Arvostelu: Painajainen ennen joulua (The Nightmare Before Christmas - 1993)

PAINAJAINEN ENNEN JOULUA

THE NIGHTMARE BEFORE CHRISTMAS

Ohjaus: Henry Selick
Pääosissa: Chris Sarandon, Danny Elfman, Catherine O'Hara, William Hickey, Glenn Shadix, Edward Ivory ja Ken Page
Genre: jouluelokuva, animaatio, musikaali, kauhu
Kesto: 1 tunti 16 minuuttia
Ikäraja: 12

Joulu lähestyy ja näin aatonaatoksi keksin tehdä arvostelun elokuvalle, jonka nimi yksinään voisi viitata aikaan juuri ennen jouluaattoa: The Nightmare Before Christmas, eli suomalaisittain Painajainen ennen joulua. Näin elokuvan ensimmäisen kerran jo mitä luultavimmin ennen kuin edes aloitin koulun, eli yli kymmenen vuotta sitten. Painajainen ennen joulua on yksi ainoista jouluelokuvista, jotka olen katsonut lähes joka jouluna ja silti se jaksaa yhä vain riemastuttaa.

Jack-luuranko on Halloween-kaupungin isoin tähti, mutta hän on kyllästynyt jatkuvaan säikyttelyyn. Eräänä päivänä Jack eksyy Joulukaupunkiin, minkä erilaisuus kiehtoo häntä suuresti, jolloin hän päättää toteuttaa oman joulunsa karmiville kyläläisilleen.

Chris Sarandon ääninäyttelee Jack Skellingtonia, joka on elävä luuranko ja Halloweenkaupungin kuningas. Jack on kaupunkilaisten idoli ja he tekisivät vaikka mitä hänen eteensä. Joka vuosi Jack esiintyy halloweenjuhlassa kurpitsakuninkaana ja vaikka hän on suosittu, Jack kokee, että hänen elämästään puuttuu paljon. Hän ei varmasti olisi arvannut, että joulu on se, mikä tekisi hänestä kokonaisemman. Hahmo on hyvin mietitty ja onkin hienoa, että joulusta tulee niin paha pakkomielle hänelle, ettei hän yhtään mieti jonkin voivan mennä pieleen. Välillä hahmo on hauska, välillä jopa suloinen ja välillä karmiva. Jackin hihitysnauru on aivan loistava! Sarandonin ääni sopii hyvin Jackille. Kun Jack laulaa, hahmon äänenä kuullaan säveltäjä Danny Elfman. Jackilla on koira - tai no koiran haamu - nimeltä Zero.

Catherine O'Hara esittää Sallya, Frankensteinin hirviön kaltaista naista, joka on kasattu kuolleiden ruumiinosista. Sally on ihastunut Jackiin ja seuraileekin tätä usein. Hänen ongelmanaan on hänet kasannut, pyörätuolissa kulkeva, ilkeä tohtori Finkelstein (William Hickey), joka ei aio antaa Sallylle vapautta, jonka Sally haluaisi. Sally yrittää jatkuvasti myrkyttää tohtori Finkelsteinin, jotta voisi karata, mutta yritykset tuntuvat joka kerran epäonnistuvan jollain lailla. Onkin outoa, miksi tohtori Finkelstein edelleen luottaa Sallyyn. Sekä O'Hara että Hickey suoriutuvat rooleistaan mainiosti.
     Halloweenkaupungin pormestari (Glenn Shadix) on jokseenkin säälittävä tapaus, joka yrittää esittää tärkeää herraa, mutta joka ei mitenkään pärjäisi ilman Jackia. Hahmo on hyvä viittaus siihen, miten johtajahahmot yleensä tarvitsevat tuen taustalleen, sekä johtajien kaksinaamaisuuteen ja pormestarilla onkin kirjaimellisesti kaksi naamaa, joista toinen on aina vuoronperään takaraivona. Shadixin roolisuoritus on parhaimmillaan pormestarin valitellessa. Elokuvassa kuullaan myös Edward Ivory joulupukkina ja Ken Page pahana Oogie Boogiena. Halloweenkaupungissa esiintyy edellä mainittujen lisäksi vampyyreita, ihmissusia, noitia, kummituksia, luurankoja, mörköjä, sekä kaikenlaisia muitakin hirviöitä.

Yksi ensimmäisistä kysymyksistä, mikä elokuvasta tulee varmasti mieleen, on: "onko tämä halloween- vai jouluelokuva?" Painajainen ennen joulua tapahtuu pääasiassa synkässä Halloween-kaupungissa, mutta koska jouluteema on vahvasti läsnä, katsojalle voi olla vaikea yhdistää elokuvaa vain toiseen juhlista. Aiemmin mielsin tämän jouluelokuvaksi, sillä se on näytetty televisiosta useana jouluna, mutta nykyään minusta tuntuu, että se kuuluu katsoa halloweenin ja joulun välissä, kun kaiverretut kurpitsat ja hämähäkin seitit vaihdetaan joulukuuseen ja ovikranssiin. On toki myös mahdollista katsoa elokuva sekä halloweenina että jouluna! Halloween- ja jouluteema kulkevat täydellisesti käsi kädessä, eivätkä häiritse toisiaan kertaakaan elokuvan aikana. Teemojen yhdistelmä on tehty todella hienosti ja ne luovat erittäin omaperäisen ja äärimmäisen kiehtovan kertomuksen. On äärimmäisen kiinnostavaa seurata, kuinka Halloween-kaupungin monsterit, kummitukset ja noidat yrittävät luoda omaa jouluaan ja on hauska nähdä, miten he näkevät joulun. Aika vahvaa kulttuurin varastamista, sanoisin...

Painajainen ennen joulua on toteutettu nukkeanimaationa ja täytyy sanoa, että vielä kolmentoista vuodenkin jälkeen animointi näyttää upealta. Välillä pitää jopa hämmästellä, miten jotkut asiat on tehty. Vaikka kyseessä on animaatio, perheen pienimmille en tätä suosittelisi. Painajainen ennen joulua voi nimittäin olla lapsien mielestä todella karmiva, sillä jotkut kohdat näyttävät omastakin mielestäni hieman epämiellyttäviltä ja ahdistavilta, vaikka olen nähnyt paljon pahempaakin. Leffan voi tavallaan mieltää lasten kauhuelokuvaksi, joka voi olla hurja, mutta josta löytyy asioita, joista lapset voivat helposti innostua. Suosittelenkin näyttämään tämän, kun tiedätte lapsen olevan valmis hieman rankempiin elokuviin. Karmivuutta on pehmentämässä oivallisen nokkelaa huumoria, sekä kauniita hetkiä ja kuvia, ja haikeaa surullisuutta. Ihanaa joulun lämpöä löytyy joistain kohtauksista. Elokuvassa on myös hienoa pohdiskelua siitä, miten liiallinen innostus voi koitua tuhoksi ja kuinka itse voi rikkoa sen, mitä arvostaa ja rakastaa.

Painajainen ennen joulua on musikaali, joten siinä lauletaan paljon. Musikaalit eivät yleisesti kuulu suosikkeihini, mutta tässä leffassa kaikki laulut toimivat, joten valituksen aihetta ei löydy. Pari kappaletta ovat hieman heikompia, mutta ne voi katsoa sormien läpi, sillä avauskappale This is Halloween ja Joulukaupungin löytämiskipale What's This? ovat todella mainioita ja voin vannoa, että toinen niistä jää loppupäiväksi soimaan päässä. Itselläni kummatkin soivat vuorotellen vielä seuraavana päivänä. Myös Oogie Boogie's Song ja Town Meeting Song ovat todella hyviä, ja soundtrack on yleisesti erinomainen. Sävellyksistä vastaa Danny Elfman, joka on tehnyt huikeaa työtä musiikkien kanssa.

Vaikka useimmat niin luulevat ja julisteissa lukee "Tim Burtonin Painajainen ennen joulua", elokuvaa ei ole ohjannut Tim Burton vaan Henry Selick. Burton kirjoitti vuonna 1982 runon, johon elokuva perustuu, joten sen takia julisteissa lukee hänen nimensä. Burton on myös toiminut tuottajana elokuvassa. Ei ole kuitenkaan mikään ihme, että monet luulevat kyseessä olevan hänen elokuvansa, sillä Painajainen ennen joulua on niin Tim Burtonia kuin vain voi olla. Ensinnäkin elokuva on juurikin nukkeanimaatio, eikä piirretty tai tietokoneella toteutettu. Sen lisäksi Halloweenkaupungissa on samaa synkkyyttä kuin Burtonin elokuvissa yleensä, joka on tietysti taidokkaassa kontrastissa värikkään Joulukaupungin kanssa. Hahmojen ja paikkojen ulkoasut ovat kuin suoraan Burtonin käden jälkeä. Vielä kun yhdistää juttuun mukaan Danny Elfmanin musiikit, niin elokuva on kuin ehtaa Burtonia. Elokuva on kuvattu ja leikattu hyvin. Äänitehosteilla on tuotu toimivasti lisäystä mukaan.

Blu-rayn kuvanlaatu on oikein mainio. Lisämateriaalina Blu-raylla on kuusiosainen The Making of Tim Burton's The Nightmare Before Christmas, lyhytelokuvat Vincent ja Frankenweenie, poistettuja kohtauksia, esittelyjä elokuvan maailmoista, mainoksia, sekä Jackin Haunted Mansion Holiday Tour, jossa esitellään Disneylandissa sijaitsevaa, elokuvaan perustuvaa kauhutaloa. Mukana on myös Tim Burtonin alkuperäinen The Nightmare Before Christmas -runo legendaarisen Christopher Leen lukemana.

Yhteenveto: Painajainen ennen joulua on erinomainen elokuva halloweenin ja joulun väliselle ajalle. Sen kaksi erilaista teemaa toimivat täydellisesti yhdessä. Kaiken synkkyyden keskellä kyseessä on jopa hyvinkin kaunis elokuva. Jack Skellington on mahtavasti mietitty päähenkilö. Nukkeanimaatio on huikean upeasti toteutettu. Danny Elfmanin säveltämät musiikit ovat erittäin hyviä ja musikaaliosuudet toimivat loistavasti. Luultavasti joko This is Halloween tai What's This? tulee soimaan elokuvan jälkeen päässä. Aion ehdottomasti katsoa tämän vielä monen monta kertaa uudestaan, ehkä jopa joka vuonna ennen joulua tästä lähtien. Suosittelen kaikkia katsomaan tämän leffan. Perheen pienimmille se on luultavasti liian pelottava, joten kannattaa odottaa, että he ovat valmiita hieman karmivampaan materiaaliin. Se on samalla sekä joulu- että halloweenelokuva, jolloin se poikkeaa hyvin muista halloween- ja jouluelokuvista ja luo uniikin kokemuksen, mistä kaikki voivat nauttia. Painajainen ennen joulua kuuluu ehdottomasti joulusuosikkeihini.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.11.2016 - Muokattu 12.11.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.vaultcraft.net
The Nightmare Before Christmas, 1993, Touchstone Pictures, Skellington Productions Inc., Tim Burton Productions, Walt Disney Pictures

Arvostelu: Kubo and the Two Strings / Kubo ja samuraiseikkailu (2016)

KUBO AND THE TWO STRINGS (2016)

KUBO JA SAMURAISEIKKAILU

Ohjaus: Travis Knight
Pääosissa: Art Parkinson, Charlize Theron, Matthew McConaughey, Rooney Mara, Ralph Fiennes, George Takei ja Brenda Vaccaro
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 7

En erityisemmin ollut kiinnostunut Kubo and the Two Stringsistä (tai kuten se on hämärästi suomennettu Kubo ja samuraiseikkailuksi) vielä viikko sitten. Olen tietty nähnyt elokuvan tehneen Laika-yhtiön kaikki aiemmat elokuvat, eli Coralinen (2009), ParaNormanin (2012) ja The Boxtrollsin (2014), mutta koska taso on vain tuntunut laskevan hienon Coralinen jälkeen, niin en erityisemmin innostunut, että yhtiöltä oli taas tulossa leffa. Julisteet eivät erityisemmin saaneet minua kiinnostumaan ja ajattelinkin käydä katsomassa elokuvan vain, jos sattuisi olemaan aikaa. Sitten tapahtuikin ihmeitä ja Kubo and the Two Stringsin arvosteluja alkoi sadella. Monet sanoivat, että kyseessä on tämän vuoden animaatiotapaus ja että Kubo jättäisi jopa Zootopian (2016) varjoonsa. Se oli jo tarpeeksi kova väite, jolloin minun oli aivan pakko päästä katsomaan elokuva. Kun vielä Rotten Tomatoesin arvioprosentti oli 97 ja Internet Movie Databasessa käyttäjäarvioiden keskiarvo oli 8,3/10, niin en vain voinut olla missaamatta tätä elokuvaa. Niin siinä kuitenkin kävi, etten päässyt katsomaan elokuvaa lehdistönäytöksessä, mutta onneksi pääsin katsomaan elokuvan jo viime tiistaina.

Yksisilmäinen Kubo-poika asuu psykoottisen äitinsä kanssa vuorella ja käy päivisin kertomassa tarinoita lähikylän asukkaille. Tapahtumat johtavat toiseen, jolloin Kubon täytyy nousta tarinoidensa sankariksi ja etsiä kolme samuraivarustetta, joiden avulla hän voisi päihittää pahan Kuukuninkaan.

Elokuvan pääosassa nähdään tosiaan Kubo, jonka äänenä kuullaan Art Parkinson. Alkupuolella Kubo tuntuu esittävän rohkeampaa kuin onkaan ja hän haaveilee olevansa vahva eri tavoin kuin vain henkisesti. Tietysti elokuvan aikana Kubo kerää rohkeutensa ja alkaa pikkuhiljaa muuttua sankariksi, vaikkei olisikaan täysin samanlainen sankari kuin hänen oma idolinsa. Kubolla on käytössä jonkinlainen "taikakitara", jolla hän pystyy muokkaamaan maailmaa ja tekemään tyylikkäitä origameja. Aluksi "kitara" tuntuu hieman hölmöltä, mutta se muuttuu uskottavammaksi, mitä pidemmälle tarina kulkee.
     Kubon mukana matkalla on puutalismaanista eläväksi muuttunut Apina, joka on erittäin ylisuojeleva Kuboa kohtaan. Aluksi Apinan hahmo on hieman ärsyttävä, mutta hahmosta alkaa pitää, mitä enemmän hänen taustansa aukeavat katsojalle. Hän osoittaa myös olevansa hyvä taistelija, jos niin haluaa. Apinan äänenä kuullaan Charlize Theron.
     Mukana matkalla on myös Kuoriainen, joka on puoliksi ötökkä ja puoliksi samurai. Kuten Apina, niin myös Kuoriainen ärsyttää aluksi, mutta onneksi myös hänestä kehkeytyy pidettävä hahmo. Kuoriaisen kykyjä olisi mielestäni voinut käyttää hieman monipuolisemmin, eikä hahmo tuntunut kunnolla hyödyntävän neljää kättään. Kuoriaisen äänenä kuullaan Matthew McConaughey ja vaikka McConaugheylla on erittäin persoonallinen ääni yhdistettynä vahvaan korostukseen, niin minulla kesti todella kauan yhdistää Kuoriaisen ääni itse näyttelijään.
     Ralph Fiennes on osoittanut olevansa hyvä pahiksen rooleissa - oli hän sitten julma natsi Amon Göth elokuvassa Schindler's List (1993) tai pimeyden velho lordi Voldemort Harry Potter -sarjassa (2001-2011), niin hän tuntuu osaavan vihattavan hahmon elkeet ja ilmeet. Tässä hän ei kuitenkaan pääse erityisemmin esille. Fiennes kuullaan elokuvan pahiksen, eli Kuukuninkaan äänenä, eikä hän oikein saa vakuutettua katsojaa siitä, että kyseessä olisi erittäin synkkä ja paha hahmo. Syy tosin johtuu lähinnä käsikirjoituksesta, sillä hahmoa pohjustetaan todella paljon ja hänestä saa erittäin vaarallisen kuvan, mutta kun hahmo vihdoin saapuu ruudulle, niin häntä lähinnä vain alikäytetään.
     Kuukuninkaan lisäksi pahiksia ovat myös pimeyden voimia käyttävät siskot, joiden äänenä kuullaan Rooney Mara. Siskot tuntuvat oikeasti pahoilta ja heidän esittelynsä on jopa hieman karmiva. Muita hahmoja elokuvassa on mm. kylän vanha nainen Kameyo (Brenda Vaccari), joka on erittäin ystävällinen Kubolle, sekä vanha mies Hosato (George Takei).

Elokuva alkaa synkällä kohtauksella, jossa Kubon äiti matkaa merellä pakoon jotakin, samalla kun kuullaan kertojaääni, joka sanoo katsojille, että heidän täytyy kiinnittää kaiken aikaa tarkkaan huomiota siihen, mitä tapahtuu. Jos nimittäin katseen kääntää edes hetkeksi, niin sankarillemme koituu tuho. Elokuva ottaa alussa kiinni katsojasta näillä lauseilla, sillä katsojana tietysti uskoo, että elokuvaan täytyy keskittyä koko ajan täysillä. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole. Alkukohtauksen jälkeen meille esitellään lähes teini-ikäinen Kubo, joka yrittää pitää äidistään huolta, sillä tämä on vajonnut jonkinlaiseen psykoosiin, eikä kykene toimimaan lähes ollenkaan itse. Aamuisin hän kulkee lähistöllä olevaan kylään ja kertoo tarinaa Hanzo-samuraista, soittaen samalla taikakitaraansa, joka saa origamihahmot liikkumaan itsekseen. Tarinassa Hanzo taistelee pahaa Kuukuningasta vastaan ja tarvitsee avukseen hienoilla lisänimillä varustetut miekan, haarniskan ja kypärän. Iltaisin Kubon on kuitenkin palattava takaisin äitinsä luo vuorelle, jossa he asuvat, sillä hänen äitinsä on kertonut, että Kuukuningas on todellinen ja tämä yrittää siepata Kubon. Eräänä iltana Kubolla menee liian myöhään kylässä ja siskot hyökkäävät tämän kimppuun. Kubo joutuu pakomatkalle, joka alkaa muovata hänestä sankaria.

Elokuvan alkupuoli on hieman liian hidastempoinen. Aluksi mietin, että kyseessä olisi vain hieman rauhallisempi aloitus, mutta rauhallisuutta on jopa liikaa. Kubon tarinakin tuntuu kestävän hieman liian kauan, eikä elokuva saa enää samalla tavalla otetta katsojasta. Katsojille pyritään kertomaan kaikki tarvittava pitkällä dialogilla, jolloin itse ei tarvitse kovin paljoa päätellä. Kun siskot vihdoin ilmestyvät, niin elokuva ottaa uudestaan otteen, mutta valitettavasti menettää senkin, kun käydään jälleen aivan liian pitkä keskustelu. Tämän jälkeen minulla kesti hieman aikaa lämmetä uudestaan elokuvalle, sillä mietin, että milloin seuraavan kerran siinä tapahtuisi lässähdys. Onneksi sellaisia ei erityisemmin enää tule, jos ei lasketa mukaan Kuukuninkaan paljastusta. Mukaan tulee esimerkiksi jännittävä kohtaus suuren luurankohirviön kanssa ja intensiivinen taistelu merellä, jotka ovat erittäin hienoja pätkiä. On myös hienoa, ettei elokuvan loppu ole mistään perinteisimmästä päästä, vaan luo jotain erilaista. Onneksi alkupuoleltakin löytyy jotain hienoa ja siinä on ymmärretty, ettei se hienous edes tarvitse puhetta. Kohtaus, jossa Kubo joutuu vain katsomaan avuttomana sivusta, kun hänen äitinsä on jähmettynyt paikoilleen ja tuijottaa tyhjillä silmillään kaukaisuuteen, on hyvin surullinen ja kaunis.

Kaunista on myös animointi. Edellisten Laikan elokuvien tapaan myös tämä on nukkeanimaatio ja pakko vain sanoa, että visuaalisesti elokuva on aivan upea! Välillä suun liikkeet eivät tunnu täysin täsmäävän puheen kanssa, mutta se on yleinen ongelma kaikkien muiden paitsi tietokoneanimaatioiden kanssa. Taustat näyttävät huikeilta ja etenkin vesi on toteutettu todella ihmeellisesti. Aiemmin mainitsemani kohtaukset luurankohirviön kanssa ja meritaistelu näyttävät mielettömän hienoilta ja välillä on vaikea käsittää, että kyseessä on oikeasti nukkeanimaatio. Laikan tuttuun tyyliin muutamat kohdat ovat hieman synkempiä kuin yleensä animaatioissa ja mielestäni elokuvassa olisi voitu ottaa vielä muutama harppaus eteenpäin ja tuoda esimerkiksi synkkyyttä enemmän esille. Dialogia olisi voitu jättää pois ja katsojat olisivat siten päässeet itse täyttämään aukkoja, joita ei heti paljasteta. Tekijöiden olisi pitänyt paremmin miettiä tarkoitus alun höpötykselle siitä, ettei huomio saa herpaantua ja hyödyntää sitä enemmän, jolloin katsoja ei voisi millään irrottaa katsettaan ruudulta. Elokuvassa on myös pari juonenkäännettä, jotka ovat valitettavasti hieman liian ennalta-arvattavat, mutta sen voi toisaalta katsoa sormien läpi, kun kyseessä on koko perheen elokuva. Huumoria on tietty mukana keventämässä elokuvaa. Jotkut vitsit toimivat selkeästi paremmin kuin toiset. Tällaisenaan kyseessä on viihdyttävä ja mainio pätkä, mutta kun juttua olisi viety vielä eteenpäin kunnolla, niin Kubo and the Two Strings voisi nousta yhtä hienoksi tarinaltaan kuin animoinniltaan. Elokuvan on ohjannut Travis Knight ja tämä on hänen esikoisohjauksensa. Hän on aiemmin toiminut Laikalla animointipuolella, joten häneltä selvästi löytyy kunnollinen näkemys visuaalisuuteen.

Yhteenveto: Kubo and the Two Strings on kyllä hyvä, muttei niin ihmeellinen kuin monet muut väittävät. Se taistelee mielestäni ParaNormanin kanssa Laikan toiseksi parhaan elokuvan tittelistä, mutta jää selvästi Coralinen varjoon. Elokuvalla ei ole myöskään mitään mahdollisuuksia päihittää Zootopiaa, niin kuin jotkut ovat sanoneet. Animointi on aivan tolkuttoman huikeaa ja on sääli, ettei itse tarina ole yhtä huikea. Kun juttua olisi uskallettu viedä vielä pidemmälle, niin lopputulos olisi parempi. Kubon hahmo toimii ja loppujen lopuksi niin toimivat myös Apinan ja Kuoriaisen hahmot. Fiennesin esittämä Kuukuningas on aikamoinen pettymys, mutta hahmo ei onneksi fyysisesti esiinny kovin paljoa. Dialogia on välillä liikaa ja kohtaus, jossa Kubo on luolassa äitinsä kanssa, on todella hyvä osoitus siitä, että joskus olisi ihan hyvä olla vain hiljaa. Puhtaasti lapsille tätä ei olla suunnattu ja perheen pienimmille tämä voi olla paikoitellen liiankin jännittävä. Jos pidät Laikan aiemmista elokuvista tai ylipäätään nukkeanimaatioista ja seikkailuista, niin kannattaa tämä käydä vilkaisemassa. Hieman epäselväksi elokuvassa jää elokuvan nimen merkitys. Lopputeksteissä lukee, että elokuva on omistettu ohjaajan "two stringsille", eli hänen vanhemmilleen, mistä voisi päätellä, että Kubon "two strings" ovat hänen äitinsä ja isänsä. Tavallaan suomalainen nimi Kubo ja samuraiseikkailu kuulostaa kaikessa hölmöydessään paremmalta, vaikka olisikin voinut olla jotain luovempaa. Sentään suomennos ei ole "Kubo ja kahdet stringit".

Kirjoittanut: Joonatan, 16.9.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.wegotthiscovered.com
Kubo and the Two Strings, 2016, Laika Entertainment