Arvostelu: Heretic - Epäuskoinen (Heretic - 2024)

HERETIC - EPÄUSKOINEN

HERETIC

Ohjaus: Scott Beck ja Bryan Woods

Pääosissa: Chloe East, Sophie Thatcher, Hugh Grant, Topher Grace ja Elle Young

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

Ikäraja: 16

Heretic - Epäuskoinen on Hugh Grantin tähdittämä kauhuelokuva. Idea elokuvaan lähti liikkeelle, kun ohjaaja-käsikirjoittaja Bryan Woodsin isä menehtyi ja Woods alkoi pohtia, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Woods ja hänen yhteistyökumppaninsa Scott Beck ryhtyivät kynäilemään tarinaa ja saivat A24-yhtiön kiinnostumaan siitä. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2023 ja nyt Heretic - Epäuskoinen on saapunut elokuvateattereihin myös Suomessa. Itse kiinnostuin elokuvasta heti, kun kuulin Hugh Grantin tähdittävän kauhuleffaa. Idea tuntui niin erikoiselta, että tietämättä mitään tarinasta, halusin nähdä elokuvan. Kävinkin katsomassa Heretic - Epäuskoisen heti sen ensi-iltapäivänä.

Kahden mormonilähetyssaarnaajan usko pistetään koetukselle, kun heidät ystävällisesti kotiinsa kutsunut mies lukitsee heidät sisään ja käyttää heitä nappuloina psykologisessa pelissään.

Steven Spielbergin The Fabelmans -elokuvassakin (2022) uskovaista näytellyt Chloe East ja kauhuleffoista, kuten The Boogeymanista (2023) tuttu Sophie Thatcher näyttelevät sisar Paxtonia ja sisar Barnesia, kahta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon kuuluvaa mormoninuorukaista, jotka lähetyssaarnaajina kiertelevät ihmisten taloista toiseen, yrittäen käännyttää muita uskoonsa. Eräänä päivänä he kuitenkin koputtelevat ovea, joka olisi kannattanut jättää rauhaan... East ja Thatcher ovat molemmat mainiot rooleissaan, tulkiten hyvin hahmojensa sinisilmäisyyttä ja hetki hetkeltä kasvavaa kauhua. Eastin näyttelemä sisar Paxton on innostunut hölösuu, kun taas Thatcherin esittämä sisar Barnes on hiljaisempi tarkkailija. Hahmojen yhteisdynamiikka rakentuu siis oivallisesti, kun heidän kohteensa talo muuttuu varsinaiseksi kauhujen kartanoksi.

     Ja se, kenen kotiin nuoret naiset päätyvät, on Hugh Grantin näyttelemä herra Reed. Grant on monille tuttu hurmurirooleistaan, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana mies on ilahduttavasti ryhtynyt kokeilemaan rajojaan ja olin erittäin kiinnostunut näkemään, mitä hän saisi aikaiseksi kauhuelokuvassa. Eikä Grant tosiaankaan tuottanut pettymystä. Hän on erinomainen tänä miehenä, joka herättää katsojassa monenlaisia tunteita. Herra Reed on alusta alkaen epäilyttävä, mutta silti ylen ystävällinen. Silloinkin kun miehen todelliset tarkoitusperät nostelevat päätään, hän pysyy oudon huvittavana. Grant pitää hauskaa hahmonsa kanssa ja hänen esiintymistään on suorastaan ilo seurata.

Heretic - Epäuskoinen osoittautui yllättävänkin hyväksi kauhuelokuvaksi, joka sukeltaa odottamattoman syviin ja kiehtoviin vesiin, eikä uskoisi, että elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa sama duo kuin viimevuotisesta dinosaurusseikkailu 65:stä (2023), joka oli täysin puhdasta aivot narikkaan -höttöä. Bryan Woodsin ja Scott Beckin käsikirjoitus on pääasiassa todella oivaltava ja ajatuksia herättävä. Se ottaa käsittelyyn vaikean aiheen, uskonnon ja pohtii sitä monilta kanteilta alusta loppuun. Herra Reedin alkupään monologi uskonnoista, niiden samankaltaisuuksista, toistensa kopioinneista, tekopyhyyksistä, merkityksistä ja merkityksettömyyksistä on suorastaan vangitseva, etenkin kun Grant tarjoaa repliikkinsä niin vahvalla antaumuksella. Hänen vertauksensa ovat osuvia ja jollain kummalla tavalla hänen pyrkimyksiään voi jopa ymmärtää. Katsojasta riippuen herra Reedin sanat ja teot näkee takuulla eri tavoin. Osa nyökyttelee niille totuuksina, toiset taas tuhahtelevat kielteisesti. Mutta sitten taas yhtä lailla sisarten vasta-argumentit ovat hyviä. Kuinka herra Reed kritisoi uskontoja vain tiettyjen asioiden kautta, jättäen ulkopuolelle ne pointit, mitkä eivät tue hänen narratiiviaan. Tästä on myös hyvää vertausta niihin uskovaisiin, jotka seuraavat omia pyhiä tekstejään vain sen verran, mikä ajaa heidän omaa agendaansa, pysyen sokeina kokonaiskuville.

Elokuvan kauhu ei rakennu kovaäänisiin böö-säikäytyksiin, verellä mässäilyyn tai hurjiin takaa-ajoihin, vaan nimenomaan psykologiaan. Herra Reedin rakentama labyrinttimainen leikkikenttä tarjoaa efektiivisen jännitysnäytelmän ja on todella kiehtovaa seurata, miten sisaret muuttuvat leffan edetessä. Kiinnostavinta ei ole edes se, pääsevätkö Paxton ja Barnes ulos elävinä, vaan millainen heidän ajatusmaailmansa on, jos he pääsevät ulos? Saako herra Reed murrettua heidän uskonsa, vai voivatko he nimenomaan voittaa uskonsa avulla?

Woods ja Beck rakentavat tunnelmaa mainiosti, kasvatellen tiettyä epämukavuutta kaiken aikaa ja onnistuen pariin otteeseen luomaan todellista karmivuutta. Parasta on kuitenkin sekaan ripoteltu synkkä huumorintaju, joka tehostaa pakettia entisestään. Heretic - Epäuskoinen on myös taitavasti kuvattu ja hyvin leikattu. Herra Reedin kodin lavasteet ovat erinomaiset, muuttuen kaiken aikaa kaameammiksi, mitä syvemmälle talon uumeniin lähetyssaarnaajat joutuvat menemään. Äänimaailma on oivasti rakennettu, joskin Chris Baconin säveltämät musiikit eivät missään kohtaa korostu edukseen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.11.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Heretic, 2024, A24, Beck Woods, Shiny Penny, Catchlight Pictures, The Government of Canada Income Tax Credit Program

Arvostelu: 65 (2023)

65

Ohjaus: Scott Beck ja Bryan Woods

Pääosissa: Adam Driver, Ariana Greenblatt, Chloe Coleman ja Nika King

Genre: scifi, jännitys, toiminta

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Ikäraja: 12

65 on Hiljainen paikka -elokuvan (A Quiet Place - 2018) kirjoittaneiden Scott Beckin ja Bryan Woodsin uusi elokuva. Beck ja Woods suunnittelivat 65 miljoonaa vuotta menneisyyteen sijoittuvaa tieteisseikkailua ja saivat Sam Raimin kiinnostumaan projektin tuottamisesta. Kuvaukset käynnistyivät joulukuussa 2020 ja nyt 65 saapuu elokuvateattereihin. Kun viime vuoden lopulla tutkin tämän vuoden uutuuselokuvia, 65 kiinnitti huomioni kiinnostavan konseptinsa takia, kuten myös siksi, että jatko-osien, adaptaatioiden ja uudelleenfilmatisointien tulvassa elokuva oli yksi harvoista alkuperäisideoista. Odotuksiani latistivat maailmalta kuuluneet negatiiviset reaktiot leffaan ja meninkin varautunein mielin katsomaan 65:ä sen lehdistönäytökseen päivää ennen ensi-iltaa.

Avaruuslentäjä Millsin aluksen törmättyä asteroidikenttään, hän tekee pakkolaskun vieraalle planeetalle... Maahan 65 miljoonaa vuotta sitten.

Uudempien Star Wars -elokuvien (2015-2019) Kylo Ren -pahista näytellyt Adam Driver palaa scifielokuvien pariin 65-leffassa Millsinä, toisen maailman pilottina, jonka lentämä avaruusalus tekee pakkolaskun esihistorialliselle Maa-planeetalle 65 miljoonaa vuotta sitten. Karismaattinen Driver hyppää oivallisesti tieteisseikkailun pyörteisiin, hänen hahmonsa joutuessa taistelemaan vieraan planeetan asukkeja, tuohon aikaan tietty dinosauruksia vastaan, selvitäkseen hengissä. Mills ei ole kuitenkaan yksin, sillä lennolta selvisi hengissä myös Koa-tyttö (Ariana Greenblatt), jota lentäjä ryhtyy totta kai suojelemaan. Greenblatt pärjää kelvollisesti Driverin rinnalla ja heidän esittämänsä kaksikon haluaa nähdä selviytyvän Maasta takaisin omaan kotiinsa.

65 ei huimaa päätä käsikirjoituksellaan, vaikka sen konsepti dinosaurusten aikaiseen Maahan tupsahtavasta ihmisen näköisestä avaruuslentäjästä onkin veikeä. Siitä tulee herkästi mieleen Will Smithin ja hänen poikansa Jaden Smithin tähdittämä pahamaineinen After Earth (2013), jossa myös aikuinen ja lapsi tekevät pakkolaskun Maahan ja yrittävät selviytyä planeetan vaaroista, samalla kun he etsivät pakokeinoa. Mielleyhtymiä syntyy myös vastikään HBO Maxissa pyörineeseen The Last of Us -sarjaan (2023-), jossa myös vaarallisessa maailmassa mies joutuu suojelemaan tyttöä erilaisilta vaaroilta ja vähitellen hahmojen välille muodostuu tiivis yhteys. 65 ei nouse The Last of Usin tasolle, ei sitten millään, mutta on se kyllä valtavan paljon parempi kuin kökkö After Earth.

Elokuvasta löytyy selvät vikansa. Käsikirjoitus on varsin kliseinen, eikä se yllätyksiä oikeastaan tarjoa. Leffan ensimmäisellä puoliskolla on hieman kummallisia rytmitysongelmia, tekijöiden kiirehtiessä viedäkseen hahmot Maahan, mutta sinne päästyään leffa jarruttelee välillä turhaan. Millsille kirjoitettu traaginen tausta ei myöskään oikein vakuuta melodramaattisuudessaan. Luultavasti pienehkön budjetin takia dinosauruksia ei nähdä niin usein ja monipuolisesti kuin voisi toivoa. Silti minun täytyy todeta, että pääasiassa viihdyin 65:n parissa. Tarina piti minut tarpeeksi mukavasti otteessaan ja kohtaamiset dinojen kanssa ovat niin viihdyttäviä kuin ajoittain jopa jännittäviäkin. Millsin ja Koan välille muodostuva ystävyys on sympaattinen ja hahmojen pienimuotoinen huumori nostaa pientä hymyntapaista huulille muuten aika vakavassa leffassa. Elokuvan kesto on älytty pitää napakasti puolessatoista tunnissa. Leffa tuntuu rehdiltä B-luokan rainalta ja koen sellaisen kivan raikkaana isompien franchise-tehostemekastusten ohessa.

Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaavat Hiljainen paikka -leffat kirjoittaneet Scott Beck ja Bryan Woods. Heidän työnsä ei ole yhtä tasokasta kuin Hiljaisessa paikassa, mutta Beck ja Woods pitävät silti monsterirainaansa tarpeeksi menevästi kasassa, lainaten aika ajoin suoraan Jurassic Park -elokuvista (1993-2022). Kirjoittajilta on oiva ratkaisu, etteivät Mills ja Koa puhu samaa kieltä ja joutuvatkin keksimään muita keinoja kommunikoidakseen. 65 on hyvin kuvattu leffa ja valaisuakin hyödynnetään mainiosti. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat oivalliset ja erikoistehosteet ajavat asiansa yllättävänkin hyvin. Äänimaailma rymistelee passelisti dinokarjuntoja myöten ja Chris Baconin säveltämät musiikit tunnelmoivat toimivasti taustalla.

Yhteenveto: 65 on kelpo B-luokan raina, joka viihdyttää passelisti läpi puolentoista tunnin kestonsa vioistaan huolimatta. Elokuva on varsin yllätyksetön ja kliseinen, sen alkupäästä löytyy hieman rytmitysongelmia, eikä päähahmon taustasta saada niin tunteikasta draamaa irti kuin tekijät ovat selvästi olettaneet. Tarina pitää silti tarpeeksi hyvin otteessaan ja tarjoaa oikein viihdyttäviä ja välillä jopa aika jännittäviäkin dinosauruskohtaamisia. Luultavasti budjettisyistä dinosauruksia ei ole mukana niin paljon kuin voisi toivoa, mutta pääasiassa leffan erikoistehostepuoli näyttää hyvältä. Adam Driver on mainio pääroolissa ja nuori Ariana Greenblatt suoriutuu hyvin hänen rinnallaan. Bryan Woods ja Scott Beck eivät vakuuta työllään läheskään niin vahvasti kuin Hiljainen paikka -leffoissa, mutta hoitavat tonttinsa tarpeeksi menevästi. 65 on rehtiä ja oikein passelia hömppää, jonka kanssa voi toisaalta ihan hyvin odottaa kotikatselua, mutta jonka silti suosittelen käymään katsomassa elokuvateatterissa, jos elokuvan idea kuulostaa yhtään houkuttelevalta. Näiden tehostepainotteisten originaalileffojen täytyy menestyä, jotta studiot eivät huku lopullisesti jatko-osien, esiosien, lisäosien, uudelleenfilmatisointien ja muunlaisten uudelleenkäynnistysten tulvaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.3.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

65, 2023, Sony Pictures Entertainment, Columbia Pictures, Beck Woods, Bron Creative, Raimi Productions