusallinen Terry (Charles Martin Smith), joka yrittää kovasti tehdä vaikutuksen niin kavereihinsa kuin paikallisiin tyttöihin. Hahmoviisikosta jokainen on omalla tavallaan mainio ja jokaisen kertomusta yön ajalta seuraa mielellään. Dreyfuss, Howard, Williams, Le Mat ja Smith ovat kaikki nappivalintoja rooleihinsa, tulkiten taidokkaasti erilaisia persoonia ja tiettyä nuoruuden intoa, huolettomuutta ja toiveikkuutta.
Lisäksi elokuvassa nähdään muun muassa Candy Clark Terryn mukaan päätyvänä Debbienä, Mackenzie Phillips Johnin yötä häiritsevänä Carolina, Terry McGovern Curtin kaverina Wolfena, Manuel Padilla Jr. Pharaos-jengiin kuuluvana Carlosina, sekä Han Solo ja Indiana Jones itse, nuori Harrison Ford Johnin kilpailuun haastavana Bob Falfana. 1960-luvun alun radiossa kuuluisana tiskijukkana toiminut ja George Lucasin ihailema Wolfman Jack nähdään lyhyesti omana itsenään. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan pätevästi. Phillips on erityisen onnistunut näsäviisaan Carol-tytön osassa.
Svengijengi '62 osoittautui uusintakatselulla paremmaksi elokuvaksi kuin muistinkaan. Se on erittäin riemastuttava leffa, jota katsoessa todella tuntuu siltä kuin olisi matkustanut ajassa 1960-luvun alkuun ja päässyt itsekin hengailemaan ja ajelemaan ympäri kaupunkia näiden nuorten kanssa. Elokuvasta suorastaan huokuu, kuinka henkilökohtaisesta teoksesta on kyse ja Lucas on selvästi pistänyt mukaan paljon oman nuoruutensa kokemuksia. Hän on täyttänyt käsikirjoituksensa toinen toistaan lystikkäämmillä kohtauksilla ja tapahtumaketjuilla. Vajaan parin tunnin kesto kulkee kuin hujauksessa ja näiden hahmojen kanssa voisi jäädä viettämään aikaa vielä pidempäänkin.
Elokuvan tarina ei ole mikään päätähuimaavan monimutkikas, eivätkä hahmot käy läpi mitään mullistavia kehityskaaria. Leffa on vain yksinkertaisesti kuvaus yhden yön tapahtumista ja sellaisenaan se on suorastaan mahtava. Sen lisäksi, että George Lucasin ohjaus herättää katsojassa tunteen kuin olisi itse paikan päällä, Lucasin rakentama yleishenki on valloittavan ilahduttava. Leffasta löytyy suuri sydän ja sitä on yksinkertaisesti ilo katsoa. Se viihdyttää täysillä, nostaa hymyn vähän väliä huulille ja naurattaa tasaisin väliajoin. Nuorten kohtaamiset ja kanssakäymiset tuntuvat aidoilta ja kyseessä onkin yhä yksi kaikkien aikojen parhaista nuorisofilmeistä.
Vaikka olen itsekin suuri Tähtien sota -fani, on hieman harmi, että niiden megasuosion takia Lucasin aiemmat työt, THX 1138 ja Svengijengi '62 ovat hieman jopa unohtuneet - etenkin kun ilman tämän leffan yllätyssuosiota ilman Lucas olisi tuskin saanut rahoitusta avaruussaagalleen. Sen lisäksi, että Lucas hoitaa ohjaajantonttinsa tyylillä, on hänen, Gloria Katzin ja Willard Huyckin käsikirjoitus mainio, kuljettaen taidokkaasti useampaa juonta päällekkäin ja pitäen sisällään runsaasti lystikästä dialogia. Elokuva on myös oivallisesti kuvattu ja leikattu yhteen. Siitä löytyy hienoja lavasteita ja asuja, ja moni autoharrastelija katsoo varmasti filmin kaaroja kateellisena. Äänipuolikin on hyvin rakennettu. Elokuvaa varten sävelletyn musiikin sijaan leffa on täynnä hittikappaleita tuolta ajalta, joita hahmot kuuntelevat radiosta pitkin leffaa. Idea on nokkela, etenkin silloin tällöin kappaleiden välissä kuultavien Wolfman Jackin juontojen kera.
Yhteenveto:Svengijengi '62 on varsinainen aikamatka 1960-luvun alkuun ja riemastuttava kuvaus nuorten kohtaamisista ja koettelemuksista yhden illan aikana. Vajaan kahden tunnin kesto on vauhdilla ohi, sillä näiden hahmojen erilaiset juonikuviot ja tapahtumaketjut vievät niin mainiosti mukanaan. Juonikuviot risteilevät ovelasti ja nivoutuvat välillä sulavasti yhteen. Mitään tylsempää tapausta ei ole mukana, vaan kaikki puolet leffasta viihdyttävät yhtä lailla. Seassa on runsaasti hyvää huumoria, mutta myös toimivaa draamaakin. Näyttelijät ovat loistovedossa ja tekninenkin puoli toimii pätevästi. George Lucasin omia nuoruudenkokemuksia hyödyntävä käsikirjoitus on kertakaikkisen ilahduttava ja hänen rakentamansa tunnelma vallan mainio. Svengijengi '62 on aivan mahtava ja valloittavan viihdyttävä nuorisoelokuva, edelleen yksi lajityyppinsä parhaimmistosta ja suosittelenkin sitä lämpimästi kaikille nuorista aikuisiin ja vielä iäkkäämpiin, tosielämän 1960-luvun teineille.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.4.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
American Graffiti, 1973, Universal Pictures, Lucasfilm, The Coppola Company
Ohjaus: George Lucas Pääosissa: Hayden Christensen, Ewan McGregor, Natalie Portman, Ian McDiarmid, Samuel L. Jackson, Frank Oz, Anthony Daniels, Kenny Baker, Peter Mayhew, Temuera Morrison ja Christopher Lee Genre: scifi, seikkailu Kesto: 2 tuntia 20 minuuttia Ikäraja: 12
Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...
Viimeistä viedään ennenStar Wars: The Force Awakensia (2015)! Kahden pettymyksen aiheuttaneen Tähtien sota -pätkän jälkeen oli vielä tiedossa vuonna 2005 ilmestyvä elokuva, joka huipentaisi saagan, eli Tähtien sota: Episodi III - Sithin kosto. Tätä elokuvaa ihmiset olivat alunperinkin odottaneet, sillä tässä nähtäisiin viimein Anakinin kääntyminen pimeälle puolelle ja Imperiumin nousu. Se myös vastaisi moniin kysymyksiin alkuperäisestä trilogiasta. Sithin kosto oli monille pettymys, niin kuin muutkin leffat esiosa-trilogiasta, mutta se on silti yleisesti pidetyin trilogiasta. Nyt minä kerron oman mielipiteeni elokuvasta... Kreivi Dooku ja kenraali Grievous ovat hyökänneet Coruscantiin ja kidnapanneet kansleri Palpatinen. Jedit Anakin Skywalker ja Obi-Wan Kenobi lähetetään pelastamaan Palpatine. Samaan aikaan Anakinia vaivaa pelko Padmén menettämisestä ja vaara vajota pimeälle puolelle ympäröi häntä yhä enemmän.
Hayden Christensen on edennyt näyttelijäntaidoissaan ja hänen suorituksensa Anakin Skywalkerina on parantunut huomattavasti. Hän kantaa hyvin tulevan Darth Vaderin taakan harteillaan - vaikka toki muutamia kohtia löytyy elokuvasta, joissa hänen suorituksensa ei ole kovin uskottava. Yleisesti kuitenkin hyvää työtä. Motiivi sille, miksi Anakinista tulee lopulta Darth Vader on oikein hyvä, vaikka kyseessä onkin hieman perinteikkäämpi "tuhoutunut rakkaustarina". Vaderin äänenä lopussa kuullaan tietenkin James Earl Jones. Ewan McGregorin suoritus Obi-Wan Kenobina on ihan hyvä, mutta hieman heikompi kuin Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäyksessä(Star Wars: Episode II - Attack of the Clones - 2002). Hänen näyttelijäntaitojensa heikkous on uskottavasti reagoida järkyttäviin asioihin. Myös paikoitellen kuultava keskinkertainen dialogi vie uskottavuutta tietyistä kohdista. McGregorin jedimestarityyli on onnistunut. Natalie Portmanin Padmé jää pahasti taka-alalle elokuvassa, vaikka onkin tärkeässä osassa juonen kannalta. Senkin aikaa, kun hän on ruudulla, niin suurimmaksi osaksi hän itkee. Ian McDiarmidin kansleri Palpatine paljastaa vihdoin todellisen identiteettinsä. Tuliko jollekin, joka on nähnyt alkuperäisen trilogian muka yllätyksenä, että hän on Keisari? Keisarina hänen suorituksensa paranee, vaikkei hahmo vieläkään ole kovin kiinnostava. Parasta hahmossa ovat kummalliset kurkkuäänet, mitä hän päästelee välillä huppunsa alta.
Christopher Leen esittämä kreivi Dooku -hahmo on todella pienessä roolissa elokuvassa, eikä häntä kaipaakaan elokuvan aikana. Sääli, että sellainen näyttelijänlahja on tungettu aika turhaan mukaan Tähtien sotaan, missä hän olisi voinut olla jotain mahtavaa. Paras uutuus hahmojen osalta - ja lähes ainoa uutuus - on droidikenraali Grievous, jota ääninäyttelee Matthew Wood. Grievous on tyylikkään näköinen ja hienosti toteutettu hahmo. Grievous käyttää yhdessä kohtaa neljää valomiekkaa, mikä tekee hahmosta onnistuneesti uhkaavan vastustajan. Mace Windu, jota esittää Samuel L. Jackson, ei pääse samalla lailla toimintaan kuin edellisessä osassa, vaan pysyy suurimmaksi osaksi ruutuajastaan tuolissaan. Hänellä on yksi toimintakohtaus, mutta siihen se jääkin. Jälleen yksi lahjakkuus, joka on käytetty hukkaan väärässä roolissa. Frank Ozin ääninäyttelemä jedimestari Yoda kuulostaa hieman vanhemmalta kuin aiemmin. Hänen äänessään on jonkinlaista karheutta, mitä ainakaan omasta mielestäni aiemmissa osissa ei ollut. Anthony Daniels ja Kenny Baker jatkavat droideina C-3PO ja R2-D2. C-3PO on tässä lähes tarpeeton, eikä hän esiinny elokuvassa melkein ollenkaan. R2-D2:lle löytyy onneksi vihdoin käyttöä ja hän kulkeekin lähes koko ajan Anakinin mukana. Vanhoista elokuvista tuttu wookiee Chewbacca (Peter Mayhew) on myös mukana elokuvassa. Hahmo ei - yllättävä kyllä - edes tunnu väkisin mukaan laitetulta, vaan ihan loogiselta ratkaisulta, kun kerran wookieeiden kotiplaneetalla käydään taistelemassa. Temuera Morrison esittää jälleen klooneja ja Ahmed Best ääninäyttelee inhottua Jar Jar Binksiä. Binks-vihaajat, älkää huoliko; Jar Jar esiintyy elokuvassa vain pikaisesti ja hänellä on yksi ainoa repliikki. Myös ohjaaja George Lucasin voi bongata nopeasti sini-ihoisena Baron Papanoidana, juuri ennen kun Anakin kävelee sisään teatterisaliin tapaamaan kansleri Palpatinea. Muita bongattavia asioita on alun taistelussa kloonisotilaan päästämä Wilhelm-huuto ja taistelun jälkeisessä kohtauksessa laajan kuvan alareunassa lentävä Millenium Falcon.
Sithin kosto jatkaa tarinaa jokin aika siitä, mihin Kloonien hyökkäys päättyi. Kloonisodat ovat valloillaan ympäri galaksia, mutta ne ovat jo päättymässä, mikä on harmi, sillä edellisessä osassa niiden alkua pohjustettiin niin kauan, joten niitä olisi tehnyt mieli nähdä enemmänkin. Onneksi kloonisodista tehtiin animaatiosarja Star Wars: The Clone Wars (2008-2015) ja saman niminen animaatioelokuva (2008). Elokuvan alku on sarjan toiseksi paras. Erittäin vaikuttava taistelu heti elokuvan alussa, jossa lennetään pienillä aluksilla tähtihävittäjien välistä, on visuaalisesti yhä huikeaa katsottavaa. Alkupätkästä olisi tosin voitu ottaa pois turha kohtaus repijädroidien kanssa ja koko hissihässäkkä ennen taistelua kreivi Dookua vastaan. Tämä on myös sarjan ensimmäinen elokuva, jossa on valomiekkataistelu heti alussa.
Episodi III on selkeästi koko sarjan synkin osa. Muttei sitä voinutkaan kuvitella, että Darth Vaderin syntytarina olisi kovin pirteä. Alussa ollaan samoissa tunnelmissa kahden edellisen elokuvan kanssa, vaikka outoja vitsirepliikkejä on lisätty mukaan. Anakinin alkaessa nähdä painajaisia ja Obi-Wanin lähtiessä Utapaulle, elokuva synkkenee ja yhtäkkiä huomaa katsovansa, kun lapsia tapetaan säälittä. Eli perheen pienimmille ei tätä Tähtien sotaa ole tehty. Synkkyys tuo onnistuneesti uudenlaista tunnelmaa sarjaan ja tekee siitä hieman erilaisen Tähtien sota -elokuvan, mutta siinä pysyy silti saagan olennainen tunnelma.
Uusina planeettoina elokuvassa nähdään Utapau, Kashyyyk (ei kirjoitusvirhe, vaan planeetan nimessä on oikeasti kolme y-kirjainta) ja Mustafar. Utapaussa asutus on rakennettu leveisiin onkaloihin, joita planeetta näyttäisi olevan täynnä. Kashyyyk on metsäplaneetta, joka muistuttaa hieman Tähtien sota: Episodi VI - Jedin paluun(Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi - 1983) Endor-kuuta. Kashyyykin karvaveikkoset ovat kuitenkin vähän suurempikokoisia kuin Endorin. Mustafar on paras uutuus. Koko planeetta on laavan peitossa. Mustafarilla käytävä lopputaistelu on erittäin hienosti toteutettu.
Taistelut yleisesti ovat läpi elokuvan toimivia. Ainoastaan Mace Windun ja Palpatinen toisiaan valomiekoilla tökkiminen on hieman vaivaannuttavaa katseltavaa. Alun taistelu avaruudessa saisi olla pidempi ja siinä olisi voinut näyttää enemmän, mitä muissa aluksissa tapahtuu ja mihin taistelu lopulta päättyi, eikä vain keskittyä Anakiniin, Obi-Waniin ja Palpatineen. Kaikkien odottama taistelu Obi-Wanin ja Anakinin välillä lopussa on aivan täydellinen. Laavaplaneettaa hyvin hyödyntävä taistelu liikkuu nopeatempoisesti eteenpäin. Taistelukoreografia on erittäin upea ja valomiekat osuvat tämän taistelun aikana useammin toisiinsa kuin kaikissa muissa Tähtien sodissa yhteensä. Monet kritisoivat sitä, että taistelu näyttää liian koreografioidulta ja monet puolustavat väitettä sillä, että Obi-Wan ja Anakin tuntevat toisensa niin hyvin, että osaavat ennakoida toistensa iskut. Minulle on aivan sama, mikä selityksenä on nopeammalle valomiekkaheilutukselle, sillä se taistelu on aivan mahtava. Ainoa häiritsevä asia on, että siitä leikataan usein hieman tylsempään Yodan ja Keisarin väliseen taisteluun.
Elokuva lopetetaan erinomaisesti ja siinä saadaan yhdistettyä prequel-trilogia alkuperäiseen trilogiaan onnistuneesti. Onnellista loppua on turha odottaa, mutta siinä annetaan mahdollisuus uudelle toivolle (hehe). Siinä vastataan moniin kysymyksiin, jotka olivat jääneet auki muista elokuvista. Tunnelma säilytetään hienosti loppuun asti, mistä elokuva siirtyy tuttuun, pirteään lopputekstimusiikkiin. Sithin kosto jättää vahvimmin tyhjän olon elokuvan päättymisen jälkeen koko saagasta, sillä sen tunnelma, mukaansatempaavuus ja jännitys pitävät niin otteessaan.
George Lucas on vihdoin päässyt kärryille siitä, mitä tältä trilogialta odotettiin. Hän on vihdoin saanut kerrottua tarinansa onnistuneesti. Minusta on hienoa, että juuri synkkyydessä ei ole pihtailtu, vain jotta muksut pääsisivät elokuvaa katsomaan. Silti ongelmana on dialogi. Se on parempaa kuin Kloonien hyökkäyksessä, mutta silti paikoitellen kiusallisen kömpelöä. Jos siihen olisi panostettu enemmän, niin tämä elokuva olisi vieläkin parempi. Hän on myös selkeästi huomannut muutamassa kohdassa, että hahmojen tunteet voi välittää katsojalle jopa pelkillä katseilla.
Elokuva on kuvattu oikein hyvin, vaikkei tässäkään elokuvassa paljoa aitoa ole, sillä niin paljon on tietokonetehosteita käytetty. Tutut siirtymäleikkaukset ovat tietysti mukana ja ne menevät tässä jo naurettavuuksiin asti. Äänimaisema on tuttuun tapaan erittäin huikea. Sithin kostossa on esiosa-trilogian parhaat tehosteet. Muutamat kohdat ovat eläneet aikansa, mutta suurimmaksi osaksi tehosteet näyttävät yhä hyviltä, mikä tekee katselukokemuksesta miellyttävämmän. Jälleen kerran musiikin sävellyksestä on vastuussa John Williams. Tässä elokuvassa on tehosteiden lisäksi myös trilogian paras soundtrack. Useassa kohtaa jopa-piinaava musiikki välittää tunnelmaa vielä paremmin. Parasta antia on Grievousin tunnari, Utapaulla soiva musiikki ja lopputaistelussa käytettävät "Battle of the Heroes" ja "Anakin vs Obi-Wan", joita jaksaa kuunnella putkeen monta kertaa peräkkäin. Myös musiikki Anakinin ja kloonisotilaiden marssiessa jeditemppeliin on erittäin upeaa.
Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Spektaakkelikohtaukset näyttävät upealta teräväpiirtona. 9-levyisellä Blu-ray -julkaisulla elokuva on levyllä kolme ja sen lisämateriaali on levyllä seitsemän, kuten myös episodien I - Pimeä uhka(Star Wars: Episode I - The Phantom Menace - 1999)ja II. Lisämateriaalina on esimerkiksi poistettuja kohtauksia, gallerioita ja haastatteluja edellisten elokuvien tapaan. Elokuvan lisämateriaali on jaettu neljään osaan, jotka ovat "Coruscant", "Utapau", "Mustafar" ja "Kashyyyk and Order 66". Lisää extroja koko saagalle löytää levyltä yhdeksän.
Prequel-trilogiasta kokonaisuutena on pakko sanoa, ettei kyseessä ole kovin kompakti paketti. Episodi III - Sithin kosto on ylivoimaisesti trilogian paras osa, jonka jälkeen tulee ihan kiva Episodi II - Kloonien hyökkäys ja viimeisenä heikko Episodi I - Pimeä uhka. Trilogian avausosa ei tunnu olevan tarinan aloittaja, vaan esittelee nuoremmat versiot hahmoista, sekä uudet tulokkaat ja maailman, joka on jo tuttu. Vasta Episode II aloittaa tarinan kunnolla, mikä johtaa lopulta Tähtien sota: Episodi IV - Uuden toivon (Star Wars: Episode IV - A New Hope - 1977) tapahtumiin. Tehosteet ovat vuosien varrella kärsineet. Ongelmana trilogiassa on selkeästi huono ohjaus. Dialogi on suurimmaksi osaksi kehnoa ja näyttelijänsuoritukset välillä puisia. Trilogiasta suosittelen katsomaan Sithin koston, mutta muuten jos ei ole mikään suuri fani, niin ei välttämättä tarvitse käyttää aikaa kahteen ensimmäiseen osaan. Ehkä Lucasin olisi pitänyt odottaa vielä pari vuotta, että olisi saanut käsikirjoitukset hiottua valmiiksi, ennen kuin pisti kameran pyörimään.
Yhteenveto: Minun on pakko myöntää, että vastoin yleistä mielipidettä, minun mielestäni Tähtien sota: Episodi III - Sithin kosto on oikein mainio elokuva. Aiemmin tämä oli minun lempparini Star Warsien joukosta, mutta nykyään mielipiteeni on eri. Jos dialogi olisi parempaa ja siirtymäleikkaukset olisivat hillitympiä, niin tämä saisi minulta vielä yhden pisteen lisää. Ensimmäisen neljänkymmenen minuutin jälkeen elokuva lähtee kunnolla nousuun, vaikka alkutaistelu onkin toimiva. Synkkyys on hyvä ratkaisu ja toimintaa on mukana kunnolla. Tästä voisi hyvin jatkaa Tähtien sota: Episodi IV - Uuteen toivoon, mutta sen katsoinkin jo viime viikolla, joten jätän nyt väliin. Nyt olen valmis kokemaan jälleen Star Wars: The Force Awakensin, kunhan saan sen käsiini. The Force Awakensin näkemistä ja arvostelun naputtelua odotellessa... Olkoon Voima kanssanne!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.4.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.theverge.com
Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith, 2005, Lucasfilm Ltd
Ohjaus: George Lucas Pääosissa: Hayden Christensen, Ewan McGregor, Natalie Portman, Christopher Lee, Samuel L. Jackson, Frank Oz, Ian McDiarmid, Temuera Morrison, Ahmed Best, Anthony Daniels, Kenny Baker ja Pernilla August Genre: scifi, seikkailu Kesto: 2 tuntia 22 minuuttia Ikäraja: 12
Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...
Pitkään odotettu Tähtien sota: Episodi I - Pimeä uhka (Star Wars: Episode I - The Phantom Menace -1999) oli suuri pettymys ilmestyessään, mutta se tienasi kuitenkin niin paljon rahaa, että sarjan jatkaminen oli mahdollista. Koska edellinen elokuva ei ollut kovin hyvä fanien ja muiden katsojien silmissä, niin Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys ei ollut samanlainen menestys ilmestyessään vuonna 2002. Tähtien sota on yksi kolmesta ensimmäisestä live action -elokuvasarjoista, joita katsoin pienenä ja joista innostuin. Hassua, että näistä kolmesta sarjasta jokaisen toinen osa ilmestyi samana vuonna. Muut kaksi sarjaa ovat siis Harry Potter(2001-2011) ja Taru sormusten herrasta -trilogia (The Lord of the Rings - 2001-2003). Ennen Star Wars: The Force Awakensin (2015) ilmestymistä Blu-raylle perjantaina 22.4, pitää tietysti käydä läpi sarjan kuusi edellistä osaa - ihan niin kuin en muistaisi tasan tarkkaan, mitä näissä tapahtuu. Katsoin elokuvat läpi enemmänkin juuri näitä arvosteluja varten ja tämä on myös ensimmäinen kerta, kun katson Tähtien sodat läpi Blu-raylla.
Noin kymmenen vuotta Pimeän uhan jälkeen Anakin Skywalkerista on tullut jedipadawan, jota Obi-Wan Kenobi opettaa. Entinen kuningatar/nykyinen senaattori Padmé Amidala yritetään salamurhata, ja Anakin ja Obi-Wan alkavat selvittää, kuka oli murhayrityksen takana. Johtolangat vievät Obi-Wanin Kamino-planeetalle, jossa on vastassa yllätys Tasavallalle.
Anakin Skywalkerin näyttelijä on vaihtunut Jake Lloydista Hayden Christenseniin. Vaikka Christensen ei ole kovin kummoinen näyttelijä, niin hän on silti paljon parempi kuin Lloyd. Anakin osoittaa elokuvassa merkkejä raivosta, mitkä enteilevät hahmon vajoamista Darth Vaderiksi välillä ihan onnistuneestikin. Suurimmaksi osaksi hän vilkuilee niin häiritsevästi Padméa, että jopa kotikatsomossa tulee kiusallinen olo. Hahmo myös kiukuttelee paljon elokuvassa - tosin suurimmaksi osaksi ihan syystä. Ewan McGregor jatkaa nuorena Obi-Wan Kenobina, joka on omaksunut jediritarin roolin. Hieman vanhemman ja kokeneemman näköinen Kenobi pääsee suurempaan rooliin kuin edellisessä osassa. Natalie Portmanin suoritus Padména paranee. Hän pääsee loppupuolella osoittamaan, että pystyy toimintakohtauksiinkin, mutta se osoitus jää valitettavasti vähäiselle, eikä hän ehdi tekemään muuta, kuin ampua pari droidia. Portmanin ja Christensenin kemia ei tunnu toimivan elokuvassa ja heidän rakkaustarinansa on jopa hieman väkinäisesti väännettyä. Rakkaustarina on tietenkin tärkeämpää kokonaisuuden kannalta kuin palkkionmetsästäjän jahtaaminen, mikä on kuitenkin paljon kiinnostavampaa katsottavaa, verrattuna kuherteluun Naboolla.
Legendaarinen Christopher Lee esittää elokuvan pahista, kreivi Dookua. Hahmo ei ole valitettavasti kovin kiinnostava tai uhkaava, joten katsojana toivoisi mieluummin, että Darth Maul tuotaisiin takaisin kuolleista. Ja siis aivan varmasti sir Lee teki kaikki taistelustunttinsa itse... Temuera Morrison esittää palkkionmetsästäjä Jango Fettiä, kuten myös kloonisotilaita, jotka ovat kloonattu Jangosta. Morrison ei ole erikoinen näyttelijä, mutta hänen äänensä sopii klooneille ja Jango Fett on hahmona toimiva. Hahmon poika Boba Fett on erittäin ärsyttävä kakara, jolla on erittäin ärsyttävä ääni. Erittäin ärsyttävää nulikka-Boba Fettiä esittää Daniel Logan. Frank Oz, Anthony Daniels ja Kenny Baker jatkavat Yodana, C-3PO:na ja R2-D2:na. R2-D2 osaa tässä elokuvassa lentää, mutta muuten tuntuu vain roikkuvan hyödyttömänä mukana. Enpä oikein tiedä, että mitä Baker teki hahmon hyväksi, sillä suurimmaksi osaksi droidi on luotu tietokoneella C-3PO on saanut metallisen kuoren itselleen. Danielsin esittämä C-3PO on elokuvassa hieman isommassa osassa kuin edellisessä, mutta on silti aika turha tarinan kannalta. Yoda pääsee vihdoin tositoimiin ja taistelemaan vihreän valomiekkansa kanssa. Yodan taistelutyyli on jokseenkin koomisen ADHD:ta, sillä suurimmaksi osaksi hän pomppii paikasta toiseen taistellessaan Dookua vastaan. Samuel L. Jacksonin Mace Windu pääsee myös taistoon elokuvan loppupuolella. Hahmolla on käytössään uudenlainen, violetti valomiekka, joten hahmon voi bongata selvästi Geonosiksen taistelun laajoista kuvista. Ian McDiarmidin kansleri Palpatine käy nopeasti tylsäksi hahmoksi ja alkuperäisen trilogian nähneenä katsojana toivoo, että paljastus hahmon todellisesta henkilöllisyydestä tuotaisiin jo selville muiden hahmojen keskuudessa, eikä sitä yritettäisi hölmösti (muka) piilotella. Ahmed Bestin näyttelemän Jar Jar Binksin rooli on pienempi kuin Pimeässä uhassa, mikä johtuu varmaankin kritiikistä ja vihasta, mitä hahmo sai niskoilleen. Millainen älykääpiö muuten laittaa Jar Jar Binksin senaattiin tärkeään virkaan?
Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys jatkaa tarinaa sujuvasti, vaikka aikahyppy onkin kymmenen vuotta edellisen elokuvan ja tämän välillä. Ainoa outous on, että Anakin ja Padmé vaikuttavat elokuvassa saman ikäisiltä, vaikka heillä pitäisi olla ikäeroa lähes kymmenen vuotta. Vaikka elokuvassa on taustalla juoni salamurhasta, separatistien noususta ja kloonisotien alkamisesta, niin tärkeintä elokuvassa on tarinallisesti Anakinin ja Padmén rakkaustarina, jotta alkuperäisen trilogian sankarit Luke ja Leia saisivat alkunsa. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, imelä rakkaustarina ei ole kovin onnistunut ja Obi-Wanin seikkailuja on paljon mielenkiintoisempaa, mukaansatempaavampaa ja jännittävämpää katsoa. Elokuva on muuten pääosin vain kaksituntinen pohjustus kloonisotien alkamiselle. Taustalla käydään tietenkin vihan nousemista Anakinin sisällä, jotta hahmosta muodostuisi trilogian lopuksi kaikkien rakastama pahishahmo Darth Vader. Kloonien hyökkäys avaa jälleen enemmän Tähtien sodan maailmaa. Uusina paikkoina nähdään sateinen vesiplaneetta Kamino ja Geonosis, joka muistuttaa aavikkomaisemaltaan hieman Tatooinea (jossa myös käydään), mutta jossa on kuitenkin omanlainen designinsa. Edellisen osan uudet tuttavuudet Coruscant ja Naboo ovat hyvin keskeisiä tapahtumapaikkoja tässäkin elokuvassa. Coruscantin meininkiä näytetään hieman enemmän, jopa katutasolta. Coruscantissa sijaitseva Dexter Jettsterin kahvila ei tunnu kuuluvan Tähtien sodan -maailmaan lähes ollenkaan. Elokuvassa on uudenlaisia droideja ja uutuutena ovat kloonit, jotka elokuvan nimen mukaisesti hyökkäävät. Kloonit ovat erittäin toimiva lisä ja ei tarvitse olla kovinkaan viisas, että osaa yhdistää kloonit ja stormtrooperit toisiinsa asujen perusteella. Geonosiksen hyönteismäiset olennot ovat mielenkiintoisia, mutta niitä ei pääse näkemään samalla lailla syventävästi, kuin esimerkiksi edellisen osan gunganeita. Kaminon hujoppioliot ovat myös omalla tavallaan mielenkiintoisia, vaikka eivät teekään paljoa.
George Lucas tuntuu olleen keskittynyt elokuvan tarinaan ja sen spektaakkeleihin niin paljon, ettei hän ole yhtään miettinyt dialogin viimeistelyä. Monet repliikit ovat todella tönkköjä. Myös ohjausta Lucas olisi voinut miettiä enemmän, sillä näyttelijät tuntuvat paikoitellen olevan tietämättömiä siitä, mitä heidän pitäisi tehdä samalla, kun he puhuvat kökköä vuoropuhelua. Usein näyttelijät ovatkin melkein paikoillaan. Elokuva on kuvattu hyvin (sinistä kangasta vasten). Vaikea sanoa, että mikä on loppujen lopuksi aitoa leffan kuvassa, sillä siihen on käytetty niin paljon CGI-tehosteita (tietokoneella luotuja efektejä). Siirtymäleikkaukset ovat aina yhtä hölmöjä, mutta muuten leikkaus toimii. Harmi vain, että lähes aina kun jotain mielenkiintoista on tapahtumassa, niin leikataan Anakinin ja Padmén hempeilyyn Naboolla. Äänimaailma elokuvassa on muiden Tähtien sota tapaan kiehtova.
Kloonien hyökkäyksen tehosteet ovat alkaneet jo näyttää kömpelöiltä. Visuaalisesti kyseessä on hienomman näköinen pätkä kuin Episodi I, mutta siinä on silti paljon kohtia, jotka näyttävät nykypäivän kriteereillä huonoilta. Toivottavasti elokuvan tehosteet eivät tulevaisuudessa tuntuisi vanhenevan enää hirveästi, jottei se näyttäisi jonain päivänä siltä, miltä 70- ja 80-luvun tehosteleffat näyttävät tänä päivänä. Kloonisodan alkaminen on visuaalisesti tyylikästä katsottavaa. Harmi vain, että suurimmaksi osaksi kloonit on tehty tietokoneella, vaikka ovatkin ihmishahmoja, eivätkä avaruusmörköjä. Elokuvan musiikista vastaa tietenkin John Williams. Monet ovat varmasti huomanneet, että Williams käytti tiettyä säveltämäänsä kohtaa - joka tässä esiintyy alun takaa-ajossa - myös toisessa samana vuonna ilmestyneessä elokuvassa: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets - 2002). Parasta antia soundtrackilla on Kaminon kohtauksissa soiva musiikki, kloonisotilaiden tunnari ja elokuvan rakkausteema "Across the Stars".
Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä, mutta se korostaa heikkoja tehosteita. 9-levyisellä Blu-ray -julkaisulla elokuva sijaitsee levyllä kaksi ja sen lisämateriaalit levyllä seitsemän, Tähtien sota: Episodi I - Pimeän uhan ja Tähtien sota: Episodi III - Sithin koston (Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith - 2005) extrojen kanssa. Lisämateriaalina on muun muassa haastatteluita, poistettuja kohtauksia ja gallerioita. Ne on jaettu neljään osaan, jotka ovat nimeltään "Coruscant", "Naboo", "Tatooine" ja "Geonosis".
Yhteenveto:Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys on hieman parempi kuin Episodi I, muttei silti kovin kummoinen. Se on ihan kiva, mutta siihen se jääkin. Alun takaa-ajo ja lopputaistelu ovat erittäin toimivia kohtia, mutta keskivaihe on aika tylsä. Obi-Wanin vierailu Kaminolla on mielenkiintoisinta elokuvan puolessa välissä, kuten myös takaa-ajo läpi asteroidikentän. Elokuva ei onneksi tunnu selkeältä väliosalta, vaan enemmän tarinan aloittajalta, vaikka onkin trilogian toinen osa. Edellisessä elokuvassa käytettiin niin paljon aikaa hahmojen esittelyyn, että tuntuu kuin itse tarina alkaisi vasta tässä. Näyttelijäntyö läpi elokuvan ei ole mitenkään erityistä, mistä voikin varmaan syyttää huonoa ohjausta ja dialogia. Siinä on hyviä kohtia, mutta ne eivät tee siitä vielä täysin hyvää elokuvaa. Seuraavana tiedossa siis Tähtien sota: Episodi III - Sithin kosto (ei Sh*tin) ja siihen asti olkoon Voima kanssanne!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.4.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.theverge.com
Star Wars: Episode II - Attack of the Clones, 2002, Lucasfilm Ltd
Ohjaus: George Lucas Pääosissa: Liam Neeson, Ewan McGregor, Natalie Portman, Jake Lloyd, Ian McDiarmid, Pernilla August, Ahmed Best, Anthony Daniels, Kenny Baker, Frank Oz, Terence Stamp ja Ray Park Genre: scifi, seikkailu Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia Ikäraja: 12
Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa...
Kolmen maailmaa muuttaneen Tähtien sota -elokuvan jälkeen (Episodi IV - Uusi toivo, Star Wars: Episode IV - A New Hope - 1977, Episodi V - Imperiumin vastaisku, Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back - 1980 ja Episodi VI - Jedin paluu, Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi - 1983) odotukset olivat erittäin korkealla, kun ilmoitettiin, että sarja saa jatkoa. Yli kymmenessä vuodessa tehosteet olivat kehittyneet, joten mainoksista pystyi jo näkemään, että kyseessä olisi visuaalisesti huikeampi elokuva. Jännityksellä kaikki menivät katsomaan T'ähtien sota: Episodi I - Pimeän uhan vuonna 1999 ja noh... lopputulos ei tuntunut miellyttävän ketään. Vieläkään, melkein jo kahdenkymmenen vuoden jälkeen fanit eivät tunnu antamaan anteeksi tätä elokuvaa ja sen "syntejä ihmiskuntaa kohtaan". Mutta mikä siinä sitten on niin pahasti vialla?
Kauppaliitto on saartanut Naboo-planeetan. Senaatti lähettää kaksi jediritaria, Qui-Gon Jinnin ja Obi-Wan Kenobin neuvottelemaan kauppasaarron päättymisestä. Neuvottelujen epäonnistuessa jedit joutuvat auttamaan Naboon kuningatar Amidalaa ja planeetan kansalaisia, näiden paetessa Kauppaliiton kynsistä. Matkalla he kohtaavat uusia tuttavuuksia, joista yhden, orpopoika Anakin Skywalkerin, tulevaisuus saattaa aikanaan koko galaksin kohtalon vaakalaudalle.
Liam Neeson on pääosassa Qui-Gon Jinninä. Toisaalta tästä elokuvasta on vaikea sanoa, että kuka on pääosassa, sillä periaatteessa tämän trilogian on tarkoitus seurata Anakinia ja hieman myös Obi-Wania, mutta he tuntuvat kuitenkin jäävän Neesonin hahmon jalkoihin. Enkä sano sitä sillä, että Liam Neeson olisi elokuvan näyttelijöistä paras. Neeson ei ole mielestäni kummoinen näyttelijä, vaikka Takenissa (2008) hän toimii oikein hyvin. Voimakkaana jedimestarina häntä on välillä vaikea ottaa tosissaan ja hänen lettinsä on aika kammottava. Ewan McGregor astui Alec Guinnessin saappaisiin, esittääkseen nuorta Obi-Wan Kenobia. Obi-Wan on tässä elokuvassa padawan, eli jedioppilas. McGregor on oiva valinta nuoreksi Kenobiksi.
Natalie Portman näyttelee Padméa, Naboon kuningattaren palvelijaa. Padmén todellinen henkilöllisyys voi olla arvattavissa, jos elokuvaa seuraa tarpeeksi tarkkaan. Yleisesti hyvä Portman vetää kuitenkin aika tönkön suorituksen, mutta niin tekevät suurimmaksi osaksi muutkin tässä elokuvassa. Ehkä tässä tapauksessa voi syyttää ohjaajaa näyttelijöiden sijaan. Ahmed Bestin Jar Jar Binks -hahmo on kerännyt äärimmäisen paljon vihaa niskoilleen. Jar Jar on uudenlaisen gungan-lajin edustaja, jotka ovat Naboolla veden alla asustavia olentoja. Hahmo puhuu ärsyttävästi ja jotkut väittävät sitä stereotypiseksi tummaihoiseksi, vaikka Lucasfilm ja itse Ahmed Best ovat kieltäneet nämä väitteet. Onhan hahmo ärsyttävä. Sitä ei voi kieltää. Jar Jar on elokuvan komediahahmo, joka ei oikeastaan ole edes hauska. Lapsille se varmaan toimii parhaiten. Ärsyttävintä elokuvassa on kuitenkin Jake Lloydin näyttelemä Anakin Skywalker. En tiedä mainitsiko kukaan Lloydille, että hänen hahmostaan tulee isona itse Darth Vader. Tai sitten Lloydilla ei ollut vielä edes ikää katsoa Tähtien sotia. Joka tapauksessa roolitus on mennyt aivan väärälle ipanalle ja Anakinia ei jaksa katsoa kauaa. Onneksi hän tulee mukaan vasta vähän ennen elokuvan puoltaväliä. Nykyään ei Jake Lloydilla tunnu menevän kovin hyvin ja "herttainen pikkupoika" on selkeästi kadonnut. Pidätyskuvista näyttelijää on oikeasti vaikea tunnistaa. Samuel L. Jackson tuntuu olevan tuskissaan, kun ei pääse päästelemään "f*ck"-sanaa läpi elokuvan, kuten lähes kaikissa Quentin Tarantinon elokuvissa, missä hän on esiintynyt. Samuel L. Jackson esittää tässä jedimestari Mace Windua, joka suurimmaksi osaksi ruutuajastaan vain istuskelee ringissä muiden jedien kanssa. Frank Oz, Anthony Daniels ja Kenny Baker jatkavat jedimestari Yodana, ja droideina C-3PO ja R2-D2. Tässä elokuvassa selitetään näiden tuttujen droidien alkuperät. Katsojana tajuaa, että joka kerta, kun C-3PO sanoi alkuperäisessä trilogiassa "thank the maker!", niin hän taisikin viitata Darth Vaderiin, sillä kyllä, Anakin Skywalker rakensi C-3PO:n. R2-D2 on vain droidi, joka sattuu roikkumaan mukana samassa aluksessa. Näiden droidien alkuperät tuntuvat hieman väkisin väännetyiltä ja niiden mukana olon syy oli varmaan se, ettei heitä voitu poiskaan jättää. Ray Park esittää uutta pahista, Darth Maulia. Maul on mysteerinen ja siisti hahmo, jolla on uudenlainen, kaksipäinen valomiekka. Hahmo on valitettavasti todella alikäytetty. Darth Maul on yksi elokuvan parhaista asioista ja siksi toivoisi, että häntä näkisi enemmän. Maulin äänenä toimii Peter Serafinowicz. Ian McDiarmid esittää Palpatinea, joka on senaattori Tasavallassa. Hänen todellinen henkilöllisyytensä on jonkinlainen salaisuus, jonka voi tosin arvata, jos on nähnyt alkuperäiset Tähtien sodat - auttaa myös, jos tietää, ketä McDiarmid esitti alkuperäisessä trilogiassa. Mukana on myös Pirates of the Caribbean -elokuvista tuttu Keira Knightley, jonka nimi on kirjoitettu lopputeksteihin Kieraksi - ja tietenkin mukana on paljon muitakin sivuhahmoja, joista ehkä merkittävin on Kauppaliiton johtaja Nute Gunray, jonka äänenä toimii Silas Carson.
Ensimmäinen asia, mikä tässä elokuvassa on pielessä, on juoni. Alkuperäinen Tähtien sota -elokuva oli prinsessanpelastus-seikkailutarina avaruudessa, mutta tässä onkin kyse kauppasaarroista, neuvotteluista ja politiikasta. Ei siis pahemmin piiloteltuja poliittisia viittauksia, vaan ihan näytettyjä poliittisia istuntoja ja väittelyitä. Uudessa toivossa hieman vihjaillaan, että paljon kaikkea mielenkiintoista oli tapahtunut ennen sen elokuvan tapahtumia, mutta tässä ei ole hyödynnetty lähes yhtään sitä mielenkiintoisuutta. Jedejä elokuvassa kyllä on, mutta heistä vain kaksi näkyy toiminnassa, kun taas muut istuvat ringissä ja juttelevat toisilleen. Tähän elokuvaan olisi voitu keksiä suuria taisteluita ja sotia, mutta niiden sijaan elokuvassa on useita kohtauksia, joissa muutama hahmo vain kävelee ja puhuu... tai istuu ja puhuu... tai toinen istuu ja toinen seisoo ja kummatkin puhuvat. Tähtien sodan taikaa löytää tästä elokuvasta vain muutamista kohdista, mikä on tietenkin harmi, sillä kyseessä on kuitenkin Tähtien sota -elokuva. Silti ihan sama, mikä Tähtien sodista on kyseessä, on se aina hienoa nähdä logon ampaisevan avaruuden halki ja alkuhöpötystekstien rullaavan ylöspäin.
Jotten vain hauku tätä elokuvaa, niin pitäähän tästä sanoa positiivisiakin asioita, sillä kyllä tämä niitäkin sisältää - vaikkei tosin kovin montaa. Rakettirekikilpailu on erittäin toimiva kohtaus, vaikka siinä häiritseekin, että kun ei kuvata edestä tai takaa, niin reet liikkuvat aina kuvassa vasemmalta oikealle. Muutamia tahattoman koomisia kohtia löytyy siitäkin pätkästä mukana. Lopputaistelut elokuvassa ovat hyviä - vaikka Naboon linnoituksen valloittaminen Padmén ja sotilaiden toimesta on hieman tylsä. Parasta onkin lopputaistelu Darth Maulia vastaan. Nopeampitempoinen valomiekkaskabailu on erittäin hyvä, mutta ehkä hieman liian lyhyt. Siitä myös leikataan muihin taisteluihin liian usein. Onneksi jostain YouTubesta sen voi kai löytää pelkkänä valomiekkataisteluna, mistä on pätkitty muut pois - ainakin aiemmin löysi. Droidit ovat oiva lisäys elokuvasarjaan. Pimeä uhka myös omalla tavallaan laajentaa Tähtien sodan maailmaa onnistuneesti uusilla planeetoilla ja hahmoilla, mutta koko midi-chlorian -hömpötyksen olisi voinut jättää pois. Midi-chlorianit siis jollain tapaa kertovat Voiman määrästä jossain henkilössä... tai jotain. Asia ei tunnu ketään kiinnostavan niin paljoa, että kukaan osaisi sanoa. Elokuva myös yhdistää Steven Spielbergin E.T. - The Extra Terrestrialin (1982) mukaan Tähtien sota -universumiin. Muutama E.T:n lajin edustaja on nähtävissä senaatin istunnossa. Toinen bongattava asia on aina elokuvaa täydellistävä Wilhelm-huuto, joka on kuultavissa lopussa Naboon taistelussa.
George Lucas oli tullut hieman suuruudenhulluksi tehdessään Pimeää uhkaa. Hirveästi rahaa tienanneet edelliset Star Warsit osoittivat sen, että uusi elokuvakin tienaisi tolkuttoman summan. Lucas taisi onneksi huomata suuruudenhulluutensa, sillä yhdessä videossa nähdään, kun hän katsoo leikkausversiota Episodi I:stä ja miettii ääneen, että hän on mennyt liian pitkälle. Loppujen lopuksi Pimeä uhka tienasi joka tapauksessa niin paljon rahaa, että siitä tuli menestynein Tähtien sota -elokuva... siihen asti, että Star Wars: The Force Awakens (2015) ilmestyi. Lucas on myös käsikirjoittanut elokuvan ja sen huomaa etenkin dialogista, joka on paikoitellen todella kökköä.
Elokuva on kuvattu hyvin ja tässä taitaa olla prequel-trilogiasta eniten oikeita lavasteita, joten ruudulla on varmaan enemmän aitoa kuin Episodi II - Kloonien hyökkäyksessä (Star Wars: Episode II - Attack of the Clones - 2002) ja Episodi III - Sithin kostossa (Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith - 2005). Hölmöt siirtymäleikkaukset alkuperäisestä trilogiasta on tietenkin otettu mukaan. Värimaailma elokuvassa on tyylikäs. Ärsyttävintä kuvan suhteen on jeditemppelissä tuleva takavalo, joka sumentaa hahmojen päiden rajat. Elokuvan tehosteet ovat jo pahasti alkaneet heikentyä, eivätkä ole enää nykypäivän kriteereillä kovin hulppeita. Taisteludroidit ovat visuaalisesti hienoja, mutta avaruusoliot näyttävät huonoilta. Merenalainen kohtaus on toimiva, vaikka jättikalat näyttävät suurimmaksi osaksi heikosti tehdyiltä. Yksi oudoimmista tehosteista on Qui-Gonin ja Obi-Wanin supernopeusjuoksu, kun droidekat yrittävät tappaa heidät alussa. Alkuperäisen trilogian tapaan myös tähän Tähtien sotaan on musiikin säveltänyt John Williams. Elokuvan musiikki on läpikotaisin hyvää ja toimivaa. Parasta antia soundtrackilla on "The Droid Invasion" -osio ja tietysti fanisuosikki "Duel of the Fates", joka soi lopun valomiekkataistelun aikana. Harmi, ettei kyseistä kappaletta oltu laitettu soimaan Blu-rayn valikon pyöriessä...
Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Blu-ray valitettavasti korostaa aikansa eläneitä tehosteita paljon. Kuten muihinkin Tähtien sotiin, niin myös Pimeään uhkaan on tehty Blu-raylle muutoksia, joista huomattavin on nukke-Yodan muuttaminen digi-Yodaksi. Vaikka digi-Yoda on tehty joskus 2010-luvun alussa, niin se näyttää silti huonolta. Muutoksissa ei ole vieläkään huomioitu lopputeksteissä väärin kirjoitettua Keira Knightleyn nimeä. 9-levyisellä Blu-ray -julkaisulla elokuva on levyllä yksi ja lisämateriaali löytyy levyltä seitsemän, muiden prequel-trilogian elokuvien extrojen kanssa. Lisämateriaalina on haastatteluita, poistettuja kohtauksia ja vähän muuta kivaa, jotka on jaettu kolmeen osaan. Nämä osat ovat nimeltään "Naboo", "Tatooine" ja "Coruscant".
Yhteenveto:Tähtien sota: Episodi I - Pimeä uhka on heikko elokuva. Lopputaistelu, rakettirekikilpailu ja "Duel of the Fates" antavat kuitenkin elokuvalle lisäpisteen. Ja joka tapauksessa huomaan, että pystyn helposti katsomaan sen vuodesta toiseen uudestaan, joten ei se voi läpimätäkään olla. Pimeä uhka on harmitonta huttua, mutta jos sitä vertaa aiemmin tehtyihin Tähtien sota -elokuviin, niin onhan se köyhempi kaikin puolin. Lapsenahan tämä toimi loistavasti, kun tehosteet näyttivät paremmilta kuin alkuperäistrilogiassa. Muistelisin silti, että ensimmäisillä näkemiskerroilla jo mietin, että siinä ei ole kaikki ihan kohdallaan. Jos on Tähtien sota -fani, niin täytyyhän tämä katsoa ja omistaa. Se on ihan kiva pätkä, mutta ei siitä sen enempää oikein irtoa. Tulipa huomattua sellainen hassu juttu, että Jabba the Hutt on merkitty lopputeksteissä näyttelemään itseään. Seuraavaksi siis Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys. Siihen asti olkoon Voima kanssanne.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.4.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.starwarswikia.com
Star Wars: Episode I - The Phantom Menace, 1999, Lucasfilm Ltd
Ohjaus: George Lucas Pääosissa: Mark Hamill, Harrison Ford, Carrie Fisher, Alec Guinness, Anthony Daniels, Kenny Baker, Peter Mayhew, Peter Cushing ja James Earl Jones Genre: scifi, seikkailu Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia Ikäraja: 7
Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa... Star Wars: Episode IV - A New Hope, eli suomalaisittain Tähtien sota: Episodi IV - Uusi toivo - tai kuten monet tämän elokuvan yhä mieltävät pelkkänä Star Warsina tai Tähtien sotana - on elokuvahistorian merkkiteos, jota ilman nykypäivän scifileffoja ei olisi. Se mullisti maailmaa, ei vain elokuvana, vaan se loi järjettömän kokoisen fanikulttuurin, jolle tämä sarja on kaikki kaikessa. Eikä vain tämä elokuvasaaga, vaan koko maailma niiden elokuvien ympärillä. Pelit, televisiosarjat, animaatiot, lelut, jne. mitä Tähtien sodan (1977-) pohjalta on tehty saisivat helposti kovemman luokan fanittajan nopeasti vararikkoon. Esimerkiksi pelkästään alkuperäisten action figureiden hinnat ovat tänä päivänä erittäin korkeita. Ei tainnut sarjan luoja George Lucas edes päiväunissaan aavistaa, millaisen vaikutuksen Luke Skywalkerin ja kumppaneiden seikkailut tekisivät ihmisissä. En tiedä montaa, joka ei olisi nähnyt yhtäkään Tähtien sotaa, enkä tiedä ketään, joka ei olisi kuullutkaan koko jutusta. Tähtien sota on jäänyt elämään maailmassa todella vahvasti monella tapaa. Sarjan uusin teos, Star Wars: The Force Awakens (2015), ilmestyy ensi viikolla Blu-raylle ja jotta sen voi arvostella, niin pitää tietenkin käydä läpi koko aiempi saaga. Ja sehän pitää tehdä ainoassa oikeassa järjestyksessä, eli siinä missä järjestyksessä ne ilmestyivät, joten luonnollisesti aloitamme Episodi IV - Uudella toivolla.
Kapinalliset ovat varastaneet suuren Imperiumin uuden aseen, Kuolemantähden, piirustukset. Imperiumin jahdatessa kapinallisia, yksi kapinallisista, prinsessa Leia, kätkee piirustukset droidi R2-D2:n sisään ja lähettää tämän pakokapselissa salaiselle tehtävälle droidi C-3PO:n kanssa. Droidit ajautuvat aavikkoplaneetta Tatooinelle, jossa he päätyvät maalaispoika Luke Skywalkerin käsiin. Tämä johtaa Luken uskomattomalle seikkailulle läpi galaksin.
Pääosassa Luke Skywalkerina nähdään Mark Hamill. Luke on orpo maalaispoika, joka asuu Owen-setänsä ja Beru-tätinsä luona aavikkoplaneetta Tatooinella. Luken isä taisteli aikoinaan kloonisodissa jediritarina, mutta Luken äidistä ei paljasteta tässä mitään. Eipä Luke kyllä kertaakaan edes kysele äitinsä perään... Mark Hamill on oiva löytö elokuvan pääosaan. Luke käy läpi melkoisen muutoksen elokuvan edetessä. Alussa hän lähinnä valittaa korkealla äänellä kaikesta, mutta hän muuttuu onneksi koko ajan siedettävämmäksi.
Myös Indiana Joneseista (1981-) tuttu Harrison Ford vetää mahtavan suorituksen Han Solona, rahanhimoisena pelkurina, joka välttelee pomoaan Jabba the Huttia samalla lailla kuin Imperiumia. Myös Solo kokee muutoksen elokuvan kuluessa ja hänkin on hieman ärsyttävä, kun näkyy ensimmäistä kertaa ruudulla. Han Solon mukana on tietenkin uskollinen wookiee Chewbacca, jota esittää Peter Mayhew. Chewbacca on omalla tavallaan hassu ja suloinen hahmo, mutten ryhtyisi pelaamaan mitään hänen kanssaan. Naissankarina elokuvassa on Carrie Fisherin näyttelemä prinsessa Leia. Leia tulee kunnolla mukaan vasta puolessa välissä elokuvaa, jota ennen hänet nähdään vain lyhyissä kohtauksissa. Fisherin suoritus on toimiva ja hän on uskottava roolissaan. Huvittavaa, että suurin osa elokuvan hahmoista ei osaa sanoa Leian nimeä oikein. Sankareiden mukana ovat droidit R2-D2 ja C-3PO. R2-D2 ei puhu mitään, vaan päästelee satunnaisia korkeita ääniä. R2:n puhetta tulkkaa C-3PO, joka voi tuntua hieman ärsyttävältä tiukkapipohahmolta, mutta onkin ihan hauska hetkittäin. R2-D2:n kuoren sisällä on Kenny Baker, joka liikuttelee droidin päätä, ja C-3PO:n puvussa liikkuu Anthony Daniels, joka on myös hahmon äänenä. Voin vain kuvitella Bakerin ja Danielsin tuskan, kun on kuvattu aavikkokohtauksia ja he joutuvat olemaan peltiasujensa sisällä pitkät ajat. Vanhaa viisasta Obi-Wan "Ben" Kenobia näyttelee vanha viisas Alec Guinness. Jo edesmennyt veteraaninäyttelijä Guinness on hyvä valinta viisaan tietäjän rooliin. Ben Kenobi on kovia kokenut jediritari, joka on erakoitunut Tatooinella vuosikausia. Toinen edesmennyt veteraaninäyttelijä on Peter Cushing, joka esittää Grand Moff Tarkinia, yhtä Imperiumin johtajista Kuolemantähdellä. Kyseessä on oikein hyvä pahishahmo, jonka ei tarvitse tehdä itse paljoa vaikuttaakseen jo uhkaavalta. Hahmo jää pahiksena kuitenkin yhden toisen jalkoihin...
Darth Vader on yksi kaikkien aikojen parhaimmista pahishahmoista. Uhkaava mustiin pukeutuva astmaatikkokyborgi aiheuttaa pelkoa niissä, jotka vastaan tulevat. Vader näyttää aina tyylikkäältä - kävellessään viitta heiluen Kuolemantähden käytävillä, lentäessään TIE-Fighteria tai ihan vain patsastellessaan kapinallisruumiiden keskellä. Puvussa on isokokoinen David Prowse, mutta äänessä on legendaarinen James Earl Jones. Alussa Earl Jonesin puhe kuulostaa hieman oudolta, mutta muuttuu alkukohtauksen jälkeen hahmolle tutun kuuloiseksi ääneksi. Vaikea kuvitella ketään muuta tekemään hahmon ääneä kuin herra Earl Jones. Hän ei itse kuitenkaan alkuperäisessä teatteriversiossa halunnut tulla listatuksi lopputeksteihin, kun ei kokenut tekevänsä tarpeeksi elokuvan eteen, mutta myöhemmissä versioissa hänet on lisätty mukaan. Hahmon täydellistää Darth Vaderin hengitys, joka tuo hahmoon lisää uhkaavuutta. Harmi, ettei Vader ole kuitenkaan kovin isossa roolissa tässä elokuvassa. Elokuvassa on paljon muitakin hahmoja, jotka ovat suurimmaksi osaksi erilaisia avaruusmörköjä. Maskeeraukset ja puvustukset elokuvassa ovat erittäin hyviä ja suurin osa olioista näyttää tyylikkäiltä yhä nykypäivän kriteereillä. Tatooinen jawoille ja tuskeneille on luotu hyvin omat kulttuurinsa ja niitä näytetään ja kerrotaan hieman elokuvan aikana. Mos Eisleyn kanttiinakohtauksessa näkee jos minkälaisia avaruuden olentoja. Kanttiinabändin jäsenet ovat lajiltaan bithejä ja heidän bändinsä nimi on "Figrin D'an and the Modal Nodes". Tiesittekö sitä? Imperiumin joukkoina ovat stormtrooperit, joilla on kaiken aikaa kasvot peittävät kypärät, kun taas kapinallisilla näkyvät kasvot kypärien alta. Sekä stormtroopereilla, että kapinallisilla on kuitenkin saman väriset, mustavalkoiset kypärät.
Episodi IV - Uusi toivo on vasta esittelyä Tähtien sodan maailmalle. Elokuvassa käydään vain yhdellä planeetalla, Tatooinella ja yhdellä kuulla, Yavin 4:llä. Vaikka Alderaan-planeetta näytetään, ei sielläkään käydä kertaakaan elokuvan aikana. Taisteluasema Kuolemantähti on hyvin synkkä ja todella pelkistetty paikka. Mustille käytäville tuo valoa seinissä olevat aukot, jotka tuovat mukaan pahaenteisyyttä. Lavasteet ja pienoismallit elokuvassa ovat uskomattomia. Avaruusalukset ovat hienosti tehtyjä ja suurimmaksi osaksi lentävät alukset näyttävät yhä uskottavilta.
Elokuva on tarinallisesti aika perinteinen prinsessan pelastus -satu. Poikkeavaa on juurikin se, että se tapahtuu avaruudessa. Taustalla pyörii galaksissa riehuva sisällissota, josta ei oikein paljasteta tarkemmin, että mistä se alkoi ja miten. Elokuvassa viitataan moniin asioihin, kuten jedeihin ja kloonisotiin, mutta ne ovat lähinnä vain termejä, eikä niitä aleta selittelemään kummemmin. Voimastakin, joka on yksi keskeisimpiä asioita saagassa, kerrotaan vain hieman. Monet asiat jätetään katsojan tulkinnan varaan ja se on varmasti yksi syy sarjan suosioon, kun ihmiset ovat halunneet tietää yhä vain enemmän tästä maailmasta.
Kuten jo aiemmin sanoin, Tähtien sodalla on suuri merkitys moniin ihmisiin. Joillekin tämä sarja on kaikki kaikessa ja juurikin alkuperäiset kolme elokuvaa ovat parasta ikinä. Minulle henkilökohtaisesti Tähtien sodan maailma on isompi juttu kuin itse yksittäiset elokuvat. Yksittäinen elokuva kuitenkin kertoo vain yhden lyhyen tarinan, kun taas kaikki tarinat eri peleistä, kirjoista jne yhdistettynä luovat suuremman kokonaisuuden. Episodi IV - Uusi toivo on kuitenkin täydellinen avausosa, joka esittelee maailmaa jo hieman katsojalle ja nappaa saman tien mukaansa.
Elokuvan alku on yksi parhaimmista ikinä. Alun teksti "Kauan sitten, kaukaisessa galaksissa..." saa joka kerta innostumaan ja jännittämään. Sen jälkeen lähtee soimaan eeppinen tunnusmusiikki, Tähtien sota -logon kiitäessä avaruuden poikki, katsojasta pois päin. Alussa tuleva esittelyteksti, joka rullaa ylöspäin, on tullut luettua niin monta kertaa, etten keskity enää siihen katsoessani elokuvaa, vaan nostatan tunnelmaa keskittymällä musiikkiin. Parasta on kuitenkin ensimmäinen kuva, jossa rauhallisessa maisemassa lentää yhtäkkiä pieni Tantive IV -alus, perässään todella suuri Imperiumin hävittäjäalus. Tämä yksi kuva tuo katsojalle hyvin selväksi lähtötilanteen. Hyvikset ovat pakomatkalla, eikä heillä selkeästi ole mitään toivoa, kun takana on paljon massiivisempi pahisten alus. Voin vain kuvitella, miten hienoa oli nähdä tämä aloitus isolta kankaalta, kun elokuva alunperin ilmestyi ja samanlaista ei oltu koskaan aiemmin nähty.
Ohjaaja George Lucas on tehnyt erittäin hienoa työtä luodessaan elokuvan maailmaa. Pitkään työn alla olevalla elokuvalla oli paljon vaikeuksia prosessin aikana, eikä siitä meinannut mitään tulla, mutta odotus lopulta palkittiin ja lopputulos miellytti katsojia ympäri maailman. Lucas otti todella ison palan tehtäväkseen, mutta se oli kaiken vaivan arvoinen. Harmi, että tämän seurauksena Lucasilla taisi nousta virtsa hieman liiankin paljon kalloon.
Elokuva on kuvattu oikein hyvin, vaikka välillä kuva on hieman epätarkka. Leikkaus on myös erittäin toimivaa. Kohtauksesta toiseen siirrytään usein hölmön siirtymän kautta, jossa toinen kuva liukuu tavalla tai toisella aiemman kuvan päälle. Yleisesti kikka olisi erittäin hirveä, mutta sen käyttö on noussut niin selkeäksi Tähtien sodassa, että sen käyttöä odottaakin. Ensimmäistä kertaa elokuvan näkevä voi kuitenkin varmaan kummastella tätä tekniikkaa. Värimaailma on hyvin hailakka ja paikoitellen elokuva on synkkä. Äänimaisema on todella kiehtova ja vaikka monet äänitehosteet, kuten lyönnit, kuulostavat täysin muista 70- ja 80-luvun elokuvista otetuilta, niin elokuvaan luotujen olioiden, alusten, valomiekkojen, laseraseiden ja muiden äänet ovat jääneet elämään nykypäivään saakka.
Tähtien sodan musiikista vastaa John Williams, joka on tehnyt upeaa työtä. Koko elokuvasarjan tunnusmusiikki on erittäin mahtipontinen ja yksi parhaista tunnareista, mitä on koskaan tehty. Elokuvan soundtrack on läpikotaisin todella hyvä. Parhaat palat ovat Cantina Bandin musiikit, TIE Fightereiden hyökkäys, Yavinin taistelu ja lopputekstimusiikki. Ja kyllä, kuuntelin elokuvan soundtrackin läpi, kirjoittaessani tätä arvostelua.
Elokuvan tehosteet ovat suurimmaksi osaksi kestäneet aikaa hyvin. Aiemmin sanoinkin, että puvustus ja maskeeraus avaruusolioilla ovat hyvin toteutettuja, kuten myös lavasteet ja pienoismallit. Hirveintä tehostepuolelta on oikeastaan myöhemmin lisätyt digimöröt, joihin kiinnittää helposti huomion. Digimörkö vie yhdessä kohtaa jopa koko ruudun tilan, mikä ainakin itseäni katsojana ärsyttää erittäin paljon. Tietokoneella toteutetut otukset eivät tunnu oikein kuuluvan mukaan elokuvaan. Useasti, kun valomiekka sytytetään tai sammutetaan, niin näkee, että kuva jää paikoilleen ja ainoa, mikä liikkuu, on valomiekan terä.
Hauskoja pikku yksityiskohtia elokuvasta, joihin kannattaa kiinnittää huomiota seuraavalla katsomiskerralla:
- Stormtroopereiden saapuessa huoneeseen Kuolemantähdellä, jossa C-3PO ja R2-D2 ovat piilossa, yksi stormtroopereista lyö päänsä oviaukon ylälaitaan. Aiemmin se saattoi olla heikommin bongattavissa, mutta nykyään sen huomaa selkeästi, kun siihen on lisätty kunnon kolahdusääni.
- Legendaarinen Wilhelm-huuto kuuluu, kun Luke ja Leia ovat jumissa Kuolemantähdellä, stormtroopereiden ampuessa heitä ylemmältä tasolta.
- Lopussa ennen kuin Luke ja Leia halaavat, Luke huutaa Leian nimen tilalla tämän näyttelijän nimen: "Carrie!"
Tähtien sotia muokataan jollain tapaa aina, kun ne julkaistaan uudestaan. En ole koskaan nähnyt alkuperäisiä versioita trilogiasta, mutta toivon joku päivä ne näkeväni. Koska tätä arvostelua varten katsoin Blu-ray -version elokuvasta, niin käyn läpi sen muutoksia. Kun Ben Kenobi tulee mukaan elokuvaan, niin hänen säikyttelyhuutonsa on muutettu (joka kuulostaa aivan hirveältä). Piiloutuneen R2-D2:n eteen on lisätty digikiviä, ja Hanin ja Greedon ampumiskuvaa on muutettu hieman. Kuten jo aiemmin sanoin, niin entuudestaan elokuvaan on lisätty mm. digitaalisia olentoja, joiden tarkoitus on kai tuoda maailma paremmin esille. Vaikka näitä elokuvia muokataan koko ajan erilaisiksi, niin silti aiempia muokkauksia ei paranneta, millä digioliot saisi ehkä jopa näyttämään hyviltä.
Blu-ran kuvanlaatu on erinomainen, ottaen huomioon, että kyseessä on 1970-luvun lopulla tehty elokuva. Blu-ray korostaa heikkoja tehosteita, mikä on tietenkin harmi, mutta mieluumminhan sitä katsoo parhaalla mahdollisella laadulla. Yhdeksänlevyisellä Blu-ray -julkaisulla Uusi toivo -elokuva on levyllä neljä ja elokuvan lisämateriaalit ovat levyllä kahdeksan. Samalla levyllä ovat myös Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaiskun (Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back - 1980) ja Tähtien sota: Episodi VI - Jedin paluun(Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi - 1983) lisämateriaalit. Uuden toivon lisämateriaali on jaettu kolmeen osioon, jotka ovat "Tatooine", "Aboard the Death Star" ja "The Battle of Yavin". Näissä osioissa on poistettuja kohtauksia, haastatteluita, varhaisia luonnospiirustuksia ja muuta, joissa selitetään jokaisesta osiosta hieman. Lisämateriaali ei sisällä suomenkielistä tekstitystä.
Yhteenveto:Tähtien sota: Episodi IV - Uusi toivo on aivan mielettömän hieno elokuva ja huikea aloitus Tähtien sota -saagalle. Jos et ole aiemmin nähnyt yhtäkään saagan elokuvista, tämä on oikea elokuva, mistä aloittaa. En ole itse mikään kova Tähtien sota -fani - en ole lukenut samaan maailmaan sijoittuvia kirjoja, pelannut pelejä, enkä kerää huonettani täyteen fanikamaa. Tiedän kuitenkin omasta mielestäni paljon elokuvasta, joten voin kai laskea itseni jollain tapaa "Tähtien sota -nörtiksi". Sen verran nörtti ainakin olen, että katsoin elokuvan Darth Vader -pipo päässä. Ja fanikrääsänä omistan enimmäkseen vain Tähtien sota -legoja. Jossain kohtaa tämän elokuvan tehosteet näyttävät täysin aikansa eläneeltä, mutta niistä voi onneksi nauttia vielä pitkään sellaisina, kun ne ovat. Halusi sitä tai ei, Tähtien sota tuli jäädäkseen - etenkin nyt, kun Disney on päässyt tekemään sillä rahaa. Olin niin pieni, kun näin alkuperäisen trilogian ensimmäistä kertaa, etten muista siitä kokemuksesta mitään. Tähtien sota on kuulunut minun elämääni todella kauan ja tulee kuulumaan elämäni loppuun saakka. Suosittelen ehdottomasti kaikille ja olkoon Voima kanssanne!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.4.2016 - Muokattu 1.4.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.starwars.wikia.com
Star Wars: Episode IV - A New Hope, 1977, Lucasfilm Ltd
