OBSESSION
Ohjaus: Curry Barker
Näyttelijät: Michael Johnston, Inde Navarrette, Cooper Tomlinson, Megan Lawless, Andy Richter, Haley Fitzgerald, Darin Toonder ja Curry Barker
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 16
Obsession on tubettaja Curry Barkerin ohjaama ja käsikirjoittama kauhuelokuva. Barker sai inspiraation elokuvaa varten Simpsonit-animaatiosarjan (The Simpsons - 1989-) kauhujaksosta. Vuonna 2023 hän julkaisi kauhulyhytelokuvan The Chairin YouTubessa ja herätti tuottaja James Harrisin kiinnostuksen. Harris pyysi Barkeria tekemään täyspitkän elokuvan The Chairista, mutta Barker esittelikin aiemman ideansa, mistä Harris innostui. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2024 ja maailmanensi-iltansa Obsession sai syyskuussa 2025 Kanadassa Toronton elokuvajuhlilla. Suomessa leffa esitettiin jo Night Visions -festivaaleilla tämän vuoden maaliskuussa ja nyt se on saapunut laajempaankin teatterilevitykseen. Itse kiinnostuin elokuvasta, kun Night Visionsissa leffan nähneet alkoivat kehua sitä kovasti ja puhuivat siitä shokeeraavana tapauksena, joka tulisi rikkomaan parisuhteita ja saisi sinkut välttelemään seurustelua. Valitettavasti flunssan takia pääsin katsomaan Obsessionin vasta viikko sen ensi-illan jälkeen.
Bear napsauttaa toivomusoksan rikki ja toivoo, että hänen ihastuksenkohteensa Nikki rakastaisi häntä enemmän kuin mitään koko maailmassa. Toive toteutuu, mutta Bear saa pian huomata, että Nikkistä on tullut sairaalloisen pakkomielteinen Bearista.
Teen Wolf -sarjasta (2011-2017) tuttu Michael Johnston näyttelee Baron Baileyta, jota kaikki kutsuvat Beariksi. Bear on töissä musiikkisoittimia myyvässä kaupassa ja palavan ihastunut työkaveriinsa Nikkiin, jota näyttelee Superman & Lois -sarjasta (2021-2024) tuttu Inde Navarrette. Bear ei ole uskaltanut tunnustaa tunteitaan Nikkille, peläten pilaavansa heidän kaveruutensa. Kuitenkin eräänä päivänä Bear saa käsinsä toivomusoksan ja sen kummemmin uskomatta, että oksa oikeasti toimisi, hän katkaisee sen ja toivoo Nikkin rakastuvan häneen. Tästä lähteekin käyntiin aikamoinen tapahtumaketju, joka alkaa pilata niin Bearin kuin Nikkin elämiä. Johnston on mainio pääroolissa Bearina. Hänen hahmonsa on onnistuneen monimutkikas. Toisinaan Bearia käy sääliksi, toisinaan taas hän on turhauttava vässykkä ja toisinaan taas hän toimii todella kyseenalaisesti. Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin Navarrette, joka revittelee oikein antaumuksella, kun toive muuttaa Nikkin Bearia pakonomaisesti ja pakkomielteisesti rakastavaksi. Navarrettella on tietty karmiva hullunkiilto silmissään, tehden Nikkistä yhä vain hyytävämmän tyypin, onnistuen kuitenkin saamaan katsojan säälimään naista. Nikkihän kun on Bearin toiveen vallassa.
Elokuvassa nähdään myös Cooper Tomlinson Bearin parhaana kaverina Ianina, Megan Lawless kaveriporukkaan myös kuuluvana Sarahina ja Andy Richter Sarahin isänä ja musiikkikaupan omistavana Carterina. Sivunäyttelijätkin ovat oivallisia rooleissaan.
Obsessionia ei turhaan ole kehuttu vuoden kauhuleffatapaukseksi, sekä muutenkaan yhdeksi lajityypin merkkielokuvista moneen vuoteen. Kyseessä on erinomainen ja aidosti ihon alle tunkeutuva kauhutarina, jollaista en ole pitkään aikaan kokenut. Curry Barker oli minulle täysin tuntematon tapaus, mutta tämän myötä olen kiinnostunut kaikesta, mitä miehellä on työn alla. Barkerin loihtima ilmapiiri on vaikuttavan karmiva. Hän ei mene sieltä mistä aita on matalin, eli hän ei rakenna kauhua kovaäänisten äkkisäikyttelyjen varaan, vaan tekemällä jokaisesta kohtauksesta epämukavaa katseltavaa. Ja sanon näin ainoastaan kehuna. Oman mahtavan lisänsä tuo Barkerin synkkä huumorintaju, jonka hän ujuttaa saumattomaksi osaksi kauhua. Leffassa on hetkiä, jotka saavat samanaikaisesti hörähtämään hermostuneena naurusta, että nostattavat niskavillat pystyyn.
Ja ennen kaikkea Barkerin käsikirjoitus on huikean hyvä. Juoni ei lähtökohtaisesti ole se kaikkein omaperäisin, mutta se sysää liikkeelle tapahtumaketjun, joka lähtee aikamoisiin suuntiin. Aluksi hymy nousee huulille, kun Bearin toive käy toteen ja Nikki vaikuttaa vastaavan Bearin tunteisiin, muttei aikaakaan kun käy jo selväksi, että Nikki ei ole vain rakastunut Beariin, vaan hän ei enää näe elämässään mitään muuta kuin Bearin. Hänestä tulee sairaalloisen omistushaluinen, nähden kaikki muut ihmiset uhkina, jos he vievät Bearin huomiota vähänkään pois Nikkistä.
Käsikirjoituksen todellinen hienous syntyy kuitenkin sen ällistyttävästä monikerroksisuudesta. Tilanne ei ole yksiselitteinen ja tavanomaisen "varo mitä toivot" -teeman lisäksi elokuvasta voi löytää metaforia eri aspekteihin toksisista parisuhteista. Bear ei ole päähenkilönä mikään puhdas pulmunen ja vaikkei hän aluksi tarkoita pahaa toiveellaan, hänen käytöksensä vertautuu helposti miehiin, jotka käyttävät naisia hyväksi. Eikä varmasti ole sattumaa, että hahmo on nimetty juurikin "karhuksi". Nikki taas on oikutteluineen kuin äärimmilleen vedetty karikatyyri ylitakertuvasta tyttöystävästä, joka pimahtaa, jos edes satut mainitsemaan poikien keskeisen illanvieton. Tilannetta voi myös katsoa kavereiden vinkkelistä, jotka näkevät parisuhteen yhden osapuolen kävelevänä varoitusmerkkinä, kun taas se toinen osapuoli yrittää vakuutella kaiken olevan hyvin, koska "minä voin korjata hänet". Nopeasti sitä alkaa myös pohtia, että kuka tässä nyt olikaan se pakkomielteinen?
Juuri tämä kertomuksen monisävyisyys tekee Obsessionista niin pelottavan, niin kiehtovan ja niin koukuttavan. Katsojana ei meinaa välillä edes uskaltaa hengittää, sillä niin inhottavalta tuntuvia kohtauksia pistetään ruudulle toisensa perään. Mutta poispäinkään ei voi katsoa. Nähtävästi vain 750 tuhannella dollarilla tehty Obsession on osoitus siitä, että välillä ei todellakaan tarvita valtavia budjetteja, kun niin kameran edessä kuin takana häärää näin lahjakkaita tekijöitä. Obsession on ehdottomasti ansainnut kaiken menestyksensä ja hypensä. Kyseessä on yksi parhaista kauhuleffoista vuosiin, josta muodostuu takuuvarmasti genrensä moderni klassikko. Se jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa ja kaikesta epämiellyttävyydestään huolimatta sen haluaisi katsoa heti uudelleen, koska leffa on pullollaan yksityiskohtia, joita ei välttämättä edes hoksaa ensimmäisellä katselulla. Tästä tullaan puhumaan vielä pitkään ja eiköhän tätä tulla joskus käsittelemään ihan elokuvakouluissa asti.
Myös teknisesti Obsession on väkevä. Elokuva on todella hyvin kuvattu ja valaistuksella ja värimäärittelyllä tuodaan vahva lisä synkkään ilmapiiriin. Nikki nähdään usein lähes pelkkänä siluettina, mikä vain kasvattaa katsojan kammoa, että mitä hän nyt suunnittelee ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja maskeeraukset äityvät paikoin varsin hurjiksi. Äänimaailma on kauhuelokuvalle poikkeuksellisen hyvin rakennettu ja Rock Burwellin säveltämät musiikit tehostavat ahdistavaa tunnelmaa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.5.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Obsession, Yhdysvallat, 2025, Capstone Pictures, Blumhouse Productions, Tea Shop Productions, Under the Shell
