Näyttelijät: Sally Field, Lewis Pullman, Alfred Molina, Colm Meaney, Sofia Black-D'Elia, Joan Chen, Kathy Baker, Beth Grant ja Laura Harris
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia
Ikäraja: 10
Remarkably Bright Creatures, eli suomalaisittain Merkillisen fiksuja olentoja perustuu Shelby Van Peltin samannimiseen kirjaan vuodelta 2022. Kesällä 2024 Netflix ilmoitti hankkineensa kirjan filmatisointioikeudet ja työstävänsä sen pohjalta elokuvasovitusta. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2025 ja nyt Merkillisen fiksuja olentoja on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse en ollut kuullutkaan Van Peltin kirjasta, mutta kiinnostuin elokuvasta sen näyttelijöiden takia. Katsoinkin leffan heti sen julkaisuviikonloppuna.
Akvaariossa elävä mustekala Marcellus kummastelee, kun hänestä huolta pitävä iäkäs yösiivooja Tova saa työparikseen nuoren Cameronin.
Sally Field näyttelee Tova Sullivania, iäkästä naista, joka työskentelee pikkukaupungin akvaarion yösiivoojana ja on erittäin tarkka työstään. Tovaa painavat hänen miehensä ja poikansa kuolemat, minkä lisäksi hänellä on ristiriitainen suhtautuminen lähestyvään eläköitymiseensä. Lewis Pullman taas esittää Cameron Cassmorea, nuorta miestä, joka soittaa bändissä ja on saapunut kaupunkiin etsimään isäänsä, jota hän ei ole koskaan tavannut. Cameronin auto kuitenkin hajoaa ja kun hän tarvitsee rahaa sen korjaukseen, hän ottaa vastaan pestin akvaariosta. Aluksi Tova ja Cameron eivät tule toimeen, mutta löytävät hissuksiin yhteisen sävelen, pääasiassa akvaarion suosituimman meriotuksen, Marcellus-mustekalan (äänenä Alfred Molina) kautta. Field ja Pullman ovat mainioita rooleissaan ja he toimivat hyvin yhdessä ruudulla. Molinan ääni istuu myös täydellisesti Marcellukselle, eikä kyseessä muuten ole ensimmäinen kerta, kun Molina esittää mustekalaa - nähtiinhän hänet Hämähäkkimiehen vastustajana Tohtori Mustekalana jo vuoden 2004 elokuvassa Spider-Man 2 - Hämähäkkimies 2 (Spider-Man 2)!
Elokuvassa nähdään myös Colm Meaney ruokakauppaa pyörittävänä Ethanina, Joan Chen, Kathy Baker ja Beth Grant Tovan neulontakerhoon kuuluvina Janicena, Mary Annina ja Barbina, sekä Sofia Black-D'Elia surffausliikkeessä työskentelevänä Averyna, johon Cameron tietty ihastuu ensinäkemältä. Sivunäyttelijätkin ovat oivallisia rooleissaan, etenkin Meaney hupaisana Ethanina.
Merkillisen fiksuja olentoja osoittautui oikein kelvolliseksi draamaelokuvaksi, joka sisältää paljon hyvää, mutta joka ei mielestäni ihan osunut maaliinsa. Elokuvan päähenkilöt ja heidän näyttelijänsä ovat mainiot ja on mukavaa seurata, kuinka aluksi toisilleen äksyilevät Tova ja Cameron alkavat vähitellen lämmetä toisilleen ja ymmärtämään toisiaan paremmin. Mainion lisänsä tähän tuo ystävystymistä lasin takaa seuraava Marcellus. Akvaarion lasi kun toimii toisinkin päin ja tämä mustekala ihmettelee meitä kahdella jalalla käveleviä otuksia samalla lailla kuin me kummastelemme sitä.
Elokuvan tarinakin on oivallinen, joskin mielsin sen suuret käänteet ja oivallukset turhan ilmiselviksi heti, kun hahmoista, heidän taustoistaan ja motiiveistaan ilmenee vähänkin lisää. Ennalta-arvattavuudesta huolimatta on mielenkiintoista seurata, kun hahmot itse hoksaavat nämä merkittävät asiat. Se, mikä minua oikeasti häiritsi Merkillisen fiksuissa olennoissa, on elokuvan loppusuoran ylisentimentaalinen itkujen kosiskelu. Elokuvassa on ainekset olla aidosti liikuttava, mutta tällaisenaan viimeiset puoli tuntia alkoivat jo tuntua siltä, että Sally Field olisi henkilökohtaisesti olohuoneessani pilkkomassa sipulia. Moni tulee varmasti herkistymään kyyneliin, mutta itselleni vähempi olisi ollut enemmän ja nyt mielsin leffan loppusuoran turhan keinotekoiseksi nyyhkyilyksi.
Elokuvan on ohjannut Olivia Newman, joka on aiemmin tehnyt myöskin kelvollisen kirja-adaptaation Suon villin laulun(Where the Crawdads Sing - 2022). Tässäkin Newman hoitaa tonttinsa vaihtelevasti, erityisesti tunnelman puolesta. Hänen ja John Whittingtonin työstämä käsikirjoitus on kuitenkin oivallinen, erityisesti dialoginsa puolesta. Teknisesti Merkillisen fiksuja olentoja on mainio. Se on hyvin kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Lavasteet ja asut näyttävät hyviltä ja Marcellus on onnistuneesti toteutettu, sulauttaen niin oikeassa akvaariossa kuvattua Agnetha-mustekalaa ja tietokonetehosteita. Äänimaailmakin on osaavasti rakennettu ja Dickon Hinchliffen säveltämät musiikit toimivat mukavasti, vaikka ovatkin omiaan lisäämään loppusuoran itkunpuristusta.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.5.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Remarkably Bright Creatures, Yhdysvallat, 2026, Netflix Studios, Night Owl Stories
Ohjaus: Tim Burton Pääosissa: Johnny Depp, Winona Ryder, Dianne West, Alan Arkin, Robert Oliveri, Anthony Michael Hall, Kathy Baker, Conchata Ferrell, O-Lan Jones, Dick Anthony Williams ja Vincent Price Genre: fantasia, romantiikka Kesto: 1 tunti 45 minuuttia Ikäraja: 12
Kun lapsena yritin katsoa Saksikäsi Edwardin, en päässyt kymmentä minuuttia pidemmälle, sillä minua pelotti liikaa. Kestikin useampi vuosi, ennen kuin suostuin lopulta katsomaan elokuvan jouluna 2012. Pidin elokuvasta ja hieman tietenkin ärsytti, etten ollut sitä aiemmin suostunut katsomaan loppuun asti. Olin siihen aikaan nuorisoteatterissa ja päätimmekin tehdä Saksikäsi Edwardista näytelmänä. Valmistautumisena esityksen tekoon katsoimme leffan, jolloin näin sen toista kertaa. Ottaen huomioon, että teimme yli puoli vuotta elokuvaan pohjautuvaa näytelmää, leffan tarinasta tuli jollain lailla tärkeä osa elämääni. Kun olimme suoriutuneet viimeisestäkin esityksestä, sain tädiltäni (joka oli myös näytelmän ohjaaja) lahjaksi Saksikäsi Edwardin Blu-ray -muodossa. Katsoin elokuvan heti uudelleen, mitä ei olisi kannattanut tehdä, sillä vertasin sitä kaiken aikaa näytelmäämme. Kuluikin kaksi ja puoli vuotta ennen kuin halusin katsoa elokuvan jälleen. Kun mietin, mitä leffoja arvostelisin ensimmäiselle puoliskolle vuodesta 2018, Saksikäsi Edward ilmestyi nopeasti mieleeni ja katsoin sen neljännen kerran. Tämä arvostelu on omistettu tädilleni, sillä hänen kanssaan yritin katsoa elokuvaa lapsena, hänen kanssaan katsoin sen vihdoin jouluna 2012, hän ohjasi minua "Saksikäsi Edward" -näytelmässä ja häneltä sain elokuvan Blu-rayna.
Kosmetiikkatuotteita kauppaava Peg Boggs päätyy tutkimaan mäellä sijaitsevaa mystistä kartanoa. Siellä hän tapaa erikoisen miehen nimeltä Edward, jolla on sakset käsien tilalla. Peg päättää ottaa yksinäisen Edwardin kotiinsa asumaan. Erikoinen Edward herättää tietenkin paljon huomiota - jotkut ihannoivat häntä, toiset inhoavat ja jotkut pitävät häntä saatanan lähettinä.
Johnny Depp vetää yhden uransa parhaista roolisuorituksista Edwardina, keinotekoisena miehenä, joka ei ole täysin valmis, sillä hänen luonut keksijä (Vincent Price) kuoli ennen kuin sai hänet valmiiksi. Keksijän kuolemasta lähtien Edward on ollut yksin kartanossaan, jossa hän on saksillaan luonut näyttäviä pensasveistoksia. Kun Peg ottaa Edwardin mukaansa kaupunkiin, tuntuu se toteen käyvältä unelmalta. Kuitenkin kun hän on ollut lähes koko elämänsä yksinään, tuntuu pieni kaupunkikin liian isolta. Kovaääniset ihmiset ovat pelottavia ja useat ihmisten tavat tuntuvat kummallisilta Edwardille. Edwardia käytetään usein hyväksi, mitä hän ei edes täysin ymmärrä ja vaikka ymmärtäisikin, hän ei uskalla sanoa "ei" ja suostuu kiltisti kaikkeen. Elokuvan aikana käy useasti sääliksi Edwardia, joka vain haluaisi elää tavallista elämää. Depp tuo hahmoon oikeaa rauhallisuutta ja kaikki hänen elekielessään on loppuun asti mietittyä. Deppin ilmeet ovat erinomaisia ja hänen äänensä on jännän rentouttava. Depp tuo hahmoon myös hienoa koskettavuutta ja Edwardista pitääkin koko elokuvan ajan. Pegia näyttelee Dianne West, joka on hyvä roolissaan. Peg on todella äidillinen henkilö, jolta löytyy lämpöä, mitä Edward tarvitseekin elämäänsä. West on uskottava etenkin siinä, että haluaa auttaa poloista Edwardia. Peg ei ole kaupungin suosituin henkilö ja hänestä leviää tyhmiä juoruja. Hän työskentelee Avon-yrityksessä ja kauppaa kosmetiikkatuotteita, mutta valitettavasti huonolla tuloksella. Myös Pegiä käy sääliksi, sillä hän ei tunnu olevan erityinen kenellekään, vaikka hänellä onkin aviomies ja kaksi lasta. Alan Arkin näyttelee Bill Boggsia, joka on huvittavalla tavalla aika tyypillinen mies, joka lukee lehteä ja rakastaa urheilua. Kevin (Robert Oliveri) on perheen nuorin lapsi, joka innostuu erikoisesta Edwardista ja hehkuttaa kaikille tämän saksikäsiä. Winona Ryderin näyttelemä perheen tytär Kim pelästyy aluksi Edwardia, mutta alkaa pikku hiljaa lämpenemään hänelle. Edward taas ihastuu Kimiin saman tien ja heidän välilleen on luotu mainiota romanssia. Nykyään Ryder ei ole mielestäni kummoinen näyttelijä, mutta suoriutuu tässä roolistaan mainiosti ja hänellä on oikeanlaista hentoutta, minkä Kimin rooli vaatii. Kim on Pegin lisäksi ainoa, joka ei hössötä Edwardista, minkä takia Edward kokee olevansa turvassa Kimin lähellä.
Harmi vain, että Kimilla on jo poikaystävä - nimittäin Anthony Michael Hallin esittämä Jim, joka on todella itseään täynnä oleva mulkvisti. Tavallaan ymmärtää, että hän ei pidä siitä, että toinen mies tulee hänen ja Kimin väliin, mutta toisaalta taas ymmärtää, ettei Kim erityisemmin enää pidä hänestä, Edwardin saapuessa kuvioihin. Toisin kuin herkkä Edward, Jim ei tunnu välittävän muista kuin itsestään, eikä hän ole kovin mukava edes ystäviään kohtaan. Jimista on vaikea pitää ja hän tuntuu juuri sellaiselta, joka kuvittelee olevansa koulun kingi, mutta huomaa lopulta, ettei hänellä olekaan tulevaisuutta. Jos jotakuta kiinnostaa, niin näytelmässämme esitin Jimia. Muita hahmoja ovat naapurinaiset, jotka ovat epämiellyttäviä juoruajia ja kyttääjiä. He kiinnostuvat tietenkin heti Edwardista ja ovat kateellisia Pegille, sillä juuri hän tapasi mysteerisen saksikäsimiehen. Naisista isoimmassa roolissa on Kathy Bakerin näyttelemä Joyce, joka kokee olevansa erittäin tärkeä henkilö. Hän yrittää useaan otteeseen iskeä Edwardin, joka ei kuitenkaan tajua, mistä on kyse. Baker vetää hahmonsa juuri nappiin. Yhtä naapurinaisista esittää "Miehen puolikkaat" -sarjasta ("Two and a Half Men" - 2003-2015) tuttu Conchata Ferrell. Vaikka kyttääjänaiset ovatkin ärsyttäviä, he tuovat myös huumoria mukaan tarinaan. O-Lan Jonesin esittämä uskovainen Esmeralda pitää Edwardia saatanan lähettinä. Dick Anthony Williams näyttelee Allen-nimistä poliisia, joka pitää Edwardista, vaikka tuntuu myös toivovan, että Edward lähtisi kaupungista itsensä ja muiden hyvinvoinnin takia.
Saksikäsi Edwardin on ohjannut Tim Burton ja sen myös huomaa. Elokuva on kokonaisuudessaan hyvin selkeää Burton-henkeä. Ensinnäkin mukana on voimakas kontrasti väreissä. Kartano ja mäki jolla se sijaitsee, ovat hyvin synkkiä paikkoja, joiden puissa ei kasva lehtiä ja kaikki tuntuu todella elottomalta. Kartano on ränsistynyt ja tuntuu hajoavan palasiksi minä hetkenä hyvänsä. Itse Edward on ihonväriltään todella kalpea, kun taas hänen hiuksensa ovat pikimustat, kuten myös hänen asunsa. Paikoitellen Edward näyttää jopa mustavalkoiselta, mikä on aivan varmasti tarkoituskin. Kaupunki taas on todella värikäs. Kaikki talot ovat pastellivärisiä ja niin ärsyttävän näköisiä, etten ikinä suostuisi asumaan niissä. Talot ja koko kaupunki ovat pelkistettyjä. Ruoho on kirkkaan vihreää ja koko elokuva tuntuu tapahtuvan yhden pitkän kadun varrella. Jotkut asiat näyttävät hieman karikatyyreiltä ja esimerkiksi kartano on sisältä kuin sarjakuvasta. Burton-henkeä lisää vielä se, että musiikin on säveltänyt Danny Elfman, joka on tehnyt taidokasta työtä. Itse pidän erittäin paljon Burtonin voimakkaasta tyylistä ja tällaisilta hänen elokuviensa kuuluukin näyttää.
Elokuvan alussa isoäiti on peittelemässä lapsenlastaan nukkumaan, kun tämä haluaa kuulla, miksi ulkona sataa lunta. Isoäiti alkaa kertomaan tarinaa erikoisesta miehestä, jolla on sakset käsien tilalla. Kertojaääntä ei onneksi kuulla kovin paljoa, sillä se voisi viedä hieman makua pois kokonaisuudesta. Lopussa kuitenkin isoäiti kertoo tarinan päätöksen. Mukana tosiaan on lunta ja yhdessä kohtaa jopa vietetään joulua, joten elokuva käy hyvin myös joululeffasta. Toisin kuin monet joululeffat, sen voi silti katsoa koska tahansa. Etenkin joulukohtauksessa elokuvasta löytyy jonkinlaista taikaa - mukana vain on jotain taianomaista ja kaunista. Saksikäsi Edward on muutenkin kaunis elokuva. Vaikka mukana on karmivuutta, siitä löytyy rakkautta ja leffan voikin hyvin katsoa romanttisena treffielokuvana. Alkupuoli ei siltä vielä vaikuta, mutta odotus palkitsee, kun Edwardin ja Kimin välille syntyy lempeä.
Saksikäsi Edwardissa käsitellään hienosti erilaisuutta ja sen hyväksymistä. Jotkut pitävät häntä tosiaan luonnonoikkuna, kun taas joillekin hän on kiehtova. Kun Edward pääsee kaupunkiin ja näkee tavallista elämää, hänkin haluaisi olla normaali. Vaikka useat tulevat sanomaan hänelle, että tuntevat jonkun, joka voisi auttaa häntä, Edwardin pitää vain osata hyväksyä itsensä sellaisena kuin hän on. Hän yrittääkin luoda ammattia kampaajana. Välillä elokuvaan on onnistuttu luomaan hölmö saippuasarjatunnelma, mikä oudolla tavalla jopa toimii ja välillä leffa tuntuu hieman karmivammalta fantasiaseikkailulta. Saksikäsi Edward on todella koskettava teos ja herkimpien kannattaa pitää nenäliinat mukana. Etenkin Edwardista on saatu niin liikuttava tyyppi, että hänen kohtalostaan tulee hyvin tärkeä katsojalle. Elokuvassa on myös huumoria ja Edwardin kömpelyys tuo hymyn huulille. Mitä pidemmälle leffa kulkee, sitä enemmän katsoja haluaisi nähdä Edwardin ja Kimin yhdessä, mutta samalla ymmärtää yhä paremmin, miksi Edwardin kannattaisi vain lähteä takaisin kartanoon asumaan. Elokuvassa käsitelläänkin yhdessä kohtauksessa, mikä on oikein ja mikä väärin, ja mikä on väärin, mutta tuntuu oikealta, koska se olisi kivoin vaihtoehto. Saksikäsi Edward jättää katsojat mietiskelemään, kun elokuva on päättynyt. Leffan tunnelma on upeasti luotu. Edwardin hahmokaari on loistava ja tarinan eri vaiheet ovat nokkelia. Oli hyvä, että pidin taukoa leffan katsomisesta, sillä nyt näin elokuvan aivan mahtavana - selkeästi yhtenä Burtonin parhaista!
Burton on ohjaamisen lisäksi ollut myös suunnittelemassa tarinaa Caroline Thompsonin kanssa, joka lopulta teki käsikirjoituksen. Burton toimi myös tuottajana. Elokuva on kuvattu pääasiassa hyvin, vaikka mukana onkin hieman heikompia kuvia. Niissä kamera liikkuu tönkösti. Leikkaus toimii hyvin. Visuaaliset tehosteet ovat hyviä ja tavallaan leffaan sopii se, että siitä näkee usein, että se on kuvattu studiossa. Pariin otteeseen näkee selvästi, että laaja kuva kaupungista on oikeasti kamera liikkumassa pienoismallin yllä. Burtonin tapa tehdä elokuvaa on kuitenkin niin upea, että hän saa kaiken elokuvassa näyttämään juuri oikealta. Lavasteet ovat näyttäviä ja maskeeraus on hyvin toteutettu.
Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Hölmöä on, että valikkoa ei erikseen ole, vaan elokuva alkaa suoraan. Valikko täytyy siis hoitaa "popup-menu" -napista elokuvan alussa. Lisämateriaalina Blu-raylla on viisiminuuttinen "Featurette", jossa näyttelijät ja tekijät kertovat elokuvan maailmasta, sekä trailereita Saksikäsi Edwardille, kuten myös jostain syystä Night at the Museum - yö museossa -leffalle (Night at the Museum - 2006).
Yhteenveto:Saksikäsi Edward on erinomainen elokuva, joka sisältää karmivuutta, hassuttelua, romantiikkaa, jännitystä ja koskettavuutta todella hienosti. Tim Burtonin tyyli on erittäin upea. Kontrasti synkkyyden ja värikkyyden välillä on tehty juuri oikein ja Burtonin tapa tehdä elokuvia pääsee täydellisesti oikeuksiinsa. Danny Elfmanin mainio musiikki säestää kokonaisuutta mahtavasti. Johnny Depp on täydellinen valinta Edwardiksi. Hän kykenee tuomaan todella paljon tunnetta mukaan hahmoon, minkä lisäksi hänet on kirjoitettu niin hyvin, että Edwardista tulee katsojalle tärkeä. Muutkin näyttelijät ovat pääasiassa hyviä. Elokuva sisältää hyviä sanomia ja se osaa liikuttaa voimakkaasti. Suosittelenkin katsomaan sen mahdollisimman nopeasti, jos ette ole jo sitä nähneet. Vaikka joissain julkaisuissa ikärajaksi on merkitty "sallittu kaikenikäisille", niin sitä tämä ei todellakaan ole. Elokuva voi olla liian jännittävä lapsille ja etenkin perheen pienimmille tämä voi aiheuttaa painajaisia.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com
Edward Scissorhands, 1990, Twentieth Century Fox Film Corporation
