Arvostelu: Springsteen: Deliver Me from Nowhere (2025)

SPRINGSTEEN: DELIVER ME FROM NOWHERE

Ohjaus: Scott Cooper

Pääosissa: Jeremy Allen White, Jeremy Strong, Odessa Young, Paul Walter Hauser, Stephen Graham, Gaby Hoffmann, Marc Maron, David Krumholtz, Harrison Gilbertson, Grace Gummer, Chris Jaymes, Johnny Cannizzaro ja Brian Chase

Genre: draama

Kesto: 2 tuntia

Ikäraja: 12

Springsteen: Deliver Me from Nowhere perustuu Warren Zanesin kirjaan Deliver Me from Nowhere: The Making of Bruce Springsteen's Nebraska vuodelta 2023, joka perustuu erääseen vaiheeseen muusikko Bruce Springsteenin elämässä. Tuottajakaksikko Eric Robinson ja Ellen Goldsmith-Vein lukivat kirjan ja veivät sen ohjaaja Scott Cooperille, joka innostui ja ryhtyi työstämään sen pohjalta elokuvan käsikirjoitusta. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 2024 ja nyt Springsteen: Deliver Me from Nowhere on saapunut elokuvateattereihin. Itselleni Bruce Springsteen ei ole erityisen tuttu tapaus, lukuun ottamatta muutamaa kappaletta ja sitä tietoa, että mies vetää älyttömän pitkiä konsertteja (miehen pisin keikka on vuoden 2012 konsertti Helsingin Olympiastadionilla, joka kesti yli neljä tuntia). En ollut erityisen kiinnostunut, kun luin, että olisi tulossa taas yksi muusikosta kertova elämäkertaleffa, mutta kävin silti katsomassa Springsteen: Deliver Me from Nowheren sen ensi-iltaviikonloppuna.

On vuosi 1981. Bruce Springsteen on juuri saanut päätökseen suursuositun The River -kiertueensa ja palaa kotiin. Kun levy-yhtiö ja manageri alkavat kysellä uuden musiikin perään, menestyshittien toivossa, masentunut Bruce alkaakin työstää itselleen huomattavasti henkilökohtaisempaa akustista levyä.

Päärooliin Bruce Springsteeniksi valikoitui The Bear -sarjan (2022-) tähti Jeremy Allen White, jota on muutenkin nähty enemmän television puolella. White on erittäin lahjakas näyttelijä ja hän suoriutuu vakuuttavasti roolistaan Brucena. Elokuva ei lähde maalailemaan miehestä vain suurta maailmantähteä, vaan haluaa syventyä siihen, kuka Bruce on "Pomo"-nimen takana. Leffa syventyy Brucen mielenterveysongelmiin, joihin on vaikuttanut suuresti hankala lapsuus alkoholisti-isän (Stephen Graham) kanssa. Bruce ei ole erityisen sinut suosionsa kanssa, eikä ole antanut maineen nousta päähänsä. Erilaiset paineet alkavat kuitenkin olla liikaa ja hän päätyykin tekemään jotain hyvin erilaista seuraavana projektinaan. White tulkitsee mainiosti Brucen vaikeaa mielenmaisemaa, vaikka toisinaan ohjauksen ja käsikirjoituksen puolesta herra jätetäänkin turhan etäiseksi. Graham suoriutuu myös onnistuneesti osastaan isänä, joka kamppailee omien demoniensa kanssa.

     Elokuvassa nähdään myös Gaby Hoffman Brucen äitinä Adelena, Jeremy Strong Brucen managerina Jon Landauna, David Krumholtz levy-yhtiön pomona Al Tellerinä, Paul Walter Hauser Brucen äänittäjänä Mike Batlanina, sekä Odessa Young Faye Romanona, jonka Bruce tapaa erään esityksensä jälkeen ja jota kohtaan miehellä alkaa muodostua tunteita. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä osissaan. Strongin näyttelemä Landau on mielenkiintoinen tapaus, tämän pyrkiessä uskomaan Bruceen silloinkin, kun Bruce tarjoaa miehelle musiikkia, jonka Landau tietää olevan lähes mahdotonta myydä levy-yhtiölle.

Springsteen: Deliver Me from Nowhere on osa lähes loputtomalta tuntuvaa muusikoista kertovien elämäkertaelokuvien tulvaa. Aiemmin tänä vuonna Suomeen rantautuivat Bob Dylan -leffa A Complete Unknown (2024) ja Robbie Williams -filmi Better Man (2024). Ensi vuonna on luvassa elokuvia Michael Jacksonista ja Kaija Koosta, minkä lisäksi Sam Mendes työstää parhaillaan jopa neljää elokuvaa The Beatlesista. Nämä artistileffat ovat tämän hetken juttu ja tuntuu, että jokaisen elokuvastudion pitää päästä osingoille tästä trendistä, ennen kuin se lopahtaa. Mutta kun näitä elokuvia ilmestyy kuin sieniä sateella, on niiden vaikea enää tehdä sellaista vaikutusta kuin vielä 2010-luvulla, kun niitä nähtiin vain muutama koko vuosikymmenen aikana.

Bruce Springsteenin leffan kanssa on onneksi päätetty lähestyä aihetta erilaisesta vinkkelistä. Elokuva ei kerro Brucen matkasta tähteyteen tai sisällä useita toisintoja miehen tunnetuimmista konserteista. Deliver Me from Nowhere on paljon intiimimpi tarina, joka kertoo Brucelle vaikeasta ajasta, kun kasvava suosio, levy-yhtiön asettamat paineet, vanhat perhetraumat ja uusi rakkaus olivat liikaa. Levy-yhtiö halusi päästä rahastamaan Bruce Springsteenillä oikein huolella ja kyseli jatkuvasti seuraavien potentiaalisten hittien perään, mutta Bruce löysikin inspiraatiota ihan muualta ja ryhtyi tekemään musiikkia pahan olonsa keskellä. Nebraska-projekti olisi hänelle äärimmäisen tärkeä ja henkilökohtainen, mutta saisi bisnespamppujen polvet tutisemaan, että "eihän tätä voi myydä".

On kiinnostavaa nähdä näin jotenkin pienimuotoinen elokuva miehestä, joka tunnetaan mammuttimaisista stadionkeikoistaan. Kontrasti on oivallinen, mutta itse leffa jättää kuitenkin ajoittain toivomisen varaa. Se ei pureudu aiheeseensa niin syvälle kuin voisi toivoa, jolloin elokuva ei ihan tarjoa sellaista tunnevyöryä kuin se hiotumpana voisi. Välillä tuntuu, etteivät elokuvan eri palikat täysin loksahtele paikoilleen. Lisäksi leffan ongelmaksi muodostuu se, että kun näitä muusikkoelokuvia tulee nykyään ovista ja ikkunoista, tuntuu se hieman poikkeavan lähestymistapansakin kanssa toisinaan turhan tutulta. Perhetraumat, hankalat suhteet, sekä taiteilijasielun ja rahaa janoavan yhtiön yhteentörmäykset löytyvät lähes jokaisesta tällaisesta elokuvasta. Toki ne kuuluvat näiden ihmisten elämiin, mutta kun näitä enemmän tai vähemmän samanlaisia elokuvia ilmestyy vähän väliä, alkaa homma pikkuhiljaa kostautua. Tehdäänkö näitä leffoja aidosta palosta näitä artisteja kohtaan, vai vain koska nämä muusikkoleffat olivat trendikkäitä pari vuotta sitten?

Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Scott Cooper, jonka tunnetuin työ Crazy Heart (2009) kertoi myös muusikosta, joskin fiktiivisestä sellaisesta. Cooperin työ on oivallista, paikoitellen jopa väkevää, mutta silti jotain jää uupumaan. Teknisesti Springsteen: Deliver Me from Nowhere on pääasiassa pätevä. Se on hyvin kuvattu, mutta leikkaus on toisinaan hieman takkuilevaa. Lavasteet ovat mainiot, puvustus oivallista ja äänimaailmakin hyvin rakennettu. Jeremy Allen White suoriutuu passelisti Bruce Springsteenin lauluista, oli kyse sitten räväkämmästä Born in the U.S.A. -megahitistä tai Nebraska-albumin herkemmistä kappaleista.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.11.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Springsteen: Deliver Me from Nowhere, 2025, Bluegrass Films, Gotham Group

Arvostelu: Hurja jengi 2 (The Bad Guys 2 - 2025)

HURJA JENGI 2

THE BAD GUYS 2

Ohjaus: Pierre Perifel

Pääosissa: Sam Rockwell, Craig Robinson, Marc Maron, Awkwafina, Anthony Ramos, Zazie Beetz, Danielle Brooks, Natasha Lyonne, Maria Bakalova, Alex Borstein, Richard Ayoade, Lilly Singh ja Omid Djalili

Genre: animaatio, rikos, komedia

Kesto: 1 tunti 44 minuuttia

Ikäraja: 7

Aaron Blabeyn lastenkirjoihin perustuva DreamWorksin animaatioelokuva Hurja jengi (The Bad Guys - 2022) oli kriitikoiden kehuma taloudellinen menestys, joten jatkoa oli tietty tulossa. Ääninäyttelijät nauhoittivat uudet repliikit ja animaattorit kävivät töihin, samalla kuin toinen tiimi työsti Netflixiin jouluteemaisen lyhytelokuvan Hurja jengi: Hurjaa joulua! (The Bad Guys: A Very Bad Holiday - 2023) ja halloweenteemaisen lyhytelokuvan Hurja jengi: Kummituskeikka (The Bad Guys: Haunted Heist - 2024). Nyt Hurja jengi 2 on saapunut elokuvateattereihin ja itse odotin sen näkemistä ihan positiivisin mielin. Pidin niin ensimmäisestä elokuvasta kuin myös Netflix-lyhäreistä ja kävinkin katsomassa Hurja jengi 2:n heti sen ensi-iltapäivänä.

Lain kaidalle tielle siirtynyt Hurja jengi yrittää aloittaa uuden, rehellisen elämän, mutta heidän rikollinen taustansa palaa kummittelemaan, kun joku lavastaa heidät ryöstövyyhdistä.

Hurjan jengin tuttu rosvoviisikko herra Susi (äänenä Sam Rockwell), herra Hai (Craig Robinson), herra Käärme (Marc Maron), herra Piraija (Anthony Ramos) ja neiti Tarantella (Awkwafina) tekevät paluun, joskin he eivät ole enää rosvoja. Ykkösleffan päätteeksi hahmot päättivät nimittäin jättää rikollisen elämän taakseen ja aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. Tämä koituu kuitenkin odotettua haastavammaksi, kun esimerkiksi mikään paikka ei suostu palkkaamaan heitä töihin, heidän ryöstettyä kyseisen paikan joskus aiemmin. Hahmot ovat pääasiassa tutut mainiot itsensä, uudesta suunnastaan huolimatta. Susi yrittää pitää pakkaa kasassa, Tarantella hoitaa tekniset hommat edelleen, samalla kun Hai ja Piraija tarjoavat hyvää komediaa sekaan. Vain herra Käärme on muuttunut kummalliseksi, aloitettuaan ties mitä uusia harrastuksia, joita entinen herra Käärme olisi inhonnut.

     Myös Suden ihastuksenkohde Diana (Zazie Beetz) on jättänyt murtovarkaudet taakseen ja hän on onnistunut nousemaan kuvernööriksi. Poliisipäällikkö Luggins (Alex Bornstein) taas on saanut ylennyksen poliisikomentajaksi. Mutta eipä leffassa juuri tarinaa olisi, jos kaikki olisivat hyviksiä ja niinpä sekaan heitetään uusi konnakolmikko, johon kuuluvat lumileopardi Kitty Kat (Danielle Brooks), korppi Kuolo (Natasha Lyonne) ja villisika Saparo (Maria Bakalova), jotka lavastavat Suden, Hain, Käärmeen, Piraijan ja Tarantellan uuden rikosaallon aiheuttajiksi. Diana ja Luggins pysyvät oivallisina hahmoina ja uusina tuttavuuksina esiteltävä trio toimii myös mainiosti.

Hurja jengi 2 on jälleen osoitus siitä, että tässä on DreamWorksin se tämänhetkinen franchise, johon yhtiön kannattaa panostaa tosissaan ja unohtaa vaikkapa kehnot Trolls-rainat (2016-2023), Kung Fu Panda -sarjan (2008-) uudelleenlämmittelyn, sekä erityisesti Näin koulutat lohikäärmeesi -leffojen (How to Train Your Dragon - 2010-2019) tekemisen näyteltyinä versioina. Mielestäni Hurja jengi 2 on vielä edeltäjäänsä lystikkäämpi koko perheen elokuva, joka onnistuu tarjoamaan runsaasti vauhdikasta menoa ja meininkiä, ilman että homma muuttuu missään kohtaa aivottomaksi koheltamiseksi ja melskaamiseksi, mitä vastikään ilmestynyt ärsyttävä Smurffit-elokuva (Smurfs - 2025) edusti. Vitsejä tarjotaan kaikenikäisille, oli kyse sitten visuaalisista hauskuutteluista tai hilpeistä repliikeistä. Tai yllättävänkin huvittavasta pieruepisodista. Itse elokuvaihmisenä hykertelin kuitenkin eniten sitä, että hahmojen jahtaama "MacGuffin" oli kirjaimellisesti nimetty macguffiniitiksi. 

On kiinnostavaa seurata, kuinka Susi, Hai, Käärme, Piraija ja Tarantella yrittävät päästä tavalliseen työelämään ja kuinka maailma ei ole valmis antamaan viisikolle anteeksi näiden aiempia tekoja. Kun heidät lavastetaan rikoksista, leffa lähtee vielä paremmin käyntiin, tarjoten monenmoista tapahtumaketjua, joista pari (alun takaa-ajo Kairossa ja myöhemmin karkumatka naurettavan yliampuvaksi äityvältä väkijoukolta) ovat todella mukaansatempaavaa seurattavaa. Loppuhuipennus paisuu todella lennokkaaksi ja sitä seuratessa kannattaa olla miettimättä, minkä villien asioiden toteutuminen olisi todellisuudessa täyttä mahdottomuutta. Loppupää vielä vihjailee kolmosleffasta, joka on jo työn alla ja minä sanon vain, että "antakaa palaa". Käyn mielelläni katsomassa Hurja jengi 3:n, kun sellainen saapuu teattereihin.

Visuaalisesti Hurja jengi 2 tarjoaa aikamoista silmäkarkkia, vaikka nykypäivälle ominainen "papu-suu" -tyyli vaivaa osaa ihmishahmoista. Eläinhahmot näyttävät kuitenkin hyviltä ja liikkuvat sulavasti. Taustat ovat pullollaan yksityiskohtia ja tosissaan animaattorit pääsevät valloilleen suurten toimintakohtausten aikana. Ykkösosan tapaan leffa myös yhdistelee hieman kaksi- ja kolmiulotteisuutta, mikä luo elokuvasarjalle kivan ulkoasun. Värien, valojen ja varjojen käyttö on myös tyylikästä. Lisäksi äänityöskentely on oivaa ja Daniel Pembertonin musiikit säestävät menoa toimivasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.7.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Bad Guys 2, 2025, DreamWorks Animation, Scholastic Entertainment, Universal Pictures

Arvostelu: Hurja jengi (The Bad Guys - 2022)

HURJA JENGI

THE BAD GUYS

Ohjaus: Pierre Perifel

Pääosissa: Sam Rockwell, Marc Maron, Craig Robinson, Awkwafina, Anthony Ramos, Richard Ayoade, Zazie Beetz, Alex Borstein ja Lilly Singh

Genre: animaatio, komedia, rikos

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 7

The Bad Guys, eli suomalaisittain Hurja jengi perustuu Aaron Blabeyn samannimiseen kirjasarjaan (2015-). Pian ensimmäisten kirjojen ilmestyttyä useampi studio alkoi kilpailla kirjojen elokuvaoikeuksien saamisesta ja lopulta DreamWorks nappasi ne itselleen. Näyttelijät äänittivät repliikkinsä, animointi alkoi ja nyt Hurja jengi on saapunut elokuvateattereihin. Itselleni Blabeyn kirjat eivät ole tuttuja, mutta odotin silti elokuvaa positiivisin mielin - tosin lähinnä siksi, että halusin pitkästä aikaa katsoa DreamWorksilta leffan, joka ei ollut jatkoa jollekin studion aiemmalle teokselle, kuten studion neljä viimeisintä elokuvaa, Trolls: Maailmankiertue (Trolls World Tour - 2020), Croodit: Uusi aika (The Croods: A New Age - 2020), Spirit - Kesyttämätön (Spirit Untamed - 2021) ja The Boss Baby: Perhebisnes (The Boss Baby: Family Business - 2021) ovat olleet. Kävinkin katsomassa Hurjan jengin heti ensi-iltapäivän ensimmäisessä näytöksessä yhdessä Episodi-lehteen kirjoittavan ystäväni kanssa.

Hurjaksi jengiksi kutsuttu rosvoviisikko on vastuussa kaupungin suurimmista ryöstöistä ja huijauksista. Kun professori Marmeladi on saamassa arvostetun Kultaisen delfiinin hyväntekijäpalkinnon, Hurja jengi päättää varastaa pystin isoimpana keikkanaan ikinä.

Rikollisia puuhia tekevään Hurjaan jengiin kuuluvat mestaritaskuvaras herra Susi (äänenä Sam Rockwell), paikkoihin helposti luikerteleva herra Käärme (Marc Maron), naamioituja herra Hai (Craig Robinson), tekniikkavelho neiti Tarantella (Awkwafina) ja äkkipikainen herra Piraija (Anthony Ramos). Hahmot ovat veikeät rosvot, jotka toimivat hyvin niin yksilöinä kuin tiiminä. Persoonat ovat onnistuneen erilaiset ja siten hahmot tukevat toisiaan ja heidän keskusteluistaan on saatu hilpeitä. Viisikon kemiat osuvat yhteen ja Hurjan jengin katalia tekoja ryhtyy seuraamaan mielellään.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat kettukuvernööri Diane (Zazie Beetz), hyvää tekevä marsuprofessori Marmeladi (Richard Ayoade), sekä poliisipäällikkö Luggins (Alex Borstein) ja uutisreportteri Tiffany (Lilly Singh), joista kaksi jälkimmäistä ovat ihmisiä, eivätkä puhuvia eläimiä. Onkin hieman hassua, että vain Hurjan jengin rosvoviisikko, kuvernööri ja professori ovat eläimiä, mutta kaikki muut leffan hahmot ovat ihmisiä. On mukana eräs kissa, mutta se vaikuttaisi olevan ihan tavallinen maukuja. Ihmisten kieltä puhuvia ja ihmisten vaatteisiin pukeutuvia eläimiä ei kummastella lainkaan leffassa. Noh, ihmisiä taikka eläimiä, myös sivuhahmotkin toimivat oivallisesti. Hurjaa jengiä vuosi jahdannut poliisipäällikkö on varsinkin lystikäs tapaus.

Neljän peräkkäisen jatko-osan jälkeen DreamWorks on tosiaan vihdoin palannut uusien projektien pariin - tosin ei hätää ykkösosien kammoksujat, Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus (Puss in Boots: The Last Wish - 2022) on tulossa loppuvuodesta! Hurja jengi on oikein mainio lisäys studion filmografiaan ja yksi studion parhaista teoksista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Elokuva nappaa heti ensiminuuteilla mukaansa aikuiskatsojiakin kosiskelevalla, hieman Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta -filmin (Pulp Fiction - 1994) alkua muistuttavalla kohtauksella ja viihdyttää passelisti läpi kestonsa. Tarina tarjoaa toimivia käänteitä, joista kaikenikäiset voivat nauttia - joskin elokuvan ison twistin moni aikuiskatsoja arvaa varmaan jo leffan alkupäässä.

Hurja jengi tarjoaa tietty kosolti hauskoja hetkiä ja vitsejä. Naamioitumisen mestari herra Hai oli itselleni kenties koko joukon koomisin tapaus, mutta itse kukin rosvoviisikosta pääsee jossain kohtaa nauttimaan parrasvaloista huumorin saralla. Vauhtia ja vaaratilanteitakaan ei puutu ja perheen pienimmille katsojille erityisesti loppuhuipennus voi olla varsin jännittävää seurattavaa. Ryöstökohtaukset taas pitävät sopivan tiukasti ihan jokaisesta kiinni, saaden jännittämään, onnistuvatko rosvot operaatiossaan. Ja vaikka päähenkilöt ovatkin roistoja, vanhempien ei tarvitse huolestua, sillä elokuvassa kyllä tulee useamminkin selväksi, ettei rikollisuus kannata.

Elokuva on visuaalisesti todella tyylikkään näköinen. Se on tietokoneanimoitu, mutta kolmiulotteista animaatiota on tehostettu yksityiskohdilla, jotka näyttävät päälle käsin piirretyiltä, mikä luo leffalle veikeän ilmeen. Hahmot liikkuvat sulavasti ja taustat ovat pullollaan yksityiskohtia. Elokuva on miellyttävän värikäs ja siinä hyödynnetään valaisua ja varjoja onnistuneesti. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu Daniel Pembertonin musiikkeja myöten, joskin lopulta jäi ihmetyttämään, että englanninkielisestä nimestä huolimatta Billie Eilishin bad guy -kappaletta ei ole hoksattu käyttämään leffassa. Ensikertalaisohjaaja Pierre Perifelin työ on energistä ja Etan Cohenin työstämä käsikirjoitus on oivallinen, joskin ei niin oivaltava kuin Cohen taitaa luulla.

Yhteenveto: Hurja jengi on mainio animaatiokomedia, jonka parissa kaikenikäiset voivat viihtyä. Ryöstötarina nappaa heti alussa hyvin mukaansa ja hauskuuttaa loppuun asti. Rosvot, herrat Susi, Käärme, Hai ja Piraija, sekä neiti Tarantella muodostavat veikeän viisikon, jonka puolesta jännittää, onnistuvatko he tavoitteissaan. Leffan opetuksena kuitenkin toki on, ettei rikos kannata. Tarina toimii varsin passelisti ja voi yllättää perheen pienemmät katsojat, mutta aikuiset luultavasti hoksaavat käänteet hyvissä ajoin etukäteen. Huumoria on vähän jokaiseen makuun ja elokuvan aikana saa naureskella useaan otteeseen. Itselleni pientä lisähupia tuotti pahasti araknofobisen ystäväni kiemurtelu penkissään lähes aina, kun neiti Tarantella oli ruudulla. Visuaalisesti filmi on tyylikäs, yhdistellessään hieman käsin piirrettyä jälkeä kolmiulotteiseen tietokoneanimaatioon. Jos haluat nähdä koko perheelle sopivan animaatioleffan ja olet toivonut viimeiset pari vuotta DreamWorksilta jotain uutta jatko-osien sijaan, Hurja jengi on tehty sinulle. Vaikka juuri kritisoinkin studion jatko-osien tulvaa, täytyy myöntää, ettei minua haittaisi, jos Hurja jengi saisi joku päivä jatkoa...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.4.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Bad Guys, 2022, DreamWorks Animation, Universal Pictures