65
Ohjaus: Scott Beck ja Bryan Woods
Pääosissa: Adam Driver, Ariana Greenblatt, Chloe Coleman ja Nika King
Genre: scifi, jännitys, toiminta
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia
Ikäraja: 12
65 on Hiljainen paikka -elokuvan (A Quiet Place - 2018) kirjoittaneiden Scott Beckin ja Bryan Woodsin uusi elokuva. Beck ja Woods suunnittelivat 65 miljoonaa vuotta menneisyyteen sijoittuvaa tieteisseikkailua ja saivat Sam Raimin kiinnostumaan projektin tuottamisesta. Kuvaukset käynnistyivät joulukuussa 2020 ja nyt 65 saapuu elokuvateattereihin. Kun viime vuoden lopulla tutkin tämän vuoden uutuuselokuvia, 65 kiinnitti huomioni kiinnostavan konseptinsa takia, kuten myös siksi, että jatko-osien, adaptaatioiden ja uudelleenfilmatisointien tulvassa elokuva oli yksi harvoista alkuperäisideoista. Odotuksiani latistivat maailmalta kuuluneet negatiiviset reaktiot leffaan ja meninkin varautunein mielin katsomaan 65:ä sen lehdistönäytökseen päivää ennen ensi-iltaa.
Avaruuslentäjä Millsin aluksen törmättyä asteroidikenttään, hän tekee pakkolaskun vieraalle planeetalle... Maahan 65 miljoonaa vuotta sitten.
Uudempien Star Wars -elokuvien (2015-2019) Kylo Ren -pahista näytellyt Adam Driver palaa scifielokuvien pariin 65-leffassa Millsinä, toisen maailman pilottina, jonka lentämä avaruusalus tekee pakkolaskun esihistorialliselle Maa-planeetalle 65 miljoonaa vuotta sitten. Karismaattinen Driver hyppää oivallisesti tieteisseikkailun pyörteisiin, hänen hahmonsa joutuessa taistelemaan vieraan planeetan asukkeja, tuohon aikaan tietty dinosauruksia vastaan, selvitäkseen hengissä. Mills ei ole kuitenkaan yksin, sillä lennolta selvisi hengissä myös Koa-tyttö (Ariana Greenblatt), jota lentäjä ryhtyy totta kai suojelemaan. Greenblatt pärjää kelvollisesti Driverin rinnalla ja heidän esittämänsä kaksikon haluaa nähdä selviytyvän Maasta takaisin omaan kotiinsa.
65 ei huimaa päätä käsikirjoituksellaan, vaikka sen konsepti dinosaurusten aikaiseen Maahan tupsahtavasta ihmisen näköisestä avaruuslentäjästä onkin veikeä. Siitä tulee herkästi mieleen Will Smithin ja hänen poikansa Jaden Smithin tähdittämä pahamaineinen After Earth (2013), jossa myös aikuinen ja lapsi tekevät pakkolaskun Maahan ja yrittävät selviytyä planeetan vaaroista, samalla kun he etsivät pakokeinoa. Mielleyhtymiä syntyy myös vastikään HBO Maxissa pyörineeseen The Last of Us -sarjaan (2023-), jossa myös vaarallisessa maailmassa mies joutuu suojelemaan tyttöä erilaisilta vaaroilta ja vähitellen hahmojen välille muodostuu tiivis yhteys. 65 ei nouse The Last of Usin tasolle, ei sitten millään, mutta on se kyllä valtavan paljon parempi kuin kökkö After Earth.
Elokuvasta löytyy selvät vikansa. Käsikirjoitus on varsin kliseinen, eikä se yllätyksiä oikeastaan tarjoa. Leffan ensimmäisellä puoliskolla on hieman kummallisia rytmitysongelmia, tekijöiden kiirehtiessä viedäkseen hahmot Maahan, mutta sinne päästyään leffa jarruttelee välillä turhaan. Millsille kirjoitettu traaginen tausta ei myöskään oikein vakuuta melodramaattisuudessaan. Luultavasti pienehkön budjetin takia dinosauruksia ei nähdä niin usein ja monipuolisesti kuin voisi toivoa. Silti minun täytyy todeta, että pääasiassa viihdyin 65:n parissa. Tarina piti minut tarpeeksi mukavasti otteessaan ja kohtaamiset dinojen kanssa ovat niin viihdyttäviä kuin ajoittain jopa jännittäviäkin. Millsin ja Koan välille muodostuva ystävyys on sympaattinen ja hahmojen pienimuotoinen huumori nostaa pientä hymyntapaista huulille muuten aika vakavassa leffassa. Elokuvan kesto on älytty pitää napakasti puolessatoista tunnissa. Leffa tuntuu rehdiltä B-luokan rainalta ja koen sellaisen kivan raikkaana isompien franchise-tehostemekastusten ohessa.
Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaavat Hiljainen paikka -leffat kirjoittaneet Scott Beck ja Bryan Woods. Heidän työnsä ei ole yhtä tasokasta kuin Hiljaisessa paikassa, mutta Beck ja Woods pitävät silti monsterirainaansa tarpeeksi menevästi kasassa, lainaten aika ajoin suoraan Jurassic Park -elokuvista (1993-2022). Kirjoittajilta on oiva ratkaisu, etteivät Mills ja Koa puhu samaa kieltä ja joutuvatkin keksimään muita keinoja kommunikoidakseen. 65 on hyvin kuvattu leffa ja valaisuakin hyödynnetään mainiosti. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat oivalliset ja erikoistehosteet ajavat asiansa yllättävänkin hyvin. Äänimaailma rymistelee passelisti dinokarjuntoja myöten ja Chris Baconin säveltämät musiikit tunnelmoivat toimivasti taustalla.
Yhteenveto: 65 on kelpo B-luokan raina, joka viihdyttää passelisti läpi puolentoista tunnin kestonsa vioistaan huolimatta. Elokuva on varsin yllätyksetön ja kliseinen, sen alkupäästä löytyy hieman rytmitysongelmia, eikä päähahmon taustasta saada niin tunteikasta draamaa irti kuin tekijät ovat selvästi olettaneet. Tarina pitää silti tarpeeksi hyvin otteessaan ja tarjoaa oikein viihdyttäviä ja välillä jopa aika jännittäviäkin dinosauruskohtaamisia. Luultavasti budjettisyistä dinosauruksia ei ole mukana niin paljon kuin voisi toivoa, mutta pääasiassa leffan erikoistehostepuoli näyttää hyvältä. Adam Driver on mainio pääroolissa ja nuori Ariana Greenblatt suoriutuu hyvin hänen rinnallaan. Bryan Woods ja Scott Beck eivät vakuuta työllään läheskään niin vahvasti kuin Hiljainen paikka -leffoissa, mutta hoitavat tonttinsa tarpeeksi menevästi. 65 on rehtiä ja oikein passelia hömppää, jonka kanssa voi toisaalta ihan hyvin odottaa kotikatselua, mutta jonka silti suosittelen käymään katsomassa elokuvateatterissa, jos elokuvan idea kuulostaa yhtään houkuttelevalta. Näiden tehostepainotteisten originaalileffojen täytyy menestyä, jotta studiot eivät huku lopullisesti jatko-osien, esiosien, lisäosien, uudelleenfilmatisointien ja muunlaisten uudelleenkäynnistysten tulvaan.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.3.2023
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
65, 2023, Sony Pictures Entertainment, Columbia Pictures, Beck Woods, Bron Creative, Raimi Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti