Every Year After, kausi 1 (2026) - sarja-arvostelu

EVERY YEAR AFTER - KAUSI 1

Luojat: Amy B. Harris ja Leila Gerstein

Näyttelijät: Sadie Soverall, Matt Cornett, Michael Bradway, Abigail Cowen, Aurora Perrineau, Joseph Chiu, Elisha Cuthbert, Juliette Hawk, Blue Clarke, Carson MacCormac, Hazel Bartlett-Sias, Fred Ewanuick, Robyn Ross, Karl Walcott ja Roan Curtis

Genre: draama, romantiikka

Jaksomäärä: 8

Jakson kesto: 43 minuuttia - 55 minuuttia - Yhteiskesto: noin 6 tuntia 36 minuuttia

Ikäraja: 16

Every Year After perustuu Carley Fortunen kirjaan Every Summer After vuodelta 2022. Kaksi vuotta kirjan julkaisun jälkeen Amazon Prime Video ilmoitti hankkineensa kirjan oikeudet ja työstävänsä sen pohjalta televisiosarjasovitusta. Leila Gerstein ryhtyi kääntämään kirjaa sarjan muotoon ja hänen oli tarkoitus toimia showrunnerina, mutta hän kuitenkin jätti projektin heinäkuussa 2025, jolloin hänet korvasi Amy B. Harris. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2025 ja nyt Every Year Afterin ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu Prime Videossa. Itselleni kirja ei ollut tuttu, enkä pahemmin kiinnostunut, kun huomasin sarjan Amazonin tulevien ohjelmien joukossa. Mielestäni Amazonin teinidraamasarja Off Campus (2026-) oli kuitenkin ollut yllättävän toimiva, joten päätin antaa tällekin mahdollisuuden.

Kun Percy Fraser saa tietää, että hänen ex-poikaystävänsä äiti on kuollut, hän matkustaa hautajaisiin vanhalle kotiseudulleen Barry's Bayhyn. Kohdatessaan entisen rakkaansa Samin, vanhat tunteet nousevat taas pintaan. Mutta voiko teini-iän romanssista syntyä mitään syvempää enää aikuisena?

Netflixin kamalasta Fate: The Winx Saga -räpellyksestä (2021-2022) tuttu Sadie Soverall näyttelee Percy Fraseria, 28-vuotiasta naista, joka on yrittänyt päästä elämässä eteenpäin ja unohtaa nuoruutensa kotiseudun Barry's Bayn ja siellä asuvan Sam Florekin (Matt Cornett). Kuitenkin kun Percy saa kuulla, että Samin äiti Sue (takaumissa Elisha Cuthbert) on menehtynyt, Percy päättää rohkaistua ja matkata takaisin muistojen havinaan, hyvästellä kakkosäitinä toimineen Suen ja kenties selvittää, voisiko Samin kanssa vielä tapahtua jotain. Soverall jättää valitettavasti näyttelijänä aika kylmäksi, eikä hän onnistu puskemaan toivottuja tunnetiloja tietyn laiskahkon katseensa läpi. Cornett ei ole juuri parempi, eikä heidän väliltä löydy kemiaa. Takaumissa nähtävissä nuorta Percyä ja nuorta Samia esittävissä Juliette Hawkissa ja Blue Clarkessa on enemmän paloa ja energiaa, niin projektia kuin toisiaan kohtaan.

     Muita hahmoja sarjassa ovat Percyn paras ystävä Chantal (Aurora Perrineau), Samin veli Charlie (Michael Bradway), Percyn narsistinen entinen ystävä Delilah (myöskin Fate: The Winx Sagassa nähty Abigail Cowen), sekä Samin kaveri Jordie (Joseph Chiu). Sivuhahmoissa on hieman enemmän potkua kuin tylsähkössä pääparissa, mutta kyse on lähinnä aika ärsyttävästä Delilahista. Cowenissa on kuitenkin oikeanlaista napakkuutta, mitä rooli vaatii.

Nuorille naisille suunnatut rakkaustarinat eivät yleensä ole minun juttuni, mutta mielsin vähän aikaa sitten ilmestyneen Amazon Prime Videon Off Campus -sarjan yllättävän toimivaksi. Se sai ennakkoasenteeni Every Year Afteria kohtaan muovautumaan optimistisemmaksi, mutta valitettavasti tämä sarja oli aika lailla juuri siitä, mitä pelkäsinkin sen olevan: melodraamassa vellovaa siirappia, joka pitkästytti jo parin jakson jälkeen aikamoisesti. Sarjan sijaan kirjan pohjalta olisi pitänyt tehdä elokuva, josta olisi voinut saada napakamman, koska nyt jaksot matelevat eteenpäin.

