sunnuntai 30. elokuuta 2020

Arvostelu: The First Purge (2018)

THE FIRST PURGE



Ohjaus: Gerard McMurray
Pääosissa: Y'lan Noel, Lex Scott Davis, Joivan Wade, Kristen Solis, Lauren Vélez, Marisa Tomei, Patch Darragh, Rotimi Paul ja Ian Blackman
Genre: kauhu, toiminta
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: 16

James DeMonacon jännityselokuva Puhdistuksen yö (The Purge - 2013) oli kriitikoiden negatiivisesta palautteesta huolimatta suuri menestys, jolle päätettiin heti tehdä jatkoa. Puhdistuksen yö: Anarkia (The Purge: Anarchy - 2014) oli vielä isompi hitti, mille kriitikotkin olivat hieman lempeämpiä. Suomentamatta jäänyt The Purge: Election Year (2016) menestyi jälleen vielä paremmin, joten neljännen osan teko lähti liikkeelle. DeMonaco ei kuitenkaan halunnut jatkaa ohjaajana, joten hänet korvattiin Gerard McMurraylla ja kuvaukset alkoivat syyskuussa 2017. Lopulta The First Purgeksi nimetty esiosaelokuva ilmestyi Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä 2018. Jälleen kerran kriitikot antoivat ristiriitaista palautetta, mutta lippuluukuilla filmi menestyi edeltäjiään paremmin. Itse olin aiemmin nähnyt vain kaksi ensimmäistä Purge-leffaa, kun vuokrasin ne serkkujeni kanssa vuonna 2015. En pitänyt niistä, enkä katsonut myöhemmin julkaistuja osia tai The Purge -televisiosarjaa (2018-2019). Kuitenkin nyt kun sarja on taas saamassa jatkoa elokuvalla The Forever Purge (2021), päätin antaa koko hommalle uuden mahdollisuuden. En vieläkään lämmennyt leffoille, mutta katsoin silti The First Purgen jo muutama päivä The Purge: Election Yearin jälkeen.

Vuonna 2017 Yhdysvaltojen johtoon on noussut uusi puolue, Amerikan uudet perustajaisät, jotka päättävät testata sosiaalista koetta rikoksen, työttömyyden ja köyhyyden poistamiseksi maasta: Puhdistuksen yön. Kokeen ensimmäisenä vuonna New Yorkin Staten Island suljetaan 12 tunniksi, jolloin kaikki rikokset, mukaanlukien murha, ovat sallittuja.




Joivan Wade näyttelee Isaiahia, nuorta miehenalkua, joka on rahan kaipuussa päätynyt huumebisnekseen omaa aluettaan johtavan Dmitrin (Y'lan Noel) hommiin. Lex Scott Davis taas näyttelee Isaiahin siskoa, Dmitrin ex-tyttöystävä Nyaa, joka on huolissaan veljestään. Yllättävää kyllä, veljen ja siskon välit ovat sujuvasti kirjoitetut ja heidän suhteensa muovautuu uudelleen Puhdistuksen yön alkaessa. Nya vastustaa koko ideaa, kun taas Isaiah haluaisi kokeilla "puhdistumista". Dmitri sen sijaan on aika kehno tapaus, josta yritetään kehitellä toimintasankaria. Hahmoa ei kuitenkaan halua kannustaa, sillä elokuvassa nostetaan usein esille, kuinka monen nuoren elämät Dmitri on pilannut huumebisneksellään. Sankarikuvio ei edes toimi hahmon yrityksenä parantaa itsensä ihmisenä, vaan hän lähinnä pyrkii kostamaan Yhdysvalloille, jotka ovat ajaneet köyhät tietyille poluille. Kolmikon näyttelijät ovat kuitenkin kaikki kelpo valintoja rooleihinsa. Ainakin he ajavat asiansa paremmin kuin monet aiemmat elokuvasarjan pahvisista hahmoista ja puisista näyttelijöistä.

Nimensä mukaisesti The First Purgen tarkoituksena on avata katsojille, mistä koko Puhdistuksen yö on saanut alkunsa. Kyseessä on siis esiosa aiemmille leffoille, eikä jatkotarina. Vaikka aiemmat Purget eivät ole olleet kovin hyviä (Puhdistuksen yö: Anarkia oli ainoa ihan kiva leffa), on sarjasta löytynyt alusta asti kiehtovaa yhteiskuntakritiikkiä Yhdysvaltojen menoa kohtaan. Onkin siis oiva idea palata ajassa taaksepäin ja näyttää koko homman alku. Noh, eipä sellaista oikeastaan lopulta nähdä kuin parin lyhyen uutislähetyksen verran, sillä kohdeyleisöä luultavasti kiinnostaa vain älyvapaa mähinä, eikä niinkään fiksu poliittinen trilleri ja satiiri Yhdysvaltojen vääryyksistä. Jo aiempien osien aikana sarjan kritiikki kääntyi aseihannoinnista ja ihmisen piilotetuista haluista maan rasismiin ja tämä leffa panostaa juurikin jälkimmäiseen. Anarkiassa näytettiin ensimmäisen kerran, että Puhdistuksen yössä onkin enemmän kyse valtion tavasta poistaa köyhiä ja muita, jotka vain aiheuttavat kuluja valtiolle. The First Purgessa tämä viedään siihen, että valkoinen ylivalta yrittää poistaa tummaihoiset maasta, saamalla heidät tappamaan toisiaan rahapalkkioiden toivossa. Sarjan muiden teemojen tavoin tämäkin on karmiva ajatus, mutta jälleen aika kömpelösti ja pinnallisesti toteutettu.




Mielenkiintoisen ja uudenlaisen puolen The First Purgeen tuovat kohtaukset, joissa sairaan kokeen luojat (Marisa Tomei ja Patch Darragh) katsovat valvontakameroiden ja puhdistautujien piilolinssikameroiden kautta kaduille vähitellen syntyvää mähinää. Samalla käy ilmi, ettei koe ole sen luojienkaan mielestä välttämättä moraalisesti oikein - etenkään kun Amerikan uudet perustajaisät eivät ole rehellisiä sen käytöstä. Muuten tämä Puhdistuksen yö on hyvin pitkälti samaa mättöä kuin sarjan kaksi edellistä osaa. On jopa hieman hölmöä, kuinka nopeasti yö muuttuu valtavaksi kaaokseksi. Koska kyseessä on ensimmäinen Puhdistuksen yö, mielestäni sen pitäisi vielä olla edes jotenkin maltillinen. Tässä leffassa tämä on vasta koe, mutta puhdistautujat käyttäytyvät kuin yö olisi heille se jokavuotinen perinne, mitä se on aiemmissa leffoissa ollut. Sekopäisten naamioiden sun muiden pitäisi tapahtua vasta myöhemmin, kun tästä sairaasta kokeesta muodostuu uusi amerikkalaisjuhla. Mutta koska elokuvasarjojen uusia osia täytyy tehdä periaatteella "enemmän on paremmin", ei tältä leffalta voi odottaa, että se osaisi hillitä itseään.

Ohjausvastuu on vaihtunut James DeMonacolta Gerard McMurraylle, joka ei valitettavasti ole sen parempi ohjaaja kuin DeMonaco. Tosin elokuvan heikkous johtuu myös siitä, että kömpelösti tekstiä vääntävä DeMonaco toimii edelleen käsikirjoittajana. Välillä vaikuttaisi siltä, että DeMonaco haluaisi viedä filmejä syvällisempään suuntaan, mutta tuntee luultavasti kohdeyleisönsä tarpeeksi hyvin, jotta pitää homman puhtaasti viihteellisenä. Tekniseltä toteutukseltaan elokuva on onneksi parannus verrattuna paikoitellen halvalta TV-tuotannolta näyttäneeseen The Purge: Election Yeariin, mutta on silti aika epätasainen. Kuvaus on välillä sujuvaa ja välillä taas turhan heiluvaa. Kameran linssiin osuvat digiveret ovat korni ratkaisu. Valaisu on suurimmaksi osaksi oivallista, mutta loppuhuipennuksen valokikkailu äityy todella ärsyttäväksi. Ääniefektit ovat menevät, mutta eipä uusi säveltäjä Kevin Lax onnistu tuomaan sarjaan mitään sen enempää kuin edeltäjänsä Nathan Whitehead.




Yhteenveto: The First Purge hukkaa potentiaalinsa jo alkumetreillä, kun se ei tarjoakaan katsojalle sitä, mitä se lupailee, eli Puhdistuksen yön todellista syntytarinaa. Alkuperä käydään pikaisesti läpi parilla nopealla uutislähetyksellä, mutta sitten meno onkin sitä ihan samaa mähinää kuin parissa edellisessä filmissä. Itseäni häiritsi suuresti, kuinka nopeasti meininki äityy samaan hulluuteen kuin aiemmissa osissa, sillä kyseessä pitäisi olla ihka ensimmäinen Puhdistuksen yö, jolloin tämä sekoilu ei ole vielä perinne amerikkalaisille. Mutta koska jatko-osiahan täytyy tehdä ajatuksella "enemmän on paremmin", ei elokuvalta voi odottaa tällaista loogisuutta. Elokuva yrittää sanoa jotain Yhdysvaltojen johtoon pinttyneestä rasismista, mutta kompastelee kehnon ja pinnallisen käsikirjoituksensa takia. Sentään päähenkilöt ovat jokseenkin mielenkiintoisia ja näyttelijät tekevät hieman parempaa työtä kuin edellisissä elokuvissa. Lopputuloksena on joka tapauksessa heikko raina, joka varmasti tyydyttää sarjan vannoutuneita faneja, mutta jättää luultavasti muut kylmäksi. On varmaankin turha odottaa, että ensi vuodelle siirretty The Forever Purge tulisi sisältämään yhtään mitään erityisempää. Tässä välissä käydään kuitenkin The Purge -televisiosarjan pariin ja katsotaan, toimiiko konsepti paremmin sarjan muodossa...




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.7.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
The First Purge, 2018, Blumhouse Productions, Perfect World Pictures, Platinum Dunes


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti