Näytetään tekstit, joissa on tunniste Go Ah-sung. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Go Ah-sung. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. toukokuuta 2026

The Host (괴물 - 2006) - elokuva-arvostelu

THE HOST

괴물



Ohjaus: Bong Joon-ho
Näyttelijät: Song Kang-ho, Byun Hee-bong, Park Hae-il, Bae Doona, Go Ah-sung, Lee Dong-ho ja Scott Wilson
Genre: jännitys, draama, komedia
Kesto: 2 tuntia
Ikäraja: 16

The Host on Bong Joon-ho'n hirviöelokuva. Godzilla-elokuvista (1954-) lapsesta asti intoillut Bong oli halunnut pitkään tehdä oman vastaavan monsterileffan. Hän visioi hirviön nousevan Soulin läpi virtaavasta Han-joesta ja luettuaan helmikuussa 2000 tapahtuneesta ongelmajätteen päästämisestä jokeen, Bong sai idean jätteestä syntyneestä hirviöstä. Bong koki vaikeuksia saada tukijoita projektilleen, monien kokiessa että hirviöelokuvat olivat lapsellisia, eikä miehen kannattanut käyttää sellaiseen aikaa. Kuitenkin kun hänen ohjaamansa Memories of Murder (살인의 추억 - 2003) osoittautui kriitikoiden kehumaksi hitiksi, Bong sai rahoittajat leffalleen. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2005 ja lopulta The Host sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 21. toukokuuta 2006 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli kriitikoiden kehuma menestys - tuolloin jopa parhaiten menestynyt eteläkorealaiselokuva. Itse olin tiennyt The Hostista jo vuosia, mutten ollut ennen katsonut sitä. Kuitenkin nyt kun huomasin elokuvan täyttävän 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen vihdoin ja samalla arvostella sen.

Kun ongelmajätteestä syntynyt hirviö nousee Han-joesta aiheuttamaan kaaosta Soulissa, ruokakojua pyörittävän perheen pitää sysätä syrjään riitansa ja tehdä yhteistyötä pelastaakseen hirviön sieppaaman perheen tytön.




The Hostin keskiössä on Parkin perhe, jotka tulevat todella ailahtelevasti toimeen keskenään. On ruokakiskaansa pyörittävä iäkäs Hee-bong (Byun Hee-bong), hänen lapsensa, alkoholisoitunut entinen poliitikko Nam-il (Park Hae-il), menestyksekäs jousiampuja Nam-joo (Bae Doona) ja kiskan kanssa auttava Gang-du (Song Kang-ho), sekä Gang-du'n tytär Hyun-seo (Go Ah-sung). Hahmoilla on vaihtelevat mielipiteet toisistaan, mutta kaikki eripura pitää unohtaa, kun eräänä päivänä Han-joesta nousee hurja hirviö, joka sieppaa ihmisiä - mukaan lukien Hyun-seo -tytön. Perheenjäsenet ovat kaikki mainioita hahmoja ja jokaisella heistä on selvä persoonansa. Nam-joo on hiljainen mutta tarkka, Nam-il suuttuu herkästi ja Gang-du on hieman hajamielinen ja kömpelö. Hee-bong yrittää parhaansa mukaan pitää pakkaa kasassa. Näyttelijät ovat kaikki oivallisia rooleissaan, erityisesti tytärtään sinnikkäästi etsivää Gang-du'ta esittävä Song Kang-jo, joka tähditti Bong Joon-ho'n edellistäkin elokuvaa, Memories of Murderia.

The Host osoittautui mainioksi hirviöelokuvaksi, joka nappaa katsojansa nopeasti mukaansa ja pitää pääasiassa sujuvasti otteessaan läpi kestonsa. Vaikka näin 20 vuotta myöhemmin itse tietokoneella luotu monsteri ei olekaan enää järin vakuuttava ilmestys, on sen ensimmäinen hyökkäys muuten taitavasti rakennettu kohtaus. Kun Parkit tajuavat, että kaiken tämän kaaoksen keskellä hirviö on napannut perheen nuorimman, alkaa vimmainen yritys saada tytär takaisin. Ja kenties toivottavasti korjata perheen välit siinä samalla.




Vaikka kyseessä on hirviöleffa, ei The Host ole pelkkää monsterimähinää. Keskiössä tosiaan on tämä huonosti toistensa kanssa pärjäävä perhe ja heidän dynamiikkansa fiksaaminen etsintäretken aikana. Leffassa käy myös hyvin nopeasti selväksi, että todellinen hirviö ei ole jokin mutatoitunut kalaolento, vaan toki ahne ja välinpitämätön ihminen. Elokuva oli Bongin näpäytys Etelä-Koreassa toimivaa Yhdysvaltojen armeijaosastoa kohtaan, joka käytti Han-jokea muutamaa vuotta aiemmin ongelmajätteensä kaatopaikkana. Leffa on samalla satiiri valtiosta, joka peittelee virheitään kömpelöllä propagandalla.

Jos jokin minua The Hostissa hieman tökki, niin elokuvan villi lajityypistä ja tunnelmasta toiseen hyppiminen. Välillä elokuva on ehtaa hirviökauhua, missä peloissaan juostaan ihmisiä ahmivaa mölliäistä karkuun, toisinaan taas leffa menee jopa komedian puolelle. Ajoittain tyttären etsintä tarjotaan jännityksen kautta, toisinaan taas reippaana seikkailuna. Toisaalta nostan hattua Bongille, että häntä ei ole paljoa kiinnostanut tehdä elokuvaansa tuttuja kaavoja noudattaen, mutta paikoitellen minua kieltämättä häiritsi, kun hän rikkoo jännitteen kokonaan hassuttelulla ja pyytää sitten taas seuraavassa kohtauksessa pelkäämään, mitä hirviön pesässä piiloutuneelle Hyun-seolle käy. Epätasaisuuksistaan huolimatta The Host on oivallinen, parhaimmillaan jopa hieno ja ajatuksia herättävä teos.




Teknisesti The Host on pääasiassa toimiva. Itse olento näyttää enemmän videopelihirviöltä ja kirkkaassa päivänvalossa sitä on hieman vaikea ottaa tosissaan. Muuten elokuva on kuitenkin taitavasti kuvattu, lavasteet ovat mainiot, puvustus on oivallista, maskeeraukset ovat pätevät ja äänimaailmakin on osaavasti rakennettu, vaikka Lee Byung-woon säveltämät musiikit ovat omiaan korostamaan elokuvan ilmapiirin voimakasta heittelyä.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.12.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
괴물, Etelä-Korea, Japani, 2006, Sega Sammy Entertainment, Chungeorahm Film, Boston Investments, CJ E&M Film Financing & Investment Entertainment & Comics, CJ E&M Pictures, CJ Venture Investment, Cowell Investment Capital Co., Happinet, IMM Venture Capital, Knowledge & Creation Ventures, M-Venture Investment, OCN, Sego Entertainment, Seoul Broadcasting System (SBS), Tube Pictures, Nintendo Entertainment


keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Arvostelu: Snowpiercer (2013)

SNOWPIERCER



Ohjaus: Bong Joon-ho
Pääosissa: Chris Evans, Song Kang-ho, Jamie Bell, Octavia Spencer, Tilda Swinton, Go Ah-sung, John Hurt, Ewen Bremner, Alison Pill, Vlad Ivanov, Luke Pasquliano, Adnan Hasković, Clark Middleton ja Ed Harris
Genre: scifi, toiminta, jännitys
Kesto: 2 tuntia 6 minuuttia
Ikäraja: 16

Snowpiercer perustuu Jacques Lobin, Benjamin Legrandin ja Jean-Marc Rochetten ranskalaiseen sarjakuvaan Le Transperceneige vuodelta 1982. Eteläkorelainen ohjaaja Bong Joon-ho löysi sarjakuvan vuonna 2005 ja luki sen kannesta kanteen heti kaupan ulkopuolella. Bong alkoi välittömästi suunnittelemaan filmatisointia sarjakuvan pohjalta ja sai myös ohjaajakaverinsa Park Chan-wookin kiinnostumaan siitä. Yhdessä he hankkivat sarjakuvan elokuvaoikeudet ja Bong aloitti käsikirjoituksen teon. Hän tuli kuitenkin nopeasti siihen tulokseen, että haluaa tehdä sen Etelä-Korean ulkopuolella ja alkoikin miettimään mahdollisuuksia tehdä elokuva joko Amerikassa tai Euroopassa. Bong saikin vakuutettua tsekkiläisen tuottajan ja leffan teko lähti kunnolla käyntiin. Näyttelijöiksi Bong sai isoja Hollywood-nimiä ja kuvaukset alkoivat huhtikuussa 2012. Snowpiercer sai ensiesityksensä heinäkuussa 2013 Etelä-Koreassa, minkä jälkeen se alkoi hitaasti saamaan teatterilevitystä muihinkin maihin. Yhdysvalloissa syntyi ongelmia, sillä sen levityksen oli tarkoitus hoitua The Weinstein Companyn kautta, mutta yhtiön tuottaja (nykyään vankeustuomiota lusiva) Harvey Weinstein oli sitä mieltä, että elokuvaan pitäisi tehdä isoja muutoksia ennen sen esittämistä Yhdysvalloissa. Internetissä alkoi kampanja tätä vastaan, mutta yhtiö päätti muutosten sijaan myydä levitysoikeudet Radius-TWC:lle, mikä johti huomattavasti pienempään levitykseen. Elokuva ei ollutkaan mikään valtava menestys, mutta se sai paljon kehuja niin katsojilta kuin kriitikoilta. Suomeen Snowpiercer saapui kesällä 2014 ja itse kävin katsomassa sen elokuvateatterissa tätini kanssa ensi-iltaviikonloppuna. Pidin leffasta todella paljon ja olenkin katsonut sen muutaman kerran uudestaan. Nyt kun Netflixiin on ilmestymässä uusi Snowpiercer-televisiosarja (2020-), päätin katsoa elokuvan pitkästä aikaa ja arvostella sen.

