DOWNTON ABBEY - KAUSI 6
Luoja: Julian Fellowes
Pääosissa: Hugh Bonneville, Elizabeth McGovern, Michelle Dockery, Laura Carmichael, Maggie Smith, Jim Carter, Phyllis Logan, Rob James-Collier, Joanne Froggatt, Sophie McShera, Lesley Nicol, Brendan Coyle, Allen Leech, Penelope Wilton, Kevin Doyle, Raquel Cassidy, Matthew Goode, Jeremy Swift, Sue Johnston, Michael Fox, Harry Hadden-Paton, Patricia Hodge, Rose Leslie ja Lily James
Genre: draama, historia
Jaksomäärä: 9
Jakson kesto: noin 50 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 45 minuuttia
Ikäraja: 12
Julian Fellowesin luoma draamasarja Downton Abbey nousi erittäin hyvän ensimmäisen tuotantokautensa myötä suureen suosioon. Jatkoa oli tietty luvassa ja jokainen tuotantokausi vain kasvatti sarjan suosiota. Katsojaluvut nousivat ja palkintoja sateli. Viidennen kauden jälkeen ilmoitettiin, että tuleva kuudes tuotantokausi jäisi sarjan viimeiseksi ja sen kuvaukset alkoivat alkuvuodesta 2015. Lopulta Downton Abbeyn päätöskauden jaksot alkoivat pyöriä televisioissa saman vuoden syksynä. Sarjan finaalijakso oli yksi sarjan katsotuimmista. Itse tutustuin sarjaan vasta tänä kesänä, sillä vaikka televisiosarja on päättynyt, on tarina saamassa nyt jatkoa elokuvan (2019) voimin. Kuudes kausi osoittautui niin hyväksi, että suorastaan ahmin sen muutamassa illassa.
Downton Abbeyssa valmistaudutaan hovimestari Carsonin ja taloudenhoitajatar Hughesin häihin, samalla kun alkaa kiistely siitä, siirtyykö kylän sairaala isomman sairaalan omistuksen alle. Muitakin muutoksia alkaa tapahtumaan, eikä Downton Abbey ole enää entisensä...
Pääasiassa kaikki tutut hahmot edelliseltä kaudelta tekevät paluun, vaikkakin Lily Jamesin näyttelemä lady Rose käy vain pikaisesti kääntymässä. Hugh Bonnevillen ja Elizabeth McGovernin esittämät Granthamin jaarli ja kreivitär ovat yhtä arvokkaat kuin aina ennenkin ja tällä kaudella kreivitär Cora nostetaan isommin esille. Lady Edith (Laura Carmichael) pohtii, mitä tehdä tyttärensä Marigoldin kanssa ja haaveilee rakkaudesta, samalla kun yrittää parhaansa mukaan pyörittää sanomalehteään. Lady Mary (Michelle Dockery) on entistä töykeämpi muille ja onkin mahtavaa, kun hän saa vihdoin kuulla kunniansa. Leskikreivitär Violet Crawley (Maggie Smith) muuttuu taas tiukaksi rouvaksi, joka ei voi sietää ajatusta sairaalamuutoksesta. Isobel Crawley (Penelope Wilton) on vihdoin löytänyt miehen, mutta rakkaus ei tule ongelmitta. Tom Bransonin (Allen Leech) itsensä ja paikkansa etsiskely viedään päätökseen.
Läpi sarjan hovimestari Carsonin (Jim Carter) ja taloudenhoitajatar Hughesin (Phyllis Logan) välillä on ollut jotain säpinää ja vihdoin viime kauden lopussa he tunnustivat rakkauden toisiaan kohtaan. Nyt he valmistautuvat häihinsä, mikä on erittäin sympaattista ja liikuttavaa seurattavaa. Kamarineiti Anna (Joanne Froggatt) ja herra Bates (Brendan Coyle) yrittävät saada puhdistettua nimensä, sillä molemmat ovat nyt epäiltynä Greenin murhasta. Daisy (Sophie McShera) on päässyt opiskelun makuun ja kokki Patmore (Lesley Nicol) kannustaa ja katsoo hänen peräänsä kuin olisi Daisyn äiti. Myös Molesley (Kevin Doyle) kiinnostuu opiskelusta ja häntä kannustaa neiti Baxter (Raquel Cassidy). Yllättäen yhdeksi tämän tuotantokauden mielenkiintoisimmista hahmoista nousee Thomas Barrow (Rob James-Collier), joka on kirjoitettu täysin uudella tavalla. Tietyt ikävät luonteenpiirteet ovat yhä tallella, mutta Thomasista onnistutaan muokkaamaan pidettävämpi tapaus, jota kohtaan katsoja huomaa jopa tuntevansa empatiaa. Koko sarjan ajan katsoja on toivonut, että hänet potkittaisiin pihalle Downtonista, mutta kun sen aika alkaa olla lähellä, katsoja huomaakin toivovansa täysin päinvastaista. Thomasin tuntemukset tuodaan entistä paremmin esille ja James-Collier tekee tähän asti parhaan roolisuorituksensa, tarjotessaan moniulotteisia tunteita. Muutkin näyttelijät tekevät tietysti erittäin hyvää työtä.
Edellisellä kaudella pikaisesti esitelty miespalvelija Andy (Michael Fox) on päässyt töihin Downtonissa, minkä lisäksi leskikreivittären palvelijat Spratt (Jeremy Swift) ja Denker (Sue Johnston) naurattavat taas jatkuvalla kilpailullaan.
Downton Abbeyn neljäs ja viides tuotantokausi olivat oikein mainioita, mutta niitä vaivasi hieman tunne siitä, että ne olivat välikausia, mihin ei oltu keksitty erityisemmin koukuttavaa sisältöä. Tämä kuudes tuotantokausi on kuitenkin tarkoitettu sarjan päätökseksi, eikä tästä siis löydy tällaista "välikausi"-ongelmaa. Kuudes kausi nostaa sarjan tason jälleen erinomaiseksi. Noin 50 tunnin katselun jälkeen sarjan tarina viedään päätökseensä, mikä tarkoittaa sitä, että hahmoilla tapahtuu aiempaa selvempää kehitystä ja aukinaisiksi jääneitä juonikuvioita solmitaan vihdoin yhteen. Läpi kauden hahmojen kertomuksia viedään loppuun ja ne saattavat päättyä joko onnellisesti tai surullisesti. Samapa tuo, että kummalla tavalla hahmojen juonikuviot viedään päätökseen, ei koskettavilta tilanteilta vältytä ja katsojan poskilla saattavat kimmeltää niin surun kuin onnen kyyneleet. Viimeisten jaksojen aikana itsekin hoksasin, kuinka olinkaan ehtinyt kiintyä näihin hahmoihin.
Päätöskausi tarjoaa muutenkin monenlaisia tunteita ja siinä on niin jännittäviä kuin kauniitakin hetkiä. Huumoriakin on tietysti mukana ja nokkelaa sanailua löytyy lähes jokaisen hahmon puolelta. Mitä pidemmälle kausi etenee, sitä tunnerikkaammaksi se muuttuu ja tuotantokausi paraneekin jakso jaksolta. Shokeerausefektiäkin on hyödynnetty hienosti. Sarja viedään lopulta niin upeasti päätökseensä, että viimeisen jakson päätyttyä aloin ensimmäistä kertaa pohtia, onko tarinan jatkaminen leffan voimin sittenkään hyvä idea? Monet hahmoistaan saivat arvoisensa päätöksen, joten kannattaako heille enää keksiä uusia kertomuksia? Tosin, kuten juuri ilmestynyt Toy Story 4 (2019) opetti minulle, ei mitään kannata lytätä turhaksi etukäteen ja voihan se olla, että Downton Abbey -elokuva onkin fantastinen teos ja jättää katsojan vaatimaan lisää. Sen näkee sitten ensi viikolla...
Kahden haahuilevan kauden jälkeen Julian Fellowes tuntuu tietävän tasan tarkkaan, mitä tehdä hahmojen kanssa. Viidennellä tuotantokaudella Fellowes taisikin lähinnä asetella nappulansa paikoilleen, jotta voisi pelata niillä oikein tosissaan tässä huipennuksessa. Fellowesin tekstit tällä kaudella kuuluvat sarjan parhaimmistoon ja juonikuviot ovat kiinnostavia. Myös ohjaajat tekevät todella mainiota työtä tunnelman rakentamisen kanssa. Kauden alkupään jaksoista löytyy pientä venytyksen makua, mutta viimeisen jakson taas ei haluaisi koskaan päättyvän. Hassua. Leikkaus on siis pääasiassa erittäin oivallista ja niin on myös kuvaus. Lavastajat ja puvustajat ansaitsevat jälleen suuret aplodit. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu ja John Lunnin säveltämät musiikit ovat tietty hienot. Kaikki ovat päättäneet pistää parastaan viimeisellä kaudella.
Yhteenveto: Downton Abbeyn kuudes tuotantokausi on erinomainen päätös sarjalle ja nousee kirkkaasti sarjan kärkikahinoihin mahtavan toisen kauden kanssa. Siinä, missä kaksi tätä aiempaa tuotantokautta olivat paikoitellen yhdentekeviä ja niissä oli venyttämisen makua, tästä ei samaa ongelmaa löydy. Kausi on selvästi tarkoitettu päätökseksi ja siinä tapahtuu paljon merkittäviä asioita, kun hahmojen juonikuvioita viedään päätökseensä. Mitä pidemmälle kausi pääsee, sitä paremmaksi ja tunteikkaammaksi se vain muuttuu. Kyyneleiltä on vaikea välttyä, sillä viimeistään lopussa tajuaa, kuinka hahmoihin onkaan kiintynyt. Yllättäen inhoamani Thomas nouseekin tällä kaudella kenties jopa suosikikseni! Näyttelijät ja muutenkin koko työryhmä pistävät parastaan. Julian Fellowes on rakentanut paikoitellen hieman epätasaisen, mutta loppujen lopuksi erittäin hyvän kokonaisuuden. Jäänkin jännityksellä ja mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleva Downton Abbey -elokuva tarjoaa. Voiko se toimia, kun sarja vietiin näin upeasti päätökseensä?
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.9.2019
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.justwatch.com
Downton Abbey, Yhdistynyt Kuningaskunta, 2010-2015, Carnival Film & Television, Masterpiece Theatre
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti