THE JUNGLE BOOK (2016)
VIIDAKKOKIRJA
Ohjaus: Jon Favreau
Pääosissa: Bill Murray, Ben Kingsley, Idris Elba, Lupita Nyong'o, Scarlett Johansson, Giancarlo Esposito, Christopher Walken ja Neel Sethi
Genre: seikkailu
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: 12
The Jungle Book - eli suomalaisittain Viidakkokirja - on tarinakokoelma, joka ilmestyi kirjana 1894. Rudyard Kiplingin kirjasta on tehty monia sovituksia, joista varmaan tunnetuin on Walt Disneyn animaatioklassikko The Jungle Book (1967). Monien kulmakarvat kohoilivat, kun ilmoitettiin, että Disneyllä tehtäisiin uutta, näyteltyä Viidakkokirja-elokuvaa. Hieman ristiriitaisissa tunnelmissa olin itsekin ennen elokuvan näkemistä. Hyvä näyttelijäkaarti voisi toimia, mutta he toimisivat vain ääninä ja pääosassa olisi joku täysin nobody kakara. Mainosten perusteella elokuvassa ei olisi melkein mitään todellista, vaan lähes kaikki olisi tehty tietokoneella. Minulla oli kunnia päästä Viidakkokirjan lehdistönäytökseen, jonne menin katsomaan elokuvan miettien, että mitäköhän tästäkin tulee...
Viidakon syvyyksissä asuu susien kasvattama Mowgli-niminen ihmispoika. Tiikeri Shere Khan ei hyväksy Mowglia viidakkoon ja aikoo tappaa pojan. Pantteri Bagheera päättää pelastaa Mowglin ja johdattaa tämän ihmisten kylään, jossa hän olisi turvassa. Matkalla vastaan tulee pyton Kaa, karhu Baloo ja orankikuningas Louie.
Elokuvan pääosassa Mowglina nähdään uusi tulokas Neel Sethi. Aluksi Sethin suoritus tuntuu hieman heikolta, mutta paranee elokuvan mennessä eteenpäin. Sethi saa lisäpisteitä myös siitä, että hän pystyy toimimaan uskottavasti, vaikka hänellä ei ole varmaan ollutkaan paljoa vastanäyttelijöitä. Sethi myös näyttää aivan Mowglilta.
Bill Murray on mahtava Baloo-karhun äänenä. Baloo näyttää uskottavalta ja hänen hahmonsa on lystikäs veikkonen, vaikka aluksi hieman itsekäs. Hahmo näyttää kuitenkin omistavansa suuren sydämen ja hänestä tulee aikamoinen halinalle.
Ben Kingsleyn esittämä Bagheera-pantteri tuntui elokuvan alussa hieman kököltä, mutta parani jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Läpi elokuvan kuullaan Bagheeran kertojaääntä, mikä toimii oikein hyvin.
Idris Elban ääninäyttelemä tiikeri Shere Khan on todella uhkaava hahmo. Pelkkä Elban matala ääni tekee Shere Khanista loistavan pahishahmon. Tiikerin koko olemus on jännittävä ja välillä on vaikea aavistaa, mitä hahmo seuraavaksi tekee.
Viime vuonna Star Wars: The Force Awakensista (2015) tietoisuuteeni tullut Lupita Nyong'o on oiva valinta Mowglin susiäidiksi, Rakshaksi. Rooliin olisi kai voinut valita oikeastaan kenet vain ja muuten erittäin tunnettujen nimien listalla Nyong'o saattaa tulla unohdetuksi, mutta hänen lempeä äänensä toimii hyvin huolehtivalle äidille.
Christopher Walken on heikoin lenkki näyttelijöiden joukosta. Hassun hidastelevasti puhuva Walken on hieman jopa koominen orankikuningas Louiena. Etenkin Louien alkaessa laulaa legendaarista "I Wan'na Be Like You" -kappaletta, niin katsojana jotenkin vajoaa tuoliinsa nolostuneena. Walken olisi voinut edes antaa laulamishommat jollekin toiselle.
Scarlett Johanssonin pyton-hahmo Kaa jää todella pieneen rooliin elokuvassa. Kaa esiintyy vain yhdessä kohtauksessa. Juonittelevaa hahmoa olisi voinut katsoa pidempäänkin, sillä käärmeelle olisi voinut keksiä vaikka mitä. Lyhyen roolinsa takia hahmon unohtaa helposti.
Elokuvassa on lisäksi monia muita äänirooleja. Jopa elokuvan ohjaaja Jon Favreau on äänessä, kuten myös hänen lapsensa Max ja Madeleine Favreau. Myös ohjaaja Sam Raimin ääni kuullaan elokuvassa.
Viime kerrasta, kun näin Walt Disney -klassikko Viidakkokirjan, on kulunut aikaa todella kauan, joten tarina ei ollut minulla kovinkaan tuoreessa muistissa. Muistin suurin piirtein idean ja hahmot, mutta kokonaisuutta en. Ajattelin keskiviikkoiltana vuokrata animaatio-Viidakkokirjan valmistautuakseni uusintaversioon, mutta päädyin lopulta siihen päätökseen, että menen katsomaan uuden version ilman, että vertaisin sitä kaiken aikaa animaatioon. Tämän takia minun on hieman vaikea sanoa, tarjoaako uusi Viidakkokirja mitään uutta, vai onko se vain näyteltynä tehty sama elokuva. Sen osaan ainakin sanoa, että tämä uusi versio on paljon synkempi ja jännittävämpi, eikä se sovi perheen pienimmille.
