NEROPATIN PÄIVÄKIRJA
DIARY OF A WIMPY KID
Ohjaus: Swinton Scott
Näyttelijät: Brady Noon, Ethan William Childress, Erica Cerra, Chris Diamantopoulos, Christian Convery, Hunter Dillon, Veda Maharaj, Gracen Newton, Billy Lopez, Brenda Crichlow, Lossen Chambers, Donny Lucas, Cyrus Arnold, Zeno Robinson, Braxton Baker ja John Omohundro
Genre: animaatio, komedia
Kesto: 1 tunti
Ikäraja: 6
Diary of a Wimpy Kid, eli suomalaisittain Neropatin päiväkirja perustuu Jeff Kinneyn samannimiseen lastenkirjaan vuodelta 2007. Kinneyn kirjasarjan pohjalta oli jo tehty neljä näyteltyä elokuvaa, Neropatin päiväkirja (Diary of a Wimpy Kid - 2010), Neropatin päiväkirja: Rodrick Rules (Diary of a Wimpy Kid: Rodrick Rules - 2011), Neropatin päiväkirja 3: Kovan onnen kesä (Diary of a Wimpy Kid: Dog Days - 2012) ja Neropatin päiväkirja: Reissussa rähjääntyy (Diary of a Wimpy Kid: The Long Haul - 2017). Vuonna 2018 20th Century Fox ilmoitti työstävänsä animaatiosarjan kirjojen pohjalta, mutta kun Disney osti Foxin vuotta myöhemmin, projekti muovautui animaatioelokuvaksi. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja lopulta Neropatin päiväkirja julkaistiin Disney+ -suoratoistopalvelussa joulukuussa 2021. Elokuva sai ihan hyvää palautetta kriitikoilta, sekä hyvät katsojaluvut. Itse luin Kinneyn kirjoja lapsena, kun kirjasarja oli vasta alkanut, mutta kun elokuva-adaptaatioita alkoi vihdoin tulla, koin olevani liian vanha niille ja jätin ne katsomatta. Kuitenkin viime vuosina Disneyn uudet animaatioleffat ovat herättäneet nostalgisia tunteita kirjasarjaa kohtaan ja olen pohtinut elokuvien katselua joka joulu, kun uusi elokuva on julkaistu. Nyt kun elokuvasarja on jälleen saamassa jatkoa animaatiolla Diary of a Wimpy Kid: The Getaway (2026), päätin vihdoin katsoa aiemmat animaatiot.
Greg Heffley ja hänen paras kaverinsa Rowley aloittavat yläkoulun ja saavat nopeasti huomata, että meno on täysin erilaista kuin alakoulussa, mikä meinaa rikkoa heidän pitkän ystävyytensä.
Neropatin päiväkirjan keskiössä on teini-iän kynnyksellä oleva poika Greg Heffley (äänenä Brady Noon), joka on tottunut alakoulun helppouteen ja vapaa-ajalla parhaan kaverinsa Rowleyn (Ethan William Childress) kanssa leikkimiseen ja pelaamiseen. Kuitenkin kun on aika siirtyä yläkouluun, muutoksen tuulet puhaltavat ja vieläpä varsin voimakkaasti. Greg kokee nopeasti paineita vaikuttaa kypsältä, kun taas Rowley ei tunnu ymmärtävän, mitä vaaditaan isojen poikien kanssa pärjäämiseen. Hahmot ovat mainiot, koska heistä löytyy useampia puolia. Gregin toiminta voi toisinaan turhauttaa, eikä hän aina kohtele Rowleyta erityisen mukavasti, mutta samalla voi ymmärtää pojan omia pelkoja ja paineita. Rowleyta taas käy hieman sääliksi ja hän on vähän reppana, mutta samalla on hienoa, kuinka rohkeasti hän haluaa olla oma itsensä, vaikka se tarkoittaisikin että hänelle naurettaisiin.
Muita hahmoja elokuvassa ovat Gregin vanhemmat Susan-äiti (Erica Cerra) ja Frank-isä (Chris Diamantopoulos), isoveli Rodrick (Hunter Dillon) ja pikkuveli Manny (Gracen Newton), muut koululaiset Fregley (Christian Convery), Chirag (Veda Maharaj) ja Charlie (Yuvraj Singh Kalsi), sekä kiusaavien teinien kolmikko Carter (Cyrus Arnold), Pete (Zeno Robinson) ja Wade (Braxton Baker). Sivuhahmot ajavat asiansa ja heistä löytyy sopivan erilaisia persoonia, mutta he jäävät lopulta lähinnä taustalle, leffan keskittyessä Gregin ja Rowleyn tulehtuneeseen ystävyyteen.
Neropatin päiväkirja onnistui olemaan minulle jopa hassun nostalginen elokuvakokemus, vaikka en ollut ennen nähnyt koko leffaa. Sen lisäksi, että minulle muistuivat nopeasti mieleen lapsena lukemistani kirjoista tutut jutut, kuten kauhistuttava juustokosketus, se muistutti myös omasta lapsuudestani ja juurikin ala-asteelta yläasteelle siirtymisestä. Se on se ikä, kun ollaan vielä lapsia, mutta yhtäkkiä pitäisikin olla muka jotenkin isoa poikaa ja hylätä kaikki vanhat kiinnostuksen kohteet. Yläkouluun liittyy paljon sosiaalisia paineita, jotka vaikuttavat eri tavoin kaikkiin.
Onkin ihan hupaisaa seurata, kuinka nämä asiat vaikuttavat Gregiin ja Rowleyhyn. Koulun jälkeen pelien pelaamista ei kehtaa sanoa enää ääneen, vaan pitäisi muistaa puhua "hengaamisesta" ja halloweenin perinteeksi muodostunut karkkikierroskin pitäisi osata hoitaa coolisti. Nämä paineet ja niiden vaikutus pitkäaikaisten ystävien väleihin muodostaa oivan tarinan, josta löytyy hyviä opetuksia, että paineenkin alla pitäisi muistaa, mitkä asiat ovatkaan oikeasti tärkeitä itselle ja pitää niistä kiinni. Välillä on todella turhauttavaa katsoa sivusta, miten Greg kohtelee Rowley-poloista, mutta samalla Gregille on saatu kelpo kasvutarina. Neropatin päiväkirja onkin oikein passeli leffavalinta etenkin ala-asteelta yläasteelle siirtyville lapsille ja vain tasan tunnin kestossaan se on vieläpä napakan lyhyt.
Pidin myös elokuvan animaatiojäljestä. Ei se todellakaan yllä samalle tasolle kuin Disneyn samana vuonna teattereissa julkaisemat animaatioelokuvat Raya ja viimeinen lohikäärme (Raya and the Last Dragon - 2021) ja Encanto (2021), mutta se on kirjasarjan piirroksille uskollinen. Animaattorit pitävät hahmojen simppelin vekkulit ulkonäöt, mutta päivittävät ne kolmiulotteisiksi ja rikastuttavat kuvat väreillä. Äänimaailmakin on kelvollisesti rakennettu John Paesanon säveltämiä musiikkeja myöten.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.4.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Diary of a Wimpy Kid, Yhdysvallat, Kanada, 2021, Walt Disney Pictures, 20th Century Studios, Bardel Entertainment, Twentieth Century Animation
