Pako, kausi 5 (Prison Break: Resurrection - 2017) - sarja-arvostelu

PAKO - KAUSI 5

PRISON BREAK: RESURRECTION

Luoja: Paul Scheuring
Näyttelijät: Dominic Purcell, Wentworth Miller, Sarah Wayne Callies, Robert Knepper, Amaury Nolasco, Rockmond Dunbar, Mark Feuerstein, Paul Adelstein, Inbar Lavi, Augustus Prew, Rick Yune, Marina Benedict, Steve Mouzakis, Amin El Gamal, Kunal Sharma, Numan Acar ja Christian Michael Cooper
Genre: rikos
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: noin 45 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 42 minuuttia
Ikäraja: 16

Paul Scheuringin luoma vankilasarja Pako nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi alkoi pyöriä televisioissa elokuussa 2005. Toinen ja kolmas kausi pitivät suosiota yllä ja neljännen kauden, sekä sitä seuranneen elokuvan Pako: Lopullinen pako (Prison Break: The Final Break - 2009) oli tarkoitus toimia sarjan finaalina. Kuitenkin vuonna 2015 paljastettiin, että sarjaa on sittenkin päätetty jatkaa vielä yhden kauden verran, Scheuringin ja päänäyttelijöiden Wentworth Millerin ja Dominic Purcellin pyöriteltyä ideoita uudesta tarinasta. Kyse oli alun perin vain ideoiden leikkimielisestä pallottelusta, mutta kun kolmikko mainitsi niistä Fox Television Groupin pomoille, nämä pyysivät heitä toteuttamaan jonkun ideoistaan. Kuvaukset käynnistyivät huhtikuussa 2016 ja lopulta Pako-sarjan viides kausi Resurrection julkaistiin vuotta myöhemmin, keväällä 2017. Kausi sai vaisun vastaanoton kriitikoilta, mutta keräsi hyvin katsojia. Itse olin tiennyt Paosta jo vuosia, mutten ollut aiemmin katsonut sarjaa. Kuitenkin kun viime vuonna huomasin sarjan täyttävän 20 vuotta, päätin vihdoin katsoa sen alusta loppuun. Pidin valtavasti sarjan ensimmäisestä kaudesta, mutta sen jälkeen taso laski vauhdilla, kunnes pidin neljättä kautta ja sitä seurannutta Lopullinen pako -elokuvaa lähes katselukelvottomina. Aloitinkin vuosia myöhemmin tehdyn viidennen kauden katselun erittäin skeptisenä.

Kun Lincoln Burrows saa tietää, että hänen veljensä Michael Scofield onkin yhä elossa, mutta vankilassa Jemenissä, hän päättää koota vanhan tiimin kasaan uutta vankilapakoa varten.

Paon tutut hahmot tekevät paluun, jopa Wentworth Millerin näyttelemä Michael Scofield siitäkin huolimatta, että hahmo kuoli Pako: Lopullinen pako -elokuvassa, uhrattuaan itsensä pelastaakseen vaimonsa ja veljensä. Michael toisaalta uhrautui, mutta vain lavastamalla oman kuolemansa ja tekemällä valtiolle hämärähommia sitä vastaan, ettei hänelle rakkaita enää uhattaisi. Tämä on vienyt Michaelia vankilasta toiseen ja tällä kertaa hän viruu Jemenin pääkaupungissa Sanaassa sijaitsevassa Ogygiassa. Millerin työ tuntuu valitettavan laiskalta, eikä hän saa enää vakuutettua siitä, että Michael olisi uskottavan terävä kaveri. Samaa voi harmillisesti sanoa myös Michaelin veljeä Lincoln Burrowsia näyttelevästä Dominic Purcellista. Molemmat vaikuttavat tehneensä vitoskauden vain helppojen rahojen perässä. Kenties juuri käynnistyneestä DC-sarja Legends of Tomorrow'sta (2016-2022) saadut shekit eivät olleet tarpeeksi muhkeat.

     Myös Michaelin vaimo Sara (Sarah Wayne Callies), sekä tutut vangit T-Bag (Robert Knepper), Sucre (Amaury Nolasco) ja C-Note (Rockmond Dunbar) ovat menossa mukana. Sara on vuosien aikana mennyt uudelleen naimisiin, miehen nimeltä Jacob (Mark Feuerstein) kanssa. Sucre ja C-Note ovat aloittaneet uudenlaiset elämät, kun taas taparikollinen T-Bag vasta vapautuu vankilasta kauden käynnistyessä. Uusina hahmoina vitoskaudella esitellään Jacobin lisäksi muun muassa Michaelin sellitoverit Sid (Kunal Sharma) ja Whip (Augustus Prew), terroristijohtaja Abu Ramal (Numan Acar), Queen-fani Ja (Rick Yune), sekä hämäräjärjestölle työskentelevät A&W (Marina Benedict) ja Van Gogh (Steve Mouzakis). Knepper ja Dunbar ovat kauden parhaat suoriutujat, mutta uudet tulokkaat eivät juuri vakuuta, kuten eivät myöskään tee heidän yhdentekevät hahmonsa.

Kuten jo kerroin, en pitänyt Pako-sarjan alkuperäisestä lopetuksesta, eli neljännestä kaudesta ja sitä seuranneesta Lopullinen pako -leffasta juuri yhtään. Erinomaisen avauskauden jälkeen sarja taantui naurettavan epäuskottavaksi ja ylidramaattiseksi kissa-ja-hiiri-leikiksi, jonka katselu alkoi käydä uuvuttavaksi. Viimeinen naula arkkuun oli Michaelin kömpelösti hoidettu kuolema muutenkin hätäisesti kasaan kyhätyssä leffassa.

Mutta. Sentään tarina vietiin loppuun.

Pako-sarjan viides kausi on juuri sitä, miltä se takuulla myös kovemman luokan faneista tuntui jo etukäteen: laiskaa rahastusta aiemmin menestyksekkäällä nimellä. Michael onkin yhä elossa ja taas pitää veli pelastaa vankilasta. Jos tämä kuulostaa paperilla tylsän mielikuvituksettomalta kierrätykseltä, niin sitä se todellakin on myös ruudulla. Viides kausi rakentuu sarjan helmasyntien varaan. Se on naurettavan epäuskottava ja ylidramaattinen, minkä lisäksi se on myös todella hutiloiden pistetty kasaan. Luvassa on vain yhdeksän jaksoa, mikä tuntuu samanaikaisesti puuduttavalta pakkopullalta että hämmentävältä pikakelaukselta. Jännitys uupuu täysin, kaikki panostus on kateissa ja tarinan eri käänteet saavat taas lähinnä pyörittelemään silmiä.

Mutta. Onneksi sarja on nyt loppunut tähän.

Ai siis mitä? Uutta Pako-sarja työstetään parhaillaan? Voi nyt vit...

Tuotantokauden ohjaajat rakentavat tunnelmaa laiskasti, samalla kun käsikirjoittajat yrittävät väkisin saada näiden hahmojen tarinat jatkumaan. Sentään teknisesti Paon viides kausi toimii. Se on kelvollisesti kuvattu, lavasteet ovat hienot, puvustus mainiota ja maskeerauksetkin ovat oivalliset. Efektit ajavat asiansa ja äänimaailmakin on hyvin rakennettu, joskin Ramin Djawadin musiikit ovat omiaan lisäämään sarjan huvittavaa ylidramaattisuutta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.12.2025
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.imdb.com
Prison Break, Yhdysvallat, 2005-2017, Adelstein-Parouse Productions, Dawn Olmstead Productions, Adelstein Productions, Original Television, 20th Century Fox Television, Original Film, One Light Road Productions, Prison Break Productions

Arvostelu: Kiss Kiss Bang Bang (2005)

KISS KISS BANG BANG

Ohjaus: Shane Black

Pääosissa: Robert Downey Jr., Val Kilmer, Michelle Monaghan, Corbin Brensen, Dash Mihok, Larry Miller, Rockmond Dunbar, Shannyn Sossamon, Angela Lindvall, Daniel Browning Smith ja Laurence Fishburne

Genre: rikos, komedia, toiminta

Kesto: 1 tunti 43 minuuttia

Ikäraja: 16

Kiss Kiss Bang Bang perustuu löyhästi Brett Hallidayn kirjaan Bodies Are Where You Find Them vuodelta 1941. Kun The Long Kiss Goodnight (1996) ei ollut toivottu menestys ja jouduttuaan torjutuksi Oscar-akatemialta, käsikirjoittaja Shane Black päätti uudistaa uransa ja ohjata ensimmäisen elokuvansa. Hän ryhtyi kynäilemään romanttista komediaa, johon alkoi rakentua monenlaisia piirteitä metavitseistä murhamysteeriin. Black kaupitteli käsikirjoitustaan nimeltä "You'll Never Die in This Town Again" useille studioille, mutta hänet torjuttiin kerta toisensa perään. Lopulta Blackin käsikirjoittamat Tappavan aseen (Lethal Weapon - 1987) ja Viimeisen partiopojan (The Last Boy Scout - 1991) tuottanut Joel Silver päätti auttaa Blackia leffan kanssa. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2004 ja lopulta Kiss Kiss Bang Bang sai maailmanensi-iltansa 14. toukokuuta 2005 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva keräsi kehuja kriitikoilta, mutta se oli taloudellinen pettymys. Itse näin Kiss Kiss Bang Bangin kymmenisen vuotta sitten ja pidin siitä paljon. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen pitkästä aikaa ja samalla arvostella sen.

Varas saa yllättävän työpaikan elokuvasta yksityisetsivän näyttelijänä ja valmistautuakseen rooliin, hänen täytyy seurata oikeaa yksityisetsivää työssään. Heti ensimmäisenä iltanaan miehet päätyvät selvittämään kuuluisan naisen murhaa.

Päärooliin Kiss Kiss Bang Bangiin oli ehdolla muun muassa Benicio del Toro, Hugh Grant ja jopa Jackass-tähti Johnny Knoxville, kunnes tuohon aikaan huumekohujen keskellä ryvennyt Robert Downey Jr. sai pestin. Tuohon aikaan osasyy oli se, että kehnossa maineessa olleen Downey Jr:n sai halvalla mukaan vain viidentoista miljoonan dollarin budjetilla tehtyyn leffaan. Nykyään Downey Jr. on niin iso nimi Iron Man -roolinsa ja Oscar-voittonsa myötä, että häntä tuskin saa enää mihinkään leffaan viidellätoista miljoonalla. Downey Jr. näyttelee Harry Lockhartia, varasta, joka poliisia paetessaan piiloutuu vahingossa yksityisetsivästä kertovan elokuvan koekuvauksiin ja onnistuu vakuuttamaan elokuvantekijät niin hyvin, että hän saa pestin. Downey Jr. on nappivalinta rooliin ja hänelle ominainen heittäytymisensä ja sanavalmiutensa istuvat täydellisesti hahmolle. On kiinnostavaa seurata, kuinka rikollinen päätyy täysin yllättäen Hollywoodiin ja millaisille poluille hän heti ajautuu.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Larry Miller tuottaja Dabney Shaw'na, Michelle Monaghan näyttelijä Harmony Faith Lanena, Corbin Bernsen entisenä näyttelijänä Harlan Dexterinä, sekä Val Kilmer todellisena yksityisetsivänä, Perry van Shrikena, eli nykypäivänä ei-niin-korrektilta-kuulostavasti Homo-Perrynä, jonka työtä Harryn täytyy seurata, valmistautuakseen rooliinsa ja pian Harry ja Perry hoksaavat selvittävänsä yhdessä ehtaa murhaa. Sivunäyttelijätkin ovat hyvässä vedossa, etenkin Monaghan ja Kilmer, jotka sanailevat taidokkaasti Downey Jr:n kanssa.

Kiss Kiss Bang Bang on edelleen erittäin lystikäs rikoskomedia, joka käynnistyy perin vekkulista skenaariosta. On hupaisaa seurata, kuinka Harryn elämä mullistuu, kun yhdessä yössä hän siirtyy rosvosta näyttelijäksi, hänet heitetään Hollywood-tähtien juhliin ja hän päätyy selvittämään todellista murhaa aidon yksityisetsivän kanssa. Vähemmästäkin menisi pää pyörälle ja on hauska nähdä Harryn yrittävän navigoida tietään tämän kaiken läpi, yrittäen peitellä taustaansa niin uusilta työnantajiltaan kuin ihmisten salaisuuksia nuuskivalta Perryltä.

Tarina vie tehokkaasti mukanaan ja jaksaa kantaa läpi tunnin ja kolmen vartin keston. Murhatutkimukseen mahtuu monenlaista kommellusta ja käännettä, jotka niin yllättävät kuin hauskuuttavat onnistuneesti. Shane Blackin käsikirjoitus on miehelle tutusti nokkela, eikä Black halua päästää hahmojaan tai katsojaansakaan helpoimman kautta, vaan kääntää kliseitä päälaelleen. Oli kyse sitten Blackin keksimistä skenaarioista tai hänen loihtimastaan hilpeästä dialogista, jota energiset näyttelijät tykittävät hyvällä tahdilla, hänen tekstinsä tarjoaa useat makeat naurut viime minuuteille asti. Harryn ja Perryn väliset näsäviisaat keskustelut ovat mahtavia ja Harryn ja Harmonyn välille rakentuva romanssintynkä on onnistunut. Veikeän lisänsä tuo Harryn naseva kertojaääni, joka saattaa välillä jopa pysäyttää leffan ja palata ajassa taaksepäin, koska Harry unohti kertoa jonkin tärkeän seikan. Mukaan ripotellut toimintakohtaukset ovat sähäköitä ja ihmisiä pistetään loppua kohti hengiltä yllättävänkin tiuhaan tahtiin.

Vaikka Kiss Kiss Bang Bang oli Shane Blackin esikoisohjaus, ei ensikertalaisuus näy lopputuloksesta ollenkaan. Black on selvästi uransa edetessä seurannut muiden ohjaajien työtä ja hallitseekin kuvaukset lopulta tyylikkäästi. Sen lisäksi, että ohjaus ja käsikirjoitus ovat hyvällä tolalla, on myös leffa teknisiltä ansioiltaan oivallinen. Se on taitavasti kuvattu ja sujuvasti leikattu. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat mainiot ja äänimaailma on osaavasti rakennettu. John Ottmanin musiikit säestävät ilmapiiriä leikittelevästi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.12.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Kiss Kiss Bang Bang, 2005, Warner Bros., Silver Pictures