Kokuho - kabukin mestari (国宝 - 2025) - elokuva-arvostelu

KOKUHO - KABUKIN MESTARI

国宝

Ohjaus: Lee Sang-il

Näyttelijät: Ryo Yoshizawa, Ryusei Yokohama, Ken Watanabe, Mitsuki Takahata, Ai Mikami, Shinobu Terajima, Nana Mori, Emma Miyazawa, Kumi Takiuchi, Takahiro Miura, Kyusaku Shimada, Tateto Serizawa, Masatoshi Nagase, Min Tanaka ja Nakamura Ganjirō IV

Genre: draama

Kesto: 2 tuntia 55 minuuttia

Ikäraja: 12

Kokuho - kabukin mestari perustuu Shuichi Yoshidan kirjaan Kokuho (国宝) vuodelta 2018. Päänäyttelijä Ryo Yoshizawa treenasi kabukia, yhtä perinteisen japanilaisen teatteritaiteen muodoista, jopa puolitoista vuotta, ennen kuin kuvaukset käynnistyivät vuonna 2024. Maailmanensi-iltansa Kokuho - kabukin mestari sai toukokuussa 2025 Ranskassa Cannesin elokuvajuhlilla ja Japanin elokuvateattereissa leffa julkaistiin kuukautta myöhemmin. Kotimaassaan elokuvasta muodostui suurhitti, jopa kaikkien aikojen menestynein näytelty japanilaiselokuva ja Oscar-gaalassa leffa oli ehdolla parhaasta maskeerauksesta. Nyt Kokuho - kabukin mestari on saapunut myös Suomeen ja itse menin uteliaana katsomaan elokuvan heti sen ensi-iltapäivänä, lähinnä sen saaman Oscar-ehdokkuuden takia, tietämättä mitään kabukista.

Vuonna 1964 yakuzapomon poika Kikuo näkee isänsä kuoleman. Kikuon ottaa huostaansa kabuki-esiintyjä Hanai Hanjiro II, joka ryhtyy opettamaan nuorukaista kuin omaa poikaansa. Taiteenlajista muodostuu Kikuolle kuitenkin pakkomielle, mikä uhkaa rikkoa hänen kaikki ihmissuhteensa.

Puolitoista vuotta kabukia treenannut Ryo Yoshizawa näyttelee Kikuo Tachibanaa, yakuza-rikollisjengin pomon (Masatoshi Nagase) poikaa, joka on lapsesta asti intoillut kabukista ja nimenomaan naisroolien esittämisestä "onnagatana". Kun Kikuo joutuu todistamaan isänsä kuoleman kilpailevan yakuza-jengin käsissä, nuorukainen päätyy itse kabuki-mestari Hanai Hanjiro II:n (Ken Watanabe) huostaan, oppimaan kabukin salat oikein tosissaan. Yoshizawa on väkevä valinta rooliinsa ja pitkä treenaaminen on kannattanut, sillä hän eläytyy kabukikohtauksissa suurella palolla ja päättäväisyydellä. Lisäksi hän tulkitsee vakuuttavasti myös hahmonsa sisäistä myrskyä, kun kabukista tulee Kikuolle pakkomielle ja hän haluaakin lopulta olla Japanin paras kabuki-taiteilija ikinä, eli "kokuho" (suomennettuna "kansallisaarre"). Maininnan arvoinen on myös nuorta Kikuota näyttelevä Sōya Kurokawa ja onhan karismaattinen Watanabe totta kai erinomainen omassa osassaan kabuki-mentorina.

     Elokuvassa nähdään myös Ryusei Yokohama Hanai Hanjiro II:n poikana Shunsukena, Shinobu Terajima Hanai Hanjiro II:n vaimona, eli Shunsuken äitinä Sachikona, Emma Miyazawa Kikuon ottoäitinä Matsuna, Ai Mikami geisha Fujikomana, sekä Mitsuki Takahata Shunsuken rakkauden kohteena Haruena. Sivunäyttelijätkin ovat mainioita ja Yokohama kanavoi mainiosti Shunsuken vaikeita tunteita Kikuota kohtaan. Toisaalta hän pitää Kikuota veljenään, mutta samalla hän ei pysty puskemaan sivuun kateutta, kun hänen isänsä tuntuu suosivan uutta ottopoikaansa verisukulaistaan enemmän.

Näin länsimaalaiselle katsojalle Kokuho - kabukin mestari on erittäin kiehtova katsaus japanilaiseen kulttuuriin. Kabuki ei tosiaan ollut minulle entuudestaan tuttu konsepti, vaikka kyseessä onkin yksi maan suosituimmista teatteriesityksen muodoista, joka juontaa juurensa 1600-luvulle asti. Kabukiin liittyy vahvoja perinteitä, joista osa saattaa tuntua hyvinkin erikoisilta näin suomalaisesta vinkkelistä. Sen lisäksi, että naiset eivät saa esiintyä kabukissa, vaan naisrooleja esittävät miehet, joita kutsutaan "onnagataksi", kabuki kulkee suvussa isältä pojalle. Kabuki-taiteilijan poika aloittaa heti pienenä lapsena todella ankaran treenin ja kun hän on valmis, voi hän aikuisena periä suvussa kulkeneen taiteilijanimen. Tämän isältä pojalle -perinteen takia täysin uusien kabuki-intoilijoiden on vaikeampi päästä hommaan mukaan.

Tämä kaikki auttaa ymmärtämään elokuvaa, sen hahmoja ja heidän konfliktejaan. Kun Hanai Hanjiro II ottaa nuoren Kikuon siipiensä alle suojaan ja ryhtyy koulimaan tästä seuraajaansa, syntyy vahva ja vuosien varrella vain kasvava jännite Kikuon ja Shunsuken välille. Tämä kahden miehen välinen vaikea veljeys on tarinaa eteenpäin kuljettava voima, mikä vain lisää elokuvan kiinnostavuutta itse kabukin lisäksi.

Kokuho - kabukin mestarilla on kestoa lähes kolme tuntia, mikä voi etukäteen kuulostaa jopa pelottavalta, mutta tämä vuosikymmenten läpi kulkeva tarina vie lopulta niin onnistuneesti mukanaan, ettei pitkä kesto paina kuin hetkittäin. Kesto antaa tarinan hengittää, vaikka se hyppiikin toisinaan jopa useamman vuoden ajassa eteenpäin. Nähtävästi alun perin kesto oli jopa neljä ja puoli tuntia, eli on tätä elokuvaa kyllä tiivistettykin ja aikamoisesti. Lopputuloksena on elokuva, joka tarjoaa tunteiden monivivahteista kirjoa ja joka saa katsojan poistumaan kunnon kokemusta rikkaampana ja todennäköisesti japanilaiskulttuurista enemmän tietävänä.

Elokuvan on ohjannut Lee Sang-il, jonka aiempiin töihin kuuluu esimerkiksi japanilainen uudelleenfilmatisointi Clint Eastwoodin Oscar-palkitusta länkkäristä Armoton (Unforgiven - 1992). Sang-il rakentaa tunnelmaa mainiosti, sekä saa näyttelijät eläytymään rooleissaan pätevästi. Lisäksi Kokuho - kabukin mestari on teknisesti oivallinen. Se on tyylikkäästi kuvattu ja hyvin leikattu kasaan. Lavasteet ja asut ovat näyttävät ja niillä heijastellaan hyvin vuosien vierimistä ja Japanin siirtymistä perinteikkyydestä teknologiaan. Maskeeraukset ovat hienot ja äänimaisema on osaavasti työstetty Marihiko Haran säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.3.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

国宝, Japani, 2025, Amuse, Aniplex, Asahi Shimbun Publications, Credeus, Lawson, Myriagon Studio, Toho

Arvostelu: Monster - Vaarallinen leikki (怪物 - 2023)

MONSTER - VAARALLINEN LEIKKI

怪物

Ohjaus: Hirokazu Kore-eda

Pääosissa: Sōya Kurokawa, Sakura Andō, Eita Nagayama, Hinata Hiiragi, Mitsuki Takahata, Akihiro Tsunoda, Shidō Nakamura ja Yūko Tanaka

Genre: draama

Kesto: 2 tuntia 6 minuuttia

Ikäraja: 12

Monster - Vaarallinen leikki on ohjaaja Hirokazu Kore-edan uusi elokuva. Tehtyään ranskalaisen The Truth -elokuvan (La Vérité - 2019) ja eteläkorealaisen Pikku tähti -elokuvan (브로커 - 2022), Kore-eda ryhtyi työstämään uutta japanilaista leffaa. Yleensä elokuvansa itse käsikirjoittava Kore-eda pyysi ihailemaansa Yuji Sakamotoa kirjoittamaan elokuvan. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2022 ja lopulta Monster - Vaarallinen leikki sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2023, missä se voitti parhaan käsikirjoituksen palkinnon. Nyt elokuva on saapunut myös Suomen teattereihin ja olin kiinnostunut katsomaan sen, nähtyäni leffan trailerin useaan otteeseen Pojan ja haikaran (君たちはどう生きるか - 2023) yhteydessä. Kävin katsomassa Monster - Vaarallisen leikin, kun se oli jo pyörinyt viikon elokuvateattereissa.

Yksinhuoltajaäiti Saori kummastelee poikansa yhtäkkistä outoa käytöstä ja epäilee, että tämän opettaja on pahoinpidellyt häntä.

Monster - Vaarallinen leikki kertoo useasta hahmosta, joiden elämät kohtaavat, kun epäilys hirviömäisestä teosta herää. On vastikään miehensä menehtymisen jälkeen yksinhuoltajaäidiksi jäänyt Saori Mugino (Sakura Andō) ja tämän vaitonainen, mutta äkillisesti kummallisesti käyttäytyvä poika Minato (Sōya Kurokawa). On Minaton opettaja Michitoshi Hori (Eita Nagayama), jonka Saori epäilee käyneen käsiksi poikaan, sekä Hiron tyttöystävä Hirona (Mitsuki Takahata). On koulun rehtori Fushimi (Yūko Tanaka), joka ei tunnu ottavan minkäänlaista kantaa tapahtuneeseen ja väistelee Saorin kysymyksiä. Ja sitten on Minaton koulukiusattu luokkatoveri Yori Hoshikawa (Hinata Hiiragi) ja tämän isä Kiyotaka (Shidō Nakamura), joilla on myös roolinsa tässä kaikessa. Hahmot ovat erinomaisesti kirjoitettuja ja heistä aukeaa hetki hetkeltä uusia puolia, mitkä mullistavat katsojan tapaa ajatella heistä pitkin elokuvaa. Näyttelijäkaarti on läpikotaisin vahvassa vedossa. Andō tulkitsee väkevästi huolestunutta äitiä, joka suutahtaa, kun koulun henkilökunta tuntuu väheksyvän tapahtunutta ja suosivan opettajan puolta. Nagayama vakuuttaa opettaja Horina, johon vakavat syytökset kohdistuvat. Huipputyötä tekevät myös pitkän roolitusprosessin jälkeen Minaton ja Yorin osat napanneet lapsinäyttelijät Kurokawa ja Hiiragi, jotka pääsevät näyttämään lahjojaan elokuvan viimeisellä kolmanneksella.

Akira Kurosawan Rashomon - paholaisen temppeli -klassikon (羅生門 - 1950) jalanjäljissä kulkeva Monster - Vaarallinen leikki leikittelee katsojan näkökantojen kanssa, kertomalla samaa tarinaa uudestaan eri hahmojen vinkkeleistä. Samanlaista nähtiin myös muutaman vuoden takaisessa Ridley Scottin The Last Duelissa (2021), mutta Monster vain korostaa, kuinka kömpelö The Last Duelin toteutus oli. Siinä, missä The Last Duelissa ei juuri jäänyt tilaa epäilykselle ja kaiken päälaelleen kääntämiselle, vaan katsojana oli alusta loppuun varma tapahtuneesta, Monster - Vaarallinen leikki haastaa ja manipuloi katsojaansa todella tehokkaasti yhdestä mielipiteestä toiseen. Yuji Sakamoton käsikirjoitus on aivan mahtava ja nokkela, ja sen pohjalta ohjaaja Hirokazu Kore-eda on työstänyt erittäin vahvan ja tunteikkaan draaman.

Elokuvan alkupäässä katsojana on täysin Saori-äidin puolella, etsimässä oikeutta pojan pahoinpitelijää kohtaan. Syyttävä sormi osoittaa itselläkin opettajaa, koska näin elokuva haluaa katsojan toimivan. Elokuva kuitenkin mullistaa hyvin yksioikoiselta vaikuttavaa tarinaansa moneen otteeseen ja kiskoo onnistuneesti mattoa jalkojen alta useammankin kerran. Juuri, kun luulet päässeesi jyvälle, mistä Monsterissa on todellisuudessa kyse, se toteaa taas, että ähäkutti. Väärissä käsissä moinen leikittely voisi koitua elokuvan kohtaloksi, mutta Kore-edan varmassa otteessa filmi vain paranee edetessään. Mitä pidemmälle leffa etenee, sitä syvemmälle katsoja uppoaa menoon mukaan. Lopputulema onkin erityisen herkkä, tulkitsi sen katsojana miten tahansa.

Monster - Vaarallinen leikki käsittelee todella väkevästi vaikeita aiheita, jotka ovat olleet viime aikoina useasti esillä. Jatkuvasti pohditaan, että kenelle lankeaa vastuu huonosti käyttäytyvästä lapsesta; vanhemmille vai koululle? Usein puhutaan, että nykyään vanhemmat kasvattavat lapsensa liiankin vapaasti, mutta opettajatkaan eivät saa juuri yhtään enää rangaista oppilaitaan. Elokuva myös kommentoi sitä, kuinka koulun henkilökunnan kunnollinen suhtautuminen ja puuttuminen konfliktitilanteisiin tuntuu ikuiselta ongelmalta. Tämän lisäksi elokuvassa pohditaan paljon ihmisluonnetta, kun erilaisia syytöksiä tehdään. Nykyään epäillyt tuomitaan sosiaalisessa mediassa samoin tien ja usein tämä leima jää elämään, vaikka totuus paljastuisikin toiseksi. Median kautta uskomme herkästi tietävämme kaiken jostakusta, vaikka meillä ei todellisuudessa olisi aavistustakaan, mitä tämä käy läpi elämässään. Erityisesti tässä Kore-eda on halunnut haastaa katsojansa. Tunnustan itsekin, että olin heti valmis lynkkaamaan opettaja Horin. Kun leffa käy tapahtumiaan läpi uusista vinkkeleistä, alta paljastuu monia syvempiä kerroksia, mikä sai minut jatkuvasti näkemään Monster - Vaarallisen leikin uudessa valossa. Elokuva saa myös jatkossa suhtautumaan varovaisemmin tiettyihin uutisiin, pohtimaan tarkemmin erilaisia perspektiivejä, kun kuulee jostain skenaariosta ja muistamaan, ettei itse tosiaan voi tietää, mitä toisilla on meneillään elämässään.

Elokuva on myös teknisiltä ansioiltaan onnistunut. Se on pätevästi kuvattu ja sujuvasti leikattu kasaan. Vaikka leffa käykin samoja hetkiä läpi välillä kolmeenkin otteeseen, ei se muutu koskaan tylsäksi kertaukseksi, vaan jokaisesta uusinnasta oppii jotain uutta ja jokaisen kohtauksista näkee eri tavalla kuin edellisellä kerralla. Lavasteet ovat mainiot, samoin asut ja maskeeraukset. Äänimaailma on hyvin rakennettu. Musiikeista vastaa Kore-edan idoli, Ryuichi Sakamoto, joka menehtyi syöpään maaliskuussa 2023, pari kuukautta ennen Monster - Vaarallisen leikin ensiesitystä Cannesissa. Sakamoto oli heikossa kunnossa jo siinä kohtaa, kun Kore-eda otti häneen yhteyttä ja saikin sävellettyä elokuvaan lähinnä vain pari pientä pianosävelmää, jotka ovat monitunteikkaita kuten itse leffakin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.1.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

怪物, 2023, Toho Company, Gaga, AOI Production, Bun-Buku, Fuji Television Network