PARANORMAL ACTIVITY (2007)
Ohjaus: Oren Peli
Pääosissa: Micah Sloat ja Katie Featherston
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 26 minuuttia / Festival Version: 1 tunti 37 minuuttia / Unrated Version: 1 tunti 24 minuuttia
Ikäraja: 16
Paranormal Activityn ensiesitykset olivat loppuvuonna 2007, mutta viralliselle teatterikierrokselle se pääsi vasta 2009. Elokuvaa markinnoitiin kaikkien aikojen pelottavimpana elokuvana. Muistan, kun monet puhuivat elokuvasta ja se nousikin isoksi hitiksi. Paranormal Activityn budjetti oli noin 15 000 dollaria ja se tienasi yli sataseitsemän miljoonaa, joten voittoa tuli roimasti. Kuitenkaan silloin minua eivät kauhuelokuvat erityisemmin kiinnostaneet ja jätinkin Paranormal Activityn ja sen jatko-osat (joita tuntui tulevan joka vuosi) väliin. Jossain kohtaa aloin kuitenkin katselemaan kauhupätkiä, joten tiesin, että pitäisihän minun tämäkin sarja katsoa. Eräänä yönä yli vuosi sitten sarjan ensimmäinen osa tuli televisiosta ja tallensin sen. Katsoin elokuvan ja myöhemmin sen kolme jatko-osaa. Jostain syystä joulun jälkeen koin halua katsoa elokuvat uudestaan ja katsoinkin ensimmäisen osan Netflixista yhdessä tyttöystäväni kanssa, joka ei ollut elokuvia aiemmin nähnyt. Pimeässä huoneessa, kunnon äänentoistolla ja oikealla tunnelmalla elokuva toimi yllättävän hyvin vielä toisenkin katselukerran verran.
Micah ja Katie alkavat dokumentoimaan outoja asioita, joita tapahtuu heidän talossaan öisin.
Micah Sloat näyttelee Micahia, joka toimii pääasiassa kameran takana, sillä hän haluaa kuvata paranormaalit ilmiöt. Sloatin näyttelijätaidoista on sen takia hieman vaikea ottaa selvää, sillä häntä ei paljoa näe ruudulla. Tarpeeksi toimiva hän on kuitenkin. Paikoitellen Micah tuntuu pariskunnan fiksummalta osapuolelta, mutta välillä taas hölmömmältä, kun hän haluaa ostaa Ouija-laudan kommunikoidakseen demonin kanssa tai kun hänen on pakko kantaa kamera mukaan kaikkialle. Tilannetajua Micahilta ei oikein löydy.
Sloatin tavoin myös Katie Featherston esiintyy elokuvassa omalla nimellään. Katie on kahdeksanvuotiaasta asti joutunut kestämään outoja tilanteita; joskus usein, joskus harvoin ja joskus ei ollenkaan. Featherston on roolissaan ihan hyvä, vaikka välillä hän hieman ärsyttääkin. Katie ei kestä yöllisiä outouksia ja hänellä alkaa hajoamaan pää elokuvan aikana. Elokuvassa nähdään myös pari muuta näyttelijää, mutta pääasiassa elokuva keskittyy vain Micahiin ja Katieen.
Paranormal Activity on yritetty saada näyttämään oikeiden amatööri-ihmisten kuvaamalta dokumentilta. Elokuvan alussa lukee teksti, jossa Paramount Pictures kiittää San Diegon poliisia ja tarinan pääparia videonauhasta. Tämän jälkeen elokuva lähtee suoraan liikkeelle. Koko juttu on toteutettu "found footage" -tyylillä, eli hahmot itse kuvaavat kaiken. Tästä syystä kuvaus ei usein ole mitä parhainta ja siinä on kotivideomeininki läpi elokuvan. Useissa "found footage" -elokuvissa tyyli ei toimi ollenkaan, mutta tähän se sopii erinomaisesti. Pakko se on kuitenkin myöntää, että välillä on epäuskottavaa, että kukaan nappaisi ensin kameraa, ennen kuin lähtee tekemään joitain elokuvan asioita, mutta pakkohan yleisölle on näyttää tapahtumat. Jotta dokumenttitunnelma säilyy vielä elokuvan loputtua, lopputekstejä ei tule ollenkaan, vaan katsoja joutuu tuijottamaan mustaa ruutua usean sekunnin ajan.
Mielestäni on hienoa, kuinka Paranormal Activity poikkeaa tavallaan hyvin paljon tavallisista nykykauhuelokuvista. Äkkisäikäytyksiä ei tule kovin montaa, eikä usein edes tapahdu mitään. Elokuva rakentaa jännitettä toimivasti pikkuhiljaa ja yksinkertaisin tavoin, jotta loppu tuntuisi pahemmalta. Paranormaalit asiat tapahtuvat pääasiassa öisin, joten kun aamu taas koittaa, katsoja voi huokaista helpotuksesta, sillä jälleen ollaan selvitty yhdestä yöstä. Joinain öinä saattaa näkyä vain jonkin varjo ja joskus ovi liikkuu itsekseen, alakerrasta kuuluu kolinaa tai valot menevät jossain huoneessa päälle. Jokaisen yön alussa lukee kuinka mones yö on kyseessä, sekä päivämäärä - elokuva alkaa kahdeksastoista syyskuuta 2006. Joillekin jännitys saattaa olla piinaava ja joillekin liian heppoista, sillä he kaipaavat paljon enemmän. Vaikka olinkin nähnyt elokuvan jo kertaalleen, jännitys tarttui minuun ja etenkin pimeässä huoneessa tunnelma välittyi juuri oikein. Erityisen pelottavasta elokuvasta ei ole kyse, mutta kun Paranormal Activity on päättynyt ja lähtee käymään vessassa pimeässä asunnossa, niin voi olla, että suuntaa ensin mahdollisimman nopeasti valokatkaisijalle. Lopputuloksena on ihan hyvä kauhupätkä, jonka jaksaa katsoa uudestaankin.
Elokuvan on ohjannut Oren Peli ja tämä on hänen ensiohjauksensa. Peli tuntuu tietävän, mitä haluaa kauhuelokuvalta ja hän on saanut hyvin toteutettua visionsa. Peli toimi myös käsikirjoittajana, tuottajana, kuvaajana, leikkaajana, roolittajana ja parissa muussakin roolissa, ja koko elokuva on kuvattu hänen talossaan. Vaikka elokuvalla on jonkinlainen käsikirjoitus, näyttelijät improvisoivat useat kohdat ja tekevät sen sujuvasti. Leikkaus on paikoitellen hieman hyppivää, etenkin kun kukaan ei edes paina mitään nappia kamerassa ja silti tapahtuu leikkaus. Musiikkia elokuvassa ei esiinny, mutta äänitehosteilla on päästy leikkimään. Öisin kuuluu voimakasta huminaa ja useassa kohtaa äänisuunnittelijat ovat keksineet oivia tapoja tuoda lisätunnelmaa mukaan. Näin tällä kertaa elokuvan kotiteatterijärjestelmän kanssa, jolloin äänitehosteet pääsivät kunnolla oikeuksiinsa. Efektejä on käytetty minimaalisesti ja niitä on hyödynnetty mainiosti.
Paranormal Activitysta on olemassa kolme eri versiota: alkuperäinen festivaaliversio, virallinen teatteriversio, sekä "unrated edition". Festivaaliversio on kymmenisen minuuttia pidempi kuin kaksi muuta ja jokaisessa on erilainen loppu. Itse olen nähnyt elokuvasta vain teatteriversion ja sitä suosittelenkin, sillä kun jatko-osat otetaan mukaan, ei kahden muun version loppuratkaisuissa ole oikein järkeä. Muut loppuratkaisut ovat nähtävissä esimerkiksi YouTuben kautta.
Yhteenveto: Onko kyseessä kaikkien aikojen pelottavin elokuva, niin kuin sitä markkinoitiin? No ei. Paranormal Activity ei ole sinänsä pelottava, mutta se kyllä saa katsojansa jännittämään todella yksinkertaisin tavoin. Yökohdat saavat katsojan jäämään paikoilleen odottamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. On hienoa, ettei joskus edes oikeastaan tapahdu mitään. Vaikka Katie Featherston ja Micah Sloat eivät ole mitä parhaimmat näyttelijät, he suoriutuvat osistaan toimivasti ja heitä jaksaa katsoa koko elokuvan ajan. Oren Pelin visio kauhuelokuvasta on hyvä ja hän on tehnyt hyvää työtä esikoisohjauksensa kanssa. Yllättävää kyllä, "found footage" -tyyli toimii. Loppu saattaa tulla hieman yllätyksenä, mutta sen voi myös arvata, jos seuraa tarkasti. Elokuvan katsomisen jälkeen ei erityisemmin houkuta asua omakotitalossa, enkä oikein ymmärrä, miten päähenkilöillä on sellaiseen varaa tai mihin he edes tarvitsevat sen kokoisen kämpän? Joka tapauksessa suosittelen Paranormal Activitya kauhun ystäville ja sellaisille, jotka kaipaavat jonkinlaista säikyttelyelokuvaa iltaansa. Suosittelen tosiaan katsomaan elokuvan pimeässä. Jos elokuvaa katsoo tarkkaan, niin voi huomata, että joitain tuotemerkkejä on digitaalisesti sotkettu.
Kirjoittanut: Joonatan, 28.12.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.chasness.files.wordpress.com
Paranormal Activity, 2007, Solana Films, Blumhouse Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti