maanantai 3. elokuuta 2020

Arvostelu: Peninsula (반도 - 2020)

PENINSULA

반도



Ohjaus: Sang-ho Yeon
Pääosissa: Gang Dong-won, Lee Jung-hyun, Lee Re, Kwon Hae-hyo, Lee Ye-won, Kim Do-yoon, Kim Min-jae, Koo Kyo-hwan, Kim Kyu-baek, Moon Woo-jin ja Bella Rahim
Genre: kauhu, toiminta
Kesto: 1 tunti 56 minuuttia
Ikäraja: 16

Eteläkorealainen zombielokuva Train to Busan, eli suomalaisittain Juna Busaniin (부산행 - 2016) oli yllätyshitti, mitä kriitikotkin ylistivät. Jatko-osan teko lähti pian liikkeelle ja tekijät saivat suosion takia jopa tuplabudjetin uutta elokuvaansa varten. Peninsulaksi nimetyn jatko-osan oli tarkoitus saada maailmanensi-iltansa keväällä Cannesin elokuvajuhlilla, mutta koska ne peruttiin koronaviruksen takia, on julkaisua siirretty. Nyt Peninsula on kuitenkin ilmestymässä teattereihin ja itse olin erittäin innoissani. Juna Busaniin on aivan mahtava teos ja yksi zombigenren parhaista elokuvista. Innostustani jatko-osaa kohtaan vain kasvoi, kun pääsin katsomaan sen viikkoa ennakkoon Finnkinon upeassa IMAX-salissa.

Neljä vuotta sen jälkeen, kun kammottava virus muutti lähes kaikki Etelä-Koreassa ihmislihaa himoitseviksi zombeiksi, ryhmä Hongkongiin pelastautuneita palaa takaisin maahan etsimään rekkaa, mikä pitää sisällään miljoonia dollareita.

Vaikka Peninsula on jatkoa Juna Busaniin -elokuvalle, ei se seuraa samoja hahmoja, vaan tarjoaa uuden hahmogallerian, jonka puolesta jännittää. Tärkeimmät hahmot ovat ex-kenraali Jung-seok (Gang Dong-won) ja tämän siskon miesystävä Chul-min (Kim Do-yoon), jotka lähtevät parin muun kanssa takaisin Etelä-Korean niemimaalle (engl. peninsula). Hahmoja yhdistää vaikea menneisyys, mikä aiheuttaa konflikteja matkalla. Chul-min jää silti pienesti alikehitetyksi leffan aikana. Hän on kiinnostava, mutta hänestä olisi saanut vielä enemmän irti. Jung-seok sen sijaan on sellainen zombeja tykittävä toimintatähti, ettei moista ole välttämättä elokuvissa nähty. Hän ampuu eläviäkuolleita kuin mikäkin John Wick ja loksauttaa suun auki aina, kun tarttuu aseeseen. Gang Dong-won on nappivalinta elokuvan päärooliin. Henkilönä hän ei ole yhtä iskevästi kirjoitettu kuin Juna Busaniin -leffan päähahmo Seok-woo (Gong Yoo), mutta toimii silti erittäin hyvin.




Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. selviytyjien ryhmä, joihin kuuluvat Min-jung (Lee Jung-hyun), hänen tyttärensä Jooni (Lee Re) ja Yu-jin (Lee Ye-won), sekä Min-jungin isä (Kwon Hae-hyo), ja zombeja lahtaavan osasto 631:n johtajat Seo (Koo Kyo-hwan) ja Hwang (Kim Min-jae). Nämäkin hahmot ovat mainioita tapauksia eri tavoin. Osasto 631 tarjoaa toimivan ihmisvastuksen päähenkilöille, kun taas selviytyjien ryhmä tuo leffaan yllättävän veikeää huumoria. Jos muutaman kuukauden kotona oleminen korona-aikana teki pääkopalle hupsuja, nämä ihmiset ovat viettäneet neljä vuotta zombien keskellä ilman ketään muuta ja sillä on kyllä omat vaikutuksensa.

Peninsulasta löytyy ongelmansa, mutta se on silti erittäin pätevä jatko-osa yhdelle kaikkien aikojen parhaimmista zombielokuvista. Leffa lähtee käyntiin suoraan jännittävien tapahtumien keskeltä, hahmojen paetessa kaupungista, kun virus on juuri lähtenyt leviämään hurjaa vauhtia. Katsoja lämmiteltiin edellisessä leffassa siihen, mitä tuleman pitää, jotta Peninsula voi heittää katsojansa heti pakokauhuun. Ravistelevan alkunsa jälkeen elokuva hyppää neljä vuotta eteenpäin. Etelä-Korea on zombien valtaama ja näyttää kaukaa autiolta ja kuolleelta. Mutta koska virus on onnistuttu eristämään sinne, täytyy hahmot jotenkin saada takaisin Etelä-Koreaan ja siinä tulee yksi leffan ongelmista: hahmojen motiivi palata kotimaahansa. Ryöstöleffoissa raha on mitä erinomaisin motiivi, mutta kun hahmot päättävät lähteä planeetan vaarallisimpaan kolkkaan muutamien miljoonien takia, on luultavasti suuremmat mahdollisuudet voittaa lotossa kuin selvitä hengissä takaisin. Juna Busaniin -elokuvassa kyse oli selviytymisestä ja tyttären pelastamisesta. Vaikka rahan voisi kai kokea ihmisen perustarpeeksi, on se selvästi heikompi lähtösysäys hahmoille.




Kuitenkin kun lopulta päästään zombien valtakuntaan, elokuva nappaa taas mukaansa ja oiva jännite ympäröi katsojan. Erityisen pelottava leffa ei ole, mutta hahmot ovat onneksi tarpeeksi hyvin kirjoitetut, jotta jännite syntyy siitä, että heidän haluaa selviävän. Puhtaan kauhun sijaan Peninsulassa on enemmän panostettu näyttävään toimintaan ja siinä keksitään vähän väliä uusia tapoja pistää kuolleita hengiltä... toistamiseen. Kuitenkin kun meno äityy suuren luokan takaa-ajoksi, leffa heikkenee jälleen. Hurjapäät: Tokio Driftiä (The Fast and the Furious: Tokyo Drift - 2006) muistuttavat kaahailut pitkin katuja ovat hieman kiusallisia videopeleistä revittyjen erikoistehosteidensa kera. Etenkin suuri ja liian pitkäksi venytetty loppuhuipennus näyttää, ettei tuplabudjetillakaan saa lopulta Hollywoodin megatuotantojen efektejä aikaiseksi. Urpojen zombien päältä kaahaaminen tarjoaa myös paljon komediaa, enkä ole täysin varma, onko se tahatonta vai tarkoituksellista. Ensimmäinen tällainen kaahailu on tavallaan aika hieno kohtaus, kun tietyt viat katsoo sormien läpi ja onnistuu hyppäämään veikeään kyytiin.

Elokuvan onnistumiset syntyvät pääasiassa siitä, kuinka hyviä nämä hahmot ovat. Juna Busaniin oli harvinainen tapaus siinä, kuinka paljon zombileffan ihmishahmoista voikaan välittää ja Peninsula pyrkii tekemään samaa. Vaikka rahaa on enemmän ja meno on kaikin tavoin isompaa, leffa pyrkii yhä olemaan hahmovetoinen teos. Tunnepuoli iskee toistamiseen yllättävän lujaa, vaikka loppupää meneekin hieman liialliseksi vetistelyksi. Ihmisten väliset konfliktit ovat toimivia, vaikka välillä saattaakin harmittaa, että ihmiset nousevat zombien yli leffan päävastuksiksi. Mielenkiintoisempia ovat toki ihmisten sisäiset konfliktit, joita heidän täytyy käsitellä elokuvan aikana. Peninsulasta löytyy kyllä heikkouksia, mutta kaikki hoidetaan kuitenkin varmemmalla kädellä kuin genren filmeissä yleensä, mikä nostaa tämänkin omalle jalustalleen. Leffa on myös todella viihdyttävä ja lähes kahden tunnin kesto on nopeasti ohi.




Leffan ohjauksesta vastaa Sang-ho Yeon, joka ohjasi Juna Busaniin -leffankin. On hienoa, että Yeon ei ole lähtenyt toistamaan aiemmassa elokuvassa nähtyä, vaan tekee täysin erilaisen filmin, mikä onnistuu kuitenkin tuntumaan samalta kuin ensimmäinen osa. Käsikirjoittajakin pysyy samana ja Park Joo-Suk lähestyy kertomusta onneksi toistamiseen hahmojen kautta. Elokuva on pääasiassa hyvin kuvattu, mutta toimintakohtauksista löytyy myös häiritsevää kameran heiluntaa. Jung-seokin tarttuessa aseeseen kamera kuitenkin lukittuu, sillä hänen taistelutaitojensa päheys on pakko taltioida kaikessa komeudessaan. Ränsistyneen, kasvillisuuden peittämän ja autioituneen kaupungin lavasteet ovat upeat. Zombien maskeeraukset ovat toistamiseen fantastiset. Erikoistehosteet eivät tosiaan vakuuta, mikä on harmi, kun isoin toimintakohtaus luottaa efekteihin niin voimakkaasti. Valaistus ja kuvan jälkityöt jättävät myös hieman toivomisen varaa muutamissa yökohtauksissa. Hahmot kävelevät yökiikareiden kanssa kuin olisi pilkkopimeää, mutta katsojan silmään kohtauksessa ei ole edes hämärää. On tietty mahtavaa, että kuva ei ole niin pimeä, ettei siitä erota mitään, mutta tekijät olisivat voineet rohkeammin synkentää kuvaa. Äänimaailma on kuitenkin erinomaisesti rakennettu ja Mowgin säveltämät musiikit tunnelmoivat ja tykittelevät oivallisesti taustalla.

Yhteenveto: Peninsula on oikein mainio ja erittäin viihdyttävä zombielokuva, joka kuitenkin jää selvästi edeltäjänsä varjoon. Tuplasti edellistä osaa isompi budjetti takaa sen, että meno on suurikokoisempaa, eikä elokuva pysy tiukasti vain yhdessä lokaatiossa. Isompi budjetti ei silti ole mikään päätähuimaava ja sillä aikaan saadut tehosteet näyttävät lähinnä videopeliltä. Todella hyvältä videopeliltä, mutta videopeliltä silti. Autokaahailuista tulee mieleen Hurjapäät: Tokio Drift, kun taas ampumiskohtaukset muistuttavat John Wick -leffoista (2014-). Zombit saavat kyytiä vähän väliä, mutta jäävät silti hieman taustalle, ihmisten välisten ja sisäisten konfliktien ottaessa vallan. On hienoa, että isommasta budjetista huolimatta tekijät panostavat yhä hahmoihin ja heidän kautta kulkevaan tarinaan. Motiivi leffan seikkailulle on hieman köykäinen, mutta kun matka alkaa, pitää se hyvin mukanaan. Jännite pysyy yllä, mutta erityisen pelottava elokuva ei ole. Edellisen osan tapaan tästäkin löytyy vahvoja tunteita, vaikka loppu menee hieman liian ylidramaattiseksi. Näyttelijät hoitavat hommansa kunnialla - etenkin Gang Dong-won, joka vakuuttaa toimintastarana. Heikkouksistaan huolimatta Peninsula on todella oivallinen leffa ja jos taso pysyy vähintään tällaisena, katson erittäin mielelläni lisää itsenäisiä jatko-osia tälle Etelä-Korean zombisaagalle.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.8.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
반도, 2020, Movic Comics, Next Entertainment World, RedPeter Film


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti