Arvostelu: Collateral Beauty / Kaikenkattava kauneus (2016)

COLLATERAL BEAUTY (2016)

KAIKENKATTAVA KAUNEUS

Ohjaus: David Frankel
Pääosissa: Will Smith, Edward Norton, Kate Winslet, Michael Peña, Helen Mirren, Naomie Harris, Keira Knightley ja Jacob Latimore
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: S

En tiennyt mitään Collateral Beautysta, eli suomalaisittain Kaikenkattavasta kauneudesta, kun menin katsomaan sen. Ja luultavasti paras niin, sillä minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia elokuvaa kohtaan, jolloin se kykeni ainoastaan yllättämään. Katsoin julisteesta näyttelijälistan, joka vaikutti mielenkiintoiselta ja siitä tulikin pääsyy, miksi kiinnostuin elokuvasta. Pelkän julisteen perusteella ajattelin meneväni katsomaan jonkinlaista draamaa. Minua hieman mietitytti, että riittäisikö vähän yli puolentoista tunnin kesto kertomaan tarinan täydellisesti.

Howard Inletin tytär on kuollut kaksi vuotta aiemmin, mikä on johtanut siihen, ettei Howard kykene elämään enää normaalisti. Hänen työkaverinsa päättävät pistää hänen elämänsä kulkemaan jälleen normaalimmin ja palkkaavat sitä varten kolme näyttelijää esittämään kuolemaa, aikaa ja rakkautta, joille Howard on kirjoittanut kirjeitä.

Pääosassa Howard Inletina nähdään Will Smith. Monia Smith ärsyttää, mutta omasta mielestäni hän on oikein mainio näyttelijä. Vaikka pidänkin hänen tutusta hauskuuttajatyylistään, niin oli hienoa nähdä hänet hieman erilaisessa roolissa, jossa hän ei oikeastaan hymyile lainkaan. Jo The Pursuit of Happyness (2006) osoitti, että Smithilla on lahjoja erilaisiinkin rooleihin ja tässä hän jatkaa sen osoittamista. Smithin tapa esittää kaiken menettänyttä miestä on erittäin hyvä ja häntä katsoo mielenkiinnolla, odottaen, mihin suuntaan Howardin elämänsä kulkee.
     Howardin kolmea työkaveria esittävät Edward Norton, Kate Winslet ja Michael Peña. Edward Norton näyttelee Whitia, joka on eronnut vaimostaan pettämisen takia, mikä on rikkonut myös Whitin suhteen tyttäreensä. Norton on hyvä näyttelijä, mutta tuntuu, että tässä hän vetää roolinsa useaan otteeseen vähän sinne suuntaan. Hänellä on hyviäkin kohtia, mutta selkeästi heikommatkin hetket löytyvät. Titanic (1997) -tähti Kate Winslet esittää Clairea, joka kokee olevansa liian vanha saadakseen lapsen ja etsii siihen muita keinoja. Winslet on ihan hyvä roolissaan, muttei kovin ihmeellinen. Häneltä löytyy yksi oikein mainio kohta. Komediarooleistaan tuttu Michael Peña nähdään yllättävän vakavassa roolissa Simonina, joka kärsii kuolettavasta sairaudesta. Peña on roolissaan hyvä ja uskottava.
     Kolmea näyttelijää, jotka työkaverit palkkaavat, esittävät Helen Mirren, Keira Knightley ja Jacob Latimore. Helen Mirren nähdään vanhana konkarinäyttelijänä nimeltä Brigitte, joka innostuu saamastaan roolimahdollisuudesta. Brigitte esittää kuolemaa ja Mirren on roolissaan tietysti hyvä. Ottaen huomioon, kuinka korkealla Keira Knightleyn nimi on julisteessa, hänen osuutensa elokuvassa on yllättävän pieni. Knightley näyttelee Amya, jonka rooli on rakkaus. En yleisesti pidä Knightleyta kovin kummoisena näyttelijänä, mutta tässä hän on lyhyessä roolissaan yllättävän mainio. Aika tuntematon naama Jacob Latimore esittää Raffia, joka toimii ajan roolissa. Latimoren suoritus ei ole kovin erikoinen, eikä hän ole kovin uskottava muka-kovis-nuorena. Kun muilla näyttelijöillä on selvästi paljon enemmän kokemusta, Latimoren kokemattomuus todella huokuu.
     Elokuvassa nähdään myös Naomie "Moneypenny" Harris Pienimmät siivet -tukiryhmän pitäjänä, Madeleinena ja Ann Dowd pienessä roolissa yksityisetsivä Sally Pricena. Pienimmät siivet auttaa lapsensa menettäneita vanhempia ja Madeleine on itsekin menettänyt lapsensa. Harris on roolissaan oivallinen.

Pakko heti sanoa, että olen yllättynyt, kuinka hyvä Collateral Beauty on. Aluksi mietin, että koko juoni olisi aika hölmö; työkaverit pistävät näyttelijät esittämään kuolemaa, aikaa ja rakkautta Howardille ja yrittävät siten saada Howardin palaamaan normaalimpaan elämään. Itselleni ideasta tulivat mieleen Charles Dickensin "Saiturin joulun" (1843) kolme erilaista joulun henkeä ja vaikka mielikuva kävi useaan otteeseen päässäni elokuvan aikana, juttu toimi paljon paremmin kuin pelkäsin. Katsojana jää mielenkiinnolla seuraamaan, miten näyttelijät yrittävät todella pikaisilla käynneillään saada muutosta Howardin elämään ja kuinka Howard kuvittelee tulevansa hulluksi. Aluksi hieman jännitin, miten kävisi, kun työkavereillekin on jokaiselle keksitty jonkinlainen sivutarina. Ajattelin, että puolentoista tunnin kesto kävisi jossain kohtaa esteeksi, eikä elokuva ehtisi mitenkään kertoa kaikkea.

Näin ei kuitenkaan ole, vaan elokuva onnistuu kertomaan juurikin kaiken, eikä siinä oikeastaan jää aikaa mihinkään ylimääräiseen. Hölmöjä osioita elokuvasta löytyy ja parissa kohtaa draamailu menee hieman yli, mutta sellainen ei onneksi tapa lopputulosta, vaan Collateral Beauty on todella hyvä elokuva. Aluksi aika tyhmiltä kuulostavat rakkaus, aika ja kuolema ovatkin tarkkaan mietittyjä teemoja ja ne ympäröivät jollain tapaa jokaista elokuvan hahmoa. Pidin siitä, miten nämä kolme asiaa yhdistävät hahmot toisiinsa, vaikka jokaisella olisikin erilaisia ongelmia. Elokuva on syvällinen ja sitä jää pohtimaan, kun poistuu teatterista. Tarinassa on koskettavuutta, etenkin kun kuolema on suuressa roolissa tarinassa. Nauraa siinä ei oikeastaan saa, mutta herkimmillä voi valua kyynel poskella muutamaankin otteeseen. Kun itse lähdin teatterista, niin olin tyytyväinen, etten tiennyt elokuvasta etukäteen mitään, sillä siten elokuva todella yllätti minut.

Elokuvan ohjauksesta vastaa David Frankel, joka on ohjannut mm. elokuvan The Devil Wears Prada (2006). Frankel on yhdessä käsikirjoittaja Allan Loebin kanssa toteuttanut hienon vision. Collateral Beauty on hyvin kuvattu elokuva. Leikkauspöydällä on tehty hyvää työtä ja kaikki turha on karsittu pois, mutta oleellinen on jätetty mukaan. Yhdessä kohtaa tehdään kummallinen aikahyppy, enkä tiedä oliko hyppy jo käsikirjoituksessa, vai onko jokin kohtaus poistettu. Theodore Shapiron säveltämät musiikit eivät oikeastaan jää mieleen.

Yhteenveto: Collateral Beauty on yllättävän hyvä - jopa todella hyvä elokuva. Elokuvan kolme teemaa pitävät kokonaisuutta hienosti kasassa ja näyttelijät vetävät pääasiassa hyvät roolisuoritukset - Will Smith erittäin hyvän. Kyseessä on koskettava ja syvällinen teos menettämisestä. Muutamia hölmöjä hetkiä löytyy, muttei onneksi liikaa, jotta lopputulos kärsisi. Yhdessä kohtaa on outo aikahyppy, mutta muuten elokuva kertoo hienosti koko tarinansa vähän yli puolessatoista tunnissa. Suosittelen käymään vilkaisemassa Collateral Beautyn, jos herkät draamat ovat juttunne. Itse olin erittäin yllättynyt lopputuloksesta ja toivon, että niin ovat muutkin.

Kirjoittanut: Joonatan, 14.12.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Collateral Beauty, 2016, PalmStar Media, Likely Story, Anonymous Content, Overbrook Entertainment, Village Roadshow Pictures