Arvostelu: Twilight - Aamunkoi, osa 1 (The Twilight Saga: Breaking Dawn - Part 1 - 2011)

TWILIGHT - AAMUNKOI, OSA 1

THE TWILIGHT SAGA: BREAKING DAWN - PART 1

Ohjaus: Bill Condon
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, Peter Facinelli, Elizabeth Reaser, Ashley Greene, Jackson Rathbone, Nikki Reed, Kellan Lutz, Billy Burke, Sarah Clarke, Chaske Spencer, Julia Jones, Booboo Stewart, Anna Kendrick, Michael Welch, Justin Chon, Christian Serratos ja Michael Sheen
Genre: romantiikka, fantasia, jännitys
Kesto: 1 tunti 57 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 5 minuuttia
Ikäraja: 12

Stephenie Meyerin menestyskirjasarjaan perustuvat elokuvat Twilight - Houkutus (Twilight - 2008), Twilight - Uusikuu (The Twilight Saga: New Moon - 2009) ja Twilight - Epäilys (The Twilight Saga: Eclipse - 2010) olivat huonosta palautteestaan huolimatta suuria hittejä, joten tietysti kirjasarjan viimeinenkin osa päätettiin kääntää elokuvaksi. Ja koska "Harry Potter" -kirjasarjan viimeinen osa päätettiin jakaa kahdeksi filmiksi, Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 (Harry Potter and the Deathly Hallows - Part 1 - 2010) ja Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 2 (Harry Potter and the Deathly Hallows - Part 2 - 2011), Twilight-tekijät päättivät kokeilla samaa ja tehdä sittenkin vielä kaksi elokuvaa yhden päätösosan sijaan. Molempien osien kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 2010 ja huipennuksen aloitus, Twilight - Aamunkoi, osa 1 ilmestyi marraskuussa 2011. Edeltäjiensä tavoin kriitikot eivät lämmenneet sille, mutta filmi oli silti iso hitti fanien ansiosta. Itse näin elokuvan vasta seuraavana kesänä, kun se ilmestyi DVD:lle. Olin jollain tapaa pitänyt edellisistä osista, mutten kuitenkaan halunnut maksaa siitä, että näkisin uuden leffan teattereissa. Niinpä odotin filmin ilmestymistä ja silloin pidin sitä ihan hyvänä jatkumona. Katsoin leffan pariin otteeseen uudestaan, viimeksi kesällä 2014, mutta sen jälkeen en ole Twilight-leffoihin koskenut. Kuitenkin viime aikoina olen pohtinut sarjan uudelleenkatselua, jotta tietäisin, mitä olen siitä oikeasti mieltä. Eräänä päivänä päätinkin katsoa alkuperäisen Twilight-filmin ja koska se oli kaikessa kehnoudessaan hauska, katsoin heti seuraavana päivänä Uusikuun ja Epäilyksen. Ja koska Epäilys oli paikoitellen yllättävän viihdyttävä, katsoin seuraavana päivänä Aamunkoi, osa 1:n.

Bella Swan ja Edward Cullen menevät vihdoin naimisiin, mutta heidän häämatkansa keskeytyy ikävästi, kun Bella huomaa olevansa raskaana. Ihmissudet suuttuvat tilanteesta ja Jacob Blackin täytyy päättää, onko hän lojaali heimolleen vai Bellalle.

Kristen Stewart tarjoaa tähän mennessä parhaimman roolisuorituksensa Bellana. Hän ei vieläkään näyttele luontevasti tai osaa pitää suutansa kiinni ollessaan hiljaa, mutta muuten hän tekee parempaa työtä kuin aiemmin. Häissä ja häämatkalla hän onnistuu näyttämään muutamankin aidolta vaikuttavan hymyn. Elokuvan toisella puoliskolla Bella on jo pitkällä raskaudessaan, eikä Bella todellakaan voi hyvin, kun hänen sisällään on vampyyrivauva. Hahmo näyttää oikeasti kärsivän ja Stewart on jo kolmen leffan verran osoittanut sen tunteen tulevan häneltä luonnostaan. Bella on jälleen kerran avuton hahmo, joka vain tarvitsee muiden apua, mutta tällä kertaa siihen onneksi löytyy kunnon syy.
     Myös Edward-vampyyriä esittävä Robert Pattinson näyttää usein tuskaiselta. Tai sitten se on hänen tapansa näytellä huolestunutta, sillä se on hänen hahmonsa isoin tunnetila koko filmin aikana. Pattinson on useissa haastatteluissa kertonut inhonneensa Twilightien tekoa ja tässä leffassa sen voi huomata kaikkein parhaiten. Hänellä ei kuitenkaan ole kovin paljoa tekemistä, sillä hänen hahmonsa on yllättävän paljon varjossa. Yhdessä kohtaa Edward pääsee avaamaan menneisyyttään, mutta siihen se jää.
     Taylor Lautnerin näyttelemä Jacob Black on ihan yhtä rasittava tyyppi kuin kahdessa aiemmassakin leffassa. Tällä kertaa hän ei yhtä sinnikkäästi yritä taivutella Bellaa itselleen, mutta osoittaa jatkuvasti negatiivisen mielipiteensä Bellan elämänvalinnoista. Lautner ei vieläkään tee kummoista työtä, miksi onkin outoa, että hän saa kenties eniten ruutuaikaa pääkolmikosta.
     Hääparin kummankin osapuolen perheenjäsenet osallistuvat tietty hääseremoniaan. Edwardin perhe - Carlisle-isä (Peter Facinelli), Esme-äiti (Elizabeth Reaser), Alice (Ashley Greene), Jasper (Jackson Rathbone), Rosalie (Nikki Reed) ja Emmett (Kellan Lutz) - nähdään tietty myös häiden jälkeen, mutta he joutuvat tyytymään osaan, missä heidän täytyy lähinnä seistä ja keskustella huolestuneina. Billy Burke on aina yhtä oivallinen Bellan isänä ja tässä osassa nähdään aiempia osia enemmän Sarah Clarken näyttelemää Bellan äitiä. Molempien osuudet ovat pienet, mutta ne tarjoavat kuitenkin ihan mukavat vanhempi-tytär -hetket.
     Elokuvassa nähdään myös muita vanhoja tuttuja hahmoja. Edellisessä osassa vain nopeasti esitellyt ihmissusisisarukset Leah (Julia Jones) ja Seth Clearwater (Booboo Stewart) nousevat isompaan rooliin Jacobin tueksi. Jacobin isä Billy (Gil Birmingham) käy pari kertaa pistäytymässä filmissä, mutta susia johtava Sam Uley (Chaske Spencer) on edelleen tyhjentävä tapaus. Ja kuten aiemminkin, jos tyhjentävistä hahmoista puhutaan, myös Bellan luokkatoverit Jessica (Anna Kendrick), Eric (Justin Chon), Mike (Michael Welch) ja Angela (Christian Serratos) nähdään häävieraina. Kirjailija Stephenie Meyerinkin voi bongata häistä.

Twilight - Aamunkoi, osa 1:n näkeminen ei yllättäen edellytä sarjan edellisen osan, Twilight - Epäilyksen näkemistä, sillä elokuva ei ota lainkaan huomioon sen osan tapahtumia. Victorian ja pahojen vampyyrien hyökkäystä ei mainita sanallakaan, vaan leffa voisi olla suoraa jatkumoa Twilight - Uusikuulle. Se filmi päättyi siihen, kun Edward kosi Bellaa ja siitä voisi ihan hyvin siirtyä Aamunkoihin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten sarja on täynnä kaikenlaista täytettä, eikä oikea tarina etene mihinkään. Tämä on myös sääli, sillä Epäilys oli mielestäni tähän asti sarjan paras osa. Se on myös tämän jälkeen sarjan paras osa, sillä Aamunkoi, osa 1 ei ole kovin kummoinen tekele.

Elokuva kyllä alkaa ihan kivasti ja on hienoa, että tarina etenee vihdoin johonkin suuntaan. Bella ja Edward menevät vihdoin naimisiin ja on pakko myöntää, että häät ovat kelvosti toteutettu. Parasta antia ovat vieraiden kiusalliset puheet, joista kenties koko leffan tähtihetkeksi nousee Bellan isän puhe siitä, että Edwardin on parasta olla maailman paras aviomies tai muuten hän hyödyntää poliisitaitojaan jahdatessaan Edwardia maailman ääriin asti. Tästä siirrytään tietty häämatkaan ja ensimmäistä kertaa sarjan aikana alkaa tuntua siltä, että Stewartin ja Pattinsonin väliltä löytyisi jonkinlaista kemiaa! Häämatka on itse asiassa ihan kivaa, vaikkakin hyvin siirappista seurattavaa. Toisaalta, voiko häämatkaa kutsua onnistuneeksi, jos sen aikana romanssi ei muutu hieman imeläksi? Ensimmäisen kerran katsojana huomaa ajattelevansa, että onpas kiva, kun nämä kaksi löysivät toisensa - ehkä tämä sarja voisikin pysyä samalla viihdyttävyyden tasolla edellisen osan kanssa.

Ja sitten tunnelma synkistyy, kun Bella tulee raskaaksi tavallaan todella softcore-, mutta samalla hyvinkin rajun seksisession takia. Raskaudesta on tehty yllättävänkin kiinnostava, sillä kukaan ei voi tietää, millainen sekasikiöpentu Bellan sisällä kasvaa. On aivan pakko kehua maskeeraustiimiä, joka sai Bellan näyttämään aidosti sairaalta ja inhottavan laihalta. Ja kuten jo sanoin, Stewart näyttää yleensäkin tuskaiselta ja tässä hän voi hyödyntää sitä taitoa roolityössään, jolloin hän jopa sopii osaansa. Raskaus voisi olla mielenkiintoista, jos tilannetta ei olisi toteutettu näin hätäisesti ja jos leffa osaisi keskittyä olennaiseen. Mikä siinä on, että aina kun Twilightissa onnistutaan keksimään jotain hyvää, sitä ei osata käsitellä, vaan tarina lähtee sivuraiteille? Nimittäin sen sijaan, että elokuva keskittyisi Bellaan, se alkaa yhtäkkiä keskittymään Jacobiin. Tiedän kirjankin tekevän näin, sillä olen lukenut sen (se oli sellainen vaihe elämässäni...), muttei se silti ole järkevä idea. Tähän asti koko sarja on tapahtunut Bellan näkökulmasta, joten on typerää tässä kohtaa vaihtaa päähenkilö päätrion ärsyttävimpään hahmoon.

Twilight - Aamunkoi, osa 1:n toinen puolisko onkin aika pitkäveteistä katseltavaa. Menevä potentiaali valuu hukkaan - siis kirjaimellisesti hukkaan, sillä ihmissudet eivät ole läheskään yhtä kiinnostavia tyyppejä tässä kuin vampyyrit, joiden bling bling -kyky on onneksi päätetty vähentää täysin minimiin. Tämän lisäksi elokuva alkaa käsittelemään aborttivaihtoehtoa hyvin yksipuolisesti. Sen sijaan, että leffa onnistuisi luomaan kunnon pohdintaa siitä, pitäisikö Bellan tehdä abortti, sillä on suuri vaara, että hän kuolee synnytykseen, elokuva vain toteaa, ettei abortti ole koskaan vaihtoehto. Siihen vielä päälle, kuinka leffa tuntuu painottavan, että seksi kuuluu vasta avioliittoon, luo elokuva oudon vanhahtavan kuvan parisuhteista nykypäivän nuorille. Noh, onneksi loppuun on saatu edes minimalista jännitettä mukaan, sillä ihmissudet eivät todellakaan pidä minkään vampyyrihybridin syntymistä hyvänä ideana.

Valitettavasti aiempien osien tavoin tässäkään ei voida käydä kunnon taistoa, vaan Twilighteille tyypillisellä tavalla jostain löytyy jokin hätäinen syy sille, ettei tappelua tarvitakaan. Jos tällä oli tarkoitus näyttää, ettei väkivalta ole mikään ratkaisu, on se hieman ristiriidassa sen kanssa, kuinka usein väkivahvat vampyyrit ja paidattomat ihmissudet pullistelevat lihaksiaan toisilleen muka-uhkaavina. Elokuva päättyy hyvin ennalta-arvattavasti ja se saa kyllä katsojan haluamaan jatkoa, muttei onnistu olemaan mitään muuta kuin rahastuksen vuoksi tehty väliosa. Ei siinä, jokseenkin lupaavan alkunsa takia Aamunkoi, osa 1 on ihan katsottava leffa, mutta on vaikeaa nähdä muuta syytä sille, että kirja piti jakaa kahtia kuin rahan varastaminen innokkailta fanitytöiltä. Viimeisen "Harry Potter" -kirjan jakaminen oli täysin perusteltua, sillä kirja on täynnä oleellista tietoa lähes tuhannen sivun verran, ettei sitä voinut tiivistää yhteen leffaan pilaamatta tarinaa. Tämän kirjan olisi helposti saanut mahtumaan yhteen kahden ja puolen tunnin elokuvaan, sillä toisin kuin asiaa kirjoittava J. K. Rowling, Meyer osaa naputella pelkkää täytettä.

Elokuvan ohjausvastuu on jälleen kerran vaihtunut ja tällä kertaa puikoissa pyörii mm. uuden Beauty and the Beast - Kaunotar ja Hirviön (Beauty and the Beast - 2017) ohjannut Bill Condon. Jälleen on vaikea syyttää ohjaajaa leffan tasosta, kun ottaa huomioon lähdemateriaalin ja Melissa Rosenbergin työstämän käsikirjoituksen laadun. Condon on tehnyt parhaansa sillä, mitä hänelle on annettu. Rosenbergin kirjoittamat kehnot repliikit eivät ole mitään uutta Twilight-sarjassa ja on varmasti ollut vaikeaa venyttää ohutta tarinaa kahdeksi elokuvaksi. Aamunkoi, osa 1 on kuitenkin kahden edeltäjänsä tavoin hyvin kuvattu ja tavallaan ihan hyvin leikattu. Vaikka filmi on pitkäveteinen, voisi tiivistäminen muuttaa sitä liian kiirehtiväksi. Maskeeraustiimiä ehdinkin jo kehua, mutten voi käsittää, miten ihmeessä elokuvasarjan efektit eivät ole kehittyneet, vaikka filmillä on tuplabudjetti edelliseen osaan verrattuna? Ihmissudet näyttävät kyllä usein paremmilta kuin aiemmin, mutta lähinnä silloin, kun vieressä ei ole ihmistä korostamassa suden digitaalisuutta. Kaikkein kamalin tehoste nähdään kuitenkin vasta ihan lopussa. Se aiheuttaa pahempia painajaisia kuin glitter-vampyyrit. Äänimaailma on muuten onnistunut, mutta ensimmäisen Twilightin säveltäneen Carter Burwellin musiikit eivät ole kummoiset. Burwell on tuonut takaisin tuttuja teemoja ensimmäisestä osasta, mutta mitkään uudet sävelmät eivät tee vaikutusta.

Edellisten osien tavoin myös Aamunkoi, osa 1:stä on olemassa pidennetty versio, jota ei ole kuitenkaan saatavilla Suomessa. Pidennetyssä versiossa filmi esimerkiksi alkaa eri tavalla, Volturien saadessa kutsun Bellan ja Edwardin häihin, minkä lisäksi myös häämatkaa ja loppuhuipennusta on pidennetty.

Yhteenveto: Twilight - Aamunkoi, osa 1 alkaa menevästi, mutta puolen välin kohdalla voi jo huomata, että kyseessä on pelkkä rahastuksen takia tehty väliosa vailla kunnon tarinaa. Päähahmon vaihtaminen Bellasta Jacobiin on typerä ratkaisu, etenkin kun Bellasta on vihdoin tehty kiinnostava. Tästä suuri kiitos kuuluu tosin lahjakkaalle maskeeraustiimille, jotka tekivät huikeaa työtä saadessaan Bellan näyttämään riutuneelta. Elokuvan toinen puolisko on todella kehnosti toteutettu ja ilman huvittavia häähetkiä ja imelää häämatkaa (jolloin päätähdet Stewart ja Pattinson osoittavat vihdoin, että he olivat oikeastikin parisuhteessa) Aamunkoi, osa 1 olisi sarjan heikoin tekele. Tämä "kunnia" kuuluu yhä Uusikuulle, muttei tämä leffa kovin paljon parempi tai kiinnostavampi tekele ole. Jopa loppuhuipennuksesta on tehty laimea. Huonointa koko elokuvassa on kuitenkin eräs digihirvitys ihan lopussa, mikä saa katsojan silmät suurentumaan järkytyksestä. Miten yli 100 miljoonaa dollaria maksavassa megaleffassa voikin olla niin surkeita tehosteita... Suosittelen tätäkin Twilight-elokuvaa vain sarjan faneille. Muiden kannattaa pysyä kaukana koko leffasta. Sääli, sillä elokuvan alkupuolisko vaikuttaa ihan lupaavalta. Lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus, jolla pohjustetaan sarjan päätösosaa. Siitä sitten lisää ensi viikolla...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.7.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Twilight Saga: Breaking Dawn - Part 1, 2011, Summit Entertainment, Temple Hill Entertainment, Total Entertainment, Sunswept Entertainment, TSBD Canada Productions, TSBD Louisana, TSBD Productions, Zohar International

Arvostelu: Twilight - Epäilys (The Twilight Saga: Eclipse - 2010)

TWILIGHT - EPÄILYS

THE TWILIGHT SAGA: ECLIPSE

Ohjaus: David Slade
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner, Peter Facinelli, Billy Burke, Jackson Rathbone, Nikki Reed, Ashley Greene, Elizabeth Reaser, Kellan Lutz, Xavier Samuel, Bryce Dallas Howard, Dakota Fanning, Chaske Spencer, Sarah Clarke, Gil Birmingham, Anna Kendrick, Michael Welch, Justin Chon ja Christian Serratos
Genre: romantiikka, fantasia, jännitys, toiminta
Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 9 minuuttia
Ikäraja: 12

Stephenie Meyerin menestyskirjoihin perustuvat elokuvat Twilight - Houkutus (Twilight - 2008) ja Twilight - Uusikuu (The Twilight Saga: New Moon - 2009) olivat isoja hittejä, joten leffasarjaa päätettiin tietty jatkaa. Jo ennen Uusikuun ilmestymistä ilmoitettiin, että kolmas osa oli suunnitteilla. Sen kuvauksetkin ehtivät alkaa ennen toisen osan ilmestymistä, elokuussa 2009. Näin Twilight - Epäilys sai ensi-iltansa jo puoli vuotta edellisen osan ilmestymisen jälkeen, kesällä 2010. Kyseessä oli jälleen kerran jättimenestys, minkä lisäksi se sai myös hieman edellistä osaa paremmat arviot. Itse kuitenkin näin leffan vasta noin puolisen vuotta myöhemmin. Olin vihdoin suostunut katsomaan ensimmäisen Twilightin ja yllätyin, että pidin siitä enemmän kuin olin olettanut. Päätinkin siis heti katsoa seuraavat osat ja vuokrasin Uusikuun ja Epäilyksen, ja katsoin ne peräkkäin samana päivänä. Sen jälkeen olen katsonut leffan pari kertaa uudestaan, mutta siitä on jo vuosia. Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, että voisin vilkaista sarjan osat uudestaan. Eräänä kesäisenä päivänä katsoinkin sarjan aloitusosan ja vaikka se oli mielestäni huono, oli se omalla tavallaan viihdyttävä, joten katsoin heti seuraavana päivänä Uusikuun. Ja koska olin päässyt jollain tavalla sisälle sarjaan, en halunnut keskeyttää ja katsoinkin Epäilyksen jo samana iltana.

Bella haluaa muuttua vampyyriksi. Edward haluaa Bellan vaimokseen. Jacob haluaa Bellan itselleen. Ja samaan aikaan kostonhimoinen Victoria luo itselleen vampyyriarmeijan tuhotakseen Cullenit ja tappaakseen Bellan.

Kristen Stewartin näyttelemä Bella Swan ei ole vieläkään kehittynyt oikein mihinkään suuntaan, eikä hän tee sitä tässäkään. Hahmo on tapahtumien keskipisteenä, mutta hän ei itse tee lähes mitään tilanteiden ratkaisemiseksi. Bella tarvitsee vain jatkuvaa suojelua sekä vampyyreiltä että ihmissusilta, mikä tekee hänestä vain hyvin avuttoman tuntuisen. Sellaisesta päähahmosta on hyvin vaikea välittää, jonka puolesta kaikki muut tekevät työt. Stewartin "näyttelijänlahjoista" olenkin jo ehtinyt puhua kahden arvion verran, joten ei siitä sen enempää. Tässä kohtaa Stewartin taidottomuuteen ja jatkuvasti auki olevaan suuhun on jo ehtinyt tottua.
     Myös Robert Pattinsonin Edward-hahmo junnaa paikoillaan. Yhä hän vain haluaa suojella Bellaa kaikilta vaaroilta, muttei kuitenkaan suostu muuttamaan Bellaa vampyyriksi, jotta tämä voisi suojella itseään, eikä kaikkien muiden tarvitsisi tehdä sitä. Edward lähinnä pyörii Bellan mukana, mutta jää hyvin usein taka-alalle. Pattinson on useaan otteeseen haastatteluissa todennut, kuinka hän kyllästyi hahmon esittämiseen ja sen voi kyllä huomata. Välillä Edwardin ilme näyttää siltä kuin hän pohtisi, miksei hän vain paljastellut itseään hieman nopeammin Italiassa, jotta Volturit olisivat repineet hänet palasiksi. On aika huvittavaa, että vaikka tässä kohtaa Stewart ja Pattinson seurustelivat oikeasti, ei romanssi ole vieläkään kovin uskottavaa hahmojen välillä.
     Valitettavasti Taylor Lautnerin esittämää Jacob Black -ihmissutta nähdään tässäkin osassa paljon, vaikka Edward palasi takaisin tarinaan. Jos Jacob oli ärsyttävä kitisijä edellisessä leffassa, on hän tässä paikoitellen jopa raivostuttava. Joka ikisessä kohtauksessaan Jacob alkaa vain listata Bellalle syitä, miksi hän olisi parempi poikaystävä kuin Edward. Nämä yritykset muuttuvat jossain kohtaa niin säälittäviksi, ettei Jacobista voi millään pitää. Mutta silti Bella haluaa yhä viettää hänen kanssaan aikaa, vaikka Jacob lähenteleekin häntä. Mieleni teki taputtaa, kun Bella vihdoin päättää mottaista Jacobia päin näköä, sillä sen hän todella ansaitsee. Olin myös tyytyväinen, että yksi hahmoista jopa kommentoi ääneen, että eikö Jacob omista paitaa? Miksi ihmissusien on pakko patsastella ihan koko ajan paidattomina?

Siinä, missä Edward jää usein taka-alalle, hänen perheensä nousee entistä paremmin esille. Tai no, Edwardin Esme-äidille (Elizabeth Reaser) ei vieläkään keksitä käyttöä, mutta jopa urheilullisen Emmettin (Kellan Lutz) hurjapäisyyttä tuodaan esille paremmin. Carlisle-isä (Peter Facinelli) ja Alice (Ashley Greene) pysyvät aika samanlaisina mukavana tohtorina ja innokkaana tulevaisuuteen näkijänä, mutta Jasper (Jackson Rathbone) ja aiemmin täysin yksiulotteisen tympeä Rosalie (Nikki Reed) pääsevät kertomaan menneisyydestään. Nämä hetket olivatkin filmin parhaita, sillä ne syvensivät leffaan luotua maailmaa... ja keskittyivät johonkin muuhun kuin typerään kolmiodraamaan.
     Elokuvassa nähdään myös muita edellisistä osista tuttuja hahmoja. Billy Burke on aina yhtä mainio Bellan poliisi-isänä. Dakota Fanning ei vakuuta ilkeänä vampyyrien johtojengi Volturien kiduttajana. Ihmissusi-Sam (Chaske Spencer) on ihan yhtä tylsä tapaus kuin edellisessä osassa. Jacobin isä Billy (Gil Birmingham) pääsee kertomaan, miksi ihmissudet vihaavat vampyyreitä niin paljon, mikä myös syventää leffan maailmaa. Jopa Bellan äiti (Sarah Clarke) tekee paluun yhden filmin tauon jälkeen, mutta hän on ihan yhtä tyhjentävä tapaus kuin ensimmäisessäkin elokuvassa. Tyhjentäviä ovat myös Bellan luokkatoverit Jessica (Anna Kendrick), Mike (Michael Welch), Eric (Justin Chon) ja Angela (Christian Serratos). Victoria-vampyyristä on viimeinkin tehty kunnon pahis ja kun hahmo on vihdoin isommassa roolissa, on hänen näyttelijänsä haluttu vaihtaa tunnetumpaan, joten Lefevren sijaan roolissa nähdään Bryce Dallas Howard. Harmillisesti hahmoa nähdään yhä liian vähän, eikä hänestä saada kaikkea sitä irti, mitä voisi.
     Victorian sijaan tarina keskittyy enemmän hänen kätyriinsä Riley Biersiin (Xavier Samuel), joka kerää johtajalleen vampyyriarmeijaa. Rileyn ja Victorian välille on kirjoitettu ihan kiinnostava suhde, mutta harmillisesti se on niin hätäisesti toteutettu, ettei se saa katsojaa säälimään Rileytä, kuten tekijät ovat toivoneet.

Sarjan edellisten osien tapaan Twilight - Epäilyskään ei ole hyvä elokuva. Hassua kyllä, se ei kuitenkaan ole kökkö kuten ensimmäinen osa tai tylsä kuten toinen osa, vaan itse asiassa jollain tapaa jopa ihan menevää viihdettä. Kuka olisi osannut aavistaa, että kolmannessa osassa sarjan tasoa saisikin nostettua edes hieman? Kun kyseessä on selkeästi sarjan tähän mennessä paras elokuva, käynkin ensin läpi leffan huonot puolet ja sitten siirryn hyviin juttuihin, koska uskokaa tai älkää, tällä kertaa niitä oikeasti on!

Huonointa elokuvassa on ehdottomasti lähes kaikki Bellaan, Edwardiin ja Jacobiin liittyvä. Bellan ja Edwardin rakkaustarina ei tosiaan ole uskottava, mutta se ei myöskään tunnu etenevän mihinkään. Läpi leffan joudumme kuulemaan saman "muuta minut vampyyriksi" "ei kun tule vaimokseni" keskustelun, mikä käy jossain kohtaa puuduttavaksi. Tilannetta ei helpota yhtään jatkuvasti kolmantena pyöränä mukaan tunkeva Jacob, joka alkaa todella ärsyttämään. Kuten jo edellisen osan arvostelussani totesin, kolmiodraama on erittäin kehnosti luotu, sillä kuka oikeasti ajattelisi, että Bella yhtäkkiä vaihtaisikin Edwardin Jacobiin? Ymmärrän toki, että kuvio on kehitetty luomaan jännitettä, mutta mitään jännitettä ei synny, sillä Bella toteaa vähän väliä, että hän on jo päätöksensä tehnyt; hän haluaa muuttua vampyyriksi ja elää ikuisuuden Edwardin kanssa. Leffa kyllä onnistuu yhdessä kohtauksessa pistämään Bellan pohtimaan, onko vampyyrius sittenkään oikea päätös, mutta ei Jacobin takia. Paljon parempaa työtä tekee Jessican päättäjäispuhe, jossa hän kertoo, että nuoruudessa tehdään tyhmiä tekoja ja niitä voi sitten vanhempana joko katua tai niille voi nauraa. Tässä kohtaa voi huomata, että hetken Bella pysähtyy ajattelemaan, että mitä jos tämä onkin tyhmä teko? Jos Bella muuttuu vampyyriksi, on sitä päätöstä aika mahdotonta perua, jos vanhempana alkaa kaduttamaan. Tietenkin tämä ajatus heitetään nopeasti roskakoriin, mutta on hyvä, että edes yhdessä kohtauksessa Bella ajattelee hieman laajemmin.

Jos Twilight - Epäilyksen kolme päähenkilöä poistaisi kokonaan, voisi se olla kelpo vampyyri-ihmissusiviihdettä, sillä kaikki Bellan, Edwardin ja Jacobin ympärillä tapahtuva on kiinnostavaa. Kuten jo sanoin, pidin kohtauksista, joissa Jasper ja Rosalie kertoivat menneisyydestään ja niitä olisi voinut olla enemmän. Victorian ja Rileyn välille luotu suhde on ihan mielenkiintoinen ja sitä olisi voinut syventää lisää. Rileyn kohtaukset, joissa hän yrittää pitää uusia vampyyreitä ruodussa, ovat kuitenkin hyviä ja on loistava päätös, että ne tapahtuvat öisin, sillä siten niihin on saatu mukaan synkkyyttä ja pienen pientä jännitystä. Päivällä nämä kohtaukset olisivat vain naurettavia, kun joukko glitter-ukkoja hyökkäilee ihmisparkojen kimppuun. Pahiskohtaukset ovat paljon paremmin toteutettuja kuin ensimmäisen osan kömpelöt hetket, joissa Victoriaa, Jamesia ja Laurentia yritetään hutiloiden pohjustaa. Pohjustamisesta puheenollen elokuva onnistuu ihan sujuvasti rakentamaan tarinaansa kohti loppuhuipennusta ja vihdoin ja viimein saamme kunnon lopputaistelun Twilight-elokuvassa! Senkin mielenkiintoiset ja viihdyttävät osiot tosin loppuvat liian lyhyeen, mutta pidin silti siitä, että Epäilys on selkeästi toiminnallisempi elokuva kuin edeltäjänsä. Tämä onnistuu luomaan pientä viihdearvoa, jolloin laiska kolmiodraamakaan ei ole ihan yhtä vaivaannuttavaa katseltavaa. Filmissä on myös pari ihan hauskaa kohtausta; etenkin hetki, jossa Bella käy kiusallisen ehkäisykeskustelun isänsä kanssa.

Elokuvan ohjausvastuu on jälleen vaihtunut ja tällä kertaa syy on siinä, että filmiä alettiin kuvaamaan, kun Twilight - Uusikuutta vielä viimeisteltiin, joten sen ohjaaja Chris Weitz ei ehtinyt kiireiltään tämän osan kuvauksiin. Uusi ohjaaja David Slade onkin selvästi löytänyt lähdemateriaalista kiinnostavat puolet ja halunnut nostaa niitä esille. Siirappiselle rakkaustarinalle hän ei tässä kohtaa sarjaa enää voi mitään, mutta Slade on sentään pystynyt tuomaan tasapainoa toimintakohtauksilla ja synkkyyksillä. Käsikirjoituksesta vastaa jälleen Melissa Rosenberg, joka on vihdoin alkanut päästä juttuun kunnolla mukaan. Kiusallisia repliikkejä löytyy yhä, mutta onhan se vaikeaa kirjoittaa Bellalle, Edwardille ja Jacobille mitään muutakaan, kun hahmot pysyvät kehityksessä paikoillaan koko filmin ajan. Twilight - Epäilys on kuvattu oivallisesti, mutta leikkaus on välillä liian hätäistä, etenkin taisteluiden aikana. Visuaaliset efektit eivät tässäkään osassa ole parhaasta päästä. Paikoitellen ihmissudet näyttävät ihan hyviltä, mutta usein ne ovat samoja digiotuksia kuin viime osassa. Heikoimmat efektit löytyvät kuitenkin lumisella vuorella, missä taustat näyttävät niin epäaidoilta, ettei katsoja voi millään uskoa, että Bellalla voisi olla kylmä siellä. Äänimaailma on hyvin tehty aina ääniefekteistä Howard Shoren säveltämiin musiikkeihin asti. Musiikeista minun täytyy taas mainita lempiyhtyeeni Muse, jota tällä kertaa pyydettiin tekemään täysin uusi kappale elokuvaa varten. Alunperin mahtavan "Neutron Star Collision (Love Is Forever)" -biisin oli tarkoitus olla lopputekstien aikana jumputtava huipennusmusiikki, mutta viime hetkillä leffantekijät kiersivätkin sopimusta ja pistivät sen yhden juhlakohtauksen taustalle, mistä sitä ei välttämättä edes huomaa. Ihan ymmärrettävästi Musen ja Twilightin yhteistyö päättyi siihen.

Edellisten osien tavoin myös Twilight - Epäilyksestä on olemassa pidennetty versio, jossa on noin viisi minuuttia lisäpituutta. Lähinnä nämä ovat pidennettyjä keskusteluita, mutta mukaan mahtuu myös pari täysin uutta kohtausta. Suomessa pidennettyä versiota ei ole saatavilla, mutta kohtaukset löytyvät DVD:n ja Blu-rayn lisämateriaaleista.

Yhteenveto: Twilight - Epäilys on parhaimmillaan, kun se ei keskity päätrioonsa. Stewart on yhtä kehno tylsänä Bellana kuin ennenkin, Pattinsonia ei vaikuta kiinnostavan Edwardin esittäminen ja Lautnerin näyttelemän Jacobin tuoma kolmiodraama on ärsyttävää katseltavaa. Hahmot eivät kehity mihinkään, vaan käyvät samoja iänikuisia keskusteluja uudestaan ja uudestaan. Jos hahmot poistaisi, voisi lopputulos olla parempi, sillä kaikki muu elokuvassa on kiinnostavaa. Leffassa syvennetään hyvin sivuhenkilöitä, siihen tuodaan tarvittavaa synkkyyttä mukaan, minkä lisäksi toimintakohtaukset tuovat oivaa viihdearvoa, mikä nostaa Epäilyksen sarjan parhaimmaksi. Uusikuun tavoin tämäkin filmi on teknisesti paljon laadukkaampi kuin sarjan avausosa, vaikka digiefektit ovatkin hyvin silmiinpistävät. Uusi ohjaaja David Slade on onnistunut nostamaan kirjan kiinnostavat puolet esille, mutta häntä ei ole tainnut kiinnostaa pääkolmikko. Eipä kiinnosta minuakaan ja jos heidät poistaisi, voisi Twilight - Epäilys olla kelpo filmi. Jo tällaisenaan se on kuitenkin ihan viihdyttävä kokonaisuus, joka varmasti toimii sarjan edellisiä osia fanittaville. Jos taas inhoat sarjan aiempia osia, en suosittele tätäkään sinulle.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Twilight Saga: Eclipse, 2010, Summit Entertainment, Temple Hill Entertainment, Maverick Films, Imprint Entertainment, Sunswept Entertainment

Arvostelu: Twilight - Houkutus (Twilight - 2008)

TWILIGHT - HOUKUTUS

TWILIGHT

Ohjaus: Catherine Hardwicke
Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Billy Burke, Peter Facinelli, Ashley Greene, Anna Kendrick, Justin Chon, Michael Welch, Christian Serratos, Gil Birmingham, Taylor Lautner, Elizabeth Reaser, Kellan Lutz, Jackson Rathbone, Nikki Reed, Sarah Clarke, Cam Gigandet, Edi Gathegi ja Rachelle Lefèvre
Genre: romantiikka, fantasia, jännitys
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia / Extended Edition: 2 tuntia 6 minuuttia
Ikäraja: 12

Twilight - Houkutus perustuu Stephenie Meyerin samannimiseen kirjaan vuodelta 2005. Jo ennen kirjan julkaisua MTV Films halusi tehdä siitä filmatisoinnin, mutta koska työstetty käsikirjoitus poikkesi liikaa lähdemateriaalista, Meyer ei suostunut leffan tekoon. Vuonna 2007 Summit Entertainment kiinnostui kirjan filmatisoinnista ja kun Meyer oli tyytyväinen käsikirjoitukseen, projekti lähti liikkeelle. Kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 2008 ja filmi saikin ensi-iltansa hieman yli kymmenen vuotta sitten, 17. marraskuuta 2008 (Suomeen elokuva tosin saapui vasta tammikuussa 2009). Kehnoista arvioistaan huolimatta Twilight - Houkutus oli suurmenestys, joka oli yhtäkkiä kaikkien tyttöjen puheenaihe ainakin siinä koulussa, mitä itse siihen aikaan kävin. Ihmettelin suuresti, mikä tämä leffa oikein on, mutta koska se tuntui olevan enemmän tyttöjen juttu, mitä pojat haukkuivat, en halunnut katsoa sitä. Kuitenkin pari vuotta myöhemmin Twilight - Houkutus esitettiin televisiossa ja satuin juuri kääntämään sille kanavalle, kun se alkoi. Jäin tuijottamaan filmiä ja pidin sitä yllättävän mielenkiintoisena kertomuksena. Katsoinkin leffan pariin otteeseen uudestaan ja luin jopa Meyerin kirjan, mutta siitä on jo noin kuusi vuotta. Vuosien varrella aloin ymmärtämään, mikä elokuvassa on pielessä, mutta ajattelin silti katsovani sen joskus uudestaan. Näiden parin vuoden aikana, mitä olen kirjoittanut Elokuvan taikaa -sivulle arvioita, Twilight-filmien arvosteleminen on käynyt useasti mielessäni ja eräänä kesäisenä päivänä päätin vihdoin toteuttaa tämän. Katsoin Twilight - Houkutuksen Viaplaysta... enkä voinut käsittää, miksi aikoinaan pidin siitä.

17-vuotias Bella Swan muuttaa asumaan isänsä luokse pieneen Forksin kaupunkiin. Koulussa Bella tapaa mysteerisen pojan, Edward Cullenin, eikä kestä kauaa, kunnes Bella tajuaa, mistä Edwardin outous johtuu: hän on vampyyri.

Pääroolissa nuorena Bella Swanina nähdään Kristen Stewart, joka ansaitsee maineensa puuduttavan tylsänä näyttelijänä. Stewart on totaalinen yhden ilmeen ihme, joka vain tuijottaa kaikkea suu auki elokuvan alusta loppuun. Hän on jatkuvasti vain hämmentyneen näköinen tai sitten näyttää vahvasti siltä, että hän haluaisi olla missä tahansa muualla kuin tässä filmissä. Stewart on todella eloton, mikä on erikoista, sillä hän ei ole se vampyyri. Jatkuvasti Stewart vaikuttaa siltä, että hänelle tuottaa suuria vaikeuksia joko muistaa repliikkinsä tai sanoa ne. Jälkimmäisen kyllä ymmärrän, sillä elokuva on täynnä mitä typerimpiä vuorosanoja, joita on vaikea sanoa ääneen uskottavasti. Huonojen repliikkien lisäksi Bella on muutenkin huonosti kirjoitettu, mikä vain vaikeuttaa Stewartin työtä. Bella on ehdottomasti yksi tylsimmistä fantasiatarinoiden päähahmoista, jonka olen koskaan nähnyt elokuvassa. Kaikki tapahtumat koetaan hänen kautta, mutta hän on täysin hyödytön. Bella ei osaa mitään - ei edes puhua luontevasti kenellekään. Ainoa, mitä Bella osaa tehdä, on etsiä asioita Googlesta. Vau. Hahmo täytyy vain jatkuvasti pelastaa pulasta ja hänestä on aika lailla mahdotonta välittää. Tämä tekee leffan seuraamisesta entistäkin vaikeampaa, sillä Bella on tietty mukana lähes joka ikisessä kohtauksessa.
     Vampyyripoika Edward Cullenia taas näyttelee Robert Pattinson, joka tekee hieman paremman roolityön kuin Stewart. Pattinsonilta sentään löytyy jotain tunnetta ja kiinnostusta projektia kohtaan, muttei hänkään kykene lausumaan surkeita repliikkejä luontevasti. Tämän lisäksi hänet on pistetty tekemään asioita, jotka ovat lähinnä naurettavia, vaikka tekijät ovat selkeästi yrittäneet saada Edwardista aikaiseksi uhkaavan persoonan. Hahmosta on myös yritetty luoda hurmaavaa, mutta hän vaikuttaa lähinnä inhottavalta pervolta. Edward nimittäin tunnustaa yhdessä kohtauksessa, että hän on katsellut nukkuvaa Bellaa jo parin kuukauden ajan! Ja tällaisesta miehestä ne ala-asteikäiset tytöt unelmoivat kymmenen vuotta sitten...

Bellan isää, Forks-kaupungin poliisipäällikkö Charlie Swania esittävä Billy Burke tekee ehdottomasti koko filmin parhaimman roolityön. Siinä, missä Stewart ja Pattinson kokevat vaikeuksia repliikeissään, Burken vaikeudet ymmärtää siinä, että hänen hahmollaan on vaikeuksia kommunikoida tyttärensä kanssa. Burke onnistuu näin kääntämään kehnon kirjoittamisen edukseen. Harmillisesti hänen suorituksensa lässähtelee myös siihen, ettei häntä välillä näytä kiinnostavan projekti lainkaan. Burke ja hänen hahmonsa ovat silti parempia kuin Sarah Clarke ja hänen hahmonsa, Bellan äiti Renée, joka on mukana vain puhelinkeskustelujen välityksellä. Renéelle on luotu jonkinlainen sivujuoni, jossa hän matkaa uuden miehensä kanssa, mutta tämä on todella kehnosti toteutettu.
     Edwardin perhe onkin paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa. Edwardin Carlisle-isää esittävä Peter Facinelli tekee leffan toiseksi parhaan roolityön. Carlisleen on onnistuttu luomaan tuntua siitä, että hän on ollut vampyyri jo todella kauan, minkä takia hän onnistuu hillitsemään itsensä täysin ihmisten ympärillä. Elizabeth Reaserin näyttelemään Esme-äitiin on saatu oivaa lämpöä, mutta hahmo on pahasti alikäytetty. Myös Edwardin muut perheenjäsenet, ylipirteä Alice (Ashley Greene) ja hänen outo poikaystävänsä Jasper (Jackson Rathbone), sekä tympeä Rosalie (Nikki Reed) ja hänen urheilullinen poikaystävänsä Emmett (Kellan Lutz) jäävät aika pintaraapaisuiksi, mikä on sääli, sillä vampyyripuoli on kiinnostavinta elokuvassa.
     Ja jos yksiulotteisista hahmoista puhutaan, niin mukana ovat myös Bellan koulukaverit. Jessica (oudon teennäinen Anna Kendrick) ja Angela (Christian Serratos) ovat tyttöjä, jotka tykkäävät puhua pojista, ja Eric (Justin Chon) ja Mike (Michael Welch) ovat energisiä pelleilijöitä, jotka yrittävät naurattaa tyttöjä. Ja siinä se. Siinä oli heidän hahmonsa. Ja koska käsikirjoittajat eivät taida tietää nuorista mitään, he keskustelevat lähinnä koulun tulevista tanssiaisista.
     Elokuvassa nähdään myös Cam Gigandet, Edi Gathegi ja Rachelle Lefèvre vampyyrikolmikkona, joka pohjustetaan todella kehnosti huipennusta varten; Gil Birmingham pyörätuolissa kulkevana intiaaniheimon päällikkönä; sekä innokas Taylor Lautner hänen poikanaan Jacob Blackina. Kuten monet tietävät, Jacobilla yritetään seuraavissa osissa luoda kolmiodraamaa tarinaan ja hän tuntuu olevan mukana tässä ihan vain sen takia, jotta hahmo ei vain ilmestyisi tyhjästä seuraavassa elokuvassa. Ja koska jonkun pitää johdatella Bellaa oikeaan suuntaan epäilemään Culleneita vampyyreiksi. Yhdestä ravintolakohtauksesta voi muuten myös bongata itse kirjailija Meyerin.

Lähdetään nyt tarinan kanssa liikkeelle siitä faktasta, että leffan ideasta voisi saada aikaiseksi hyvän elokuvan. Ihmistyttö ja vampyyripoika kohtaavat, he rakastuvat ja tämä voi olla vaaraksi molemmille maailmoille. Oli Twilight - Houkutuksesta sitten mitä mieltä tahansa, onhan se pakko tunnustaa, että tuosta voisi saada aikaiseksi hyvän kertomuksen. Onkin sääli, että toteutus on tämä. Elokuvan käsikirjoitus on tosiaan huono (palataan siihen myöhemmin), eikä asiaa auta yhtään, että päärooleihin valittiin niin kehnot näyttelijät. Sen lisäksi, ettei Stewart onnistu tuomaan mitään tunnetta esille ilmeillään tai ettei kumpikaan osaa sanoa repliikkejään luontevasti, ei Stewartin ja Pattinsonin väliltä löydy lainkaan kemiaa. Ei yhtään. He eivät koskaan vakuuta katsojaa siitä, että he olisivat oikeasti rakastumassa toisiinsa. Elokuvan aikana herää usein kysymys siitä, ovatko he yhdessä vain siksi, että (Edwardin sanojen mukaisesti) vampyyri luonnostaan houkuttelee naisia saalikseen ja koska Edward himoitsee Bellaa vain veren takia? Onko heillä mitään oikeasti yhteistä, jotta he voisivat viettää ikuisuuden yhdessä, mistä he selvästi unelmoivat?

Tämän lisäksi suuri osa Edwardin ja Bellan yhteisistä kohtauksista on hyvin kiusallista katsottavaa. Eivätkä itse asiassa vain heidän kohtauksensa, vaan suuri osa leffan kohtauksista on kiusallisia! On toki ymmärrettävää, että on kiusallista aloittaa koulu uudessa paikassa, on kiusallista tutustua romanttisesti kiinnostavaan luokkatoveriin, on kiusallista tavata poika- tai tyttöystävän vanhemmat ja että voi olla kiusallista suudella ensimmäistä kertaa, mutta kun koko filmi on vain todella kiusallinen, alkaa homma muuttua ärsyttäväksi. Kiusallista on myös elokuvan toteutus; etenkin Twilight - Houkutuksen efektit ovat erittäin myötähäpeällistä katsottavaa. Elokuvassa on kohtaus, jossa Edward päättää todistaa voimansa ja ketteryytensä Bellalle, ottaen Bellan reppuselkäänsä ja loikkien puusta toiseen kuin mikäkin apina... ja tämä kohtaus on aivan kammottavan surkeasti toteutettu! Ensinnäkin siitä huomaa heti, että se on kuvattu taustakangasta vasten ja toiseksi on täysin selvää, että kaksikko roikkuu narujen varassa. Hyppyjen aikana hahmot myös huojuvat niin luonnottomasti, ettei se näytä millään tavalla uskottavalta loikalta. Elokuvan pienehkön budjetin huomaa myös efektistä, mitä on käytetty, kun vampyyrit juoksevat salamannopeasti paikasta toiseen. Tätä käytettiin jo vuosia ennen Twilight - Houkutusta ja jos se ei näyttänyt hyvältä silloin, ei se näytä hyvältä tässäkään.

Twilight - Houkutuksen kirjoittaja Stephenie Meyer on avoimesti tunnustanut, ettei hän tiennyt vampyyreistä oikeastaan mitään aloittaessaan kirjoittamisen. Ja tämän kyllä huomaa. Vampyyrithan palavat auringonvalossa, eivät kestä valkosipulia, eivät näy peileissä ja niillä on pitkät kulmahampaat, vai mitä? Meyer ei tainnut tietää näitä, sillä nämä vampyyrit näkyvät peileissä ja kestävät auringonvaloa. Hammasrivikin näyttää täysin tavalliselta. Sen sijaan hän loi vampyyreille joitain outoja supervoimia ja (kuten kaikki varmasti tietävät, sillä siitä on tehty niin paljon vitsiä) pisti heidät kimmeltämään auringonvalossa... Nämä aikoinaan ihmisiä pelotelleet elokuvahirviöt ovat Meyerin takia nykyään glitterillä päällystettyjä mallipoikia. Kuka voisi ikinä pelätä bling bling -vampyyria?! Elokuvan sopimuksen mukaan Meyerillä oli suuri päätösvalta siinä, mitkä asiat siirtyivät kirjasta elokuvaan ja olen varma, että hän pakotti poloiset filmintekijät sisältämään glittervampyyrit. Tämän lisäksi Meyer oli vaatinut, että useat kirjan repliikit kuultaisiin myös leffassa, mikä ei voinut olla helppoa käsikirjoittaja Melissa Rosenbergille. Rosenberg on joutunut pitämään mukana Bellan kertojaäänenkin, joka selittää täysin ilmiselvää tietoa katsojille. Se jos mikä on laiskaa kirjoittamista. Rosenberg on sentään hieman yrittänyt pohjustaa lopun vampyyrikolmikkoa, mitä kirja ei tehnyt, mutta epäonnistuu siinä pahasti. Ohjaaja Catherine Hardwicke ei saa näyttelijöiden esiintymistä luontevaksi, eikä hän osaa luoda minkäänlaista tunnelmaa lähes yhteenkään kohtaukseen. Romantiikka on läpikotaisin yli-imelän siirappista, eikä mistään kohtauksesta löydy jännitettä kuin vain niille esiteinitytöille, jotka eivät tiedä oikeista vampyyreista mitään.

Elokuva on myös tekniseltä puoleltaan iso epäonnistuminen - enkä puhu vain hirveistä tietokonetehosteista. Olin täysin häkeltynyt siitä, kuinka rumasti ja halvan näköisesti leffa onkaan toteutettu. Filmin värimaailma on erittäin sinertävä ja ankean harmaa, millä on yritetty luoda sateisen synkkää maailmaa, mutta se näyttää vain todella keinotekoiselta ja epäaidolta. Tämä tekee leffasta visuaalisesti erittäin tylsän. Asiaa ei yhtään helpota se, kuinka amatöörimäisesti Twilight - Houkutus on kuvattu ja leikattu; lopputulos näyttää ihan opiskelijoiden harjoittelutyöltä. Useissa kohdissa kamera on aseteltu todella huolimattomasti, kunhan hahmot vain näkyvät kuvassa. Välillä kuva heiluu ties minne täysin turhaan ja muutamat siisteiksi ajatellut otot ovat vain naurettavan surkeita. Ja sitten joku harjoittelija on leikannut nämä kuvat yhteen ja jättänyt vielä useita virheitä mukaan. Yksikin kuva on päätetty katkaista juuri, kun hahmo on selkeästi aloittamassa uutta repliikkiä, mutta mitään ei kuulukaan. Leikkauksessa (ja käsikirjoituksessa) ei ole myöskään jaksettu kiinnittää huomiota jatkumoon, jolloin päivä saattaa muuttua yöksi ihan yhtäkkiä. Useat montaasikohtaukset on pistetty kasaan todella hätäisesti ja muutamat kohdat, joissa kohtaus vaihtuu kirkkaan välähdyksen myötä lisäävät vahvaa tuntua siitä, että Twilight - Houkutus oli tarkoitettu suoraan televisiossa näytettäväksi, mutta viime hetkellä se saikin teatterilevityksen, eikä teknistä puolta enää ehditty viimeistellä. Myös ääniefektit ovat viimeistelemättömät ja niistä tulee mieleen Suomi-leffat, joissa äänimaailmaan käytetään kaikista vähiten aikaa. Useissa kohtauksissa taustalta kuuluu ihan ihme kohinaa, mikä peittää alleen Stewartin ja Pattinsonin valmiiksi epäselvän mussutuksen. Se tosin on myönnettävä, että säveltäjä Carter Burwell on onnistunut luomaan muutamia aidosti hyviä melodioita. Paikoitellen sävellyksiä on kuitenkin käytetty oudosti. Esimerkiksi yhdessä rauhallisessa dialogikohtauksessa taustalla jumputtaa täysin hetkeen sopimatonta tykitystä.

Silti, outoa kyllä, kaikesta tästä huolimatta Twilight - Houkutus ei kuitenkaan ole sysipaska tekele. Se on huono, siitä ei ole epäilystäkään, mutta se on viihdyttävällä tavalla huono. Itse ainakin nauroin useaan otteeseen leffan aikana. En sen takia, että filmi itsessään olisi hauska tai vitsikäs, vaan koska se on niin tahattoman koominen. Stewartin ja Pattinsonin vaivalloista näyttelemistä on lystikästä katsoa, surkea tekninen toteutus on erittäin hilpeää, kun kyseessä on näinkin ison luokan teos ja läpi leffan naureskelin, kuinka typeriä repliikkejä siihen on päässyt mukaan. Ja vaikka pääparin väliltä ei löydy lainkaan kemiaa, ne hetket, joissa Edward yrittää selitellä outouttaan Bellalle mitä säälittävimmin tavoin, ovat ihan parhautta. Kohtaus, missä Bella vihdoin kertoo Edwardille tietävänsä, että hän on vampyyri, on aivan hulvaton, koska se on niin kömpelösti toteutettu, puhumattakaan vampyyrien pesäpallo-ottelusta, joka on niin irrallinen, turha ja ennen kaikkea hölmö hetki, ettei siitä voi olla nauttimatta. Ottelun aikana kuullaan myös lempiyhtyeeni, Musen kappale "Supermassive Black Hole", mikä tekee filmistä pienesti miellyttävämmän kokemuksen. Elokuva myös onnistuu yllättäen yhdessä tärkeässä asiassa: se saa katsojan haluamaan lisää Bellan ja Edwardin "seikkailuja", etenkin jos taso pysyy näin hilpeän huonona.

Elokuvasta on olemassa muutaman minuutin pidempi versio, jossa on mukana uusia, pidennettyjä ja pienesti erilaisia kohtauksia. Esimerkiksi eräs Bellan ja Charlie-isän välisistä ravintolakeskusteluista on pidempi, minkä lisäksi Edward esittelee Bellalle kotiaan kauemmin.

Yhteenveto: Twilight - Houkutus on kammottavan huono elokuva... mutta juuri siksi se on todella viihdyttävä! Leffan aikana saa nauraa useaan otteeseen surkealle toteutukselle, huonoille repliikeille ja kömpelölle näyttelemiselle, puhumattakaan naurettavista tavoista, miten filmi käsittelee vampyyreitä. Kristen Stewart on täysin väärä valinta päärooliin, eikä hän ole koskaan luonteva. Hänen Bella-hahmonsa on myös yksi tylsimmistä fantasialeffojen päähenkilöistä, mikä ei auta Stewartin työtä yhtään. Robert Pattinson on hieman parempi näyttelijä, mutta hän vaikuttaa enemmän pervolta, kun hänestä on yritetty tehdä hurmaavaa ja naurettavalta, kun hänestä on yritetty tehdä uhkaavaa. Stewartin ja Pattinsonin väliltä ei löydy lainkaan kemiaa, jolloin heidän kohtauksensa ovat vain hyvin kiusallisia - kuten on lähes koko filmikin. Billy Burke ja Peter Facinelli ovat selkeästi elokuvan parhaat näyttelijät, miksi onkin harmi, että he ovat vain pienissä sivurooleissa. Leffan ideasta voisi saada aikaiseksi oivallisen fantasiaromanssin, mutta kun lähdemateriaalina on Meyerin hirveä kirja ja siitä on muokattu tönkkö käsikirjoitus, on hyvä elokuva tästä kaukana. Elokuvan tekninen toteutus on aivan hirvittävä aina huonosta kuvauksesta kömpelöön leikkaukseen ja naurettavista efekteistä kauheaan värimaailmaan. Jos surkea toteutus ei muuttuisi mahtavaksi viihteeksi, Twilight - Houkutus olisi yksi huonoimmista elokuvista ikinä. Sain kuitenkin nauraa niin makeasti, etten vain voi vihata tätä leffaa. Mielestäni kaikkien pitäisi nähdä ensimmäinen Twilight - Houkutus ja sitä pitäisi näyttää elokuvakouluissa opiskelijoille, että näin ei todellakaan kannata tehdä elokuvaa. Tai ehkä kannattaakin, kun ottaa huomioon, kuinka suosittu ja menestynyt filmi oli...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Twilight, 2008, Summit Entertainment, Temple Hill Entertainment, Maverick Films, Imprint Entertainment, Goldcrest Pictures, Twilight Productions