Arvostelu: Swiss Army Man (2016)

SWISS ARMY MAN (2016)

Ohjaus: Dan Kwan ja Daniel Scheinert
Pääosissa: Paul Dano, Daniel Radcliffe ja Mary Elizabeth Winstead
Genre: draama, komedia
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: 12

Heti kun näin Swiss Army Manin trailerin, tiesin, että minun täytyi nähdä itse elokuva. Ensinnäkin elokuvassa olisi autiosaari, mikä vaikutti mielenkiintoiselta ja toiseksi siinä nähtäisiin Harry Potter -elokuvien (2001-2011) nimikkoroolia näytteleva Daniel Radcliffe ja halusin tietää, miten hän pärjäisi tällaisessa roolissa. Elokuvan idea oli kiinnostava ja koko juttu kuulosti hauskalta, joten halusin todella paljon nähdä elokuvan. Swiss Army Man ei kuitenkaan ilmestynyt kesällä tai syksyllä, kuten useissa maissa, jolloin ajattelin, ettei elokuva saisi ollenkaan teatterilevitystä Suomessa. Koska ajattelin toivon menneen, ei ollut mikään ihme, että päästin oikeasti riemunhuudahduksen, kun huomasin, että Swiss Army Man ilmestyy teattereihin alkuvuodesta 2017 ja että sen lehdistönäytös olisi vuoden ensimmäinen. Kävinkin innostuneena katsomassa elokuvan ja toivoin, että se olisi hyvä, kuten trailerit ja arvostelut antoivat ymmärtää.

Hank Thompson pelastuu autiolta saarelta... vain huomatakseen joutuneensa metsään keskelle ei-mitään. Ainakin hänellä on kaverinaan Manny-niminen ruumis, jota pystyy hyödyntämään hämmästyttävin tavoin.

Hank Thompsonia näyttelee mm. Prisonersista (2013) tuttu Paul Dano, joka on lähtenyt karkuun huonoa elämäänsä, mikä on johtanut hänet siihen, että hän huomaa olevansa autiosaarella yrittämässä itsemurhaa. Hank haaveilee rakkaudesta; juurikin tietystä tytöstä nimeltä Sarah (Mary Elizabeth Winstead). Hän ei kuitenkaan usko, että elämä voisi tarjota hänelle enää mitään. Olen tottunut näkemään Danon hieman säälittävien hahmojen rooleissa, joten oli hienoa nähdä hänet vihdoin pääosassa sellaisena henkilönä, jolla on kunnon kehityskaari. Dano suoriutuukin roolista mainiosti.
     Daniel "Harry Potter" Radcliffe vetää uransa parhaan roolisuorituksen piereskellen läpi elokuvan. Radcliffe näyttelee Manny-ruumista, eli pääasiassa hän vain makaa paikoillaan velttona ja kulkee Hankin kantamana. Jostain mystisestä syystä Manny osaa myös puhua, vaikka aluksi se tuottaakin vaikeuksia. Koska ruumis on täynnä kaasua, Manny päästelee niitä elokuvan aikana useaan otteeseen häpeilemättä. Vaikka rooli vaatiikin lähinnä vain malttia pysyä liikkumatta ja velttona, Radcliffe tekee sen tyylikkäästi ja katsojana alkaa säälittämään hänen tilanteensa. Samalla katsoja kuitenkin näkee, että Manny on onnellinen Hankin seurassa ja etenkin kohtauksissa, joissa Hank yrittää saada Mannyn muistamaan vanhan elämänsä, Radcliffe osaa olla erittäin koskettava. Hyvin hän myös pystyy pitämään yhden ilmeen kasvoillaan hölmöjenkin juttujen aikana, sekä näyttämään todella urpolta halutessaan. Radcliffe todella on hyvä näyttelijä ja mielestäni on hienoa, että hän osoittaa olevansa muutakin kuin koko maailman tuntema velhopoika.

Hank on jo menettänyt kaiken toivon siitä, että pääsisi takaisin ihmisten keskuuteen, kunnes hän löytää Mannyn, joka vaikuttaa aluksi elottomalta, mutta pian Hank huomaa, että Manny toimii kuin ihmisversio monitoimisesta linkkarista. Mannya voi nimittäin käyttää mm. veneenä, vesivarastona, partakoneena, kirveenä ja aseena. Näiden lisäksi Mannyn erektio toimii kuin kompassi, jonka avulla Hank yrittää suunnistaa kotiinsa. Koko homma kuulostaa niin hölmöltä, että se on aivan loistavaa. Ja loistava on myös elokuvakin - ainakin paikoitellen. Swiss Army Man on todella mainio leffa, josta löytyy hienoja kohtauksia, mutta valitettavasti myös vain ihan kivoja osuuksia, kuten loppuratkaisu. Yleinen tunnelma on kuitenkin toteutettu hienosti, ja Hankin ja Mannyn kohtauksia jää seuraamaan suurella mielenkiinnolla. Ne ovatkin leffan parasta antia ja onneksi lähes koko elokuva on täynnä niitä.

Hank yrittää opettaa Mannylle tärkeitä asioita elämästä, kuten rakastuminen... ja masturboiminen... ja piereskely. Elokuva saa tehtyä kahdesta jälkimmäisestäkin asiasta yllättävän filosofista mietiskelyä. Keskustelukohtaukset ovat hienosti luotuja, kuten myös montaasiosiot, joissa näytetään Hankin ja Mannyn ystävyyden muodostumista. Milloin tanssitaan puu-ukkojen ympäröimänä, hyödynnetään Mannyn outoja taitoja, haaveillaan rakastumisesta tai hyräillään Jurassic Parkin (1993) tunnusmusiikkia. Jotkut jutut ovat ällöjä, mitä elokuvassa esiintyy, mutta yleisesti ottaen Swiss Army Man on kuitenkin kaunis ja koskettava leffa. Katsojana toivoo, että hahmot pääsevät turvallisesti kotiin, mutta samalla toivoisi, että he jäisivät elämään onnellisina metsän keskelle. Ja tietenkään koko elokuvan aikana ei voi olla miettimättä, onko Manny todellinen, vai pelkkää Hankin kuvitelmaa?

Paikoitellen kyseessä on myös todella masentava elokuva. Jotkut aiheet, joita elokuva käsittelee, ovat niin surullisia, että ne voivat masentaa katsojaa. Onneksi monet masentavista jutuista on käsitelty koomisesti, jolloin leffa ei ole hirveän rankka. Kuitenkin kun itsemurhasta tehdään vitsiä, katsojana voi miettiä, onko edes oikein nauraa elokuvalle. Etenkin Hankin yksinäisyys ja Mannyn tilanne ovat tarkkaan mietittynä surullisia, mutta leffa löytää niistä hauskat puolet. Kiroilua elokuvasta löytyy paljon, kuten myös pieruhuumoria. Jos siis pierut naurattavat, niin tämä leffa on juuri sinulle! Ja varsinkin kun piereskelijä on itse Harry Potter, niin voiko valittaa? Ei todellakaan. Pakko kuitenkin myöntää, että parissa kohtaa kahden hahmon puuhastelut alkavat tuntua toistavan hieman itseään, jolloin toivoisi, että tarina kulkisi nopeammin kohti loppuratkaisua.

Elokuvan ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet Dan Kwan ja Daniel Scheinert, eli yhdistettynä "Daniels", jotka ovat aiemmin ohjanneet yhdessä lyhytelokuvia. Swiss Army Man on heidän ensimmäinen koko illan elokuvansa. Kaksikko on tehnyt todella hyvää työtä elokuvan parissa ja tämä on selkeästi kaksikon huolella kasvatettu rakkauslapsi. Swiss Army Man on kuvattu hyvin - paikoitellen jopa huikeasti - vaikka heikompiakin, heiluvia kuvia on nähtävissä. Leikkaus on erittäin sujuvaa. Visuaaliset tehosteet ovat tyylikkäitä ja äänitehosteilla on tuotu hyviä lisäyksiä ... kuten pieruja! Musiikista vastaavat Andy Hull ja Robert McDowell, jotka ovat luoneet todella hyvän musiikin elokuvaan. Leffassa kuullaan useasti Paul Dano ja Daniel Radcliffe laulamassa ja hyräilemässä. Tunnuskappale "Montage" jää helposti soimaan loppupäiväksi päähän.

Yhteenveto: Swiss Army Man on samalla sekä aika masentava että kaunis elokuva. Se on myös todella hyvä ja paikoitellen jopa aivan loistava. Loppu on valitettavasti heikompi, mikä on sääli, sillä muu elokuva on niin mainio. Tarina on erittäin kekseliäs ja ohjaajakäsikirjoittajaduo "Daniels" on tehnyt hienoa työtä elokuvan parissa. Paul Dano on hyvä pääosassa, mutta show'n varastaa jatkuvasti Daniel Radcliffe huikealla roolisuorituksellaan, vaikka hän ei periaatteessa paljoa teekään. Jotkut jutut ovat ällöjä, mutta samalla oudon hienoja. Läpi elokuvan saa nauraa, vaikka leffa myös koskettaakin. Herkimmille elokuva voi tuottaa kyyneleitä valumaan poskea pitkin. Suosittelen lämpimästi katsomaan elokuvan. Se on hieman kummallinen, mutta sen hienous aukeaa varmasti. Ja jos pieruhuumori uppoaa, niin katso, sillä harvoin näkee Harry Potteria piereskelemässä. Jos "Montage" ei jää pyörimään loppupäiväksi päähän, niin taisit nukahtaa heti alkulogojen aikana.

Kirjoittanut: Joonatan, 3.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Swiss Army Man, 2016, Blackbird, Cold Iron Pictures, Tadmor