Arvostelu: Passengers (2016)

PASSENGERS (2016)

Ohjaus: Morten Tyldum
Pääosissa: Chris Pratt, Jennifer Lawrence, Michael Sheen ja Laurence Fishburne
Genre: scifi, romantiikka
Kesto: 1 tunti 56 minuuttia
Ikäraja: 12

Passengers vaikutti mielenkiintoiselta välittömästi, kun näin sen julisteen, joka on esillä tuossa yläpuolella. Chris Pratt ja Jennifer Lawrence scifiseikkailussa kuulostaa toimivalta pätkältä ja tiesin heti meneväni katsomaan sen. En halunnut etukäteen tietää kovin paljoa tarinasta, vaikka joistain lyhyistä mainoksista saikin jonkinlaisen käsityksen, mistä oli kyse. Huomasin, että elokuva sai hieman ristiriitaisia arvioita, joten minua pienesti jännitti, olisiko kyseessä sittenkään kovin kummoinen elokuva. Kävin kuitenkin jouluaatonaattona katsomassa Passengersin sen ensi-illassa ja voin huojentuneena sanoa, että kyseessä on hyvä pätkä.

Tähtialus Avalon on matkalla kohti siirtokuntaplaneetta Kotipaikka 2:ta. Kaksi ja puolisataa miehistön jäsentä, sekä viisituhatta matkustajaa ovat unessa, jolloin he voivat matkata yli vuosisadan matkan vanhentumatta. Jostain syystä kaksi matkustajaa, mekaanikko Jim Preston ja kirjailija Aurora Lane heräävät 90 vuotta liian aikaisin, jolloin heidän täytyy yrittää keksiä, miten he pääsevät takaisin uneen, sillä muuten heitä odottaa elämä ilman ketään muuta.

Vuonna 2014 isoksi tähdeksi noussut Chris Pratt on jälleen tuttu muka-charmikas hemmo, jollaisena hänet ollaan aiemminkin nähty pariin otteeseen. Pratt esittää Jimia, joka meinaa seota elokuvan alkupuolella, sillä hän ei kestä sitä, että joutuisi elämään loppuelämänsä avaruusaluksen kyydissä. Perinteisen tyylinsä lisäksi Pratt tuo suoritukseensa mukaan muitakin tunteita ja etenkin alkupuolella pysyy vakavampana. Pratt on mielestäni erinomainen näyttelijä ja on tässäkin elokuvassa oikein mainio.
     The Hunger Games -sarjasta (2012-) kunnolla esille noussut Jennifer "Katniss Everdeen" Lawrence näyttelee Auroraa, joka ei myöskään ole erityisemmin innostunut siitä, että joutuisi viettämään vuosikymmeniä liikkuvassa teräskopissa. Lawrence osaa näyttää paljon tunteita ilmeillään ja eleillään, ja onkin parhaimmillaan voimakkaiden tunteiden esittämisessä. Kirjailijan urasta kiinnostuneena Aurorana hän on hyvä ja uskottava.
     Kaksikolle seuraa pitää robottibaarimikko Arthur, jota näyttelee Michael Sheen. Arthur on elokuvan hauskin hahmo ja hänen epäinhimmillisyydestään on tehty koominen lisä tarinaan. Hahmo ei ole hulvaton, mutta hänessä on silti jotain, mikä saa katsojan ainakin hymähtelemään ja hymyilemään. Sheen on erittäin hyvä roolissaan.

Ensimmäisen puolen tunnin ajan seurataan pääasiassa Jimia, sillä hän herää ensin. Alun kaksi varttia kulkevat nopeasti eteenpäin ja Passengers vaikuttaa mielenkiintoiselta. Katsojana seuraa kiinnostuneena, kuinka Jim alkaa menettämään järkeään, joutuessaan elämään yksin jopa yli vuoden ajan. Kun Aurora tulee mukaan, elokuva hidastuu hieman ja alkaa muuttua romanttiseksi draamaksi. Kuitenkin aluksessa on jotain pielessä ja ongelmia syntyy yhä useammin. Jännittävyys löytyy, kun ensimmäinen tunti on kulunut, mutta valitettavasti loppu ei ole kovin ihmeellinen ja lähes kaiken kykenee arvaamaan ennalta. Yllätyksiä ei lopussa oikein ole, mutta silti kokonaisuus on toimiva.

Vaikka elokuvassa onkin vain muutama näyttelijä, heitä jaksaa katsoa kohtauksesta toiseen. Jännitystä ja romantiikkaa tosiaan löytyy, ja mukana on myös hieman hauskuuttakin, sekä selkeitä scifikliseitä. Jos on katsonut paljon scifi- tai romanttisia tai jännityselokuvia, niin useat jutut arvaa jo kauan ennen kuin ne tapahtuvat. Yhdessä kohtaa mukaan tulee hieman turha tyyppi, jonka ainoa tarkoitus on tarjota päähenkilöille asia, jolla he voivat ratkoa juttuja helpommin. Se oli aika laiskasti kirjoitettu lisä, mutta sen voi katsoa sormien läpi. Epäloogisuuksia löytyy muitakin, mutta suosittelen silti vilkaisemaan Passengersin, jos elokuvan sisältämät lajityypit kiinnostavat. Treffielokuvana se toimii varsinkin, jos toinen osapuoli pitää scifijännityksestä, kun taas toinen on enemmän innostunut romantiikasta.

Elokuvan on ohjannut Morten Tyldum, joka on aiemmin ohjannut mm. The Imitation Gamen (2014), joka oli ehdolla esimerkiksi parhaan elokuvan palkinnosta vuoden 2015 Oscar-gaalassa. Passengers ei varmasti tule olemaan ehdolla parhaana elokuvana, mutta tehosteistaan se voisi ollakin. Elokuva on visuaalisesti tyylikkään näköinen, vaikka itse Avalon-alus näyttääkin epäkäytännölliseltä. Jotkut jutut ovat oikeasti näyttäviä, eikä huonoja efektejä ole oikeastaan nähtävissä. Äänimaailmalla on päästy myös leikkimään. Kuvaus ja leikkaus ovat taidokkaasti toteutettuja, ja lavasteet hienoja. Musiikista vastaa Thomas Newman, joka on tehnyt hyvää työtä sävellystensä kanssa. Etenkin elokuvan tunnusmusiikki on toimiva. Elokuvassa kuullaan myös Imagine Dragons -yhtyeen kappale "Levitate".

Yhteenveto: Passengers on mainio treffielokuva, etenkin jos toinen innostuu romantiikasta ja toinen scifijännäreistä. Parastahan on, jos molemmat lajityypit kiinnostavat kumpaakin. Passengers on muutenkin toimiva elokuva, virheistään huolimatta. Chris Pratt ja Jennifer Lawrence ovat todella hyviä päärooleissa ja hyvä on myös Michael Sheen robottibaarimikkona. Jännitystä, romantiikkaa ja komediaa löytyy, ja ne ovat hyvin tuotu mukaan scifiympäristöön. Efektit ovat hienon näköisiä ja musiikki toimii. Alkupuoli kulkee todella nopeasti. Epäloogisuuksia löytyy ja loppu on ennalta-arvattava, mutta elokuva jaksaa silti viihdyttää alusta loppuun. Joillekin tämä voi olla liian nössö scifijännäriksi ja joillekin liian kummallinen romanttiseksi elokuvaksi, mutta omasta mielestäni Passengers toimii.

Kirjoittanut: Joonatan, 26.12.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.traileraddict.com
Passengers, 2016, Columbia Pictures, LStar Capital, Village Roadshow Pictures, Original Film, Company Films, Start Motion Pictures, Wanda Pictures