Perhe on painajainen (Meet the Parents - 2000) - elokuva-arvostelu

PERHE ON PAINAJAINEN

MEET THE PARENTS

Ohjaus: Jay Roach

Näyttelijät: Ben Stiller, Robert De Niro, Teri Polo, Blythe Danner, Nicole DeHuff, Thomas McCarthy, Jon Abrahams, Owen Wilson, James Rebhorn ja Phyllis George

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

Ikäraja: 3

Meet the Parents, eli suomalaisittain Perhe on painajainen on uudelleenfilmatisointi samannimisestä indie-elokuvasta vuodelta 1992. Tuottaja Nancy Tenenbaum piti elokuvasta ja hankki sen oikeudet, tehdäkseen siitä ison rahan komedian. Hän lähetti leffan useille tutuilleen, joista ohjaaja Steven Soderbergh innostui eniten ja vei projekti-idean Universalille. Jonkin aikaa emmittyään yhtiö tarttui projektiin, mutta Soderbergh jätti elokuvan muiden kiireidensä takia. Hetken aikaa näytti siltä, että ohjaajaksi olisi hypännyt Steven Spielberg ja elokuvaa olisi tähdittänyt Jim Carrey, mutta leffa ei edennyt heidän kanssa. Lopulta ohjaajaksi valikoitui Jay Roach ja kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 1999. Perhe on painajainen saapui elokuvateattereihin lokakuussa 2000 ja se oli iso hitti, joka sai kriitikoilta positiivisen vastaanoton, sekä parhaan laulun Oscar-ehdokkuuden ja parhaan miespääosan Golden Globe -ehdokkuuden. Itse katsoin Perhe on painajaisen joskus yli kymmenen vuotta sitten televisiosta ja pidin näkemääni hauskana. En kuitenkaan ole katsonut leffaa toistamiseen, vaikka olen omistanut sen ja sen jatko-osat jo vuosia blu-raylla. Nyt kun elokuvasarja on jälleen jatkumassa leffalla Uusin painajainen perheessä (Focker In-Law - 2026), päätin sitä odotellessa katsoa aiemmat osat pitkästä aikaa ja samalla arvostella ne.

Greg Focker on kosimassa tyttöystäväänsä Pamia, mutta päättää toimia vanhanaikaisesti ja pyytää Pamin isältä tämän hyväksyntää. Greg ja Pam matkustavat viikonlopuksi Pamin vanhempien luokse, mutta hyvin nopeasti Gregille käy selväksi, että Pamin isä ei pidä hänestä - ei sitten yhtään.

Jim Carrey ei lopulta tähdittänytkään Perhe on painajaista, mutta hänen ehdotuksestaan päähenkilö Greg sai vaivaannuttavan sukunimensä Fockerin. Greg Fockerin rooli meni lopulta Ben Stillerille, joka oli aiemmin tehnyt lähinnä sivurooleja, mutta joka nousi muun muassa tämän elokuvan myötä tähteyteen. Stiller sopii oikein mainiosti mieheksi, joka yrittää parhaansa mukaan tehdä vaikutusta, mutta jonka yritykset tuntuvat kerta toisensa perään tehottomammilta. Stiller on roolissaan pääasiassa pidättyväinen, mutta kun tilanne alkaa tosissaan turhauttaa Gregiä, Stiller pääsee irrottelemaankin enemmän.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Teri Polo Gregin tyttöystävänä Pamina, Nicole DeHuff ja Jon Abrahams Pamin sisaruksina Debbienä ja Dennynä, sekä Robert De Niro ja Blythe Danner heidän vanhempinaan, Jack ja Dina Byrnesinä. Lisäksi Owen Wilson tekee lystikkään roolityön Pamin ylimukavana ja kaikin puolin liian hyvänä ex-poikaystävänä Kevininä. Sivunäyttelijätkin ovat oivallisia rooleissaan, mutta onhan elokuvan väkevin suoriutuja tietty De Niro Pamin tuimana isänä, joka vaikuttaisi inhoavan Gregiä heti ensivilkaisulta. De Niro tuo hahmoon muitakin puolia elokuvan edetessä ja hänen ja Stillerin kiusallinen kemia on täydellinen. Onkin vain sääli, että tämä äksy pappa -rooli jäi De Nirolla päälle ja miestä onkin nähty lopulta tylsistymiseen asti vastaavissa rooleissa seuraavien kahden vuosikymmenen ajan.

Perhe on painajainen on aivan taatusti samaistuttava elokuva monille miehille. Oman rakkaan vanhempien tapaaminen ensi kertaa on toki kenelle tahansa jännittävä tilanne, mutta miehelle tyttöystävän isän kohtaaminen on täysin oma lukunsa. Kukapa ei olisi joskus kämmenet hikoillen ja ääni väristen esitellyt itseään mahdolliselle tulevalle appiukolle. Toisinaan jännittäminen onkin täysin turhaa ja isä ottaa sinut avosylein vastaan, mutta joskus... noh, käy kuten Greg Fockerille, joka ei saa osakseen kuin tuimia katseita.

Kyseessä on edelleen erittäin lystikäs elokuva, jonka huumori perustuu nimenomaan tämän tilanteen mojovaan vaivaannuttavuuteen. Gregiä käy jopa sääliksi, kun hän yrittää yhä vain epätoivoisemmin voittaa Jackia puolelleen, mutta joka yritys tuntuu vain kasvattavan miesten välistä kuilua. Kun mukaan vielä isketään Pamin siskon poikaystävä (Thomas McCarthy), joka tulee mainiosti toimeen Jackin kanssa, sekä Pamin perään edelleen haikaileva ex-poikaystävä Kevin, Gregin - ja samalla katsojan - stressikäyrät nousevat entisestään. Tämän kiusallisen viikonlopun etenemistä on hauskaa, joskin ajoittain myös kivuliaan noloa seurata ja pääasiassa vajaan parin tunnin kesto kulkee kuin hujauksessa. Mielestäni vain ihan loppusuoralla, kun homma pitäisi pistää pakettiin, elokuva alkaa takellella hieman. Tapahtumaketju on ajanut hahmot sellaiseen jännitteeseen, että käsikirjoittajakaksikko Jim Herzfeld ja John Hamburg eivät ihan onnistu purkamaan tätä kaikkea finaalin aikana.

Vaikka olisi ollut eittämättä erittäin kiinnostavaa nähdä, mitä Steven Soderbergh tai Steven Spielberg olisivat tehneet elokuvan kanssa, Jay Roach hoitaa tonttinsa oikein passelisti. Roach saa aikaiseksi veikeitä tilanteita ja pitää hupaisaa ilmapiiriä hyvin yllä, menemättä kuitenkaan sellaiseen kohellukseen kuin edellisessä komediassaan Austin Powers - kumma jätkä (Austin Powers: International Man of Mystery - 1997). Perhe on painajainen on myös osaavasti kuvattu ja leikattu kasaan. Lavasteet ovat hienot, puvustus oivallista ja tehosteet näyttävät hyviltä. Äänimaailma on pätevästi rakennettu ja Randy Newmanin säveltämät musiikit tunnelmoivat mukavasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Meet the Parents, Yhdysvallat, 2000, Universal Pictures, DreamWorks Pictures, Nancy Tenenbaum Films, Tribeca Productions

Scary Movie (2026) - elokuva-arvostelu

SCARY MOVIE

Ohjaus: Michael Tiddes

Näyttelijät: Anna Faris, Marlon Wayans, Regina Hall, Shawn Wayans, Olivia Rose Keegan, Cameron Scott Roberts, Savannah Lee Nassif, Dave Sheridan, Cheri Oteri, Gregg Wayans, Ruby Snowber, Sydney Park, Benny Zielke, Lochlyn Munro, Kim Wayans, Chris Elliott, Jon Abrahams, Damon Wayans Jr., Heidi Gardner, Kenan Thompson, Teyana Taylor, Deon Cole, Carmen Electra, Kai Cenat, Anthony Anderson ja Shaquille O'Neal

Genre: komedia, kauhu

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Ikäraja: 16

Kauhuparodia Scary Movie (2000) oli kriitikoiden vaisusta vastaanotosta huolimatta taloudellinen hitti, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Ensimmäisestä elokuvasta vastanneet Wayansin veljekset pakotettiin kiirehtimään Scary Movie 2 (2001) elokuvateattereihin ja veljekset olivat lopulta niin tyytymättömiä kohteluunsa, että jättivät väliin Scary Movie 3:n (2004), Scary Movie 4:n (2006) ja Scary Movie 5:n (2013). Elokuvasarjan luultiin olevan jo ohi, samalla kun parodialeffojen suosio kuoli vuosikymmenen vaihtuessa. Kuitenkin vuonna 2024 Miramax-yhtiö ilmoitti kuudennen Scary Movien olevan tekeillä ja että Wayansin veljekset palaisivat tekemään leffan. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2025 ja siihen tehtiin lisäkuvauksia vielä tämän vuoden huhtikuussa, lisäämään sketsejä tuoreemmista elokuvista. Nyt yksinkertaisesti nimetty Scary Movie on saapunut elokuvateattereihin ja itse olin jopa aika innostunut leffan näkemisestä. Pidän alkuperäisestä elokuvasta ja miellän vitosta lukuun ottamatta jatko-osatkin hauskoiksi. Traileri näytti hupaisalta ja kävinkin positiivisin mielin katsomassa uuden Scary Movien heti sen ensi-iltaviikonloppuna.

Kun uusi Ghostface-murhaaja hyökkää Cindy Campbellin tyttären kimppuun, Cindyn täytyy lyöttäytyä yhteen vanhojen ystäviensä ja uusien tuttavuuksien kanssa, selvitäkseen elossa.

Alkuperäisen Scary Movie -elokuvan vanha jengi on taas kasassa. Anna Faris nähdään Cindy Campbellina, joka selviytyi teininä Ghostfaceksi pukeutuneiden murhaajien kynsistä ja onkin unohtanut jopa omat lapsensa, Saran (Olivia Rose Keegan) ja Wednes... ei kun siis Tuesdayn (Savannah Lee Nassif), valmistautuessaan murhaajan vääjäämättömään paluuseen. Brenda (Regina Hall) selvittelee keski-iänkriisiään hengailemalla koulujen pihoilla ja haluaa, että kaikki kutsuisivat häntä nimellä "Ma". Ray (Shawn Wayans) yrittää vakuutella heterouttaan, vaikka miehen homous puskee läpi kaiken aikaa, kun taas Shorty (Marlon Wayans) on sama vanha pilviveikko kuin ennenkin. Myös sheriffi Doofy (Dave Sheridan), reportteri Gail (Cheri Oteri), Greg (Lochlyn Munro) ja Scary Movie 2:sta tuttu Shorthandkin (Chris Elliott) ovat menossa mukana. Vanhat tutut palaavat selvästi innokkaina rooleihinsa ja etenkin Wayanseilla näyttäisi olevan pitkästä aikaa todella hauskaa.

     Cindyn tyttärien lisäksi uusina hahmoina elokuvassa tavataan Saran ei-yhtään-epäilyttävä poikaystävä Jack (Cameron Scott Roberts), Brendan lapset Dei (Sydney Park) ja Brad (Gregg Wayans), Bradin tyttöystävä Val (Ruby Snowber), sekä Gregin lapsi Jess (Benny Zielke). Uudet hahmot eivät vähemmän yllättäen ole läheskään yhtä hauskoja kuin alkuperäinen poppoo, mutta heistäkin löytyy hetkensä ja näyttelijät ajavat asiansa.

Uusi Scary Movie oli minulle aika ristiriitainen katselukokemus. Toisaalta minulla oli hauskaa elokuvan parissa, ajoittain jopa todella hauskaa, mutta toisinaan leffa sai minut pudistelemaan päätäni ja pyörittelemään silmiäni. Kun elokuva on selvä parodia vuoden 2022 Scream-elokuvasta, se toimii passelisti. Leffa vitsailee muutenkin hyvin vastaavien kauhuleffasarjojen kustannuksella, jotka sekoittavat vanhoja ja uusia hahmoja, kalastellen sekä alkuperäisiä faneja että uusia katsojia teattereihin. Tästä syystä elokuva on myös nimetty ytimekkäästi pelkästään Scary Movieksi, unohtaen numeroinnin nimen perästä. Tosin tällä tekijät selvästi myös vihjaavat, että ainakin Scary Movie 5 kannattaisi unohtaa kokonaan.

Elokuvan osittaiseksi ongelmaksi kuitenkin koituu se, että Scary Movie 5:stä on ehtinyt vierähtää jo 13 vuotta ja niiden vuosien aikana on kerennyt ilmestyä ties kuinka paljon kauhuleffoja, joista ammentaa parodiaan. Tässä tekijät ovat ahmaisseet hieman liian ison palan kakkua. Screamin lisäksi leffa nimittäin parodioi muun muassa Get Outia (2017), Halloweenia (2018), Smilea (2022), M3GAN:ia (2022), Longlegsiä (2024), The Substancea (2024), Terrifier 3:a (2024), Sinnersiä (2025) ja Weaponsia (2025) ja tuossa olivat vain ne parodiat, jotka voi bongata jo trailerista. Siinä, missä alkupään Scary Movie -leffat onnistuivat sulavasti yhdistelemään eri kauhuleffoja yhdeksi narratiiviksi, uusi elokuva tuntuu liiankin usein irrallisten sketsien kokoelmalta. Osa näistä sketseistä naurattaa makeasti, osa näistä tuntuu jo nyt vanhentuneilta ja osasta taas paistaa läpi, että ne kuvattiin hätäisesti mukaan vielä tänä keväänä, juuri ennen julkaisua. Keskelle leffaa ympätty Michaelin (2026) traileriparodia on malliesimerkki tästä.

Enemmän tai vähemmän irralliset kauhuleffoja parodioivat sketsit voi kuitenkin vielä katsoa sormien läpi. Tällaista aivot narikkaan -höpsöttelyä osasinkin elokuvalta odottaa; toivoin kohtausten vain muodostavan astetta koherentimman kokonaisuuden. Sen sijaan minut jätti aika kylmäksi elokuvan kömpelö yritys poliittisen huumorin kanssa. Leffa pyrkii tökkimään samaan aikaan mehiläispesää ja nukkuvaa karhua. Vitsiä heitetään niin Amerikan oikeistosta että vasemmistosta, mutta hyvin epätasaisesti. Jotkut jutut naurattavat, jotkut taas saavat toivomaan, että leffa osaisi jo siirtyä takaisin niihin kauhusketseihin. Elokuva pyrkii myös vähän väliä tekemään kannanottoja mustien kohtelusta, minkä lisäksi leffa on puuduttavuuteen asti täynnä pössyttelyläppää. Kuinka monta kymmentä kertaa sama "Olen tosi pilvessä!" -heitto voi ihan oikeasti naurattaa?

Vaikka lopputulos jättikin mielestäni parannettavan varaa, oli uusi Scary Movie silti mielestäni tarpeeksi hauska ja viihdyttävä, etten pistäisi vastaan, vaikka seitsemäskin osa tehtäisiin. Ja eiköhän sellainen tehdä, koska elokuva meni heti avausviikonloppunaan tienaamaan yli sata miljoonaa dollaria maailmalla. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Scary Movie 5 tienasi koko teatterikierroksellaan vain 78 miljoonaa taalaa. Toivon vain, että seuraavassa osassa unohdettaisiin väsyneet poliittiset läpät ja panostettaisiin enemmän eheämpään tarinalliseen kokonaisuuteen, sen sijaan että leffa rakennettaisiin muistilappujen varaan tyylillä "nämä kaikki leffat on saatava sullottua mukaan". Eipä tekijöiltä parodioinnin aiheet lopu. Pelkästään nyt kuukauden sisään ilmestyneet Obsession (2025) ja Backrooms (2026) antaisivat täydelliset raamit seitsemännelle Scary Movielle.

Teknisesti uusi Scary Movie ajaa passelisti asiansa, vaikka monia kohtauksia olisikin voinut tiivistää ja tekijät olisivat voineet julkaista tämän leikkauksen myöhemmin jonain pidennettynä versiona kotijulkaisujen yhteydessä. Leffa on ihan hyvin kuvattu, lavasteet ovat mainiot ja puvustus- ja maskeeraustiimit ovat saaneet aikaan tunnistettavia, mutta silti vekkuleita kopioita tutuista kauhuhahmoista. Efektit ovat tarkoituksellisen pöljät ja äänimaailma on ihan menevästi rakennettu Haim Mazarin säveltämiä musiikkeja myöten.

Lopputekstien aikana nähdään vielä lisäsketsejä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.6.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Scary Movie, Yhdysvallat, 2026, Paramount Pictures, Miramax, Original Film, Ugly Baby Productions, Wayans Brothers

Scary Movie (2000) - elokuva-arvostelu

SCARY MOVIE

Ohjaus: Keenen Ivory Wayans

Pääosissa: Anna Faris, Jon Abrahams, Regina Hall, Shannon Elizabeth, Shawn Wayans, Marlon Wayans, Lochlyn Munro, Dave Sheridan, Cheri Oteri, Rick Ducommun, Kurt Fuller, David L. Lander, Dan Joffre, Jayne Trcka ja Carmen Electra

Genre: komedia, kauhu

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

Ikäraja: 16

Scary Movie on kauhuparodiaelokuva. Miramax-yhtiö työsti parodiaa Scream-elokuvasta (1996) Jason Friedbergin ja Aaron Seltzerin kanssa ja samaan aikaan myös Wayansin veljekset Shawn ja Marlon työstivät omaa kauhuparodiaideaansa Buddy Johnsonin ja Phil Beaumanin kanssa. Miramax innostui enemmän Wayansien tekstistä ja vaikka Friedbergin ja Seltzerin työpanoksesta ei näkynyt lopullisessa leffassa mitään, he saivat silti nimensä lopputeksteihin Writer's Guild of American päätöksestä. Kuvaukset käynnistyivät työnimellä "Scream If You Still Know What I Did Last Halloween" ja lopulta Scary Movie sai ensi-iltansa heinäkuussa 2000. Elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton kriitikoilta, mutta se oli pieneen budjettiinsa verrattuna jättihitti, joka synnytti kokonaisen elokuvasarjan. Itse katsoin Scary Movien jo lapsena, ennen kuin olin nähnyt yhtäkään kauhuleffaa, joita se parodioi. Tuolloin pidin leffasta valtavasti ja olen nähnyt sen useasti uudestaan. Nyt kun elokuvasarja on saamassa jo kuudennen osansa, päätin odotellessa katsoa ja arvostella aiemmat Scary Moviet uudestaan.

Kun Ghostfaceksi pukeutunut murhaaja tappaa Drew Deckerin, paikallisen high schoolin opiskelijat pelkäävät, että joku on saanut selville heidän synkän salaisuutensa, johon liittyy auto-onnettomuudessa kuollut mies.

Scary Movie keskittyy kuuden nuoren kaveriporukkaan, jotka alkavat pelätä henkensä edestä, kun heidän luokkatoverinsa Drew Decker (Carmen Electra) murhataan halloweenyönä. On kiltti tyttö Sidney, ei kun siis Cindy (Anna Faris) ja hänen seksuaalisesti turhautunut poikaystävänsä Bobby (Jon Abrahams), äänekäs Regina (Brenda Meeks) ja hänen urheilijapoikaystävänsä Ray (Shawn Wayans), sekä koulun suosituin tyttö Buffy (Shannon Elizabeth) ja hänen tympeä poikaystävänsä Greg (Lochlyn Munro). Kuusikko salailee karmeaa tapahtumaa, jossa he olivat osallisia tasan vuotta aiemmin ja uskovatkin, että Ghostface jahtaa heitä, tietäessään totuuden. Näyttelijät ovat hyvässä vedossa, vaikkei kukaan heistä tarjoa varsinaisesti hyvää roolisuoritusta. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja ampuvat sopivasti yli.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Marlon Wayans Reginan pilviveikkoveljenä Shortynä, Dave Sheridan Buffyn täystolloveljenä, apukonstaapeli Doofynä, Cheri Otera uutisreportteri Gail Hailstormina, Kurt Fuller seriffi Burkena ja Rick Ducommun Cindyn isänä. Wayans on lystikäs jatkuvasti päihtyneenä Shortynä, mutta show'n varastaa Sheridan Doofynä, jonka älykkyysosamäärä ei ole vain yksinumeroinen, vaan siellä ihan nollan tuntumissa.

Voi olla, että kyse on vain nostalgiasta, mutta mielestäni tämä ensimmäinen Scary Movie on vielä aidosti hupaisa parodialeffa, joka kestää yhä katselukerran toisensa perään. Ei se ole järin laadukas tai läheskään niin nokkela kuin parodiaelokuvista parhaimmista, leffoista Hei, me lennetään! (Airplane! - 1980) ja Mies ja alaston ase (The Naked Gun: From the Files of Police Squad! - 1988) vastanneiden Zucker-Abrahams-Zucker -kolmikon työt. Kyseessä on todella pöljä leffa, joka tarkemmin tarkasteltuna sisältää useitakin epäkohtia. Miksi kaverikuusikko luulee heti, että Ghostface on heidän perässään synkän salaisuuden takia, kun siinä kohtaa murhaajan ainoa uhri Drew ei liittynyt vuotta aiemmin tapahtuneeseen mitenkään? Miksi eräs hahmo ei myöhemmin leffassa usko Cindyn tarinaa murhaajasta, vaikka aiemmin hän näki omin silmin, kun murhaaja tappoi hänen rakkaansa? En tiedä, eikä juuri kiinnosta, leffa viihdyttää silti mukavasti.

Kuten onkin jo voinut päätellä, Scary Movie on parodia ysärin hittislashereista Scream (joka oli jo itsessään satiiri slashereista) ja Tiedän mitä teit viime kesänä (I Know What You Did Last Summer - 1997) - jotka hupaisasti ovat muuten molemmat Kevin Williamsonin käsialaa. Scary Movien tekijät ovat taitavasti punoneet nämä kaksi leffaa yhteen, tarjoten tasaisesti tunnistettavia kohtauksia molemmista. Näiden kahden lisäksi leffassa on veikeitä viittauksia Hohtoon (The Shining - 1980), Kuudenteen aistiin (The Sixth Sense - 1999) ja The Blair Witch Projectiin (1999), mutta myös muihinkin elokuviin, kuten Epäiltyihin (The Usual Suspects - 1995) ja Titaniciin (1997) ja onpa lopputaistelu suoraan The Matrixista (1999) revitty. "Whazzuuuup?!" -kohtaus on jo ansainnut asemansa ikonisena ja mielestäni yksi loppupään kohtauksista elokuvateatterissa on täysin ymmärrettävä reaktio idiooteille, jotka haluavat pilata leffakokemuksen muilta käytöksellään.

Elokuvan ohjauksesta vastasi Rayta ja Shortyä näyttelevien Shawn ja Marlon Wayansin isoveli Keenen Ivory Wayans, joka pitää hölmöä ilmapiiriä kelvollisesti yllä. Wayansin veljesten ja Buddy Johnsonin ja Phil Beaumanin käsikirjoitus rakentuu aika tyhmien vitsien varaan, mutta se myös leikittelee kauhukliseillä paikoitellen ihan nokkelasti, esimerkiksi Halloween - naamioiden yötä (Halloween - 1978) parodioivassa kohtauksessa, jossa Cindy bongaa koulun pihalla seisovan Ghostfacen ja katsoessaan muualle, näemme kerrankin, kun murhaaja pinkoo nopeasti pois näkyvistä, ennen kuin tyttö ehtii kääntää katseensa takaisin. Tiedän mitä teit viime kesänä -leffan ikoninen "What are you waiting for?" -huuto taas kääntyy elokuvan synkimmäksi vitsiksi. Scary Movie on kelvollisesti kuvattu ja leikattu. Lavasteet ovat oivat ja puvustuskin menevää. Erikoistehosteet ovat tarkoituksella köykäiset, lisäten leffan huumoria. David Kitayn säveltämistä musiikeista ei jää juuri mitään mieleen.

Lopputekstien aikana ja niiden jälkeen nähdään vielä lyhyet kohtaukset.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.9.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Scary Movie, Yhdysvallat, 2000, Dimension Films, Wayans Bros. Entertainment, Gold/Miller Productions, Brad Grey Pictures