PAAVO PESUSIENI -ELOKUVA
THE SPONGEBOB SQUAREPANTS MOVIE
Ohjaus: Stephen Hillenburg ja Mark Osborne
Pääosissa: Tom Kenny, Bill Fagerbakke, Clancy Brown, Rodger Bumpass, Mr. Lawrence, Alec Baldwin, Jeffrey Tambor, Scarlett Johansson, Jill Talley, Carolyn Lawrence ja David Hasselhoff
Genre: animaatio, komedia, seikkailu
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia
Ikäraja: S
Stephen Hillenburgin luoma animaatiosarja Paavo Pesusieni (SpongeBob SquarePants) nousi nopeasti valtavaan suosioon, kun se alkoi pyöriä televisioissa vuonna 1999 - niinkin suureen suosioon, että sarjaa tehdään yhä! Sarjaa pyörittävä Nickelodeon pyysi hyvin nopeasti Hillenburgia keksimään koko illan elokuvan hahmosta, mutta pitkän ajan Hillenburg kieltäytyi. Hän ei uskonut, että Paavon seikkailut toimisivat niin pitkäksi ajaksi venytettynä, mutta lopulta hän keksi idean elokuvaan ja alkoi työstämään sitä. Sarjan teko keskeytettiin filmin työstämisen ajaksi, sillä Hillenburg halusi samojen tekijöiden olevan mukana elokuvassa, jotta se tuntuisi mahdollisimman samalta kuin sarja. Lopulta Paavo Pesusieni -elokuva sai ensi-iltansa marraskuussa 2004 (Suomeen se tosin saapui vasta vuotta myöhemmin suoraan DVD:llä) ja se oli suuri hitti, mitä monet kriitikotkin kehuivat. Itse katsoin lapsena paljon Paavo Pesusieni -sarjaa ja luultavasti näin leffankin silloin. Olen katsonut elokuvan ainakin kerran uudestaan, mutta viime kerrasta on jo kuusi vuotta. Uuden Paavo Pesusieni -leffan, Paavo Pesusieni vapaalla jalalla (The SpongeBob Movie: Sponge on the Run - 2021) oli tarkoitus ilmestyä nyt elokuussa, mutta koska sen julkaisu siirrettiin koronaviruksen takia ensi vuoteen, päätin katsoa aiemmat kaksi leffaa uudestaan. Katsoinkin ensimmäisen Paavo Pesusieni -elokuvan eräänä yönä ja en tiedä, oliko kyseessä aidosti hyvä leffa, vai olinko vain todella väsyneen ylienerginen, mutta minulla oli erittäin hauskaa elokuvan parissa.
Ilkikurinen Plankton lavastaa johtaja Ravun kuningas Neptunuksen kruunun varastajaksi. Paavo Pesusieni ja hänen ystävänsä Patrick saavat kuusi päivää aikaa löytää kruunun tai muuten kuningas sulattaa johtaja Ravun!
Paavo Pesusieni -elokuva sisältää tietysti tutut hahmot Paavo Pesusieni -sarjasta, vaikkakin jostain syystä Sanna-orava (Carolyn Lawrence) hädintuskin esiintyy leffassa. Itse Paavo Pesusieni (äänenä Tom Kenny) on oma lapsellisen hyperenerginen itsensä, mikä joko naurattaa tai ärsyttää, katsojasta riippuen. Omasta mielestäni Paavo on aivan mahtava hahmo ja yksi harvoista äänekkäistä ja ylikierroksilla käyvistä leffahahmoista, joita jaksan katsoa pidemmänkin aikaa ärsyyntymättä. Jossain tämän pesusienen sisällä sykkii valtava sydän, mikä osaa lämmittää silloinkin, kun toivoisi, että Paavo olisi hetken hiljaa.
Seikkailuunsa Paavo ottaa tietty mukaansa lähes yhtä energisen kaverinsa Patrick Tähden (Bill Fagerbakke), joka onnistuu olemaan vielä päähahmoakin urpompi tapaus. Kaksikko tarjoaa monet naurut, mutta itse pidän hauskimpina niitä kohtia, joissa toinen heittää oikeasti jotain yllättävänkin nokkelaa sekaan. Rapuravintolan rahanhimoinen johtaja Rapu (Clancy Brown) ja kyynikkojen suosikkihahmo Jalmari Kalmari (Rodger Bumpass) ovat mukana etenkin alkupäässä, mutta eivät valitettavasti pääse viihdyttämään pitkin leffaa. Rapupiirasen reseptiä havittelevalla Planktonilla (Mr. Lawrence) on taas kerran pahat mielessään ja tällä kertaa hänen suunnitelmansa voi ehkä jopa toimia...
Muita hahmoja leffassa ovat mm. mahtava kuningas Neptunus (Jeffrey Tambor), tämän tytär prinsessa Minna (Scarlett Johansson), sekä Paavoa ja Patrickia jahtaava palkkionmetsästäjä (Alec Baldwin). Kuningas Neptunus on hauska tapaus, jaellessaan kuolemantuomioita tuosta vain ja myös palkkionmetsästäjä tarjoaa parit hörähdykset yliampuvalla äijäilyllään. Prinsessa Minna on sen sijaan tylsä tapaus, eikä herätä naurun naurua katsojassa.
Hahmojensa tavoin koko Paavo Pesusieni -elokuva jakaa katsojansa vahvasti kahtia. Toisille leffa on ärsyttävää sekoilua ja toiselle se tarjoaa paljon hupia. Itse yllätyin todella iloisesti siitä, että kuulun edelleen jälkimmäiseen porukkaan. Kun katsoo elokuvaa sellaisessa väsymystilassa, missä kaikki on liiankin hauskaa, toimii tämä selvästi parhaiten. Paavon seikkailut vaativat tietyn mielentilan ja väsyneen ylienergisenä saavutin sen. Nirvanan. Naureskelin välillä lähes vedet silmissä hahmojen toilailuille, meinasin taputtaa tiettyjen nerokkuuksien aikana ja tanssijalkaani alkoi vipattaa Hupsu-Heikki -laulun soidessa. Meno ei ole vain lapsellista kohellusta, vaan filmi tarjoaa aidosti hauskoja hetkiä myös aikuiskatsojille. Itse riemastuin suuresti, kun Paavo herää aamulla hirveästä sokerikrapulasta, vietettyään koko yön jäätelöbaarissa. Myös sarjasta tutut "muutama hetki myöhemmin" -tyyppiset välitekstit ja häiritsevän yksityiskohtaiset ja paikoitellen jopa ällöttävät lähikuvat ties mistä asioista saivat minut hilpeäksi.
Sarjan luoja, elokuvan toinen ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista Stephen Hillenburg oli täysin turhaan huolissaan siitä, voiko sarjaa kääntää elokuvan muotoon. Tuttu ja mahtava Paavo Pesusieni -henki on läsnä läpi leffan, eikä aika käy koskaan pitkäksi. Puolentoista tunnin elokuva viihdyttää koko kestonsa ajan. Tällä kestolla tekijät pystyvät paremmassa rauhassa keskittyä juonen kertomiseen, eikä tarinalle synny kiire. Tekijät onnistuvat myös tarjoamaan ihan loppuun asti ties kuinka kummallisia ja päättömiä vetoja, jolloin elokuva ei ala toistamaan samoja juttuja ja pysyy loppuun asti raikkaana. Leffasta myös löytyy toimivia viestejä siitä, että on täysin ok olla lapsellinen, eikä vakavasti otettavan aikuisen esittäminen ole välttämätöntä, jotta voi onnistua elämässä.
Animaatiotyyli on hyvin samanlaista kuin Paavo Pesusieni -sarjassa, mutta paikoitellen yksityiskohtien määrästä huomaa, että tekijöillä on ollut isompi budjetti käytössään elokuvaa varten. Hahmot ovat visuaalisestikin veikeät omat itsensä ja Tangala on pysynyt ennallaan. Värien käyttö on taidokasta läpi elokuvan ja jossain kohtaa filmi uskaltautuu käymään synkemmissäkin vesissä - pitäen kuitenkin lapsiystävällisyytensä yllä. Hillenburgin ja monen muun käsikirjoitus ei muutu usean kokin sopaksi huonolla tavalla, vaan kirjoittajat ovat luoneet mainion ja mukaansatempaavan seikkailun täynnä hulvattomia vitsejä. Äänipuolikin on hyvin rakennettu ja Gregor Narholzin säveltämät musiikit ovat tuttuja, aurinkorantamaisia melodioita.
Yhteenveto: Paavo Pesusieni -elokuva tarjoaa oivaa viihdettä koko perheelle ja jaksaa naurattaa etenkin väsyneen ylienergisessä tilassa. Sarjasta tuttu henki on kaiken aikaa läsnä ja sarjan luoja Stephen Hillenburg oli turhaan huolissaan siitä, että sarja ei kääntyisi elokuvan muotoon. Filmi tarjoaa hilpeyttä läpi leffan hullunkurisilla, absurdeilla, hölmöillä ja aidosti nokkelilla jutuillaan. Samoja outouksia ei toistella, vaan meno pysyy raikkaana loppuun saakka. Tarina pitää hyvin mukanaan ja puolentoista tunnin kesto antaa tekijöille paremmin aikaa keskittyä kertomukseen ja hahmoihin kuin sarjan lyhyissä jaksoissa. Animaatiotyyli on mahtavan vekkulimainen ja värikäs visuaalisuus tekee leffasta erittäin miellyttävän seurata. Energisen menonsa ja sitäkin ylikierroksilla käyvien hahmojensa takia Paavo Pesusieni -elokuva ei sovellu kaikille ja se todella tarvitseekin oikean mielentilan, jotta leffasta voi nauttia. Jos sarja on ollut mieleen, suosittelen erittäin lämpimästi katsomaan elokuvan, jos se on vielä näkemättä. Tai katsomaan uudestaan, jos viime kerrasta on kulunut aikaa. Leffa on yhä mainio.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 23.1.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The SpongeBob SquarePants Movie, 2004, Paramount Pictures, Nickelodeon Movies, United Plankton Pictures, Nickelodeon Network, Nickelodeon Digital Animation Studios, Nickelodeon Animation Studios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti