Marshals, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

MARSHALS - KAUSI 1

Luoja: Spencer Hudnut

Näyttelijät: Luke Grimes, Logan Marshall-Green, Arielle Kebbel, Ash Santos, Tatanka Means, Brecken Merrill, Gil Birmingham, Mo Brings Plenty, Brett Cullen, Morgan Lindholm, Ellyn Jameson, Riley Green ja Michael Cudlitz

Genre: jännitys, toiminta

Jaksomäärä: 13

Jakson kesto: noin 42 minuuttia - Yhteiskesto: noin 9 tuntia 6 minuuttia

Ikäraja: 12 

Taylor Sheridanin ja John Linsonin luoma televisiosarja Yellowstone (2018-2024) oli iso katsojahitti, joten sen maailmaa päätettiin laajentaa erilaisilla lisäosasarjoilla. Ensin ilmestyivät esiosatarinat 1883 (2021-2022) ja 1923 (2022-2025) ja maaliskuussa 2025 ilmoitettiin, että yksi Yellowstonen päähenkilöistä, Kayce Dutton saisi oman sarjansa. Kuvaukset käynnistyivät samaisena kesänä työnimellä "Y: Marshals" ja nyt Marshalsin ensimmäinen tuotantokausi on pyörinyt loppuun (Suomessa SkyShowtimen kautta). Itse en ollut järin kiinnostunut tästä kyseisestä Yellowstone-lisäosasta, mutta päätin kuitenkin katsoa myös tämän sarjan.

Vaimonsa Monican kuolemaa sureva Kayce Dutton päättää liittyä Montanan liittovaltion sheriffien tiimiin.

Luke Grimes palaa rooliinsa entiseksi Navy SEAL -sotilaaksi Kayce Duttoniksi, joka Yellowstonen lopuksi päätti myydä Yellowstone-ranchin Broken Rockin intiaanireservaatille ja vetäytyä oman pikkutilansa rauhaan vaimonsa Monican (Kelsey Asbille) ja poikansa Taten (Brecken Merill) kanssa. Auvo ei kuitenkaan kestänyt kauaa, vaan Monica on sarjojen välissä menehtynyt sairauteen, jättäen Kaycen rikkinäiseksi mieheksi. Uutta puhtia kuitenkin löytyy, kun Kayce päättää kokeilla onneaan liittovaltion sheriffinä. Grimes istui Yellowstonessa passelisti rehdin Kaycen rooliin, mutta Marshals valitettavasti osoittaa, ettei näyttelijässä ole tarpeeksi karismaa kannattelemaan omaa sarjaansa keulakuvana. 

     Vanhoista tutuista menossa mukana on Gil Birminghamin näyttelemä Thomas Rainwater, kun taas uusina hahmoina Marshals esittelee Kaycen entisen Navy SEAL -kaverin Calin (Logan Marshall-Green), joka houkuttelee Kaycen sheriffitiimiinsä, sekä tiimin muut jäsenet Bellen (Arielle Kebbel), Andrean (Ash Santos) ja Milesin (Tatanka Means), sekä heidän pomonsa Harry Giffordin (Peter Cullen). Valitettavasti sivuhahmot eivät juuri vakuuta ja näyttelijät joutuvat lähinnä tyytymään puiseen patsasteluun ja lausumaan paikoin jopa vaivaannuttavan huonoa dialogia.

Ilman Taylor Sheridania ei näköjään pitäisi tehdä Yellowstonea. Alkuperäissarja oli pienestä ailahtelevuudestaan huolimatta mainio loppuun saakka ja 1883 ja 1923 olivat poikkeuksellisen pätevät esiosat. Marshalsista kuitenkin huokuu, että puikoissa hääräävät ihan eri tyypit, eikä Spencer Hudnut tiimeineen ole lähelläkään Sheridanin tasoa. Marshals on jopa yllättävän lattea sarja, joka ei jaksa millään napata mukaansa, vaan jopa tylsistyttää katsojaansa läpi kestonsa. 

Onnistuneen tarinanrakentelun, hyvän hahmoihin syventymisen ja näppärän eri puolten juonittelun sijaan Marshals tarjoaa lähinnä yhdentekeviä viikottaisia missioita näille liittovaltion sheriffeille. Vaikka luvassa on kidnappauksia, takaa-ajoja, pommiuhkia ja kosolti ammuskelua, on meno tasapaksua ja täysin jännityksetöntä. Sarjan draamaosasto on jopa puuduttavaa, etenkin kun tätä mukamas syvällisiä elämänneuvoja sisältävää dialogia suolletaan ulos näin kiusallisen jäykästi. Ja kun hahmot vieläpä jättävät kylmäksi, näiden itseään toistavien jaksojen läpikahlaus alkaa tuntua työltä. Ja Marshalsin avauskausi on vieläpä 13 jakson mittainen. Katsojatilastohitti se tämäkin Yellowstone-sarja on ja kakkoskausi on jo työn alla. Odotukseni sitä kohtaan ovat kuitenkin alhaiset. Jännityksellä siirrynkin nyt Kaycen siskosta Bethista ja hänen miehestään Ripistä kertovan Dutton Ranchin (2026-) pariin. Ainakin Bethissä on enemmän munaa kuin näissä väsyneissä machopullistelijoissa.

Teknisesti Marshals on kuitenkin varsin pätevä. Sarja on taitavasti kuvattu ja Montanan jylhiä maisemia esitellään taas koko rahan edestä. Lavasteet ovat mainiot ja puvustus oivallista, mutta tietokonetehosteet eivät aina täysin vakuuta. Äänimaailma on osaavasti rakennettu ja Brian Tylerin ja Breton Vivianin säveltämät musiikit toimivat passelisti. Kaksikon työstämä tunnusmusiikki taitaa olla sarjan parasta antia, Tylerin kanavoidessa alkuperäisen Yellowstonen melodian mahtipontisuutta ja samalla surumielisyyttä onnistuneesti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.5.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Marshals, Yhdysvallat, 2026-, Linson Entertainment, Bosque Ranch Productions, 101 Studios, Paramount Television Studios

Arvostelu: Beautiful Disaster (2023)

BEAUTIFUL DISASTER

Ohjaus: Roger Kumble

Pääosissa: Virginia Gardner, Dylan Sprouse, Libe Barer, Austin North, Neil Bishop, Brian Austin Green, Michael Cudlitz, Rob Estes, Declan Michael Laird, Jack Hesketh, Micky Dartford, Trevor Van Uden ja Samuel Larsen

Genre: romantiikka, komedia

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Ikäraja: 12

Beautiful Disaster perustuu Jamie McGuiren samannimiseen kirjaan vuodelta 2012. Warner Bros. -yhtiö hankki kirjan elokuvaoikeudet heti kirjan julkaisemisen aikaan, mutta ei ryhtynytkään työstämään sen pohjalta elokuvaa. Muutamaa vuotta myöhemmin oikeudet päätyivät Voltage Picturesille ja leffan teko lähti liikkeelle. Kuvaukset käynnistyivät vuonna 2021 ja nyt Beautiful Disaster saapuu elokuvateattereihin. Itse en ole lukenut McGuiren kirjaa, mutta kiinnostuin katsomaan sen elokuvasovituksen, kun näin siitä trailerin alkuvuodesta. Kävin katsomassa Beautiful Disasterin skeptisin ennakko-odotuksin sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Menneisyyttään salaileva Abby Abernathy yrittää aloittaa uudenlaisen elämän ja karkaa opiskelemaan Sacramenton collegessa. Siellä hän kohtaa laittomia tappeluita harrastavan Travis Maddoxin, joka iskee heti silmänsä Abbyyn.

Pääroolissa Abby Abernathyna nähdään Virginia Gardner, kun taas Travis Maddoxin roolissa nähdään Dylan Sprouse. Aluksi Abby vaikuttaa täysin geneeriseltä kiltiltä tytöltä, kun taas Travis on se tavanomainen paha poika, jota Abby sanoo pitävänsä vastenmielisenä, mutta joka todellisuudessa saa tytön sukat pyörimään jaloissa. Samalla kun Abbysta alkaa Travisin seurassa kuoriutua revittelevämpi nuori nainen, Travis taas alkaa näyttämään pehmeämpää ja herkempää puoltaan. Kuvio on nähty miljoona kertaa, viimeisimpänä kaameissa After-rainoissa (2019-), joista muuten vastaa sama tekijätiimi kuin Beautiful Disasterista. Sprouse jopa nähtiin After We Collided -elokuvassa (2020) pakkaa sekoittavan kolmannen pyörän roolissa. Tällä kertaa hän pääsee miespääosaan ja jos jotain positiivista pitää sanoa, niin hän ei sentään ole samanlainen murjottava puupökkelö kuin After-leffojen sietämätön pääjätkä Hardin. Travis on kuitenkin omahyväisen virneensä kanssa omalla tavallaan rasittava tyyppi, sekä jälleen yksi kiusallinen roolimalli lisää nuorille pojille, osoittaen, että kunhan vain väsytät jahtaamasi tytön, tämä lopulta lankeaa sinulle. Gardner ja Sprouse yrittävät aivan liikaa rooleissaan, eikä heidän välille muodostu koko leffan aikana minkäänlaista kemiaa.

     Elokuvassa nähdään myös Libe Barer ja Austin North Abbyn kaverina Americana ja Travisin serkkuna Shepleynä, jotka seurustelevat, Neil Bishop mukavana kundina Parkerina, jolla yritetään tuoda väkinäistä kolmiodraamaa mukaan, sekä Brian Austin Green Abbyn isänä, peliriippuvaisena Mickinä. America ja Shepley jäävät täysin pahvisiksi sivuhahmoiksi, kun taas Parkeria esittävä Bishop näyttää siltä, että hänen pitäisi enemmänkin näytellä yhtä collegen professoreista kuin opiskelijoista.

Aina kun luulet, että olet jo nähnyt sen pahimman pohjanoteerauksen, joku onnistuu aina pistämään pahemmaksi. Ehdin jo kuvitella, että eihän kukaan voisi mitenkään tehdä kammottavampia teiniromanssiräpellyksiä kuin toinen toistaan huonommat After-elokuvat, mutta niin vain Beautiful Disaster pääsee yllättämään. En ole aikoihin nähnyt mitään näin järkyttävän karseaa roskaa, eikä leffaa ehtinyt kestää montaa minuuttia, kun jo toivoin, että olisin älynnyt jäädä kotiin nukkumaan. Elokuvan katselu aiheutti aivan tuskallista myötähäpeässä kierimistä, jatkuvasti surkeampien ideoiden ja ratkaisujen takia. Toteutus tuntuu totaalisen amatöörimäiseltä perseilyltä, josta ei oikein tiedä, että kuinka tosissaan elokuvaa on edes tehty. Välillä elokuva muistuttaa parodiaa Afterin kaltaisista rainoista, mutta samalla se kuitenkin sortuu vastaavien leffojen perisynteihin.

Beautiful Disaster on jälleen yksi yliseksistinen, toksisuutta romantisoiva kakkakikkare, joka jostain syystä tuntuu iskevän kohdeyleisöönsä, eli teinityttöihin täysillä. Elokuvan rakkaustarina on tylsistyttävän kaavamainen, yllätyksetön, sekä ihan vain huonosti tehty. Abbyn ja Travisin välejä ei edes viitsitä kypsytellä, vaan kun he ovat olleet tarpeeksi paskamaisia toisilleen, heidät paritetaan yhteen. Mukaan väkisin ympätty kolmiodraama Parkerin kautta tuntuu täysin turhalta. Romanttisiksi tai seksikkäiksi tarkoitetut kohtaukset ovat äärettömän kiusallisia, kun näyttelijätkin vaikuttavat vaivaantuneilta. Leffan huumoriosasto vasta vaivaannuttavaa onkin, elokuvan viljellessä yhä vain surkeampaa komediaa sekaan. Yhdessä kohtauksessa paneskellaan niin, että kaikki rikkoutuu ja äänimaailma on kuin Looney Tunesista. Oliko kohtauksen tarkoitus olla kiihottava vai hulvaton? Molemmissa epäonnistutaan. Toki suuressa osassa kohtauksia pointtina onkin olla kiusallinen, mutta noloista tilanteista huumorin repiminen on taitolaji, johon näillä tekijöillä ei ole kykyä. Finaalissaan leffa yrittää myös olla vakavasti otettava rikosjännäri, jolloin elokuva onnistuu jollain ilveellä löytämään vielä uusia myötähäpeällisen huonouden tasoja.

Elokuvan ohjauksesta vastaa After We Collidedin ohjannut Roger Kumble (joka on vieläpä puskenut mukaan kohtauksen, jossa hahmot katsovat kyseistä elokuvaa). Kumble tekee vielä huonompaa työtä ja lopputuloksena on aivan hirveä ja tyylitajuton sekamelska, joka ei toimi romantiikkana, komediana tai varsinkaan trillerinä. Kumble on myös käsikirjoittanut leffan yhdessä alkuperäisen kirjan kirjoittaneen Jamie McGuiren kanssa. Teksti on ala-arvoista roskaa kaameasta dialogista myötähäpeälliseen huumoriin, sekä tönkköön tarinankuljetukseen täynnä aukkoja. Käsikirjoittajille annetaan yleensä ohjeeksi, että "kirjoita siitä, minkä tiedät" ja Beautiful Disaster on selvä esimerkki siitä, kun kirjoittajilla ei ole mitään käsitystä esimerkiksi teinielämästä, collegen käynnistä, pokerista tai rikollisjengeistä. Leffa on ihan kelvollisesti kuvattu, lavastettu ja valaistu. Vaikka leikkauksessa elokuva on tiivistetty vähän päälle puoleentoista tuntiin, lopputulos tuntuu silti yli kaksituntiselta.

Yhteenveto: Beautiful Disaster on luokatonta roskaa, joka saa jopa surkeat After-leffat näyttämään siedettäviltä. Teiniromanssi on myötähäpeällistä seurattavaa, kun päätähtien Virginia Gardnerin ja Dylan Sprousen välille ei muodostu minkäänlaista kemiaa. Hahmojen tunteiden lämpenemistä ei rakenneta mitenkään, vaan asiat vain tapahtuvat. Tämäkin teiniraina romantisoi toksisia parisuhteita, sekä on kiusallisen seksistinen. Miten tällaista moskaa tehdään yhä 2020-luvulla? Eikö nykynuorten pitäisi olla valveutuneita ja tällaisia vastaan? Huumoripuoli on aivan järkyttävää myötähäpeässä kieriskelyä ja loppupään yritykset esittää vakavasti otettavaa trilleriä ovat naurettavat. Surkea ohjaus, käsikirjoitus, näyttelijät ja kaikki muu tekevät Beautiful Disasterista katastrofin, jossa ei ole mitään kaunista. Tekijöiden luotto elokuvan menestykseen on kuitenkin selvästi kova, sillä kirjasarjan toisesta osasta, A Beautiful Weddingistä (2013) ei ainoastaan suunnitella elokuvaa, vaan se on kuvattu jo!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.3.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Beautiful Disaster, 2023, Warner Bros., Voltage Pictures