Vuonna 2031 ihmiskunnan yritys päihittää ilmastonmuutos on aiheuttanut uuden jääkauden. Ihmiskunnan rippeet matkustavat ääriolosuhteita kestävällä, koko Maapalloa kiertävällä junalla. Rikkaat asuvat hulppeissa olosuhteissa ensimmäisessä luokassa, kun taas köyhät on ahdettu junan perään. Perän asukit suunnittelevat kuitenkin vallankumousta...




Captain American roolista parhaiten tunnettu Chris Evans näyttelee Curtisia, yhtä junan peräpään epäonnisista, joka lähtee johtamaan kapinaa rikkaita vastaan. Vaikka Evans sopiikin edellämainitun patrioottisankarin osaan, hän tekee kenties uransa vahvimman roolisuorituksen tässä. Tärkeä vaikuttaja on se, kuinka hienosti Curtis on kirjoitettu. Hahmosta oppii pitkin elokuvaa uutta, mikä syventää häntä entisestään. Katsoja on välittömästi mukana Curtisin juonessa ja valmiina vallankumoukseen.
     Muita kapinaan osallistuvia ovat mm. John Hurtin näyttelemä vanha Gilliam, joka toimii usein viisauden äänenä, Jamie Bellin esittämä nuori Edgar, joka on innokas taistelemaan Curtisin vierellä, sekä Octavia Spencerin näyttelemä Tanya ja Ewen Bremnerin esittämä Andrew, joiden molempien lapset on viety heiltä junan etuosaan ties mihin tarkoitukseen. Matkan varrella mukaan tarttuvat myös ohjaaja Bongin luottonäyttelijä Song Kang-hon näyttelemä turvallisuusekspertti Namgoong Minsoo ja tämän tytär, Yona (Go Ah-sung). Hahmot ovat kaikki mielenkiintoisia ja jokaisella on tärkeä roolinsa vallankumouksen keskellä. Hurt sopii täydellisesti vanhan mentorin osaan, kun taas Bell on nappivalinta Curtisin tarmokkaaksi apuriksi. Bremner ja etenkin loistava Spencer tuovat riipaisevasti esiin lapsen menetyksen tunteen. Song ja Go ovat mainiot isänä ja tyttärenä, joilla on oma suunnitelmansa tapahtumavyyhdin aikana.
     Lisäksi elokuvassa nähdään myös Tilda Swinton pastori Masonina, todella eksentrisenä persoonana, joka pitää junan luojaa ja kuljettajaa, herra Wilfordia (Ed Harris) suorastaan jumalaisena. Swinton on fantastisen hyvä räikeässä roolissaan, tuoden mukaan ilkikurisen pikimustaa huumoria kurjuuden keskelle.




Snowpiercer ei todellakaan ole mikään tavanomainen scifitoimintaelokuva, mitä olemme tottuneet näkemään esimerkiksi Hollywoodin tekemänä. Leffassa on kyllä iskevää toimintaa, mukaansatempaavaa jännitystä ja eeppisyyttä, mutta ne eivät todellakaan ole elokuvan keskiössä. Elokuvan hienous syntyy sen ajatuksia herättävästä kertomuksesta, missä todella syvennytään yhteiskunnan ongelmiin upein (vaikkakin usein kauhein) metaforin. Heti elokuvan alku pohtii ilmastonmuutosta ja ihmiskunnan tapaa sotkea asioita entistä pahemmin, yrittäessään korjata omia virheitään. Junassa taas korostuvat maailmaa piinaavat luokkaerot. Köyhät elävät hirveissä olosuhteissa, syöden pelkkiä rippeitä, kun taas rikkaat viettävät aikaansa eri asioista nauttien ja hienojen aterioiden kera. Tämän junan ensimmäinen luokka jättää kaikki muut junat varjoonsa kaikenlaisilla käsittämättömillä luksusjutuilla. Matkallaan kohti junan etuosaa ja moottoria kapinaryhmä näkeekin monenlaista täysin absurdia asiaa. Normaalisti katsojana ihailisi junan hulppeutta, mutta kun kaikki esitetään köyhien näkökulmasta, katsojakin näkee lähinnä kurjan puolen.

Matkaan sisältyy todella paljon erilaisia kohtaamisia, jotka vain lisäävät elokuvalle syvyyttä. Jokainen uusi vaunu tarjoaa jotain uutta, oli kyse sitten jostain ihmeteltävästä asiasta, jostain absurdista ja oudon hupaisasta tai jostain todella kauheasta. Jännitystä rakennetaan taitavasti jo sillä, ettei koskaan oikein tiedä, mitä seuraavasta vaunusta löytyy. Heti alkupäässä nähtävä teurastamo johtaa aikamoiseen verilöylyyn. Elokuva ei todellakaan halua säästellä katsojaansa, vaan se tarjoaa todella epämiellyttäviä hetkiä. Kun toiminta alkaa, on se brutaalia ja eri luokka-asteiden vihan toisiaan kohtaan voi aistia jokaikisestä vimmaisesta lyönnistä. Samalla kaiken kurjuuden keskellä tuikkii toivon kipinä, mikä pitää päähahmoja liikkeessä silloinkin, kun vastassa olisi joukko teurastajia kirveet kädessä. Tunnelma on muutenkin erinomaisesti luotu läpi elokuvan. Ohjaaja Bong Joon-ho tietää tasan tarkkaan, milloin hieroa kurjuutta katsojan naamaan ja milloin taas esittää asioita kieron huumorin kautta. Hän tuo mukaan paljon painavaa asiaa, mutta helpottaa sen nielemistä todella koukuttavalla ja eeppisellä scifiseikkailulla.




Huikean ohjauksen ja kiehtovan käsikirjoituksen lisäksi Snowpiercer on myös tekninen taidonnäyte. Elokuva on erittäin hyvin kuvattu. Samanaikaisesti karut että kauniit jäiset maisemaotokset, tiivistunnelmaiset kamera-ajot junassa ja kaaosta kuvastava käsivarakuva toimintakohtausten aikana tuovat kaikki oman lisänsä elokuvan visuaaliseen ilmeeseen, ja kaikki loksahtaa napakasti yhteen leikkauksessa. Valaisu ja värityö ovat esimerkillistä ja etenkin alkupäässä junan synkässä takaosassa on mietitty todella tarkkaan, mitä näytetään ja mikä jää piiloon pimeyteen. Mitä edemmäs junassa päästään, sitä valoisammaksi ja värikkäämmäksi elokuva muuttuu. Eri vaunujen lavasteet ovat upeat ja niiden tekijät ovat päästäneet luovuutensa valloilleen. Myös maskeeraukset ja puvut ovat onnistuneesti toteutetut. Visuaaliset tehosteet ovat yllättävän näyttävät vain 40 miljoonan dollarin elokuvaksi. Äänimaailma on loistokas ja tunnelmaa vain vahvistavat Marco Beltramin säveltämät musiikit.

Yhteenveto: Snowpiercer on erinomainen, ajatuksia tosissaan herättelevä scifitoimintaelokuva. Leffa pureutuu iskevästi yhteiskunnallisiin ongelmiin ja kritisoi niin luokkaeroja kuin ilmastonmuutosta. Itse juna kuvastaa täydellisesti luokkaeroja, rikkaiden viettäessä luksusaikaa kirjaimellisesti ensimmäisessä luokassa, kun taas köyhät on ahdettu hirveisiin oltaviin junan perälle. Hirveyksiä ei peitellä tai kaunistella, vaan leffasta löytyy useita epämiellyttäviä juttuja ja hetkiä. Katsoja onkin heti valmis nousemaan kapinaan köyhien kanssa. Matka kohti junan etuosaa tarjoaa paljon erilaisia asioita ja jokainen vaunu on oma ihmeensä. Aika ei todellakaan käy tylsäksi, etenkään kun tarina on näin mukaansatempaava. Jännite pidetään kaiken aikaa korkealla, mutta mukaan mahtuu myös paljon kieroa huumoria. Näyttelijät ovat läpikotaisin mahtavia. Visuaalisesti filmi on todella hieno. Ohjaaja Bong Joon-ho on onnistunut luomaan äärimmäisen kiehtovan scifiseikkailun, josta löytyy tyylikästä ja brutaalia toimintaa, sekä eeppisyyttä, mutta mikä on myös erittäin syvällinen teemoissaan. Elokuvasta löytääkin uusia puolia joka katselukerralla. Snowpiecer saattaa olla suosikkielokuvani sen ilmestymisvuodelta ja suosittelenkin sen katsomista, jos haluatte nähdä ajatuksia herättävän, synkän scifiteoksen.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.5.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Snowpiercer, 2013, Moho Film, Opus Pictures, Stillking Films, CJ E&M Film Financing & Investment Entertainment & Comics, SnowPiercer, CJ Entertainment, TMS Comics, TMS Entertainment, Union Investment Partners