Ajassa edestakaisin hyppivä kerronta on taitolaji, mikä tämän sarjan tekijöillä ei valitettavasti ole hallussa. On paikoitellen jopa yllättävän sekavaa, kun seuraamme näitä samoja näyttelijöitä eri ajoissa, välillä ilman minkäänlaista selvää merkkiä siitä, että olemme siirtyneet ajassa menneisyyteen tai takaisin nykyhetkeen. Takaumien kautta selvitellään, mikä alun perin rikkoi Percyn ja Samin vuosisadan rakkaustarinan ja ajoi heidät erilleen. Hahmot käyttäytyvät kuin siihen liittyisi suurin piirtein kumppanin koiran murha tai jotain, jolloin paljastukset hämmästyttävät lopulta "vaisuudellaan". Sarja muutenkin paisuttelee dramaattisuuttaan liki koomisiin mittoihin. Surussa vellotaan ja jotta kohtauksista saataisiin vielä haikeampia, on pakolliset sadekuurotkin tuotu mukaan. Every Year After oli mielestäni tylsä, imelä, kömpelösti kerrottu ja muutenkin varsin heikko tapaus. Kommenttikenttiä luettuani huomasin myös, että kirjan fanitkaan eivät ole pahemmin innostuneet näkemästään.

Sentään teknisesti Every Year After toimii hyvin. Sarja on osaavasti kuvattu ja pientä Barry's Bayta on miellyttävää katsella, oli kyse sitten sen näteistä maisemista tai kotoisista taloista. Lavasteet ovat hienot ja puvustus mainiota, minkä lisäksi äänityöskentely on kelvollista. Tom Howen säveltämät musiikit ovat tosin omiaan vain lisäämään sarjan melodramaattisuutta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.6.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste ja kuvat / poster and still images of Every Year After season 1 www.press.amazonmgmstudios.com

Copyright material used under fair use for review and educational purposes.

Every Year After, Yhdysvallat, 2026-, Amazon MGM Studios, Reunion Pacific Entertainment

Arvostelu: Marked Men: Rule + Shaw (2025)

MARKED MEN: RULE + SHAW

Ohjaus: Nick Cassavetes

Pääosissa: Chase Stokes, Sydney Taylor, Alexander Ludwig, Ella Balinska, Michael Bradway, Nancy De Mayo, Matthew Noszka, Adam Abbou, Paul Johansson, Evan Mock, Tonya Cornelisse, Natalie Alyn Lind ja Hannah Kepple

Genre: draama, romantiikka

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Ikäraja: 12

Marked Men: Rule + Shaw perustuu Jay Crownoverin Marked Men -kirjasarjan avausosaan Rule vuodelta 2012. Voltage Pictures hankki kirjan filmatisointioikeudet ja ryhtyi työstämään sen pohjalta elokuvasovitusta. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2024 ja nyt Marked Men: Rule + Shaw saapuu elokuvateattereihin. Itselleni Crownoverin kirjat eivät olleet tuttuja, mutta pyörittelin silmiäni, kun näin elokuvan julisteen ja trailerin ensi kertaa, leffan näyttäessä vain seuraavalta toksiselta teinirakkausrainalta Afterien (2019-2023) jalanjäljissä. Skeptisyydestäni huolimatta kävin katsomassa Marked Men: Rule + Shaw'n sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaan.

Kiltti tyttö Shaw on rakastanut synkistelevää tatuoijapoika Rulea niin pitkään kuin muistaa, mutta Rule näkee Shaw'n vain kaverina. Syntymäpäivänään Shaw päättää kuitenkin muuttaa tilanteen ja saada Rulen itselleen.

Netflixin Outer Banks -sarjan (2020-) keulakuva Chase Stokes ja elokuvadebyyttinsä tekevä Sydney Taylor näyttelevät Rulea ja Shaw'ta, elokuvan tylsän kliseisiä arkkityyppihahmoja. Stokesin näyttelemä Rule on se tyypillinen synkistelevä paha poika, joka ei ole vain tatuoitu, vaan joka myös työskentelee tatuoijana, viettäen illat pokaamalla naisia baareissa ihan vain olemalla mulkku. Ja jostain syystä Taylorin esittämä kiltti tyttö Shaw on tähän lääpällään. Shaw tulee varakkaasta perheestä, kun taas Rulen kotiolot ovat kehnot, etenkin sen jälkeen kun Rulen identtinen veli menehtyi auto-onnettomuudessa. Hahmojen kehityskaaretkin ovat tutut. Tuhma poika pehmenee kiltin tytön edessä, samalla kun kiltti tyttö kasvattaa kovempaa kuorta koettelemustensa takia. Stokesin ja Taylorin välinen kemia on väkinäistä, eikä leffa tee juuri työtä saadakseen katsojan uskomaan, että hahmot rakastuisivat toisiinsa. Taylor suoriutuu muuten kelvollisesti, mutta Stokesin osaksi jää lähinnä tylsä murjottaminen.

     Elokuvassa nähdään myös Paul Johansson ja Tonya Cornelisse Rulen vanhempina, Alexander Ludwig Rulen isoveljenä Romena, Nancy De Mayo Shaw'n tiukkana äitinä Eleanorina, Ella Balinska Shaw'n kämppiksenä Aydenina, Michael Bradway Shaw'n ex-poikaystävänä Gabena, sekä Matthew Noszka, Evan Mock, Natalie Alyn Lind ja Adam Abbou Rulen kavereina Nashina, Jetinä, Corana ja Jasperina. Sivunäyttelijöissä ei ole juuri hurraamista, vaikkakin De Mayo on onnistuneen raivostuttava Shaw'n äitinä, joka tuntuu elävän 1800-luvulla, yrittäessään pakkonaittaa tytärtään rikkaalle miehelle, jotta tämä turvaisi perheen taloudellisen tilanteen.

Astellessani elokuvateatteriin katsomaan Marked Men: Rule + Shaw'ta, ainoa toivonkipinäni oli se, että elokuvan oli ohjannut Nick Cassavetes, jolta löytyy filmografiastaan aidosti mainio romanttinen leffa, The Notebook - Rakkauden sivut (The Notebook - 2004). Valitettavasti kokemus ei näy lopputuloksesta, vaan Marked Men: Rule + Shaw voisi yhtä hyvin olla jonkun aloittelevan, juuri elokuvakoulusta valmistuneen ohjaajakeltanokan väsäämä. Iso ongelma on toki Sharon Soboilin surkea käsikirjoitus Jay Crownoverin kirjan pohjalta, joka kulkee niin tuskastuttavan kliseisiä latuja, että leffalla itselläänkin vaikuttaisi olevan tylsää itsensä parissa. Onhan tuokin jo toki omanlaisensa saavutus, mutta ei valitettavasti elokuvan pisteitä korottava sellainen.

Tarina etenee niin tylsän tavanomaisia reittejä ilman mitään säväyttävää, että puolentoista tunnin elokuva tuntuu runsaasti kestoaan pidemmältä. Lyhyen keston tai pikemminkin sen kömpelön käytön takia Rulen ja Shaw'n romanssia ei saada rakennettua sulavasti. Lähinnä leffa saa kummastelemaan, että mitä hahmot edes näkevät toisissaan? Rule on vuosia kutsunut Shaw'ta Casperiksi, koska nähtyään tämän ensi kertaa, Rule piti tyttöä aliravitsemuksen takia kalpeana kuin kummitus. Tämänkin jälkeen Shaw suorastaan pakottaa Rulen sänkyyn kanssaan. Muistakaa nuoret: "ei" on "ei", ihan sama tuliko se naisen vai miehen suusta.

Kaikki muukin jää joko puolitiehen tai täysin raakileeksi. Kummankin osapuolen vaikeissa perhesuhteissa olisi aineksia, mutta etenkin Rulen alkoholisoitunut äiti jää täysin pinnalliseksi. Ja jos Rulen ja Shaw'n suhteeseen pääseminen tuntuu kömpelöltä, vielä takkuilevampaa on elokuvan yritys laatia konfliktia hahmojen ympärille. Leffan suhde ei ole yhtä myrkyllinen kuin After-leffojen vastaava, eikä elokuva ole yhtä tuskastuttavan epähauskaa seurattavaa kuin tässä välissä ilmestyneet Beautiful Disaster (2023) ja Beautiful Wedding (2024), mutta Marked Men: Rule + Shaw sujahtaa silti samaan ärsyttävään kastiin. Kaiken tämän päätteeksi elokuva vielä loppuu kuin seinään, jättäen katsojan hölmistyneenä miettimään, että "siinäkö se oli?" kun lopputekstit lähtevät rullaamaan ja leffateatterin salin valot syttyvät.

Jos Soboilin käsikirjoitus on jo tarinankuljetuksessa kömpelö, on se vielä huonompi dialogin puolesta. Teksti on malliesimerkki siitä, kuinka repliikkejä ei pitäisi kirjoittaa. Hahmot selittävät katsojalle auki asioita niin luonnottomilla keskusteluilla, että oikein hävettää. Rulen veljen kuolema avataan sillä, että äiti kysyy ruokapöydässä "kuinka monta vuotta poikani onnettomuudesta onkaan kulunut?". Osaavankin ohjaajan käsissä tästä olisi vaikeaa saada aikaiseksi hyvää leffaa ja Cassavetes on vielä päättänyt hoitaa homman tympäännyttävässä melodramaattisuudessa vellomisen kautta. Edes teknisiltä ansioiltaan leffa ei ole ihmeellinen, eikä elokuva saa millään esitettyä jotain kuvauspaikkana toiminutta bulgarialaiskaupunkia amerikkalaisena. Kameratyöskentely, leikkaus, lavasteet, puvustukset ja äänimaisema ovat ihan kivaa perussuorittamista. George Kallisin säveltämistä musiikeista ei jää mitään mieleen, sillä leffa on tungettu niin täyteen eri artistien jumputusbiisejä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.3.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Marked Men: Rule + Shaw, 2025, Voltage Pictures