Arvostelu: Terrifier 3 (2024)

TERRIFIER 3

Ohjaus: Damien Leone

Pääosissa: Lauren LaVera, David Howard Thornton, Elliott Fullam, Samantha Scaffidi, Antonella Rose, Margaret Anne Florence, Bryce Johnson, Mason Mecartea, Alexa Blair Robertson, Kailey Hyman ja Jason Patric

Genre: kauhu, komedia

Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia

Ikäraja: 18

Damien Leonen pikkubudjetin kauhuelokuva Terrifier (2016) oli menestys, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Isommalla budjetilla tehty Terrifier 2 (2022) muodostui todelliseksi ilmiöksi, joten jatkoa oli luvassa vielä lisää. Kakkososan menestyksen myötä useat studiot yrittivät kalastella Leonea antamaan oikeudet heille, mutta Leone arveli, että ison studion käsissä elokuvasarja vesitettäisiin kevyemmäksi, eikä suostunut tarjouksiin. Kuvaukset käynnistyivät tämän vuoden helmikuussa ja nyt Terrifier 3 saapuu Suomenkin elokuvateattereihin. Itse pidin kahdesta ensimmäisestä elokuvasta ja koin, että kyseessä on tämän hetken kiinnostavin kauhuleffasarja. Odotinkin kolmatta leffaa ilomielin ja innostuin, kun pääsin katsomaan Terrifier 3:n ennakkoon Finnkino Sellon uudelleenavajaisissa, missä paikalla oli itse Art-klovni, säikyttelemässä katsojia kesken leffan!

Sienna pääsee ulos psykiatrisesta sairaalasta viiden vuoden jälkeen ja valmistautuu viettämään joulua sukulaistensa luona, kun hänelle selviää, että Art-klovni ei olekaan kuollut, vaan jahtaamassa Siennaa ja levittämässä Miles Countyn asukkaille vinksahtanutta joulumieltään.

Lauren LaVera ja Elliott Fullam palaavat rooleihinsa sisaruksiksi Sienna ja Jonathan Shawksi, jotka onnistuivat kakkoselokuvassa täpärästi selviytymään Art-klovnin (David Howard Thornton) näpeistä. Traumojensa takia Sienna ajautui psykiatriseen sairaalaan hoitoon, kun taas Jonathan yrittää vain sysätä ikävyydet taakseen ja jatkaa normaalia kouluelämää. LaVera suoriutuu vielä paremmin osastaan kuin viimeksi, tulkiten hyvin hahmonsa traumoja, jotka palaavat pintaan, kun Sienna saa selville, että Art onkin yhä elossa. Fullam ei sen sijaan pahemmin vakuuta, vaan hänen esiintymisensä on tönkköä. Show'n toki varastaa Thornton, joka on edelleen aivan huikeassa vedossa kierona ja sadistisena, mutta hurjan hauskana Art-klovnina, joka ryhtyy levittämään omanlaistaan joulumieltä, kun pyhät lähestyvät Miles Countyn kaupungissa.

     Paluun tekee myös Samantha Scaffidin esittämä Victoria, ykkösleffan selviytyjä, jonka naamavärkin Art muotoili uudestaan ja joka nyt riivattuna auttaa Artia tämän julmissa huveissa. Uusina hahmoina kolmosleffassa esitellään sisarusten täti Jess (Margaret Anne Florence) ja setä Greg (Bryce Johnson), heidän tyttärensä Gabbie (Antonella Rose), sekä Jonathanin collegekämppis Cole (Mason Mecartea) ja tämän true crime -podcastia pitävä tyttöystävä Mia (Alexa Blair Robertson). Scaffidi pääsee entistä paremmin vauhtiin rujolta näyttävänä Victoriana. Uudet näyttelijät suoriutuvat passelisti osistaan, etenkin nuori Rose, josta muodostuu toki Siennan suojatti, kun uusi murhavyyhti alkaa.

Ai että, Terrifier-sarja ei sitten vieläkään suostu pettämään ja sanoisinpa jopa, että tämä kolmas elokuva on oma suosikkini sarjasta! Ykkösleffa oli äärimmäisen simppeli, joskin hävyttömän brutaali slasher-raina, kun taas jatko-osa meni toiseen ääripäähän, yrittäen olla kahden ja puolen tunnin eepos, joka antoi esimakua Artiin liittyvästä mytologiasta. Kolmosleffa on onnistunut kompromissi näistä kahdesta. Se on edeltäjäänsä suoraviivaisempi ja tiiviimpi, mutta pitää silti sisällään syvyyksiä, jotka ykkösosasta jäi vielä uupumaan. Tämän kaiken päälle kyseessä on myös ihanan vinksahtanut jouluelokuva, jonka katsominen tarjoaa suurta riemua... jos siis katsojan vatsa kestää.

Olen iloinen siitä, ettei Damien Leone suostunut isojen studioiden tarjouksiin, siinä pelossa, että nämä vesittäisivät koko sarjan. Leonen varmoissa käsissä Art saa mellastaa juuri niin hirviömäisesti kuin aina ennenkin. Luvassa on jälleen kerran niin kuvottavan raakoja näkyjä, että voi pojat. Raajoja pilkotaan, päitä revitään irti, suolia pursuilee ulos vatsoista, ihmisiä sahataan kahtia ja kaikkea muuta, öh, mukavaa. Kukaan ei ole turvassa, ei edes pehmoisessa sängyssään sikeästi nukkuva ja aamulla lahjojen avaamista odottava lapsi. Kyse ei kuitenkaan taaskaan ole mistään yltiövakavasta synkistelystä, vaan Leone pitää visusti kielen poskessa ja mässäily on kaikessa yliampuvuudessaan jopa koomista. Kyseessä on muutenkin todella hauska leffa - jos siis ymmärtää Artin kieroutuneen huumorintajun päälle. Artin kohtaukset ovat toinen toistaan hulvattomampia, etenkin kun tämä kohtaa joulupukin esittäjän kuin mikäkin innokas pikkupoika. Artista on ihan syystä muodostunut moderni kauhuikoni ja tämän irvokkaan veijarin lahtausseikkailuja haluaa ilomielin nähdä lisääkin. Terrifier 3 tienasi jo avausviikonloppunaan enemmän dollareita kuin Terrifier 2 koko teatterikierroksensa aikana. Neljäs elokuva onkin jo suunnitteilla ja antaa palaa vaan!

Kun jokainen Terrifier-elokuva on menestynyt huomattavasti edeltäjäänsä paremmin, myös niiden budjetit voivat olla huomattavasti edeltäjäänsä suurempia. Siinä, missä alkuperäinen Terrifier maksoi vain vaivaiset 50 tuhatta dollaria, on kolmoseen pistetty pätäkkää kiinni jopa kaksi miljoonaa, mikä on lähes kymmenkertainen summa kakkososaankin verrattuna. Raha myös näkyy ruudulla. Luvassa on isompia kohtauksia ja etenkin häpeilemättömään ostoskeskuskohtaukseen on taatusti palanut fyrkkaa. Turhanpäiväisten digikikkailujen sijaan tehostepuoli koostuu tälläkin kertaa ihastuttavista käytännön efekteistä. Raakuudet on toteutettu rautaisella ammattitaidolla ja näyt ovat toinen toistaan ällöttävämpiä. Terrifier 3 on myös hyvin kuvattu, lavastettu ja puvustettu. Art on vekkuli näky veritahraisessa joulupukkiasussa, joltain vanhalta ukolta naamasta revityn parran kera. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu ja jokaisen kirveensurvaisun voi tuntea omassa kehossa. Paul Wileyn tunnelmoi taas mukavasti kasariestetiikkaa huokuvilla syntikkamusiikeillaan ja onpa sekaan mahtunut muutama tuttu joululaulu.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.10.2024

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Terrifier 3, 2024, Bloody Disgusting, Dark Age Cinema, Fuzz on the Lens Productions, The Coven

Arvostelu: Terrifier 2 (2022)

TERRIFIER 2

Ohjaus: Damien Leone

Pääosissa: Lauren LaVera, Elliott Fullam, Sarah Voigt, David Howard Thornton, Kailey Hyman, Casey Hartnett, Charlie McElveen, Amelie McLain, Chris Jericho ja Samantha Scaffidi

Genre: kauhu, komedia, fantasia

Kesto: 2 tuntia 18 minuuttia

Ikäraja: 18

Damien Leonen pikkurahalla tehty kauhuelokuva Terrifier (2016) oli genrefanien kehuma hitti, joten Leone päätti tehdä elokuvalle jatkoa. Hän oli saanut jo ennen Terrifierin tekoa idean enkelisoturiksi pukeutuneesta naisesta ja päätti hyödyntää sitä jatko-osassa. Ykkösleffan menestyksen myötä Leone lähti suunnittelemaan jatko-osasta isompaa, etenkin kun hän käynnisti uuden joukkorahoituskampanjan, jonka kautta hän keräsi lähes kymmenkertaisen määrän rahaa edellisosaan verrattuna - jopa 250 tuhatta dollaria. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2019, mutta juuri ennen kuin ne päästiin viemään päätökseensä, koronaviruspandemian takia tuotanto jouduttiin keskeyttämään. Kuvaukset jatkuivat vasta heinäkuussa 2021. Elokuva saatiin valmiiksi ja Terrifier 2 sai maailmanensi-iltansa Fantastic Festillä Yhdysvalloissa elokuussa 2022. Leffa menestyi vähitellen yhä vain paremmin, kun sana alkoi kiertää sen hurjasta verisyydestä. Uutiset oksentelevista ja pyörtyilevistä katsojista saivat useammat ihmiset kiinnostumaan elokuvasta ja kokeilemaan itse, onko se muka niin paha kuin väitetään. Itse en ollut kuullutkaan koko Terrifieristä ennen näitä uutisia. Kiinnostuin leffasta itsekin ja katsoin ensimmäisen osan Amazon Prime Videosta. Pidin siitä ja ilahduin, kun huomasin, että Night Visions -festivaalin lisäksi Terrifier 2:sta järjestettiin yhden illan erikoisesitys elokuvateattereissa, missä kävin katsomassa sen yhdessä klovnikammoisen tyttöystäväni kanssa. Suositun näytöksen myötä elokuva saapuu nyt myös laajempaan teatterilevitykseen Suomessa.

Henkiin herännyt Art-klovni aloittaa uuden murhavyyhdin ja ainoat, jotka voivat pysäyttää hänet, ovat isänsä menettäneet sisarukset, joilla on psyykkinen yhteys tappajapelleen.

David Howard Thornton palaa rooliinsa murhanhimoisena Art-klovnina, viimeistään tässä kohtaa sementoiden hahmon aseman kauhuikonien joukossa. Jo ensimmäinen Terrifier näytti, millainen sairas paskiainen Art osaa olla ja meno sen kuin pahenee jatko-osassa. Kauhufanit innostuivat hahmosta suuresti, minkä Damien Leone selvästi huomasi ja onkin kehitellyt yhä vain kierompia juttuja klovnille. Thornton eläytyy toistamiseen fantastisella tavalla Artiksi. Pelle ei vieläkään puhu mitään, mutta Thorntonin tarkoin pohdittu elekieli ja ilmeily on niin tehokasta, ettei sanoja tarvita.

     Tällä kertaa Artin jahtaamiksi päätyvät mm. isänsä menettänyt teinityttö Sienna (Lauren LaVera) ja hänen pikkuveljensä Jonathan (Elliott Fullam), joilla on outo psyykkinen yhteys Artiin, heidän äitinsä (Sarah Voigt), Siennan kaverit Allie (Casey Hartnett) ja Brooke (Kailey Hyman), sekä tämän poikaystävä Jeff (Charlie McElveen). Ensimmäinen Terrifier sai kritiikkiä kehnoista ja pahvisista uhrihahmoistaan ja niinpä Leone on halunnut panostaa jatko-osassa sisaruksiin. Sienna ja Jonathan toimivatkin oivallisesti, joskin Fullam ei ole kaksinen roolissaan. Voigt jää myös aika kehnoksi äitinä. Hartnettin, Hymanin ja McElveenin esittämät tyypit ovat todella tavanomaisia slasher-elokuvien teinihahmoja. Yksi on ujompi tapaus, toinen villi ja vapaa ja kolmas on pilviveikko vailla huolen häivää. LaVera on oiva valinta Siennaksi, joka alkaa kerätä rohkeuttaan, kun hänen perheensä ja ystävänsä joutuvat vakavaan hengenvaaraan, Artin lähtiessä heidän peräänsä.

Eipä ole ihme, että Terrifier 2 on saanut ihmisiä poistumaan näytöksistä, pyörtyilemään ja jopa oksentamaan. Ensimmäisessä elokuvassa nähtiin jo aikamoista verimättöä, kun Art pisti ihmisiä pois päiviltä yhä luovemmin ja sairaammin keinoin ja jatko-osassa väännetäänkin aika ajoin nupit kaakkoon. Erityisesti eräs makuuhuonekohtaus sai minut melkein toteamaan ääneen "hyi vittu". Leone ei ole halunnut päästää katsojaansa helpolla ja niinpä hän mässäilee menemään yhä vain mielikuvituksellisemmin ja vinksahtaneemmin. Terrifier 2 astuu jo alkumetreillä hyvän maun rajan yli, mutta se löytääkin sitten täysin uusia rajoja, jotka tekevät lopputuloksesta yllättävän nautinnollisen katseluelämyksen.

En ihmettele, jos monen katsojan mielestä kyseessä on karmeaa ja kuvottavaa paskaa. Kyllä sitä itsekin tuli pohdittua, että miksi näin groteskin kuvaston katselu on näin viihdyttävää puuhaa. Virnuileva Leone kutitteleekin katsojan mielen synkimpiä kolkkia varsin tehokkaasti. Ällöttävyydestään huolimatta Terrifier onnistuu toistamiseen välttämään aivottomaksi sekoiluksi muuttumisen. Ykkösosan tapaan myös kakkonen on ihastuttava rakkauskirje slasher-elokuvien kulta-aikaan kasarille, kun toinen toistaan hullummat tekijät kokeilivat rajojaan elokuvilla, kuten Perjantai 13. (Friday the 13th - 1980) ja Hellraiser (1988). Terrifier 2 onnistuu kopioimaan kasarikauhun meininkiä hyvin mahtavan tappajahahmonsa, karmivan ilmapiirinsä ja upeiden käytännön tehosteidensa kanssa. Pikimusta huumori tuo jatko-osaankin paljon. Haudanvakavana leffa ei viehättäisi samalla lailla.

Terrifier 2:sta löytyy kuitenkin ongelmansakin, lähtien sen kestosta. Ensimmäinen Terrifier oli tehokkaan napakka kauhuraina noin tunnin ja kahdenkymmenen minuutin kestossaan. Jostain syystä Leone on tehnyt jatko-osasta liki tunnin pidemmän. Kyllä, ymmärsit oikein. Terrifier 2:lla on kestoa lähes kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Siinä on ainakin se kaksikymmentä minuuttia, ellei jopa puoli tuntia liikaa. Toki pidempi kesto mahdollistaa sen, että jatko-osassa on enemmän tarinaa ja hahmokehitystä kuin edeltäjässä, mutta toisaalta juuri se yksinkertaisuus teki ykkösleffasta niin tehokkaan. Elokuvassa on selkeitä hetkiä, joista voisi leikata pois lyhyitä pätkiä, minkä lisäksi loppuhuipennus kaipaisi roimaa tiivistämistä. Finaali käynnistyy oivallisen jännittävänä, mutta väsähtää edetessään ja jossain kohtaa katsoja ryhtyy vilkuilemaan kelloa, että milloin leffa päättyy.

Damien Leone on varsinainen auteur filminsä kanssa. Hän toimii niin ohjaajana, käsikirjoittajana, tuottajana ja leikkaajana, minkä lisäksi hän on ollut mukana tekemässä niin erikoistehosteita kuin äänimaailmaa. Vaikka onkin hienoa, että herra on päässyt toteuttamaan itseään juuri niin kuin parhaaksi näkee, toivon, että kolmososaa tehdessä mukana olisi joku ulkopuolinen huomauttamassa, mitä leffasta voisi karsia, jotta lopputulos olisi tehokkaampi paketti. Leonella on selvästi roimasti ideoita ja hän olisi voinut säästää niistä muutamia sarjan seuraavaan osaan. Lisäksi vaikka pidän siitä, että Artin taustat ja motiivit pidetään mysteereinä, elokuvan muut pimentoon jäävät aspektit häiritsevät, enkä täysin lämmennyt elokuvan yliluonnollisille elementeille. Kritiikistäni huolimatta ihailen kyllä Leonen työtä. Vaikkei hän saa jatko-osasta yhtä tiivistunnelmaista, hän pitää kieron karmivaa tunnelmaa hyvin yllä, eikä häpeile sen kanssa, minkälaista veritörkyä hän uskaltaa pistää ruudulle.

Tehoste- ja maskeeraustiimit ansaitsevat kyllä aikamoisen hatunnoston ja toivon, että tekijät saavat puskettua elokuvan ainakin maskeeraustensa kautta Oscar-ehdokkaaksi. Vaikka budjettia onkin nostettu liki kymmenkertaiseksi edellisosaan verrattuna, on 250 tonnia varsin pieni summa Hollywoodissa. Ihailtavinta on, että tekijät saavat parempaa jälkeä aikaiseksi kuin monissa miljooniakin maksavissa filmeissä. Jo ykkösleffassa nähtiin upean inhottavia ruumisnukkeja, mutta jatko-osassa mennään vielä pidemmälle. Aidonnäköiset irtopäät ja -raajat, animatroniikalla toteutetut tuhotut ruumiit ja litroittain tekoverellä läträily on ymmärrettävästi johtanut siihen, että Terrifier 2:sta on muodostunut yksi vuoden kohutuimmista leffoista. Elokuva on muiltakin teknisiltä ansioiltaan toimiva. Se on hyvin kuvattu, lavastettu, valaistu ja äänitetty. Rostislav Vaynshtokin ja Paul Wileyn säveltämät musiikit tehostavat hyvin kasarihenkeä.

Yhteenveto: Terrifier 2 on ylipitkästä kestostaan huolimatta kieron nautinnollinen kauhukokemus kaikessa ällöttävässä verisyydessään. Viimeistään tämän elokuvan myötä Art-klovni ansaitsee paikkansa kovimpien kauhuikonien vierellä. David Howard Thornton herkuttelee vinksahtaneen ja kaameista asioista nauttivan pellen roolissa ja Artin murharetkiä haluaa nähdä lisää. Muiden näyttelijöiden työ on ailahtelevaa ja monet sivuhahmoista jäävät aikamoisiksi pahveiksi. Lauren LaVeran näyttelemä päähenkilö Sienna kuitenkin toimii niin näyttelijäsuorituksen kuin hahmon puolesta ja nuoren naisen koettelemuksia ryhtyy seuraamaan mielellään. Filmi yhdistelee tehokkaasti kauhua ja komediaa, saaden katsojan vuorotellen jännittämään ja sitten naureskelemaan. Verisistä tehosteista ja maskeerauksista vastanneita ei voi kuin ihailla, sillä niin kuvottavan komeaa jälkeä he ovat saaneet aikaan ja vieläpä aika pikkurahalla. Elokuvan kompastuskiveksi kuitenkin muodostuu sen liiallinen kesto. Tiiviimpänä kyseessä olisi tehokkaampi tapaus ja nyt kelloa voi huomata vilkuilevansa viimeistään liian pitkään jatkuvassa loppuhuipennuksessa. Lisäksi elokuvan yliluonnolliset puolet ja jotkut mysteerit tuntuvat kömpelöiltä vedoilta. Minun on aika vaikea päättää, kumpi on mielestäni parempi elokuva; Terrifier ykkönen vai kakkonen. Kummassakin on selvät vahvuutensa ja heikkoutensa. Terrifier 2 on ansaitusti yksi vuoden kohutuimmista elokuvista ja onneksi kaiken verimässäilyn keskellä on myös varsin kelvollinen kauhuleffa, jonka katsoo mielellään uudelleen ja jolle jää kaipaamaan jatkoa... joskin hieman hillitymmän keston kanssa. Art on hilpeän häijy veijari, mutta ei häntä kolmea tuntia putkeen jaksaisi katsoa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.11.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Terrifier 2, 2022, Dark Age Cinema, Fuzz on the Lens Productions

Arvostelu: Terrifier (2016)

TERRIFIER

Ohjaus: Damien Leone

Pääosissa: Jenna Kanell, Samantha Scaffidi, Catherine Corcoran, David Howard Thornton, Pooya Mohseni, Matt McAllister, Katie Maguire, Gino Cafarelli, Erick Zamora, Cory Duval ja Michael Leavy

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 25 minuuttia

Ikäraja: 18

Coulrophobia (kəʊl.ɹə.ˈfəʊ.bi.ə)

Noun

     1. The fear of clowns.

Terrifier on Damien Leonen ohjaama kauhuelokuva. Leone oli 2000-luvun alkupäässä kehitellyt idean klovniksi pukeutuvasta sarjamurhaajasta nimeltä Art the Clown, josta hän tekikin lyhytelokuvat The 9th Circle (2008) ja Terrifier (2011). Näitä lyhytelokuvia hän hyödynsi työstäessään koko illan debyyttiohjaustaan, All Hallow's Eveä (2013). Leone ei halunnut jättää Art-klovnin murhaseikkailuja siihen, vaan ryhtyi tekemään uutta ja kalliimpaa filmiä. Hän käynnisti Indiegogo-sivun kautta joukkorahoituskampanjan, jonka kautta kauhufanit voivat lähettää hänelle rahaa filmiä varten. Tuottaja Phil Falcone sai tietää kampanjasta ja tarjosi taloudellista tukeaan. Leone saikin lopulta haalittua kasaan 35 tuhatta dollaria, joiden kanssa kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2015. Terrifier sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla lokakuussa 2016 ja seuraavien vuosien aikana leffaa alettiin esittämään muissakin maissa festivaalien, lyhyiden teatterikierrosten, fyysisen median ja internetjulkaisujen kautta. Elokuva keräsi kohtalaista palautetta kriitikoilta, sekä paljon kehuja kauhufaneilta. Itse en ollut aiemmin nähnyt Terrifieriä, enkä ollut oikeastaan edes kuullut koko elokuvasta, ennen kuin sen jatko-osa Terrifier 2 (2022) nousi syksyllä uutisiin, kun katsojat ovat pyörtyilleet ja oksennelleet brutaalin elokuvan näytöksissä. Leffa alkoi kiinnostamaan minua ja kun huomasin, että se esitettäisiin Suomessa Night Visions -festivaaleilla ja yhden illan erikoisnäytöksessä, tiesin, että minun täytyi nähdä kohuttu elokuva. Sitä ennen katsoin toki tämän ensimmäisen Terrifierin, joka löytyi kätevästi Amazonin Prime Video -palvelusta.

Halloween-yönä juhlista lähtevät kaverukset Tara ja Dawn joutuvat sadistisen sarjamurhaaja Art-klovnin piinaamiksi.

Jenna Kanell ja Catherine Corcoran näyttelevät Taraa ja Dawnia, kavereita, jotka ovat olleet juhlimassa halloweenia, mutta päättäneet lähteä takaisin kotiinpäin. Tara on kaksikosta varovaisempi ja ajattelevampi, kun taas Dawn on tuuliviiri tapaus, joka menee ja tekee turhankin rohkeasti juuri niin kuin sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Muuten hahmot jäävät aika yksiulotteisiksi. Kanell ja Corcoran toimivat passelisti rooleissaan, etenkin Kanell, kun heidän seuraajansa todellinen luonne alkaa vähitellen paljastua.

     Elokuvassa nähdään myös Samantha Scaffidi Taran siskona Vickynä, Matt McAllister tuholaistorjuja Mikenä, Gino Cafarelli ja Erick Zamora pizzeriassa työskentelevinä Stevenä ja Ramonena, Pooya Mohseni kummallisena nukkenaisena, sekä David Howard Thornton kaameana Art-klovnina, joka ottaa pahaa-aavistamattomat kaverukset kohteekseen - ja oikeastaan kaikki muutkin, jotka sattuvat kävelemään vastaan tänä halloween-yönä. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa ihan tarpeeksi passelisti, mutta koko elokuvan tähtenä toimii tietty Thornton Art-klovnina. Aiemmin Artia esitti Mike Gianelli, joka kuitenkin jättäytyi pois projektista, hahmon pitkäkestoisen maskeerausprosessin takia. Thornton voitti Damien Leonen puolelleen testikuvauksissa, tehtyään klovnista kauhistuttavan lisäksi myös synkällä tavalla koomisen. Art onnistuu olemaan tehokkaan erilainen aiemmin nähdyistä kauhuikoneista, vaikka hahmoon on selvästi lainailtu vähän sieltä sun täältä. Hahmo on hyvin erilainen kuin tunnetuin kauhupelle, Stephen Kingin Se-tarinan (It - 1986) Pennywise. Art ei puhu mitään, vähän kuten Halloween-leffojen (1978-) Michael Myers, mutta hahmo onnistuu silti olemaan lystikäs veijari eksentrisen pantomiimiesityksensä kanssa.

Hyytävän karmiva, mutta silti kierosti koominen Art-klovni pelastaakin elokuvasta paljon. Jos hahmo olisi vain tappaja pelleasussa, Terrifier olisi huomattavasti yhdentekevämpi kauhuraina. Kun murhaajasta on saatu näin persoonallinen ja omalla hirvittävällä tavallaan herkullinen tapaus, elokuva on heti huomattavasti tehokkaampi ja mieleenpainuvampi. Siitä löytyy paljon tuttuja juttuja kauhugenren merkkiteoksista, mutta Damien Leone on onnistunut pyörittelemään niistä tutuista aineksista jotenkin raikkaalta tuntuvan slasher-filmin. Leone ymmärtää, kuinka esimerkiksi alkuperäisen Halloween - naamioiden yö -elokuvan (Halloween - 1978) teho perustuu sen yksinkertaisuuteen ja klaustrofobiseen pienimuotoisuuteen. Leone hyödyntää paljon John Carpenterin kehittelemiä niksejä, mutta saa tehtyä myös jotain omaakin.

Tarinaltaan ja hahmoiltaan Terrifier on äärimmäisen simppeli. Yhtenä yönä sarjamurhaajaklovni ryhtyy jahtaamaan kaveruksia, tappaen aika lailla kaiken tieltään siinä samalla. Mitään erityisen syvällistä leffasta on turha kaivaa, eikä Artin puuhastelulle ryhdytä pohtimaan mitään motiivia. Kyseessä on kuin ehta kasarislasher. Leone on onnistunut rakentamaan aidosti jännittävän ilmapiirin ja saakin katsojan sydämen tehokkaasti hakkaamaan lujempaa. Lähes koko leffa tapahtuu yhdessä hylätyssä rakennuksessa, joka toimii Artin sairaana leikkikenttänä. Katsojana jännittääkin, kenen kimppuun klovni seuraavaksi käy ja mitä Art uhreilleen tekee. Pelleä ei turhaan kutsuta Artiksi, sillä vinksahtanut hahmo tekee uhreistaan kauhistuttavia "taideteoksia". Elokuva tarjoaa katsojilleen pahimmillaan todella ääriväkivaltaista, groteskia ja ällöttävää kuvastoa. Terrifier ei kuitenkaan äidy koskaan puhtaaksi gorepornoksi, pääasiassa sen pikimustan huumorin ansiosta. Leone saa katsojan usein ensin kauhistumaan ja sitten heti perään nauramaan. Ilman näitä nauruja filmi lässähtäisi.

Teknisiltä ansioiltaan kyseessä on yllättävänkin laadukas teos, ottaen huomioon, kuinka halvalla se tehtiin. Leone on hyödyntänyt amerikkalaisleffoille täysin mitättömän 35 tuhannen dollarin budjetin esimerkillisesti. Kyllä Terrifieristä näkee, että se on tehty halvalla, muttei kyseessä todellakaan ole mikään luokaton halpisroska. Kuvaus on oivallista ja leikkaus tehokasta. Alle puolentoista tunnin kestossa elokuva on napakka paketti. Lavasteet ovat mainiot ja Artin asu ja maskeeraus erinomainen. Maskeeraus- ja tehostetiimi voivat antaa itselleen aplodit, sillä niin vakuuttavaa (ja kuvottavaa) jälkeä he ovat saaneet aikaan, Artin päästessä vauhtiin. Tekoveressä ei säästellä ja pilkotut, muussiksi hakatut ja muilla inhoilla tavoilla hengiltä pistetyt ihmiset näyttävät inhottavan aidoilta. Äänimaailma Paul Wileyn musiikkien kera tehostaa karmivaa ilmapiiriä hyvin.

Yhteenveto: Terrifier on varsin oivallinen kauhuraina, jossa venytetään minibudjettia ihailtavasti äärimmilleen. Vaikka elokuvasta näkyy sen halpuus, ohjauksen, käsikirjoituksen ja ties minkä muunkin homman hoitava Damien Leone hyödyntää rahansa esimerkillisen tehokkaasti, jättäen jälkeensä monet miljoonia maksavat kauhutekeleet. Tehoste- ja maskeeraustiimi ovat luoneet kuvottavan aidonnäköisiä tekoihmisiä, joita revitään ja sahaillaan riekaleiksi tekoveren roiskuessa litratolkulla. Vaikkei leffasta erityistä sisältöä löydy, Leone onnistuu taitavasti välttämään typerryttäväksi mässäilyksi sortumisen. Inspiraationa toimineet filmit välittyvät elokuvasta ja Leone on saanut leffaan ihastuttavaa kasarislashereiden henkeä. Elokuvan parasta antia on tappajahahmo Art-klovni. Sadistinen, mutta koominen murhaajapelle on mieleenpainuva tapaus, joka niin karmii kuin naurattaa. David Howard Thornton on erinomainen roolissa ja hahmoa haluaa nähdä lisää. Muut näyttelijät eivät ole kaksisia rooleissaan. Terrifier on yllättävänkin toimiva kauhuleffa kaikessa yksinkertaisuudessaan. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, onko isosti kohuttu Terrifier 2 maineensa veroinen tapaus...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.11.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Terrifier, 2016, Dark Age Cinema