Arvostelu: Scarface - arpinaama (Scarface - 1983)

SCARFACE - ARPINAAMA

SCARFACE

Ohjaus: Brian De Palma

Pääosissa: Al Pacino, Steven Bauer, Michelle Pfeiffer, Mary Elizabeth Mastrantonio, Robert Loggia, Míriam Colón, F. Murray Abraham, Paul Shenar, Harris Yulin, Ángel Salazar ja Pepe Serna

Genre: rikos, draama

Kesto: 2 tuntia 50 minuuttia

Ikäraja: 18

"Say hello to my little friend!"

Scarface - arpinaama on uudelleenfilmatisointi vuoden 1932 rikoselokuvasta Arpinaama (Scarface). Al Pacino näki alkuperäisen Arpinaaman leffateatterin uusintaesityksessä ja otti yhteyttä tuottaja Martin Bregmaniin, uskoen, että hän voisi tehdä uuden version filmistä. Alun perin ohjaajaksi pestattiin Sidney Lumet, mutta koska hän ja Bregman eivät päässeet yhteisymmärrykseen, Lumet korvattiin Brian De Palmalla. Oliver Stone saatiin taivuteltua käsikirjoittajaksi, vaikka hän aluksi kieltäytyi, koska ei pitänyt alkuperäisleffasta. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 1982, mutta jälkitöissä elokuva joutui ongelmiin, sillä kerta toisensa perään sen leikkausversiot koettiin liian rankaksi, jotta elokuvaa voisi julkaista. De Palma sai useamman studiopomon, levittäjän ja elokuvateatterijohtajan keskustelemaan aiheesta, jotta elokuva saisi toivotun R-ikärajan julkaisua varten. Lopulta tähän suostuttiin ja Scarface - arpinaama sai maailmanensi-iltansa 1. joulukuuta 1983 - tasan 40 vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen menestys, mutta aluksi se sai todella ristiriitaisen vastaanoton niin katsojilta kuin kriitikoiltakin, jotka pitivät sitä tarpeettoman väkivaltaisena ja hävyttömänä (leffa piti hetken aikaa ennätystä "fuck"-sanan käytön määrästä yhden elokuvan aikana). Elokuva jopa sai Razzie-ehdokkuuden huonoimmasta ohjauksesta! Vuosien varrella Scarface - arpinaaman arvostus on kuitenkin kasvanut huomattavasti ja nykyään sitä pidetään yhtenä rikosgenren parhaimmista teoksista. Itse näin leffan ensi kertaa kuutisen vuotta sitten ja pidin sitä erittäin hyvänä filminä. Kun huomasin Scarface - arpinaaman täyttävän nyt 40 vuotta, päätin katsoa sen vihdoin uudestaan ja arvostella sen juhlan kunniaksi.

Vuonna 1980 kuubalaispakolainen Tony Montana saapuu Miamiin ja saa keikan rikollisissa puuhissa. Hanttihommat ja pikkurahat eivät kuitenkaan riitä kunnianhimoiselle Tonylle, vaan hän päättää hankkia itselleen kaiken, minkä haluaa.

Al Pacino sai parhaan miespääosan Golden Globe -ehdokkuuden roolistaan Tony Montanana, eikä mikään ihme. Pacino on huikean hyvä eksentrisenä Tonynä, jonka vallanahneus kasvaa yhä vain suuremmaksi filmin kulkiessa eteenpäin. Vallasta sokaistuvan gangsterin esittäminenhän ei tietenkään ole Pacinolle mikään uusi juttu, olihan hän tätä tehdessään näytellyt jo Michael Corleonea Kummisedässä (The Godfather - 1972) ja Kummisetä osa II:ssa (The Godfather Part II - 1974). Pacino onnistuu tekemään Tonystä todella erilaisen tyypin kuin Corleonesta. Siinä, missä hänen roolihahmonsa Kummisedissä oli rauhallinen ja laskelmoiva, Tony on huomattavasti räjähtävämpi persoona. Tony todella on niitä tyyppejä, joita ei haluaisi ikinä tavata ja joita pitäisi tosielämässä täysmulkkuina, mutta joita on elokuvassa äärimmäisen kiehtovaa seurata. Hahmo on kauhea paskiainen, mutta silti hänestä huomaa jollain oudolla tavalla pitävänsä. Pacino oikein herkuttelee osassaan ja esittelee hurjaa karismaansa, mitä pidemmälle filmi etenee.

     Elokuvassa nähdään myös Steven Bauer Tonyä uskollisesti seuraavana Mannynä, Míriam Colón Tonyn äitinä, Mary Elizabeth Mastrantonio Tonyn Gina-siskona, Robert Loggia huumeparoni Frank Lopezina, Michelle Pfeiffer tämän Elvira-vaimona, F. Murray Abraham Frankin uskollisena kätyrinä Omarina, Harris Yulin korruptoituneena poliisina Bernsteininä, sekä Paul Shenar bolivialaisena huumeparoni Sosana. Läpikotaisin näyttelijät tekevät hyvää työtä ja istuvat rooleihinsa täydellisesti. Elokuvan teon aikaan Pfeiffer oli lähes tuntematon nimi, eivätkä Pacino ja De Palma edes halunneet häntä mukaan filmiin, mutta onneksi heidät saatiin lopulta taivuteltua, sillä Pfeiffer on roolissaan erinomainen.

Muistin Scarface - arpinaaman olevan loistoleffa, mutten muistanut sen olevan näin huikean hieno. Kyseessähän on aika lailla mestariteos, josta ei oikeastaan moitittavaa löydy. Tony Montanan matkaan uppoutuu aivan totaalisesti siitä hetkestä lähtien, kun hän saapuu Yhdysvaltoihin ja hänet näytetään poliisien kuulusteltavana. Vaikka Tony kovasti väittää olevansa pelkkä poliittinen pakolainen ja ettei hänellä ole mitään rikollista mielessä, tietää katsoja heti, että kyseessä on vale. On erittäin koukuttavaa seurata Tonyn tutustumista Miamin alamaailmaan, kuinka hän alkaa innostumaan huumebisneksestä turhankin paljon ja kuinka hänellä nousee pissa päähän. Hahmon vajoaminen pimeyteen on vaikuttavaa seurattavaa. Toisaalta katsoja yrittää huutaa ruudun läpi, että Tony osaisi lopettaa ajoissa ja tyytyä siihen paljouteen, mitä häneltä jo löytyy, mutta samalla tämän gangsterimulkvistin käytös on sellaista, että katsojana tuumii hänen ansaitsevan kaiken keljun, mitä tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan.

Elokuva on niinkin vangitseva, ettei se edes tunnu niin pitkältä kuin se onkaan. Kestoa Scarface - arpinaamalla on lähes kolme tuntia, mutta sen koukuttavuuden ansiosta se tuntuu vain vähän päälle kaksituntiselta. Olen nähnyt kaksituntisia filmejä, jotka tuntuvat Scarface - arpinaamaa pidemmiltä. Sen lisäksi, että kokonaisuutena elokuva kertoo äärimmäisen mielenkiintoista henkilövetoista tarinaa, on se täynnä upeita kohtauksia, joiden parissa aika kuluu kuin siivillä. Leffasta löytyy useampi erittäin tiivistunnelmainen, parhaimmillaan jopa intensiivisen piinaava kohtaus, jossa jännitystä rakennetaan kohti huippuaan, kunnes se räjäytetään valloilleen. Elokuva tekee samaa myös kokonaisuutena, johtaessaan hurjaan loppuhuipennukseen, jossa lausutaan ikoniseksi muuttunut, tämän arvostelun alustakin löytyvä repliikki.

"Moikatkaa minun pikkukaveriani" ei jää elokuvan ainoaksi mahtirepliikiksi, vaan Oliver Stone on täyttänyt tekstinsä loistokkaalla dialogilla. Yksittäisten mieleenpainuvien vuorosanojen lisäksi mukana on useampi keskustelu, jotka ovat todella koukuttavaa kuunneltavaa. Ja hommaahan toki parantaa näyttelijöiden voimakas työ dialogia lausuessaan. Stone on hyödyntänyt alkuperäisen Arpinaaman kertomusta ja muovaillut siitä vahvan henkilökuvauksen. Hän ottaa myös kantaa kuubalaisten pakolaiskriisistä, joka toi ison määrän rikollisia Yhdysvaltoihin 1980-luvun alussa. Siten Stone ei vain kopioi alkuperäisteosta sieluttomasti ja kaikkien uusintafilmatisointeja tekevien kuuluisi ottaa mallia Scarfacesta. Stonen upean tekstin pohjalta ohjaaja Brian De Palman on ollut helppo tarjota ravisutteleva gangsterifilmi. Sen lisäksi, että De Palma tekee esimerkillisesti jännittäviä kohtauksia, tuo hän myös onnistunutta herkkyyttä sinne tänne kaiken keskelle. 

Tämän lisäksi elokuvan tekninen toteutus on huippuluokkaa. Scarface - arpinaama on ihailtavasti kuvattu. Mukana on useita todella tyylikkäitä kamera-ajoja, erityisesti alkupäässä nähtävän rikoskeikan aikana, kuvan siirtyessä hitaasti rakennuksen kylpyhuoneesta ikkunan kautta ulos ja siitä katua pitkin autolle, jonka jälkeen kamera liikkuu saman reitin takaisin. Jo erinomaisella kameratyöskentelyllä ja leikkauksella De Palma rakentaa tiivistä tunnelmaa. Kuvausta vain vahvistavat taidokas ja yhä vain synkistelevämpi valaisu, näyttävät lavasteet ja asut, sekä mainiot erikoistehosteetkin. Äänimaailma on vahvasti luotu efektejä ja musiikkeja myöten. On kumma, jos elokuvan päätyttyä päässä ei soi vielä pidemmän aikaa Paul Engemannin laulama, energinen Push It to the Limit.

Yhteenveto: Scarface - arpinaama on täydellinen gangsterielokuva. Ohjaaja Brian De Palma ja käsikirjoittaja Oliver Stone ovat esimerkillisesti hyödyntäneet alkuperäisfilmiä ja päivittäneet sitä omaan aikaansa. Tony Montanan matka rikollisuuden syövereihin nappaa heti mukaansa ja hahmon kokemat ylä- ja alamäet ovat koukuttavaa seurattavaa. Kolmen tunnin kesto kulkee kuin hujauksessa, sillä elokuva on niin väkevästi rakennettu. Mukana on useita erittäin tiivistunnelmaisia kohtauksia, mahtavia keskusteluja, hauskojakin juttuja, sekä hieman herkkyyttä. Kaikki johtaa suorastaan räjähtävään finaaliin, jonka jälkeen tuntuu siltä, että on kokenut jotain elokuvaa suurempaa. Al Pacino on nappivalinta Tony Montanaksi, herkuttelen inhottavan roolihahmonsa kanssa riemastuttavasti. Leffa on myös teknisiltä ansioiltaan ja musiikeiltaan erinomainen. Scarface - arpinaama on yksi rikosgenren ehdottomista merkkiteoksista, jonka katselua suosittelen äärimmäisen lämpimästi nyt sen 40-vuotisjuhlan kunniaksi - oli elokuvan nähnyt jo aiemmin tai ei.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.2.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Scarface, 1983, Universal Pictures

Arvostelu: Vaarallinen tehtävä (Mission: Impossible - 1996)

VAARALLINEN TEHTÄVÄ

MISSION: IMPOSSIBLE

Ohjaus: Brian De Palma
Pääosissa: Tom Cruise, Emmanuelle Béart, Ving Rhames, Jean Reno, Henry Czerny, Jon Voight ja Vanessa Redgrave
Genre: jännitys, toiminta
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Ikäraja: 16

Mission: Impossible, eli suomeksi Vaarallinen tehtävä perustuu samannimiseen televisiosarjaan, joka pyöri syksystä 1966 alkuvuoteen 1973. Paramount Pictures yritti monta vuotta tehdä sarjan pohjalta elokuvaa, mutta he eivät saaneet aikaiseksi tarpeeksi toimivaa tarinaa. Sarjaa fanittanut Tom Cruise oli myös miettinyt pitkään, että sarjasta saisi aikaiseksi mainion elokuvan ja lopulta päätti toteuttaa sellaisen itse. Hän saikin Paramount Picturesin kiinnostumaan ideoistaan ja filmiä alettiin viimeinkin suunnitella kunnolla. Leffa käsikirjoitettiin lukuisia kertoja uudestaan, sillä kukaan tuotantotiimissä ei tuntunut olevan tyytyväinen tarinaan. Lopulta juoni saatiin kasaan ja kuvaukset lähtivät käyntiin. Vaarallinen tehtävä sai ensi-iltansa keväällä 1996 ja se oli suuri hitti. Se sai kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton, sillä alkuperäisessä sarjassa esiintyneet näyttelijät eivät pitäneet siitä yhtään, minkä lisäksi monet fanitkin olivat pettyneitä. Jotkut pitivät sitä vain keskinkertaisena, eikä ollut monia, jotka olisivat todella innostuneet siitä. Minäkin olin pettynyt, kun näin Vaarallisen tehtävän ensimmäistä kertaa. Sarjaa en ollut nähnyt, mutta olin kuullut tunnusmusiikin useita kertoja ja rakastin sitä, minkä lisäksi halusin nähdä elokuvan, koska minulle oli sanottu sen olevan vähän niin kuin James Bondit (1962-), joista olin saanut katsoa muutaman. Kun vihdoin näin leffan, oli se mielestäni tylsä, enkä ole jaksanut katsoa sitä kuin kerran uudestaan. Ostin sen kuitenkin Blu-rayna, kun hommasin sarjan muut osat, sillä en pitänyt siitä, että sarjan aloitusosa puuttuisi kokoelmasta. Kun mietin, mitä elokuvia arvostelisin ensimmäiselle puoliskolle vuodesta 2018, huomasin että Mission: Impossible -elokuvasarjalle oli ilmestymässä kuudes osa, Mission: Impossible - Fallout (2018), joten päätin arvioida sarjan aiemmat osat ennen sen ilmestymistä. Katsoinkin sarjan aloitusosan pitkästä aikaa kesän 2017 lopussa ja olin iloinen, sillä se oli parempi kuin muistin.

Impossible Mission Forcen tiimin salainen tehtävä epäonnistuu ja agentti Ethan Hunt lavastetaan syylliseksi tiimin muiden agenttien kuolemiin. Ethanin täytyy lähteä pakomatkalle ja selvittää, kuka on oikea tappaja, ennen kuin IMF nappaa hänet.

Pääosassa agentti Ethan Huntina nähdään nuori Tom Cruise, josta ei vielä ihan löydy sitä erinomaista henkeä kuin nykyään. Parissa kohtaa, kun Ethan nähdään vihaisena, eivät Cruisen näyttelijätaidot täysin riitä uskottavaan suoritukseen. Muuten hän kuitenkin osoittaa, että hänen kohtalo todella oli nousta suureksi toimintastaraksi ja hän sopii pääosaan oikein mainiosti. Ethan Hunt on vielä aloitteleva agentti, joten on hyvin mielenkiintoista nähdä, miten hän toimii, kun hän joutuu pakenemaan taitavien agenttien ryhmää. Ethan osoittaa usein leffan aikana pienillä jutuilla älykkyyttään, jotka tekevät hänestä muutakin kuin pelkän tylsän ammuskelija-agentin.
    Ethan ei kuitenkaan täysin pärjää yksin, minkä takia hänen täytyy koota uusi tiimi, johon kuuluvat vanhasta tiimistä selvinnyt Claire (Emmanuelle Béart), tietokone-ekspertti Luther (Ving Rhames) ja pilotti Krieger (Jean Reno). Jokaiseen hahmoon on saatu hyvin jotain kiinnostavaa. Valitettavasti Béart on täysin väärä valinta rooliinsa. Hän ei nimittäin saa tuotua melkein minkäänlaista eloa hahmoonsa, jolloin Claire alkaa tuntua hieman tarpeettomalta hahmolta. Reno sen sijaan on tuttuun tapaansa hyvä, minkä lisäksi Rhamesilla on niin mukavuutta huokuva persoona, että häntä haluaisi nähdä lisääkin.
    Elokuvassa nähdään myös Henry Czerny IMF:n johtaja Kittridgenä, joka jahtaa Ethania, Vanessa Redgrave asekauppias Maxina, jota Ethan myös tarvitsee, sekä Jon Voight alkuperäisestä sarjasta tuttuna Jim Phelpsinä.

Vaarallinen tehtävä ei saa napattua katsojaa vielä ihan alussa mukaansa. Kestää jopa harmillisen pitkään, ennen kuin tarina alkaa oikeasti kiinnostamaan. Heti alkupäässä tiimi suuntaa Tšekin pääkaupunkiin, Prahaan, sillä joku on varastanut listan, joka sisältää kaikkien salaisten agenttien nimet ja väärissä käsissä lista voisi olla äärimmäisen vaarallinen. Tämä lista-juonikuvio on kuitenkin niin käytetty tarina vakoojaelokuvissa, että se ei yksinään jaksa innostaa. Tehtävään ei ole myöskään saatu kunnon jännitystä, jolloin alku tuntuu harmillisen laimealta. Kuitenkin siinä kohtaa, kun tiimiläiset kuolevat ja katsoja tajuaa yhdessä Ethanin kanssa, että hänet on lavastettu tappajaksi, filmi herättää vihdoin mielenkiinnon ja jännitystä aletaan vähitellen kasvattamaan.

Puolessa välissä elokuvaa, kun Ethan ja hänen uusi ryhmänsä yrittävät tunkeutua huippuvartioituun rakennukseen varastamaan tietoa, jännite on onnistuttu nostamaan hyvin korkealle. Kohtaus on suurimmaksi osaksi todella hiljainen, jolloin katsoja voi kuulla oman sydämensä lyövän kovempaa, kun jännittää, miten hieman jopa piinaavassa kohtauksessa tulee tapahtumaan. Ei ihme, että kohtaus on muuttunut klassiseksi, niin erinomaisesti se on rakennettu. Panokset nousevat jälleen ja koko operaatio voisi mennä helposti pieleen, jolloin on vain pakko tietää, miten tarina jatkuu. Onneksi leffa pitää tämän tason aika hyvin loppuun asti. Rytmitys on parempaa ja tunnelma tiiviimpää. Mukana on kekseliäitä yllätyksiä ja oivallinen loppuhuipennus, jolloin Vaarallinen tehtävä muuttuu toiminnallisemmaksi. Huumoriakin on ihan kivasti mukana, joten teos tarjoaa parit naurut. Ilman puolen välin huikeaa kohtausta, olisi kokonaisuuskin vain hyvä. Taso nousee kuitenkin tarpeeksi jotta kokonaisuutta voi sanoa erittäin hyväksi filmiksi.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Brian De Palma, joka on aiemmin tehnyt esimerkiksi hienon Scarface - arpinaama -uusintafilmatisoinnin (Scarface - 1983). Tässä hän ei ole onnistunut ihan yhtä hyvin, mutta monet kohtaukset hän hallitsee mestarillisesti. David Koeppin ja Robert Townen käsikirjoitus on toimiva ja siihen on keksitty oivallisia juonenkäänteitä. Kuvaus on pääasiassa hyvää, mutta monessa kohtaa nähtävät vinot kuvat ovat paikoitellen aika kehnoja. Leikkaus on sujuvaa, valaistus on onnistunutta ja lavasteet ovat tyylikkäitä. Visuaaliset tehosteet eivät ole parhaasta päästä - varsinkin lopussa voi nähdä, että huipennus on kuvattu taustakangasta vasten. Ääniefektit ovat mainiot. Musiikista vastaa Danny Elfman, joka on tehnyt ihan hyvää, mutta hieman unohdettavaa työtä. Sen sijaan Lalo Schifrinin säveltämä erinomainen tunnusmusiikki jää varmasti soimaan päässä loppupäiväksi - tai pahimmassa tapauksessa viikoksi.

Yhteenveto: Vaarallinen tehtävä alkaa keskinkertaisesti, mutta nostaa tasonsa todella mainioksi jännityselokuvaksi vähitellen. Ensimmäiseen tehtävään ei vielä ole saatu jännitettä mukaan, mutta mielenkiinto tarinaa kohtaan alkaa heräillä, kun Ethan Huntin tiimin jäsenet kuolevat. Filmi nappaa mukaansa kunnolla vasta puolen välin kohdalla, kun seuraa koko teoksen paras ja jännittävin osio. Sen jälkeen tunnelma notkahtelee välillä pienesti, mutta loppuhuipennus on kuitenkin mainio. Tom Cruise on oivallinen pääroolissa, vaikka häneltä löytyy muutamia heikkoja hetkiä. Emmanuelle Béartia lukuunottamatta muutkin näyttelijät ovat toimivia rooleissaan. Toimintaa ei erityisen paljon ole luvassa, joten jos odotatte vauhdikasta agenttiseikkailua, niin sellainen tämä ei ole. Erittäin hyvä jännäri on kuitenkin kyseessä ja se kannattaakin katsoa pitäen se mielessä. Vaarallinen tehtävä toimii varmasti paremmin vanhemmille hitaamman temponsa takia, mutta toimintaleffoja fanittavien nuorienkin kannattaa tämä katsoa, sillä sarja vain paranee tästä... tai noh, ei vielä seuraavan osan kohdalla...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.9.2017 - Muokattu 27.6.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.reggiestake.com
Mission: Impossible, 1996, Paramount Pictures, Cruise/Wagner Productions