Arvostelu: Terrifier (2016)

TERRIFIER

Ohjaus: Damien Leone

Pääosissa: Jenna Kanell, Samantha Scaffidi, Catherine Corcoran, David Howard Thornton, Pooya Mohseni, Matt McAllister, Katie Maguire, Gino Cafarelli, Erick Zamora, Cory Duval ja Michael Leavy

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 25 minuuttia

Ikäraja: 18

Coulrophobia (kəʊl.ɹə.ˈfəʊ.bi.ə)

Noun

     1. The fear of clowns.

Terrifier on Damien Leonen ohjaama kauhuelokuva. Leone oli 2000-luvun alkupäässä kehitellyt idean klovniksi pukeutuvasta sarjamurhaajasta nimeltä Art the Clown, josta hän tekikin lyhytelokuvat The 9th Circle (2008) ja Terrifier (2011). Näitä lyhytelokuvia hän hyödynsi työstäessään koko illan debyyttiohjaustaan, All Hallow's Eveä (2013). Leone ei halunnut jättää Art-klovnin murhaseikkailuja siihen, vaan ryhtyi tekemään uutta ja kalliimpaa filmiä. Hän käynnisti Indiegogo-sivun kautta joukkorahoituskampanjan, jonka kautta kauhufanit voivat lähettää hänelle rahaa filmiä varten. Tuottaja Phil Falcone sai tietää kampanjasta ja tarjosi taloudellista tukeaan. Leone saikin lopulta haalittua kasaan 35 tuhatta dollaria, joiden kanssa kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2015. Terrifier sai maailmanensi-iltansa Telluriden elokuvajuhlilla lokakuussa 2016 ja seuraavien vuosien aikana leffaa alettiin esittämään muissakin maissa festivaalien, lyhyiden teatterikierrosten, fyysisen median ja internetjulkaisujen kautta. Elokuva keräsi kohtalaista palautetta kriitikoilta, sekä paljon kehuja kauhufaneilta. Itse en ollut aiemmin nähnyt Terrifieriä, enkä ollut oikeastaan edes kuullut koko elokuvasta, ennen kuin sen jatko-osa Terrifier 2 (2022) nousi syksyllä uutisiin, kun katsojat ovat pyörtyilleet ja oksennelleet brutaalin elokuvan näytöksissä. Leffa alkoi kiinnostamaan minua ja kun huomasin, että se esitettäisiin Suomessa Night Visions -festivaaleilla ja yhden illan erikoisnäytöksessä, tiesin, että minun täytyi nähdä kohuttu elokuva. Sitä ennen katsoin toki tämän ensimmäisen Terrifierin, joka löytyi kätevästi Amazonin Prime Video -palvelusta.

Halloween-yönä juhlista lähtevät kaverukset Tara ja Dawn joutuvat sadistisen sarjamurhaaja Art-klovnin piinaamiksi.

Jenna Kanell ja Catherine Corcoran näyttelevät Taraa ja Dawnia, kavereita, jotka ovat olleet juhlimassa halloweenia, mutta päättäneet lähteä takaisin kotiinpäin. Tara on kaksikosta varovaisempi ja ajattelevampi, kun taas Dawn on tuuliviiri tapaus, joka menee ja tekee turhankin rohkeasti juuri niin kuin sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Muuten hahmot jäävät aika yksiulotteisiksi. Kanell ja Corcoran toimivat passelisti rooleissaan, etenkin Kanell, kun heidän seuraajansa todellinen luonne alkaa vähitellen paljastua.

     Elokuvassa nähdään myös Samantha Scaffidi Taran siskona Vickynä, Matt McAllister tuholaistorjuja Mikenä, Gino Cafarelli ja Erick Zamora pizzeriassa työskentelevinä Stevenä ja Ramonena, Pooya Mohseni kummallisena nukkenaisena, sekä David Howard Thornton kaameana Art-klovnina, joka ottaa pahaa-aavistamattomat kaverukset kohteekseen - ja oikeastaan kaikki muutkin, jotka sattuvat kävelemään vastaan tänä halloween-yönä. Sivunäyttelijätkin hoitavat tonttinsa ihan tarpeeksi passelisti, mutta koko elokuvan tähtenä toimii tietty Thornton Art-klovnina. Aiemmin Artia esitti Mike Gianelli, joka kuitenkin jättäytyi pois projektista, hahmon pitkäkestoisen maskeerausprosessin takia. Thornton voitti Damien Leonen puolelleen testikuvauksissa, tehtyään klovnista kauhistuttavan lisäksi myös synkällä tavalla koomisen. Art onnistuu olemaan tehokkaan erilainen aiemmin nähdyistä kauhuikoneista, vaikka hahmoon on selvästi lainailtu vähän sieltä sun täältä. Hahmo on hyvin erilainen kuin tunnetuin kauhupelle, Stephen Kingin Se-tarinan (It - 1986) Pennywise. Art ei puhu mitään, vähän kuten Halloween-leffojen (1978-) Michael Myers, mutta hahmo onnistuu silti olemaan lystikäs veijari eksentrisen pantomiimiesityksensä kanssa.

Hyytävän karmiva, mutta silti kierosti koominen Art-klovni pelastaakin elokuvasta paljon. Jos hahmo olisi vain tappaja pelleasussa, Terrifier olisi huomattavasti yhdentekevämpi kauhuraina. Kun murhaajasta on saatu näin persoonallinen ja omalla hirvittävällä tavallaan herkullinen tapaus, elokuva on heti huomattavasti tehokkaampi ja mieleenpainuvampi. Siitä löytyy paljon tuttuja juttuja kauhugenren merkkiteoksista, mutta Damien Leone on onnistunut pyörittelemään niistä tutuista aineksista jotenkin raikkaalta tuntuvan slasher-filmin. Leone ymmärtää, kuinka esimerkiksi alkuperäisen Halloween - naamioiden yö -elokuvan (Halloween - 1978) teho perustuu sen yksinkertaisuuteen ja klaustrofobiseen pienimuotoisuuteen. Leone hyödyntää paljon John Carpenterin kehittelemiä niksejä, mutta saa tehtyä myös jotain omaakin.

Tarinaltaan ja hahmoiltaan Terrifier on äärimmäisen simppeli. Yhtenä yönä sarjamurhaajaklovni ryhtyy jahtaamaan kaveruksia, tappaen aika lailla kaiken tieltään siinä samalla. Mitään erityisen syvällistä leffasta on turha kaivaa, eikä Artin puuhastelulle ryhdytä pohtimaan mitään motiivia. Kyseessä on kuin ehta kasarislasher. Leone on onnistunut rakentamaan aidosti jännittävän ilmapiirin ja saakin katsojan sydämen tehokkaasti hakkaamaan lujempaa. Lähes koko leffa tapahtuu yhdessä hylätyssä rakennuksessa, joka toimii Artin sairaana leikkikenttänä. Katsojana jännittääkin, kenen kimppuun klovni seuraavaksi käy ja mitä Art uhreilleen tekee. Pelleä ei turhaan kutsuta Artiksi, sillä vinksahtanut hahmo tekee uhreistaan kauhistuttavia "taideteoksia". Elokuva tarjoaa katsojilleen pahimmillaan todella ääriväkivaltaista, groteskia ja ällöttävää kuvastoa. Terrifier ei kuitenkaan äidy koskaan puhtaaksi gorepornoksi, pääasiassa sen pikimustan huumorin ansiosta. Leone saa katsojan usein ensin kauhistumaan ja sitten heti perään nauramaan. Ilman näitä nauruja filmi lässähtäisi.

Teknisiltä ansioiltaan kyseessä on yllättävänkin laadukas teos, ottaen huomioon, kuinka halvalla se tehtiin. Leone on hyödyntänyt amerikkalaisleffoille täysin mitättömän 35 tuhannen dollarin budjetin esimerkillisesti. Kyllä Terrifieristä näkee, että se on tehty halvalla, muttei kyseessä todellakaan ole mikään luokaton halpisroska. Kuvaus on oivallista ja leikkaus tehokasta. Alle puolentoista tunnin kestossa elokuva on napakka paketti. Lavasteet ovat mainiot ja Artin asu ja maskeeraus erinomainen. Maskeeraus- ja tehostetiimi voivat antaa itselleen aplodit, sillä niin vakuuttavaa (ja kuvottavaa) jälkeä he ovat saaneet aikaan, Artin päästessä vauhtiin. Tekoveressä ei säästellä ja pilkotut, muussiksi hakatut ja muilla inhoilla tavoilla hengiltä pistetyt ihmiset näyttävät inhottavan aidoilta. Äänimaailma Paul Wileyn musiikkien kera tehostaa karmivaa ilmapiiriä hyvin.

Yhteenveto: Terrifier on varsin oivallinen kauhuraina, jossa venytetään minibudjettia ihailtavasti äärimmilleen. Vaikka elokuvasta näkyy sen halpuus, ohjauksen, käsikirjoituksen ja ties minkä muunkin homman hoitava Damien Leone hyödyntää rahansa esimerkillisen tehokkaasti, jättäen jälkeensä monet miljoonia maksavat kauhutekeleet. Tehoste- ja maskeeraustiimi ovat luoneet kuvottavan aidonnäköisiä tekoihmisiä, joita revitään ja sahaillaan riekaleiksi tekoveren roiskuessa litratolkulla. Vaikkei leffasta erityistä sisältöä löydy, Leone onnistuu taitavasti välttämään typerryttäväksi mässäilyksi sortumisen. Inspiraationa toimineet filmit välittyvät elokuvasta ja Leone on saanut leffaan ihastuttavaa kasarislashereiden henkeä. Elokuvan parasta antia on tappajahahmo Art-klovni. Sadistinen, mutta koominen murhaajapelle on mieleenpainuva tapaus, joka niin karmii kuin naurattaa. David Howard Thornton on erinomainen roolissa ja hahmoa haluaa nähdä lisää. Muut näyttelijät eivät ole kaksisia rooleissaan. Terrifier on yllättävänkin toimiva kauhuleffa kaikessa yksinkertaisuudessaan. Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, onko isosti kohuttu Terrifier 2 maineensa veroinen tapaus...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.11.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Terrifier, 2016, Dark Age Cinema