Arvostelu: Prey for the Devil (2022)

PREY FOR THE DEVIL

Ohjaus: Daniel Stamm

Pääosissa: Jacqueline Byers, Colin Salmon, Christian Navarro, Posy Taylor, Virginia Madsen, Ben Cross, Lisa Palfrey, Nicholas Ralph ja Koyna Ruseva

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Ikäraja: 16

Prey for the Devil on Daniel Stammin ohjaama kauhuelokuva. Robert Zappia kirjoitti elokuvan alkuperäisen käsikirjoituksen, joka kulki nimellä "The Devil's Flame". Zappia sai Lionsgaten ja Gold Circle Filmsin kiinnostumaan hänen tekstistään ja sitä ryhdyttiin työstämään elokuvaksi, jonka nimi vaihtui muotoon "The Devil's Light". Alun perin ohjaajaksi valittiin James Hawes, mutta hänet korvattiin Stammilla, ennen kuin kuvaukset käynnistyivät kesällä 2020 tiukkojen koronarajoitusten alla. Nyt Prey for the Devil -nimen saanut elokuva ilmestyy Suomenkin teattereihin ja itse odotin filmin näkemistä ihan positiivisin mielin, nähtyäni sen karmivan trailerin. Pääsin katsomaan Prey for the Devilin puolitoista viikkoa ennen ensi-iltaa sen lehdistönäytöksessä.

Demoniriivausten lisääntyessä maailmalla, katolinen kirkko avaa uudelleen manauskoulunsa. Kouluun tuodaan hoitoon riivattu Natalie-tyttö ja kun papit huomaavat olevansa voimattomia tämän pahan voiman edessä, manaajaksi täytyy poikkeuksellisesti koulia Natalien hoitaja, nunna Ann.

Jacqueline Byers näyttelee nunnaa, sisar Annia, joka hakeutuu Bostonin manauskouluun, St. Michaeliin töihin hoitajaksi, sillä katolisen kirkon määräyksestä vain miespapit voivat suorittaa manauksia. Tähän määräykseen on kuitenkin tulossa muutosta, kun pappien yrityksistä ei ole mitään hyötyä kouluun hoitoon tuodun Natalie-tytön (Posy Taylor) tapauksessa, mutta Natalie pysyy rauhallisena sisar Annin seurassa. Itselleni entuudestaan tuntematon Byers suoriutuu osastaan mallikkaasti. Hän tekee hahmostaan nopeasti pidettävän ja sisar Annia kannustaakin pyrkimyksissään. Nuori Taylor taas yllättää, kuinka hyvin hän heittäytyy riivatun Natalien roolissa.

     Elokuvassa nähdään myös Colin Salmon manaamista opettavana isä Quinnina, Christian Navarro koulun opiskelijana, isä Dantena, Lisa Palfrey sisar Euphemiana, Virginia Madsen terapeutti Petersinä, Koyna Ruseva takaumissa sisar Annin pahoinpitelevänä äitinä, sekä Ben Cross viimeisessä elokuvaroolissaan koulua johtavana kardinaali Matthewsina. Cross menehtyi vain kymmenen päivää kuvausten päättymisen jälkeen. Sivunäyttelijätkin toimivat oivallisesti rooleissaan. Salmonista ja Crossista löytyy tarvittavaa karismaa ja arvokkuutta rooleihinsa, Palfrey istuu täydellisesti sellaiseksi nunnaksi, jota ei halua nähdä suuttuneena, Navarro toimii passelisti manaajaksi pyrkivänä opiskelijana ja Ruseva on aidon karmiva äitiroolissaan.

Prey for the Devil osoittautui ihan piristävän toimivaksi yksilöksi manausleffojen keskellä, mutta jää silti hieman liian kliseiseksi ja keskinkertaiseksi elokuvana. Elokuvasta löytyy oivan feminististä otetta päähenkilönunnan rikkoessa katolisen kirkon asettamaa miesvaltaista hierarkiaa, mutta samalla leffa saattaa pistää katsojan raapimaan päätään teemoillaan abortin ja adoptoimisen seurauksista. Tarinana Prey for the Devil toimii ihan passelisti, vaikka käsikirjoitus menettääkin otettaan loppupäässä. Tietyt draamat tuntuvat pakotetuilta ja ne hoidetaan varsin laiskasti pois alta, jotta päästään finaaliin. Harmillisesti efektiivisenä käynnistyvä loppuhuipennus jättää kuitenkin hieman kylmäksi ratkaisuillaan.

Kauhunsa puolesta elokuva toimii oikein mukavasti. Pelottelut eivät rakennu täysin pelkkien kovaäänisten säikäytysten varaan. Niitäkin löytyy, mutta muuten elokuvassa keskitytään enemmän karmivan ilmapiirin rakentamiseen. Erityisesti leffan ensimmäisen puoliskon aikana leijuu vahva tunne siitä, että jokin paha voima vaanii koulun käytävillä. Iso osa kauhusta syntyy kuitenkin onnistuneen karmivasta ja häiriintyneestä kuvastosta. Mukana on toki kikkoja, joita käytettiin jo manausleffoista tunnetuimmassa, eli Manaajassa (The Exorcist - 1973), mutta hei, jos liki 50 vuotta vanha pyörä ei ole rikki, miksi edes yrittää korjata sitä?

Ohjaaja Daniel Stamm hoitaa tonttinsa toimivasti. Riivausleffat eivät ole hänelle mikään uusi juttu, vaan Stammin filmografiasta löytyy aiempi The Last Exorcism (2010). Elokuva kompastelee lähinnä Robert Zappian käsikirjoitukseen. Teknisiltä ansioiltaan Prey for the Devil on kelvollinen, joskin muutamat tietokonetehosteet eivät vakuuta. Elokuva on kuvattu pätevästi ja siinä hyödynnetään valaisua paikoin tyylikkäästi. Lavasteet, asut ja varsinkin maskeeraukset ovat mainiot ja äänimaailma on oivasti rakennettu, vaikka Nathan Barrin säveltämät musiikit eivät jääkään mitenkään mieleen.

Yhteenveto: Prey for the Devil on keskinkertainen, mutta silti ihan passeli kauhuraina, joka tuo toimivan feminististä linjaa tavanomaiseen manaustarinaan. Jacqueline Byers on mainio pääroolissa sisar Annina ja kantaa elokuvaa hyvin harteillaan. Muukin näyttelijäkaarti suoriutuu osistaan hyvin, etenkin nuori Posy Taylor riivatun Natalien roolissa. Vaikka elokuvasta löytyykin pöljiä äkkisäikäyttelyjä, kauhupuoli rakentuu pääasiassa oivallisen tunnelman ja onnistuneen inhottavan kuvaston varaan. Kertomus ei aina ihan kanna, etenkään draamaosastonsa kanssa, mutta mielenkiinto pysyy silti yllä läpi puolitoistatuntisen keston. Loppuhuipennuskin jättää toivomisen varaa ja elokuvan tapa tuoda mukaan teemoja abortista ja adoptiosta, on hieman kyseenalainen. Heikkouksistaan huolimatta Prey for the Devil on menevä kauhuelokuva, joka kannattaa käydä katsomassa, jos riivaus- ja manaustarinat ovat lähellä sydäntä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.10.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Prey for the Devil, 2022, Lionsgate, Confluence Productions, Gold Circle Films