Viidakkokirja on erittäin toimiva seikkailuelokuva. Kohtaukset menevät sujuvasti eteenpäin ja tylsiä kohtia elokuvassa ei tule. Kun yksi hahmo on esiintynyt tarpeeksi kauan, niin uusi tuodaan mukaan. Elokuvan alussa tulee tyylillisesti hieman erilainen Disney-linna, josta kuva siirtyy suoraan viidakkoon ja ensimmäisen minuutin aikana The Jungle Book -logo on jo näkyvillä. Logoon ei tule minkäänlaisia häivytyksiä, joten on varmaan oikein olettaa, että logo on kaiken aikaa viidakossa näkyvillä. Tämä vitsi aukeaa varmaan vasta, kun on itse nähnyt elokuvan alun...
Viidakkokirja on ollut hyvissä käsissä Iron Man (2008) -ohjaaja Jon Favreaun kanssa. Elokuvasta näkee sen, että siinä on tiedetty mitä haetaan. Disneyn aiemmat kokeilut muuttaa animaatioklassikoitaan live action -elokuviksi (Alice in Wonderland - 2010 ja Maleficent - 2014) olivat aika heikkoja yrityksiä, mutta Viidakkokirja näyttää, että näyteltyjen versioiden tekeminen voikin olla kannattavaa. Tämä elokuva tuo toivoa esimerkiksi ensi vuonna ilmestyvälle Beauty and the Beast -elokuvalle (2017).
On vaikea sanoa elokuvan kuvauksesta mitään, sillä koko Viidakkokirja on mitä luultavimmin kuvattu vihreää kangasta vasten studiolla ja metsä ym. on luotu jälkikäteen. Sen sijaan on siis helppo sanoa, että tehosteet ovat erittäin toimivia. Digitaalimetsä näyttää visuaalisesti uskomattoman upealta. Puhuvat eläimet tuntuivat alussa vähän oudoilta, mutta joko niihin tottui nopeasti tai sitten animointi parani ensimmäisten minuuttien aikana. Eläimet ovat huikeasti toteutettuja. Elokuva on todella värikäs, mutta jotkut kohdat, kuten lopputaistelu, tapahtuvat aivan liian pimeässä ja niistä on vaikeaa saada selvää. Muuten elokuvan visuaalisesta puolesta ei ole mitään huonoa sanottavaa. Neel Sethin suoritus tuntuu paremmalta, kun ajattelee, että hänen täytyi kuvitella varmaan lähes kaikki, joiden kanssa hän oli tekemisissä kuvissa.
Näin elokuvan 3D:nä ja tapansa mukaan tehoste ei tuonut elokuvaan oikein mitään erityistä. Jotkut asiat tulivat "lähemmäs" katsojaa, mutta muuten kolmiulotteisuuteen ei kiinnittänyt pahemmin huomiota.
Vuoden 1967 Viidakkokirja on musikaali, joten tietenkin myös tässä versiossa on lauluja. Tämä Viidakkokirja ei kuitenkaan ole musikaali, vaan sen ainoat laulut ovat Baloon ja Mowglin laulama "The Bare Necessities" ja kuningas Louien laulama "I Wan'na Be Like You". "Trust in Me" kuullaan lopputeksteissä Scarlett Johanssonin laulamana. Lopputekstien aikana tulevat visuaaliset asiat tuntuvat hieman hölmöiltä ja ne olisi voitu ratkaista jotenkin toisin. Baloon ja Mowglin laulu toimii erittäin hyvin, mutta kuten jo aiemmin sanoin, "I Wan'na Be Like You" Walkenin laulamana ei oikeastaan toimi ollenkaan. Muuten musiikki toimii hyvin läpi elokuvan.
Tähän tulee ajan kanssa osio Blu-ray -julkaisusta - Viidakkokirja oli mielestäni niin hyvä elokuva, että se ansaitsee jossain kohtaa paikan hyllystäni!
Yhteenveto: Viidakkokirja on oikein hyvä seikkailuelokuva. Se oli parempi kuin odotin ja katson sen erittäin mielelläni uudestaan. Lapsille se voi olla hieman liian hurja, mutta jo pari vuotta koulussa olleet pystyvät aika varmasti katsomaan elokuvan. Vaikka tämä oli onnistunut leffa, niin toivon, ettei tälle väännetä turhaan jatkoa. Tämän jälkeen tekisi mieli katsoa vuoden 1967 Viidakkokirja uudestaan. Sen jälkeen osaisin paremmin sanoa, että mikä näiden kahden elokuvan välillä on erilaista. Suosittelen tätä seikkailuelokuvien ystäville, etenkin jos pidätte tästä tarinana. Jos vähänkin kiinnostaa, niin kannattaa se katsoa, kun se julkaistaan Suomen elokuvalevitykseen keskiviikkona 13. huhtikuuta.
Kirjoittanut: Joonatan, 10.4.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
The Jungle Book, 2016, Walt Disney Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti