keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Arvostelu: Snow White and the Seven Dwarfs / Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937)

SNOW WHITE AND THE SEVEN DWARFS (1937)

LUMIKKI JA SEITSEMÄN KÄÄPIÖTÄ



Ohjaus: David Hand, William Cottrell, Wilfred Jackson, Larry Morey, Perce Pearce ja Ben Sharpsteen
Pääosissa: Adriana Caselotti, Lucille La Verne, Roy Atwell, Pinto Colvig, Billy Gilbert, Scotty Mattraw, Otis Harlan, Stuart Buchanan ja Moroni Olsen
Genre: animaatio, seikkailu, fantasia, musikaali, lastenelokuva
Kesto: 1 tunti 23 minuuttia
Ikäraja: 7

"Kerro, kerro, kuvastin, ken on maassa kaunehin?"

Snow White and the Seven Dwarfs, eli suomalaisittain Lumikki ja seitsemän kääpiötä on Walt Disneyn animaatioelokuvien klassikkosarjan ensimmäinen osa. Elokuva perustuu Grimmin veljesten satuun "Schneewittchen" (1812), eli suomeksi "Lumikki". Kyseessä on yksi ensimmäisistä koko illan animaatioelokuvista, joten historiallisesti Lumikki ja seitsemän kääpiötä on erittäin tärkeä teos. Ilman sitä ei olisi nykyisiä Walt Disneyn tai Pixarin tai DreamWorksin elokuvia. Elokuva oli ilmestyessään jättimäinen hitti ja sitä seurasikin satoja animaatioelokuvia. Leffa voitti kunniapalkinnon Oscar-gaalassa 1939, sillä se oli niin mullistava elokuva. Itse tiesin tarinan, mutten muista, että olisin nähnyt elokuvaa lapsena. Jos näin tosiaan on, niin näin Lumikki ja seitsemän kääpiötä vasta keväällä 2014. Kun ostin Disney-elokuvia Blu-raylle, Lumikki ja seitsemän kääpiötä tuli tietenkin ostettua ensimmäisten joukossa, sillä se on klassikkosarjan aloittajana merkittävä leffa. Vuoden 2017 alussa tein päätöksen, että arvostelen lähes kaikki Walt Disneyn animaatioklassikot tästä Bernard ja Bianca Australiassa -leffaan (1990) asti ensimmäiselle puoliskolle vuodesta 2018, sillä olen armeijassa silloin, enkä ehdi kirjoittamaan. Näitä arvosteluja tulee yksi per viikko aina keskiviikkoisin heinäkuun alkuun saakka. Toivon, että pidätte näistä arvosteluista ja koette kanssani Disneyn magiaa. Tämä oli toinen kerta, kun näin Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvan.

Paha kuningatar haluaa olla kaikkein kaunein koko maailmassa ja kun hänen tytärpuolensa Lumikki paljastuukin kaikista kauneimmaksi, kuningatar käskee metsästäjän viemään Lumikin metsään ja tappamaan hänet. Metsästäjä ei kuitenkaan pysty tähän, jolloin Lumikki karkaa ja päätyy asumaan seitsemän kääpiön kanssa metsän keskelle.

Lumikki (Adriana Caselotti) ei kuulu suosikkeihini Disney-prinsessoista. Hän ei hahmona ole mielestäni kovin kummoinen. Hänestä on tehty stereotyyppinen nainen, joka on äidillisen hellä, mutta myös tiukka ja rakastaa siivoamista. Vaikka Lumikki onkin tarinan päähenkilö, hän tuntuu oudon etäiseltä, jolloin hänestä on jokseenkin vaikea pitää. Hahmosta saa pääasiassa selville vain, että hän on muka niin kaunis, että kaikki ihastuvat häneen heti - jopa metsän eläimet, jotka auttavat Lumikkia siivoiluissa. Tavallaan kyseessä on aika tylsä hahmo, jonka hauskin puoli on se, miten hän juoksee dramaattisesti kädet levällään. Caselottin ääni on ärsyttävän korkea ja etenkin lauluosuuksissa hänen ulinaansa on vaikea kuunnella.
     Elokuva pahis on tosiaan Lumikin äitipuoli, eli kuningatar (Lucille La Verne), joka haluaa olla kaikista kaunein, eikä hyväksy sitä, jos joku toinen on. Kuningatar on valmis tappamaan, jotta pysyisi kaikkein kauneimpana. Omasta mielestäni kyseessä ei ole kovin kummoisen näköinen ilmestys ja ottaen huomioon, ettei leffassa esiinny muita naishahmoja kuin kuningatar ja Lumikki, on hän tainnut murhata jo aika monta naikkosta aiemminkin. Loppupuolella käy selväksi, että kuningattarella on myös taikavoimia, millä hahmosta tehdään kiinnostava. Valitettavasti hahmon pahuus jää yleisesti täysin selittämättömäksi, jolloin hahmo tuntuu pahalta vain, koska pahuus on kai kivaa.
     Leffan seitsemän kääpiötä ovat Viisas (Roy Atwell), Jörö (Pinto Colvig), Unelias (myös Colvig), Lystikäs (Otis Harlan), Nuhanenä (Billy Gilbert), Ujo (Scotty Mattraw) ja Vilkas, joka ei puhu mitään koko elokuvan aikana. Viisas on nimensä mukaan porukan fiksuin, joka voisi tehdä hänestä muuten tylsän hahmon, mutta oivana lisäyksenä on, että Viisas takeltelee sanoissa kaiken aikaa. Jörö on kaiken aikaa tympeä, mutta silti hauska tapaus. Unelias näyttää nimensä mukaisesti kaiken aikaa siltä, että meinaa nukahtaa paikoilleen. Lystikäs hekottelee pariin otteeseen, mutta jää täysin taka-alalle. Nuhanenän aivastelut ovat niin voimakkaita, että koko kääpiöiden mökki tärisee. Ujolle puhuminen on vaikeaa ja hän punastuu todella herkästi. Vilkas on porukan nuorin ja innokkain. Hänen kaapunsa tuntuu olevan liian iso ja hän kompastuukin siihen usein. Kääpiöt ovat selvästi parasta elokuvassa ja he tuovat mukaan tarvittavaa huumoria, jota ilman elokuva olisi itse asiassa aika tylsä. Jos joku ei tiennyt, niin kääpiöt ovat ihmisiä lyhyempiä tyyppejä, jotka tarinoiden mukaan työskentelevät kaivoksissa ja joilla on isot parrat.
     Muita hahmoja ovat lyhyessä roolissa oleva metsästäjä (Stuart Buchanan) ja nimetön prinssi (Harry Stockwell), johon Lumikki rakastuu välittömästi. Prinssi esiintyy myös tosi vähän leffassa ja hänen hahmonsa jää todella pinnalliseksi. Hahmolla ei ole minkäänlaista taustaa - hän vain sattuu tapaamaan Lumikin ja kaksikko hieman lauleskelee, kunnes toisen pitää lähteä. Loppuelokuvan ajan Lumikki haaveilee prinssistä, mitä ilman katsoja unohtaisi koko hepun helposti.

Olen aina pitänyt "Lumikista" tarinana. Se on hyvin yksinkertainen ja onkin hieman outoa, että siitä on saatu jopa lähes puolitoistatuntinen elokuva. Vaikka mukana on hyviä kohtia, tarinan kerrontatapa ei ole mennyt täysin nappiin tässä. Alussa esitellään todella nopeasti Lumikki ja kuningatar, eikä kestä kuin muutama minuutti, niin metsästäjä on jo yrittämässä tappaa Lumikin. Aloitus tuntuu hieman kiirehtivältä, eikä tarinan maailmaan tunnu oikeastaan pääsevän mukaan. Tuntuu kuin isossa linnassa asuisi vain kolme henkilöä, sillä ketään muuta ei ole nähtävissä. Jossain linnan lähistöllä sijaitsee metsä, minne Lumikki pakenee. Metsässä on kääpiöiden mökki ja metsän lähistöllä on kääpiöiden kaivos. Tämän enempää ei maailmaa oikeastaan esitellä ja todella monet jutut jäävät pintaraapaisuiksi.

Vasta kääpiöiden mökissä elokuva tuntuu rauhoittuvan. Tekijät ovat luultavasti arvanneet, että kääpiöt nousevat suosioon, sillä heidän esittelyt tapahtuvat rauhallisemmin ja selkeämmin. Tunnelmaan alkaa löytyä tiettyä hassuttelua ja rentoutta, jolloin leffasta alkaa hieman nauttia. Jossain kohtaa kuitenkin tanssahtelu käy hieman tylsäksi ja toivoisi, että loppuratkaisu alkaisi lähestyä. Elokuva ratkeaa todella helposti ja yhtäkkiä lopputekstit jo pyörivätkin. Onneksi mukana on hyviä ja onnistuneita asioita, sekä huumoria, jolloin Lumikki ja seitsemän kääpiötä on ihan viihdyttävä elokuva. Mukana on myös hieman jännitystä sekä metsäkohtauksessa, jossa metsä tuntuu hyökkäävän Lumikin kimppuun että myös loppupuolella, kun kuningatar saa tietää Lumikin olevan elossa ja päättää hoidella hänet itse. Kyseessä onkin ihan hyvä leffa, jossa kaikkein parasta on kuitenkin se, että sitä seurasi useita paljon parempia animaatioelokuvia. Ei se olekaan mikään ihme, ettei Disney voinut heti ensimmäisellä teoksellaan täysin onnistua.

Elokuva on musikaali, kuten monet tätä seuranneet Walt Disneyn elokuvat. Kuten jo sanoin, Lumikkia ääninäyttelevän Adriana Caselottin ääni ei ole kovin korvia hivelevä, vaan lähinnä ärsyttävä. Harmi vain, että Lumikki laulaa useaan otteeseen elokuvan aikana. Lumikin lauluista siedettävin on siivouskappale "Whistle While You Work" ("Ain laulain työtäs tee"), joka on yleisesti ottaen hauska kipale. Paras laulu on kuitenkin kääpiöiden laulama "Heigh-Ho", kun he palaavat kaivokselta kotiinsa. Pääasiassa elokuvan kappaleet eivät ole kummoisia tai muistettavia, mutta nuo kaksi kappaletta toimivat mainiosti. Myös kääpiöiden peseytymislaulu "Bluddle-Uddle-Um-Dum" on hyvä.

Animoinnista huomaa, että Disneylla vielä haettiin tyyliä. Kääpiöt ovat selvemmin Disney-hahmoja, sillä he eivät ole kovin realistisen näköisiä. Lumikin ja kuningattaren kehot ovat paremmin piirretyt kuin heidän kasvonsa. Jos toisen heistä pitäisi olla kaikkein kaunein, ei maailmassa voi kovin montaa hyvännäköistä olla, sori nyt vaan. Eläimet ovat söpöjä ja niitä on kivan paljon. Taustat ovat pääasiassa tyylikkään näköisiä, mutta linnan ympäristö näyttää jotenkin tylsältä. Metsä onkin selkeästi hienompi. Lumikki ja seitsemän kääpiötä pääohjaajana toimii Disney-lyhytelokuvia ohjannut David Hand ja erillisiä kohtauksia ovat olleet ohjaamassa William Cottrell, Wilfred Jackson, Larry Morey, Perce Pearce ja Ben Sharpsteen. Grimmin satua elokuvakäsikirjoitukseksi teki kahdeksen eri henkilöä. Äänitehosteita ei ole käytetty paljon, mutta niiden vähäinen käyttö korostaa esimerkiksi kaivoksissa kuultavaa kilkatusta, sekä lattian narinaa, kun kääpiöt hiipivät mökissään. Musiikista vastaavat Frank Churchill, Leigh Harline ja Paul J. Smith, jotka ovat tehneet hyvää työtä musiikkien kanssa.

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Jopa yllättävän hyvä, ottaen huomioon, minä vuonna elokuva on tehty! Lisämateriaalina yksilevyisellä Blu-ray -julkaisulla on pelejä, poistettuja kohtauksia, "Some Day My Prince Will Come" -kappale Tiffany Thorntonin laulamana, pätkä "Snow White Returns", joka kertoo mahdollisesta jatko-osasta, sekä lyhyt vilkaisu The Princess and the Frogiin (Prinsessa ja sammakko - 2009).

Yhteenveto: Lumikki ja seitsemän kääpiötä sisältää hyvän tarinan, mutta sen toteutustapa ei ole ihmeellisin. Lumikki itse ei ole kovin innostava päähenkilö, eikä kuningattaren pahuutta selitetä tarpeeksi hyvin. Myös maailman näyttäminen jää pintaraapaisuksi. Prinssi tuntuu todella väkisin mukaan otetulta. Parasta hahmojen osalta ovat kääpiöt, jotka tuovat riemua ja huumoria mukaan elokuvaan. Animointi hakee vielä tyyliään, mutta pääasiassa elokuva on mainion näköinen. Musikaaliosuuksista vain kolme kappaletta toimivat ja muut ovat vähän sinne päin. Lumikin ääninäyttelijän laulua ei jaksa kuunnella. Kuitenkin mukana on onnistuneita hetkiä ja pariin otteeseen jännitys toimii hienosti. Lisäarvoahan elokuvalle tuo tietenkin se, että kyseessä on tosiaan ensimmäinen Walt Disneyn pitkä animaatioteos. Suosittelen katsomaan leffan, sillä se on historiallisesti merkittävä. Lapsille Lumikki ja seitsemän kääpiötä on hyvä näyttää jossain kohtaa ja painottaa, että kyseessä on yksi ensimmäisistä pitkistä animaatioelokuvista koskaan.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.2.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Snow White and the Seven Dwarfs, 1937, Walt Disney Productions

4 kommenttia:

  1. Mahtavaa, Disney-klassikoiden arvostelut ovat alkaneet! Ei tätä ole turhaan odotettu! :) Minusta oli jotenkin tosi hauska lukea tämä arvostelusi! XD Lumikista kuulee yleensä vain hehkutusta juuri sen historiallisen merkittävyyden takia, ja oli virkistävää lukea arvostelu, jossa Lumikkia ei pidetä merkittävämpänä-teoksena-ikinä. Minustakin Lumikin juoksu kädet levällään on todella huvittavan näköistä! XD Mutta mitä ihmettä!? Etkö pidäkään Lumikkia ja Kuningatarta kauneimpina naisina ikinä!?!??! En olisi voinut sinusta uskoa! ;)

    Minä pidän Lumikista, mutta se johtuu varmasti siitä, että se on THE Disney-klassikko. Se ensimmäinen. Jos Lumikki ilmestyisi tänä päivänä tismalleen samanlaisena kuin mikä se on nytten, ei elokuvaa pitäisi todellakaan laadukkaana. Olen nähnyt Lumikin lapsena, mutta se ei silloin kuulunut suosikki-Disney-elokuviini (ei kyllä nytkään kuulu...). Silti sitä katsoessa joku nostalgia aina valtaa mieleni; en tiedä, liittyykö se omaan lapsuuteeni vai Disneyn historiaan.

    Ja täytyy vielä tarttua erääseen lauseeseesi, vaikka varmasti asian jo tiedätkin, mutta sanoit, "ettei Disney voinut heti ensimmäiselle teoksellaan täysin onnistua". Ilmestymisaikanaan Lumikki kuitenkin oli hitti, sillä elokuva oli jotain uutta, mitä ihmiset eivät olleet ennen nähneet. Ihmisten realistinen animointi oli tuolloin vielä haastavaa, joten siksi "Disneymäiset" eläimet ja kääpiöt näyttävät niin paljon paremmilta kuin "kauniit" (ja "komeat") ihmiset. Lumikin menestymisen myötä Disney sai törkeästi rahaa, joka kannusti häntä uusien kokoillan elokuvien pariin. Jos Lumikki olisi epäonnistunut, ei pitkiä elokuvia luultavasti olisi enää tehty. Pakko oli tämä kirjoittaa, vaikka varmaan lauseesi konteksti olikin vain omassa mielipiteessäsi. ;)

    Kiitos tästä arvostelusta! Ensi viikolla tulee jo seuraava, wuhuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, en tiedä huomasitko tekstin lopusta, mutta kirjoitin tämän arvostelun viime vuoden helmikuussa... eli olen itsekin odotellut näiden ilmestymistä! :D

      Itseäni ärsyttää, kuinka vanhat elokuvat tuntuvat olevan sellaisia, ettei niistä saa sanoa mitään pahaa, vaan ne ovat pelkkiä viiden tähden mestariteoksia. Se on mielestäni todella typerää. En kiellä, etteivätkö monet niistä olisi klassikoita, koska ne ovat merkkipaaluja elokuvahistoriassa. Esimerkiksi Lumikki on iso juttu, sillä se on ensimmäinen Walt Disneyn animaatioleffa. Mutta siihen minun mielestäni sen hienous jääkin, joten en voi antaa vain sen takia täysiä pisteitä.

      Itse näin Lumikin tosiaan vasta 2014, joten sillä ei edes ole paikkaa lapsuudessani. Pidän siitä, mutta se ei tietenkään herätä mitään erityisiä nostalgian tunteita, kuten vaikkapa Toy Story tai Leijonakuningas.

      Olet aivan oikeassa tuossa onnistumisessa, kuten myös siinä, että se lause oli minun mielipiteeni filmin tasosta. :D Onhan se kuitenkin mieletön urakka tehdä tällainen leffa. Tai ylipäätään tehdä jotain, mitä muut eivät ole uskaltaneet yrittää. Siinä mielessä tämä on täydellinen onnistuminen, sillä Disney sai heti tehtyä kehutun filmin, sillä pahimmassa tapauksessahan tämä olisi voinut olla täysi fiasko, mikä tarkoittaisi sitä, että koko elokuvahistoria muuttuisi radikaalisti!!! D: Eli kyllähän Lumikki on tärkeä teos, ei vain minulle henkilökohtaisesti. :)

      Ensi viikolla tosiaan Pinocchion ja Samu Sirkan seikkailuja! :) Erikoista tosin, ettei Lumikin aiheuttama ihmetys animaatioleffoja kohtaan jatkunut siihen asti ja se oli ilmestyessään floppi. Siihen tosin vaikutti sellainen "pikku" sota, mitä maailmalla käytiin, kuten myös yleinen rahatilanne...

      - Joonatan

      Poista
    2. Enpäs huomannutkaan katsoa kirjoituspäivämäärää. Onpas sen kirjoittamisesta melkein vuosi, huhhuh! Varmasti olet odottanut julkaisua!

      Se on kyllä aivan totta, että vanhoja elokuvia ihannoidaan kovasti, ja jos olet itse toista mieltä elokuvan tasosta, pidetään sinun makuasi heti vähintään sivistymättömänä. Kyllähän ihmisillä nyt mielipiteet saa olla! Höh. Moni vanhoista elokuvaklassikoista, joita oikein hehkutetaan, on katsottaessa ollutkin juuri pettymys. :P

      Pinocchio oli tosiaan floppi ilmestyessään, mutta minusta elokuva on aika sekavakin. Saapas nähdä, mitä mieltä sinä elokuvasta olet. :)

      Poista
    3. Aina puhutaan siitä, kuinka pitää voida ilmaista oma mielipiteensä, mutta sitten tietyissä asioissa on pakko olla vain juuri tiettyä mieltä... tiedän kyllä tunteen, että jotkut klassikot tuottavat pettymyksen. Esimerkiksi Casablanca oli itselleni sellainen, että pidin ihan kivana, mutta että mestariteos? Siksi jännittää tosi paljon katsoa vanhoja leffoja, kun miettii koko ajan, että tämä on nyt siis paras elokuva, mitä tulen koskaan näkemään, mutta kun se ei vaan ole sitä! Klassikkoasema pistää odotukset liian korkealle.

      Itsekin odotan näkeväni, mitä olen kirjoittanut, sillä en tosiaankaan muista! :D :D

      - Joonatan

      Poista