ELYSIUM (2013)
Ohjaus: Neill Blomkamp
Pääosissa: Matt Damon, Jodie Foster, Sharlto Copley, Alice Braga, Wagner Moura, William Fichtner ja Faran Tahir
Genre: scifi, toiminta
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia
Ikäraja: 16
Aivan loistavan District 9:n (2009) jälkeen ohjaaja Neill Blomkamp jatkoi scifi-leffojen parissa elokuvalla Elysium. Blomkampin edellisestä elokuvasta innostuneena odotin kovasti näkeväni Elysiumin, enkä muista, miksi en mennyt katsomaan sitä elokuvateatteriin, kun se ilmestyi 2013. Näin se lopulta vasta alkuvuodesta 2014, vuokrattuani sen Makuunista... ja jösses, mikä pettymys oli kyseessä. Päätin nyt kuitenkin antaa elokuvalle uuden mahdollisuuden ja onneksi se tuli televisiosta, josta sen sai tallennettua, eikä siihen tarvinnut laittaa rahaa uudestaan.
Tehdasonnettomuuden sattuessa Max Da Costa altistuu kuolettavalle säteilylle ja hänelle annetaan noin viisi päivää elinaikaa. Max tajuaa, että hänen ainoa pelastuksensa on Maapalloa kiertävä Elysium, jossa mitkä tahansa sairaudet voi parantaa. Hän päättää tehdä kaikkensa päästäkseen Elysiumille ja selvitäkseen hengissä.
Max Da Costaa esittää Matt Damon. The Bourne -sarjasta (2002-) tuttu Damon ei ole koskaan vakuuttanut minua näyttelemisellään. Elysiumissa hänen suorituksensa on kuitenkin ihan kelvollinen. Yksi mielenkiintoisimmista asioista hahmossa on, ettei hän yritä leikkiä koko maailman sankaria, vaan ajaa omaa henkilökohtaista asiaansa, vaikka on tietoinen kärsimyksestä hänen ympärillään.
Elokuvan pahiksena on Jodie Fosterin esittämä Delacourt. Jossain kohtaa lähielokuvahistoriaa päädyttiin siihen, että paras pahis scifielokuvalle olisi tympeä nainen. Samankaltaista hahmoa on käytetty myös elokuvissa Paul (2011), The Divergent Series (2014-2017) ja Chappie (2015). The Silence of the Lambsissa (1991) huikean vedon suorittanut Foster vetää todellisen rimanalituksen Elysiumissa. Ehkä häntä ei vain kiinnosta elokuva tai sitten hänen hahmonsa on alunperin suunniteltu tylsäksi.
Sharlto Copleyn agentti Kruger -hahmo on toiseksi mielenkiintoisin elokuvassa. Blomkampin luottonaama vetää hyvän suorituksen, vaikka ihan elokuvan lopussa hahmo alkaakin hieman tympiä.
Alice Braga esittää Maxin lapsuudentuttua, Freytä, jolla on vakavasti sairas tytär. Braga vetää huolehtivan äidin roolin hyvin.
Wagner Mouran Spider-hahmo auttaa Maxia suorittamaan tehtävänsä. Spider on aluksi erittäin taka-alalla; suurimmaksi osaksi tietokoneruutujen ääressä, mutta lopussa hahmo pääsee paremmin toimintaan.
William Fichtner esittää John Carlyleä, joka ei oikeastaan tee mitään elokuvassa. Hahmo on tavallaan tärkeä juonen kannalta, mutta hahmon osuuden olisi voinut hoitaa myös monilla muilla eri tavoilla.
Elysiumin maailma on karu. Maapallo on saastunut ja rikkaat ovat lähteneet planeettaa kiertävälle avaruusasemalle, Elysiumille. Elokuva tapahtuu Los Angelesissa vuonna 2154, vaikka kaupunkia ei missään vaiheessa tunnista elokuvan aikana. Tulevaisuudessa kun kerran eletään, niin mukana on tietysti robotteja, jotka valvovat järjestystä kaduilla. Maapallolta yrittää välillä lähteä köyhiä Elysiumiin, mutta heidät ammutaan alas, ennen kuin he ehtivät saavuttaa avaruusasemaa. Ja jos köyhiä pääsee asemalle, niin heidät vangitaan. Rikkaat eivät selkeästi pidä köyhiä missään arvossa.
Elokuvan alussa selitetään teksteillä tarinan lähtökohdat. Sen jälkeen nähdään Maxin lapsuuteen, mistä juoni lähtee liikkeelle. Alussa esitellään selkeästi tuhoutuneen Maapallon ja hienon Elysiumin eroja. Elysium on hienon näköinen paikka ja sen design on tyylikäs. Myös robottien designit ovat hienoja ja maailma elokuvassa muistuttaa monin tavoin District 9:n maailmaa.
Elokuvan tehosteet ovat hienoja. Avaruusalukset, robotit ja Elysium on tehty tyylikkäästi. Raunioitunut Los Angeles on myös hienon näköinen, vaikka hiekoittunut kaupunki onkin paikoitellen todella ankeaa katsottavaa. Visuaalisesti elokuvassa ei ole moitittavaa, vaan juonessa kyllä. Ohjaaja Blomkamp on myös käsikirjoittanut elokuvan ja tuntuu, että hän on tehnyt sen hieman kiireellä. Juoni kulkee välillä hyppien eteenpäin. Yksi ongelma elokuvassa on myös se, että isommalla budjetilla Blomkamp on selkeästi yrittänyt saavuttaa kunnon Hollywood-tehostesekoilun, mutta ujuttanut mukaan omia juttujaan, eikä elokuvasta oikein saa kunnollista käsitystä, että mitä siinä on haettu. Hieman hillitympänä versiona elokuva voisi ehkä toimia paremmin.
Kuvaus Elysiumissa ei ole kovin hyvää. Kamera heiluu ties kuinka paljon ja monia toimintakohtauksia on vaikea seurata, varsinkin kun ne on leikattu yhtä sekavasti. Laajat kuvat näyttävät hienoilta, mutta monissa kohdissa, joissa kamera voisi olla paikoillaan jalustalla, on turvauduttu käsivarakuvaan.
SPOILER! Elysiumissa on useita asioita, joista tulee mieleen District 9. Kummankin juoni seuraa hahmoa, joka töissään joutuu jonkin sortin onnettomuuteen, mikä saa hänen henkensä vaaraan. Henkilö löytää apua hieman itselleen odottamattomalta taholta ja häntä jahtaa kylmäverinen tappaja. Kumpikaan ei ole täysin perinteinen scifihömpötys, vaan niihin on pyritty luomaan vakavuutta. Ylipäätään se on yhdistävää, että samanlaiset juonet tapahtuvat scifiympäristössä. Kumpikaan ei ole kovin hauska elokuva ja tietenkin molemmissa esiintyy Sharlto Copley.
Yhteenveto: Elysium on parempi elokuva, kuin muistin, mutta se on silti heikko ja District 9:ään verrattuna mitäänsanomaton. Verta lentää ja ihmisiä räjähtää, mutta hillitymmin. Elokuvassa kiroillaan myös paljon. Näiden asioiden takia Elysium ei ole lastenelokuva. Muutenkin maailmankuva elokuvassa voi olla hieman kaamea perheen pienimmille. Yksittäisenä elokuvana Elysium on aika kertakäyttökamaa. Jos on Neill Blomkamp -fani, niin kannattaahan se ostaa koristamaan Blomkamp-kokoelmaa (johon tosin kuuluu vain kolme elokuvaa). Elysiumin olemassaolon unohtaa helposti, eikä se tarjoa "hei vau!" -fiilistä katsojalle. Kai minunkin on jossain kohtaa pakko hommata Elysium, jotta minun Blomkamp-kokoelmani olisi täydellinen. Jossain kohtaa arvostelen vielä herran kolmannen elokuvan, Chappien.
Kirjoittanut: Joonatan, 2.4.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.collider.com
Elysium, 2013, TriStar Pictures, Sony Pictures Entertainment
Kokolailla jälleen samaa mieltä
VastaaPoista