sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Arvostelu: Inception (2010)

INCEPTION



Ohjaus: Christopher Nolan
Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Joseph Gordon-Levitt, Ellen Page, Tom Hardy, Cillian Murphy, Ken Watanabe, Dileep Rao, Tom Berenger, Marion Cotillard ja Michael Caine
Genre: trilleri
Kesto: 2 tuntia 28 minuuttia
Ikäraja: 12

Kun kuulin ensimmäisen kerran, että Inception oli tulossa, en innostunut erityisesti, mikä oli hieman kummallista, sillä se on samalta ohjaajalta kuin lempielokuvani Yön ritari (The Dark Knight - 2008). Trailerit näyttivät kyllä todella hyviltä, mutta minulla ei erityisemmin ollut mitään odotuksia elokuvaa kohtaan. Kävin kuitenkin ensi-illassa katsomassa Inceptionin ja hyvä niin, sillä kyseessä on mielestäni yksi parhaista elokuvista, mitä olen nähnyt! Olen nähnyt Inceptionin useasti myöhemminkin, laskujeni mukaan jo yli kymmenen kertaa, enkä vieläkään kyllästy siihen. Mikä siitä siis tekee mielestäni niin hienon? Yritänpä avata asiaa:

Dom Cobbin ja hänen ryhmänsä täytyy saada istutettua ajatus liikemiehen päähän, jotta tämä lopettaisi perimänsä yhtiön. Istutus tehdään liikemiehen unen sisällä.

Pääosassa Dom Cobbina esiintyy Titanic (1997) -tähti Leonardo DiCaprio, joka vetää yhden parhaista suorituksistaan tässä elokuvassa. DiCapriolla on heikommatkin hetkensä, mutta hän kykenee näyttämään paljon tunteita kasvoillaan ja hän osaa käyttää ääntään dramaattisissa hetkissä. Dom on salaperäinen tapaus, joka ei erityisemmin halua puhua menneisyydestään. Menneisyys kuitenkin vaivaa häntä kaiken aikaa ja aiheuttaa ongelmia jatkuvasti. Domilla on paljon sääntöjä, mutta hän tuntuu rikkovan niitä koko ajan itse.




Domin ryhmään kuuluu viisi henkilöä: Arthur, Ariadne, Eames, Yusuf ja Saito. Joseph Gordon-Levitt esittää Arthuria, Domin ystävää, joka on ollut useilla työkeikoilla Domin apuna. Arthur noudattaa sääntöjä paremmin ja hän tuntuukin olevan enemmän huolissaan keikkojen toteutuksesta kuin Dom. Alkupuolella Arthur tuntuu olevan mukana lähinnä selittääkseen katsojille, mistä elokuvassa on kyse, mutta onneksi hahmon tarkoitus ei ole kokonaan sitä. Gordon-Levitt on mielestäni erittäin oiva näyttelijä ja hän suoriutuu osastaan mainiosti.
     Ariadnena nähdään Ellen Page, joka on lahjakas näyttelijä ja minusta tuntuu, ettei häntä nähtäisi enää elokuvissa kovin usein. Ariadne on nuori opiskelijanainen, joka lähtee mukaan, koska häntä innostaa unien maailma. Ariadnen hommana on suunnitella unien tapahtumapaikat. Hahmo yrittää auttaa Domia tämän ongelmissa.
     Erinomainen Tom Hardy näyttelee Eamesia, joka osaa unissa esittämään muita ihmisiä niin vakuuttavasti, että muuttuu kyseisiksi ihmisiksi. Monet valittavat, ettei Tom Hardyn puheesta saa paljoa selvää, sillä se kuulostaa lähinnä karhealta muminalta. Onhan se tavallaan totta, mutta siinä on silti jotain todella hienoa. Hardy suoriutuu roolistaan toimivasti.
     Dileep Rao esittää Yusufia, jolla on pienin rooli ryhmästä. Yusuf valmistaa rauhoitusaineet, joilla hahmot saadaan pysymään unessa. Lähinnä hahmo nähdään ajamassa pakettiautoa ympäri sateista kaupunkia.
     Inception-ohjaajan aiemmassa elokuvassa Batman Begins (2005) nähty Ken Watanabe nähdään Saitona, joka antaa työkeikan Domille. Saito on erittäin rikas ja vaikutusvaltainen mies. Aluksi hahmosta ei erityisemmin välitä, mutta elokuvan aikana hahmosta tulee pidettävämpi. Watanabe on roolissaan hyvä.
     Watanabe ei ole ainoa elokuvan näyttelijä, joka esiintyi Batman Beginsissa. Cillian Murphy näyttelee Robert Fischeria, eli liikemiestä, jonka uneen Domin ryhmä tunkeutuu. Robert on aluksi aika ilmeetön henkilö, mutta alkaa näyttämään tunteita, mitä pidemmälle tarina kulkee. Murphy on roolissaan ihan hyvä.
     Elokuvassa nähdään myös Pete Postlethwaite Robertin isänä, Tom Berenger Robertin kummisetä Browningina, Marion Cotillard Domin Mal-vaimona, sekä Michael Caine (joka myös esiintyi Batman Beginsissa) Domin isänä.

Dom Cobbin työ on varastaa tärkeitä tietoja ihmisiltä heidän uniensa kautta. Dom ja hänen tiiminsä tunkeutuvat kohteen uneen ja suorittavat siellä ryöstökeikan. Erään epäonnistuneen varastamiskeikan jälkeen Dom Cobbille tarjotaan työksi istutusta. Robert Fischer on perimässä sairaan isänsä energiayhtiön ja kilpailun poistamiseksi Saito haluaa Domin ja hänen ryhmänsä tunkeutuvan Robertin uneen ja saamaan Robert lopettamaan perimänsä yhtiön. Samaan aikaan Dom joutuu kärsimään menneisyytensä haamuista, jotka aiheuttavat ongelmia istutuskeikalle.




Jotkut ovat sanoneet, että vaikka uniin tunkeutuminen on mielenkiintoinen aihe, niin keikka, joka hahmojen täytyy tehdä, ei ole kovin kiinnostava ja sen takia elokuva olisi heikko. Noin kuvailtuna se kuulostaa tietty hieman tylsältä jutulta, mutta unikeikka ei olekaan se, mistä elokuvassa on oikeasti kyse. Inception kertoo tarinan siitä, miten rikkoutunut mies joutuu elämään vuosia syyllisyyden tunteen kanssa ja kuinka hänen menneisyytensä vainoaa häntä ja kuinka hänen täytyy löytää itsestään se jokin, jotta hän voi vihdoin kohdata pelkonsa ja lopettamaan piinansa. Monissa elokuvissa on mukana sivujuonia, mutta mieleeni ei tule sellaisia leffoja, joissa sivujuoneksi luultu asia onkin elokuvan oikea tarina. Istutuskeikka onkin hämäystä. Törkeän hienoa hämäystä.

Uniin meneminen on erittäin mielenkiintoinen aihe. Varmasti jokainen on jossain kohtaa nähnyt unta, jonka haluaisi nähdä uudestaan tai haluaisi päästä muokkaamaan itselleen aivan täydellisen unen. Siksi onkin kiinnostavaa nähdä, miten tällaiset ajatukset ihmisellä ovat muuttuneet kokonaiseksi elokuvaksi. Ryöstöleffoja tulee vuosittain useita ja ne ovat yleensä aika samanlaisia, mutta ei Inception. Unimaailmaan meneminen on mietitty nokkelasti ja elokuvassa on käytetty nerokkaita asioita. Paradokseja ja muita hämmentäviä asioita nähdään paljon, kuten myös yksi tyylikkäimmistä taistelukohtauksista, mitä on koskaan tehty. Se mitä hahmot tekevät, on rikollista ja kun tarkkaan miettii, niin se on väärin Robertia kohtaan, mutta silti katsoja haluaa, että päähenkilöt onnistuvat keikassaan. Katsoja haluaa nähdä, kuinka Dom voisi selvittää ongelmansa.

Hahmot eivät mene vain yhteen uneen, vaan keikka toteutetaan jopa kolmessa unessa, jotka tapahtuvat samaan aikaan. Joillekin voi koitua ongelmia seurata samaan aikaan tapahtuvia asioita, mutta kun elokuvan on nähnyt pariin otteeseen, niin juttu aukeaa helposti. Unet tapahtuvat hyvin erilaisissa paikoissa, mikä on paras ratkaisu, sillä liian samanlaiset tapahtumapaikat tekisivät elokuvasta visuaalisesti tylsemmän. Tylsästä leffasta ei kuitenkaan millään lailla ole kyse. Vaikka Inception kestää kaksi ja puoli tuntia, niin se tuntuu paljon lyhyemmältä. Ensimmäinen tunti käytetään hahmojen ja maailman esittelyyn, sekä istutuskeikan suunnitteluun. Loppuaika käytetään pääasiassa unimaailmassa. Läpi elokuvan nähdään pieniä yksityiskohtia, jotka antavat vihjeitä, mitä tuleman pitää. Lähes jokaisella katselukerralla huomaan elokuvasta jotain uutta.




Vaikka olen nähnyt Inceptionin yli kymmenen kertaa, siitä ei löydy ainuttakaan kohtaa, jonka haluaisin ylittää ja siirtyä seuraavaan osioon. Ennen elokuvan puolta väliä alkaa kyllä olla malttamaton, sillä haluaisi jo päästä itse keikkaan, mutta minulla oli samanlainen olo, kun näin elokuvan ensimmäisen kerran. Elokuva saa minut joka kerta jännittämään, innostumaan, surulliseksi ja ihoni menee joka katselukerralla kananlihalle. Huumoria on hieman mukana, muttei kovin paljoa. Inception pystyy koskettamaan minua syvästi, eikä kovin moni elokuva pysty siihen. Vaikka tiedän, miten elokuva päättyy, niin jännitän aina lopputulosta. Monia loppuratkaisu hämmentää ja siihen on mietitty useita eri teorioita. Minulla on tietty oma teoriani, mutta kumpi ratkaisu ikinä onkin totta, lopetus toimii täydellisesti. Kun kuva menee mustaksi ja lopputekstit alkavat, reaktio tulee aika varmasti olemaan: "Ei se voinut tähän loppua!" Tai: "Haluan katsoa tämän heti uudestaan!" Tai: "Mitä tässä oikein tapahtui?"

Elokuvan on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut lempiohjaajani Christopher Nolan, joka on todellinen visionääri. Nolanin tarinankerrontataidot ovat huikeat ja hänen elokuvistaan huokuu hänen loistelias visionsa ja intohimonsa elokuvantekoa kohtaan. Inception ei ole poikkeus. Nolan työsti projektia kymmenen vuotta ja lopputuloksesta näkee, että tarinaa on hiottu loppuun asti. Elokuva on kuvattu taidokkaasti, kuten myös leikattu. Visuaaliset tehosteet ovat erittäin hienot. Useat kohdat, jotka monissa muissa elokuvissa tehtäisiin tietokoneella, ovat tässä oikeasti toteutettuja, mistä on pakko antaa paljon plussaa. Maailmankääntelyt ovat todella näyttäviä. Vaikka uuden Doctor Strangen (2016) jälkeen Inceptionin maailman muokkaaminen ei enää näytä yhtä upealta, niin ilmestyessään useat tehosteet Inceptionissa olivat ennennäkemättömiä. Äänimaailmalla on tuotu taidokkaasti lisäystä tapahtumiin. Elokuvan musiikista vastaa Hans Zimmer ja en voi muuta kuin ylistää hänen työtään! Zimmer on säveltänyt aivan täydellisen musiikin, joka säestää elokuvaa ja tuo tunnelmaan juuri oikean lisäyksen. Useat säveltäjät ovat varastaneet Inceptionissa kuultavat kovat musiikkipauhut, eikä mikään ihme, sillä ne tarjoavat korville nautintoa. Elokuvan soundtrackin parasta antia on ehdottomasti "Dream is Collapsing", jonka kuuntelee yksinään uudestaan ja uudestaan. Elokuvassa kuullaan myös useaan otteeseen Édith Piafin kappale "Non, je ne regrette rien".




Blu-rayn kuvanlaatu on täydellinen. Lisämateriaalina Blu-raylla on yhteensä vähän yli neljäkymmentä minuuttia kestävä dokumentti elokuvan teosta, jonka voi katsoa myös itse elokuvan yhteydessä "Extraction Mode" -versiossa, jolloin elokuvan pituudeksi tulee noin kolme tuntia ja kymmenen minuuttia. "Extraction Modessa" jokaisen kohtauksen aikana tai jälkeen tulee pätkä, jossa kerrotaan, kuinka kyseinen osio on tehty.

Yhteenveto: Inception on ihan tolkuttoman mieletön ja suorastaan täydellinen elokuva, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani! Se on nerokas kokonaisuus alusta loppuun, joka saa katsojan haluamaan nähdä elokuvan uudestaan. Se koskettaa syvästi ja etenkin minuun sellainen tekee vaikutuksen. Ohjaaja Christopher Nolan tietää tasan tarkkaan, mitä haluaa tehdä ja on tuonut visionsa upeasti elokuvaksi. Näyttelytyö on todella mainiota ja pääosassa nähtävä Leonardo DiCaprio vetää yhden uransa parhaista suorituksista. Mielestäni on hienoa, miten sivujuoneksi luultu juttu onkin se, mistä elokuvassa on oikeasti kyse. Pieniä yksityiskohtia on siellä täällä, jotka rikastuttavat elokuvaa. Unien maailma on mielestäni hyvin mietitty ja visuaalisesti elokuva on näyttävä. Hans Zimmerin säveltämät, pauhaavat musiikit ovat täydellistä karkkia korville. Mielestäni on suuri vääryys, ettei elokuva voittanut Oscar-palkintoa musiikeistaan. Suurempi vääryys on, ettei elokuva voittanut parhaan elokuvan ja parhaan käsikirjoituksen palkintoja, joista se oli myös ehdolla. Myös Golden Globeseissa elokuvan olisi kuulunut voittaa kaikkia neljä palkintoa, joista se oli ehdolla. Noh, ainakin Inceptionilla on neljä Oscar-pystiä. Suosittelen kaikkia katsomaan tämän elokuvan. Jotkut eivät ymmärrä, mistä siinä on kyse ja jotkut tarvitsevat toisen katselukerran ymmärtääkseen koko jutun, mutta Inception todella on useiden katselukertojen arvoinen!




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.12.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.collider.com
Inception, 2010, Warner Bros Pictures, Legendary Entertainment, Syncopy


1 kommentti:

  1. No jopas! Huippupisteet ja haltioitunut suhde ko leffaan. Täytynee olla poikkeuksellinen elokuva. Siitä huolimatta tämä jää minulta edelleenkin näkemättä. DiCaprio on syy numero yksi. Kakkonen on story. Vannomatta paras eli jos joskus olen lopullisesti kyllästynyt elämääni ja silloin joku lykkää rullatuolini ruudun eteen, mistä tunkee Inceptionia, saatan jopa ilahtua näkemästäni.

    VastaaPoista