Arvostelu: 365 päivää (365 dni - 2020)

365 PÄIVÄÄ

365 DNI

Ohjaus: Barbara Białowąs ja Tomasz Mandes
Pääosissa: Anna-Maria Sieklucka, Michele Morrone, Bronisław Wrocławski, Magdalena Lamparska, Otar Saralidze, Mateusz Łasowski, Grażyna Szapołowska, Tomasz Stockinger ja Gianni Parisi
Genre: draama, erotiikka
Kesto: 1 tunti 54 minuuttia
Ikäraja: 16

"Are you lost, baby girl?"

365 dni, eli suomalaisittain 365 päivää perustuu Blanka Lipińskan samannimiseen kirjaan vuodelta 2018. Kirja nousi suureen suosioon ja sen pohjalta alettiin tietty heti työstämään filmatisointia. 365 päivää sai ensi-iltansa kotimaassaan Puolassa helmikuussa ja kesällä se julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelun kautta maailmanlaajuisesti. Kriitikot haukkuivat elokuvan lyttyyn (leffalla on jopa 0% Rotten Tomatoesissa), kuten tekivät myös monet katsojista, mutta silti leffa onnistui nousemaan pitkäksi aikaa Netflixin katsotuimmaksi filmiksi. Itse kuulin koko elokuvasta vasta, kun se oli jo ollut Netflixin valikoimassa jonkin aikaa ja siitä alettiin kohista sosiaalisessa mediassa. Aluksi ajattelin jättää koko filmin väliin, mutta mitä enemmän leffalle naureskeltiin ja sitä haukuttiin, sitä enemmän minua alkoi kiinnostamaan, mistä oikein on kyse. Lopulta katsoin 365 päivää heinäkuun lopussa.

Puolalainen Laura Biel viettää syntymäpäiväänsä Italiassa poikaystävänsä kanssa, kun sisilialainen gangsteri Massimo Torricelli sieppaa hänet. Massimo kertoo pitävänsä Lauraa 365 päivää vankinaan, jotta tämä rakastuisi gangsteriin.

Päärooleissa Anastasia Steelenä ja Christian Greynä... ei kun siis Laura Bielinä ja Massimo Torricellinä nähdään Anna-Maria Sieklucka ja Michele Morrone. Katsojan on vaikea olla vertaamatta hahmoja Fifty Shades -trilogian (2015-2018) pääpariin ja kirjailijan kommentti siitä, että kyseinen trilogia oli hänelle suuri inspiraatio 365 päivää kirjoittaessaan, viittaa siihen, että hahmot todella ovat kopiot Anastasiasta ja Christianista. Laura on täysin mitäänsanomaton hento neito, joka elää tylsää elämää ja Massimo on rajusta seksistä tykkäävä paha poika, jolla on paljon rahaa. Massimo on kuitenkin niin hirveä paskiainen, että hän saa jopa toksisen Christian Greyn näyttämään varsinaiselta prinssi Uljaalta. Christian ei sentään siepannut Anastasiaa ja pitänyt tätä vankinaan. Massimo on lähinnä kuvottava ja kaamea pahishahmo, mutta elokuva yrittää kovasti esittää hänet joka naisen unelmamiehenä. Itse toivoin koko leffan ajan, että Laura saisi käsiinsä aseen ja ampuisi Massimon - etenkin kun tämä lupailee, ettei koske Lauraan ilman tämän lupaa ja heti työntää käsiään ties minne Lauran vartalossa. Sen lisäksi, että katsojana on vaikea ymmärtää, mitä Laura voisi nähdä Massimossa, on myös vaikea ymmärtää, mitä Massimo näkee Laurassa? Hahmo on niin tylsä. Vai onko se tylsyys juuri se vetovoima? Siekluckan ja Morronen väliltä sentään löytyy pienesti kemiaa, mutta eivät he kummoisia näyttelijöitä ole.

Jos 365 päivää olisi trilleri, psykologinen kauhuelokuva, sen tarina voisi toimia erittäin hyvin. Gangsteri sieppaa naisen ja pitää tätä vankinaan vuoden päivät, siinä toivossa, että nainen rakastuisi häneen. Juoni on karmiva ja siitä voisi saada aikaiseksi mainion jännärin. Mutta kyseessä ei ole minkäänlainen trilleri, vaan jonkun naisen märkä uni, minkä hän on onnistunut julkaisemaan kirjana Fifty Shades -villityksen aikoihin, vaikka hänen urpo seksifantasiansa kuuluisikin internetin pimeämmälle puolelle. Fifty Shades -menestyksen myötä myös elokuvasovitus oli varmaa ja nyt meillä on 365 päivää, yksi vuoden surkeimmista roskaläjistä.

Siinä, missä Fifty Shades of Grey (2015) kompasteli mm. amatöörimäisen toteutuksensa, kehnon käsikirjoituksensa ja kiusallisten näyttelijöidensä takia, 365 päivää kaatuu suoraan naamalleen jo juonensa takia. Joku voi toki kiihottua tällaisesta pakotetusta Tukholma-syndrooma-tarinasta, mutta itse en voinut olla kummastelematta, kuinka etenkin nykypäivänä voidaan tehdä elokuva, mikä suorastaan romantisoi raiskaamista, muuta seksuaalista ahdistelua ja naisten halventamista? Leffa esittää kauheat jutut osoituksena rakkaudesta ja se on paikoitellen jopa oksettavaa. Laura tietty antaa monet asiat anteeksi, kun käy ilmi, kuinka pullollaan Massimon lompakko on. Jokaisen teon jälkeen, mitkä saavat katsojan toivomaan, että mies joutuisi vähintään telkien taakse, kaikki onkin hyvin, kun Laura saa shoppailla kalliita vaatteita tai pääsee lentämään yksityislentokoneilla ja ottamaan aurinkoa veneellä, mikä voisi kaikessa hulppeudessaan toimia ihmisen kotina.

Massimon antaessa Lauralle 365 päivää aikaa rakastua häneen, elokuva antaa katsojalle kaksi tuntia aikaa olla sitä mieltä, että pari kuuluisi yhteen. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahdu. Twilightia (2008) myöten monet leffat ovat romantisoineet toksisuutta, mutta tässä meno äityy niin pitkälle, että katsoja vain vastustaa parisuhdetta kovaan ääneen. Tietenkin Laura ja Massimo päätyvät yhteen! Ja sitten elokuva päättää ylpeillä sillä, kuinka se on roisimpaa menoa kuin Fifty Shadesit ja alkaa kunnon seksimontaasit ärsyttävien pop-kappaleiden jumputtaessa taustalla. Elokuva yrittää olla kuuma ja kiimainen, mutta se on oikeastaan vain rasittava ja puuduttavan pitkäveteinen. Leffa tuntuu pitkälti yli kaksituntiselta. Valitettavasti piina ei lopu siinä kohtaa, kun päästään lopputeksteihin. Ehei, elokuvahan tietty pohjustaa jatkoa! Kyseessä on nimittäin trilogian ensimmäinen osa, mikä tarkoittaa, että tätä kuraa on tiedossa lisää!

Elokuvan ovat ohjanneet Barbara Białowąs ja Tomasz Mandes, jotka toimivat myös käsikirjoittajina yhdessä kirjailija Lipińskan ja Tomasz Klimalan kanssa. Jopa neljän käsikirjoittajan voimin leffan tarina on todella ohut ja kahden tunnin kesto saadaan aikaiseksi puuduttavalla täytteellä. Lisäksi on jopa huvittavaa, kuinka moni kohtaus alkaa siitä, että Laura herää sängystä ja Massimo tuijottaa häntä vierestä. Ohjaus on läpikotaisin kehnoa. Kun seksimontaasi alkaa, muistuttaa toteutus jo enemmän musiikkivideota. Sentään 365 päivää on ihan kelvollisesti kuvattu. Vaikka mukana onkin paljon paljasta pintaa, leikkaus tapahtuu heti, kun on vaarana, että jommankumman jalkoväli näkyisi kameralle. Silti on varmaa, että monet painelevat pausea pitkin leffaa, jos leikkaus ei ehtisikään piilottamaan kaikkea. Sarapatan veljesten musiikki ei pääse mitenkään esille, kun leffaan tungetaan vähintään kymmenen minuutin välein jokin pop-biisi, millä yritetään tuoda energiaa kaiken pitkäveteisyyden keskelle.

Yhteenveto: 365 päivää on aivan kammottavaa roskaa, mikä saa jopa Fifty Shades -trilogian muistuttamaan laatuviihdettä. Elokuvan tarina sopisi hyvin trilleriin, missä siepattu nainen yrittää karata gangsterilta, mutta turha kuvitella, että leffa ottaisi sellaista suuntaa. Kahden tunnin ajan elokuva yrittää romantisoida raiskaamista sun muuta pahoinpitelyä ja vielä pahempana se sanoo, että kunhan mies ostaa naiselleen kaikkea kallista jälkeenpäin, täytyy pahat teot antaa anteeksi. Leffa kuvittelee olevansa todella tuhma ja kiihottava, mutta se on lähinnä ällöttävä, tahattoman koominen, ärsyttävä ja puuduttavan tylsä. Laura on täysin mitäänsanomaton tapaus, kun taas Massimo raivostuttaa jatkuvasti ollessaan ruudulla. Silti elokuva luulee, että katsoja kannustaisi heidän suhdettaan. Itse toivoin jatkuvasti, että Massimo kuolisi brutaalilla tavalla. Harmillisesti sitä tyydytystä elokuva ei tarjoa. Seksimontaasien alkaessa elokuva muistuttaa lähinnä tympeää musiikkivideota, eikä filmi tunnu ikinä loppuvan. Ja kun se vihdoin ja viimein loppuu, se kehtaa vielä pohjustaa jatkoa. 365 päivää -elokuvaa voi suositella vain, jos Fifty Shades -trilogia on todella lähellä sydäntä, mutta siinä ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi nakuilua. Silti suosittelen kääntymään pornon puoleen, sillä jopa sieltä löytyy parempia tarinoita ja näyttelijäsuorituksia. (Ja siis tämänhän tiedän puhtaasti akateemisista syistä tehtyjen tutkimusten kautta...)

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.7.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
365 dni, 2020, Ekipa, Future Space, Next Film, TVN