THE WITCH IN THE WINDOW
Ohjaus: Andy Mitton
Pääosissa: Alex Draper, Charlie Tacker, Carol Stanzione, Greg Naughton ja Arija Bareikis
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 17 minuuttia
Ikäraja: 12
The Witch in the Window on Andy Mittonin ohjaama, käsikirjoittama, tuottama, leikkaama ja säveltämä kauhuelokuva. Se sai maailmanensi-iltansa jo kaksi vuotta sitten Kanadassa ja jo samaisena syksynä se esitettiin Suomessakin Night Visions -elokuvafestivaaleilla. Nyt Night Visions tuo elokuvan Suomeen kunnon teatterilevitykseen kautta maan. Itse kuulin koko leffasta vasta viikkoa ennen kuin näin sen lehdistönäytöksessä. Menin katsomaan The Witch in the Windowia toiveikkaana, että pieni indietuotanto onnistuisi yllättämään positiivisesti.
Simon ja hänen poikansa Finn matkustavat Vermontiin korjatakseen vanhaa taloa ja myydäkseen sen eteenpäin. Siellä heitä alkaa piinaamaan talon vanhan omistajan paha henki, mikä vain voimistuu, kun taloa korjataan.
Simon-isää ja tämän Finn-poikaa näyttelevät Alex Draper ja Charlie Tacker. Koska suuren osan ajasta isä ja poika ovat ainoat hahmot valkokankaalla, on elokuvan onnistumisen kannalta äärimmäisen tärkeää, että hahmot toimivat. Niinpä onkin suuri harmi todeta, että elokuva kaatuu jo näihin hahmoihin ja etenkin heidän näyttelijöihinsä. Sen lisäksi, että nuorta Tackeria vaivaa paha ylinäytteleminen, ongelmia tuottaa myös se, kuinka puisesti kumpikin lausuu repliikkejään - aivan kuin he vain lukisivat niitä käsikirjoituksesta tai elokuvaan on otettu mukaan harjoitusvetoja kohtauksista. Tätä ei yhtään auta se, kuinka kökköä hahmoille kirjoitettu dialogi usein on. Kaiken tämän pohjalta löytyy oiva ajatus perheenisästä, joka pelkää menettävänsä perheensä olemalla läsnä ja sen takia kokeekin parhaaksi pysyä etäällä vaimostaan ja lapsestaan. Kömpelön toteutuksen kanssa tämä kuitenkin lässähtää.
The Witch in the Window on muutenkin kömpelösti toteutettu kauhuraina, mikä haaskaa oikeasti hyvät ideat. Jo elokuvan aloitus on tönkkö. Koko filmi lähtee käyntiin kuin sormien napsautuksesta, keskeltä kohtausta, aivan kuin alusta puuttuisi jotain. Sitten taas elokuvan lopetus on kömpelö siinä mielessä, että siinä on monta kertaa peräkkäin hetkiä, jolloin tuntuu kuin leffa päättyisi, mutta sitten sitä venytetäänkin vielä pidemmälle. Kestoa elokuvalla on vain tunti ja vartti, mikä voi ajatuksen tasolla tuntua hassun lyhyeltä, kun monet kauhuleffat kestävät nykyään jopa lähemmäs kaksi tuntia. The Witch in the Windowissa on loppujen lopuksi niin vähän sisältöä, että näinkin lyhyt kesto pitkästyttää välillä.
Alkupään paria pöhköä äkkisäikäytystä lukuunottamatta täytyy siitä näyttää peukkua ohjaaja Andy Mittonille, että tämä haluaa panostaa enemmän hitaasti katsojan ympäröivään karmivaan tunnelmaan, eikä niinkään katsojan jatkuvaan säikäyttämiseen böö-efektillä. Kun talon entisen omistajan, Lydian (Carol Stanzione) taustasta kerrotaan leffan alussa, kauhukierroksia aletaan nostattamaan. Parasta koko elokuvassa on, kuinka Lydia paljastetaan hitaasti. Aluksi hän näkyy vain synkkänä muotona pimeyden keskellä. Sitten hän kurkkii peilin kautta, ikkunan takaa ja jonkin ajan kuluttua hän seisoo hahmojen takana käytävällä. Harmi vain, että mitä pidemmälle elokuva kulkee, sitä alhaisemmaksi jännityksen taso laskee. Loppupäässä paljastuu uusia puolia, mitkä saavat näkemään kertomuksen uudessa valossa, mutta samalla tämäkin kiehtovaksi ajateltu osio kärsii samasta kömpelöstä toteutuksesta kuin moni muukin asia The Witch in the Windowissa.
Andy Mittonilla on ollut hyviä ideoita ja on hienoa, ettei hän syyllisty kauhun halvimpiin kikkoihin, mutta ei hän silti onnistu vakuuttamaan lähes missään hommassaan leffan parissa. Mittonin säveltämät musiikit ovat aika mitäänsanomatonta pianon pimputtelua ja leikkauskin on paikoittelen tönkköä. The Witch in the Window on kuitenkin kelvollisesti kuvattu. Lavasteet ovat tyylikkäät ja Lydiasta on saatu karmiva oivallisten maskeerausten kautta. Ääniefektit luovat sopivasti aavemaista ilmapiiriä.
Yhteenveto: The Witch in the Window on harmillisen laimea kauhuraina, mikä haaskaa potentiaaliset ideansa kehnolla toteutuksella. On hienoa, että Andy Mitton ei syyllisty laiskoihin äkkisäikäyttelyihin, vaan haluaa rakentaa hitaasti karmivaa tunnelmaa, mutta eipä se tunnelma oikein toimi. Lisäksi hänen kirjoittamansa dialogi on erittäin puista ja usein jopa kiusallisen huonoa. Isän ja pojan keskusteluja ei auta yhtään se, kuinka kehnosti heidän näyttelijänsä repliikkinsä lausuvat. Usein jopa tuntuu siltä kuin näyttelijät vain lukisivat lauseita paperilta. Rytmitys on kömpelöä ja vain tunnin ja vartin pituiseksi filmiksi The Witch in the Window on yllättävän pitkäveteinen. Parasta leffassa on itse noita Lydia, joka paljastetaan mainion pelottavasti pikkuhiljaa. Muuten leffa jättää kylmäksi kaikessa. Pienten indiekauhujen vannoutuneimmille faneille tämä tarjoaa varmasti paljon iloa, mutta muille elokuvaa on vaikea suositella.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.7.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The Witch in the Window, 2018, One Bad House Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti