Arvostelu: National Treasure - kansallisaarre (National Treasure - 2004)

NATIONAL TREASURE - KANSALLISAARRE

NATIONAL TREASURE

Ohjaus: Jon Turteltaub

Pääosissa: Nicolas Cage, Justin Bartha, Diane Kruger, Sean Bean, Jon Voight, David Dayan Fisher, Harvey Keitel, Stewart Finlay-McLennan, Oleg Taktarov, Stephen Pope ja Christopher Plummer

Genre: seikkailu, jännitys

Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia

Ikäraja: 12

"I'm gonna steal the Declaration of Independence."

National Treasure - kansallisaarre on Nicolas Cagen tähdittämä seikkailuelokuva. Leffa lähti liikkeelle 1990-luvulla Oren Avivin ja Charles Segarsin ideasta, jonka pohjalta Jim Kouf työsti käsikirjoituksen. Jon Turteltaub kiinnostui tekstistä ja sai Disneyn omistaman Touchstone-yhtiön tarttumaan projektiin. Kuvaukset käynnistyivät loppuvuodesta 2003 ja lopulta National Treasure - kansallisaarre ilmestyi marraskuussa 2004. Elokuva oli taloudellinen menestys, muttei voittanut kriitikoita puolelleen. Itse katsoin leffan joskus lapsena, kun serkkuni näyttivät sen minulle ja pidin siitä paljon. Olen katsonut elokuvan pariin otteeseen uudestaan, mutta viime kerrasta on kulunut jo varmaankin vuosikymmen. Nyt kun leffasarja on saamassa jatkoa Disney+ -sarjalla National Treasure: Edge of History (2023-), päätin pitkän tauon jälkeen katsoa elokuvat uudestaan ja arvostella ne.

Historioitsija Benjamin Gates ryhtyy etsimään vapaamuurarien kätkemää valtavaa aarretta, apunaan uskollinen ystävänsä Riley ja kansallisarkistolla työskentelevä Abigail, ja kintereillään katala Ian Howe.

Nicolas Cage näyttelee historiasta syvästi kiehtoutunutta Benjamin Gatesia, joka lapsena kuuli isoisältään (Christopher Plummer) tarinan vapaamuurareiden kätkemästä jättiaarteesta, jota Gatesin suku on etsinyt usean sukupolven ajan ja nyt on Benin vuoro. Cage hyppää onnistuneesti aarteenetsijän saappaisiin, joka hyödyntää kaikkea tietämystään päästäkseen kätkön luokse ennen kilpailijaansa. Ben on pidettävä hahmo ja hänen mukaansa lähtee mielellään seikkailulle. Hahmon kanssa etsintäretkelle päätyvät myös Benin ystävä, tekniikkavelho Riley Poole (Justin Bartha) ja (aluksi vastentahtoisesti) Yhdysvaltain kansallisarkistolla työskentelevä Abigail Chase (Diane Kruger). Riley tarjoaa mukaan huumoria, kun taas Abigail haastaa Benin älykkyyttä, sekä tuo leffaan pakollista romantiikantynkää.

     Elokuvassa nähdään myös Sean Bean Benin kanssa aluksi aarretta etsineenä ja sittemmin Benin pettäneenä Ian Howena, joka ei ole liikkeellä yhtä jaloista syistä kuin Ben, Jon Voight Benin isänä, joka joskus yritti etsiä aarretta ja koki sen olevan hukkaan heitettyä aikaa, sekä Harvey Keitel hahmojen perässä kulkevana FBI-agentti Saduskyna. Bean sopii passelisti roiston rooliin, Voight toimii hyvin isähahmona, joka pyörittelee silmiään poikansa aarreinnostukselle ja Keitel on tietty karismaattinen FBI-agentin osassa.

Ilahduin paljon, että National Treasure - kansallisaarre toimii yhä lähes 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen erittäin mainiosti. Sen katsominen herätti vuosien takaista lapsenomaista innostusta lähteä itsekin tutkimaan jotain mysteeriä, mikä johtaisi aarteen luokse. Samalla se herätti harmitusta, ettei tällaisia seikkailuleffoja oikein enää nähdä - ainakaan tällaisella omistautumisella ja tällä tavalla tehtynä. Parisen kymmentä vuotta sitten aarteenetsintäleffoilla oli kova buumi päällä mm. tämän, Muumion (The Mummy - 1999), Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirouksen (Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl - 2003) ja Da Vinci -koodin (The Da Vinci Code - 2006) ilmestyessä. Osa näistä elokuvasarjoista on yhä käynnissä, mutta lähinnä nämä ykkösleffat ovat vanhan kunnon seikkailurainojen aatelia viime vuosilta.

Kaikki näistä ovat enemmän tai vähemmän saaneet inspiraatiota Steven Spielbergin seikkailuelokuvista, Indiana Joneseista (1981-2023), eikä National Treasure - kansallisaarre ole missään nimessä poikkeus. Mukana on paljon samoja aineksia ja vaikkei niistä leivotakaan samanlaisia klassikoita ja mestariteoksia kuin Spielberg kasarilla teki, kyseessä on todella mukaansatempaava ja viihdyttävä filmi. Heti ensiminuuteilla elokuva saa herätettyä niin päähenkilönsä kuin katsojansa mielenkiinnon myyttistä aarretta kohtaan, eikä aikaakaan, kun jahti on jo käynnissä. Parituntinen kesto vierähtää kuin hujauksessa ja leffan katsoo erittäin mielellään uudestaankin.

Elokuva tarjoaa kaikki kunnon seikkailutarinaan kuuluvat jutut. Siinä käydään erilaisissa lokaatioissa ja hahmot löytävät itsensä niin Arktisin hyytävästä kylmyydestä, Washington D.C.:n kallisarvoisimpien esineiden holveista ja pari vuosisataa homehtuneista tunneleista. Aarteenetsintä sisältää monenlaisia vihjeitä ja arvoituksia, joita pitää ratkoa. Samaa kohdetta eri syistä tavoittelevien henkilöiden takia kiire on kaiken aikaa yllä, eikä asiaa auta perässä kipittävä FBI. Jännittäviä hetkiä löytyy ja filmin kohokohtana toimiikin päähenkilöiden yritys varastaa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus. Parit hauskat vitsit mahtuu mukaan, mutta pääasiassa leffa on huomattavasti vakavampi kuin millaisena se luultavasti tänä päivänä tehtäisiin.

National Treasure - kansallisaarteen ohjauksesta vastaa Jon Turteltaub, joka rakentaa tehokkaasti tunnelmaa ja pitää katsojan hyvin kiinni menossa, vaikka leffasta löytyykin noin vartin mittainen osio ennen loppuhuipennusta, jossa ote hieman lipsuu. Jim Koufin, Cormac Wibberleyn ja Marianne Wibberleyn käsikirjoitus on onnistuneen napakka, sisältäen yllättävänkin paljon faktajuttuja historiasta keksityn aarteen ympärillä. Elokuva on taidokkaasti kuvattu, valaistu ja leikattu. Lavasteet ovat erinomaiset ja myös puvustus ja maskeeraukset toimivat. Käytännön tehosteet näyttävät yhä mainioilta, mutta pari digiefektiä ovat nähneet parhaat päivänsä. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Trevor Rabinin säveltämät sähäkät musiikit ovat todella oivalliset, tehostaen kaiken aikaa tunnelmaa entisestään.

Yhteenveto: National Treasure - kansallisaarre on erittäin mainio seikkailuelokuva, joka pitää hyvin otteessaan läpi parin tunnin kestonsa. Katsoja saadaan heti ensiminuuteilla kiinnostumaan myyttisestä aarteesta ja aarrejahtiin lähteekin innoissaan mukaan. Elokuva tarjoaa kerta toisensa perään koukuttavia ja jännittäviä tilanteita, jotka huipentuvat lopulta onnistuneeseen finaaliin. Sekaan heitetty huumori toimii hyvin, mutta romanttinen puoli tuntuu hieman väkinäiseltä. Jon Turteltaubin ohjaus on napakkaa ja käsikirjoitus oivallinen - kunhan toki ensin pääsee yli elokuvan ottamista historiallisista vapauksista. Näyttelijät hoitavat työnsä hyvin. Nicolas Cage istuu päärooliin mainiosti ja Sean Bean on passeli valinta vastapuolelle pahiksen osaan. Puitteet ovat läpikotaisin hienot ja Trevor Rabinin säveltämät musiikit tehostavat seikkailun tuntua. National Treasure - kansallisaarretta voikin helposti suositella Indiana Jonesin henkisten seikkailuleffojen ystäville. Harmi, ettei tällaisia filmejä pahemmin tehdä enää.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.7.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

National Treasure, 2004, Walt Disney Pictures, Jerry Bruckheimer Films, Junction Entertainment, Saturn Films

Arvostelu: Predators (2010)

PREDATORS

Ohjaus: Nimród Antal
Pääosissa: Adrien Brody, Alice Braga, Topher Grace, Oleg Taktarov, Walton Goggins, Mahershala Ali, Louis Ozawa Changchien, Danny Trejo ja Laurence Fishburne
Genre: toiminta, scifi, jännitys
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 16

Vuoden 1987 scifitoimintaelokuva Predator - saalistaja (Predator) oli menestys ja kriitikoiden pitämä teos, joten sille tehtiin jatkoa. Predator 2 - Saalistaja (Predator 2 - 1990) menestyi ihan hyvin, mutta sai muuten pääasiassa negatiivisen vastaanoton, joten sarjaa ei enää ennen 2000-lukua jatkettu. Hahmo nähtiin kuitenkin yhdessä Alien-sarjan (1979-) Xenomorph-hirviön kanssa leffoissa AVP: Alien vs. Predator (2004) ja Aliens vs. Predator 2 (Aliens vs. Predator: Requiem - 2007), mutta ne saivat niin huonon vastaanoton, ettei niitä yritetty tehdä lisää. Kun 20th Century Fox huomasi, etteivät ne olleet pidettyjä, yhtiö päätti toteuttaa Robert Rodriguezin kirjoittaman tarinan, jota hän oli ehdottanut yhtiölle jo vuonna 1994. Uudesta elokuvasta päätettiin tehdä jatkoa pääasiassa alkuperäiselle Predatorille, eikä sitä haluttu yhdistää Alien vs. Predator -sarjaan. Kuvaukset alkoivat syksyllä 2009 ja Predators ilmestyi kesällä 2010. Leffa menestyi todella hyvin ja se sai hyviä arvosteluja, kuten myös negatiivista palautetta. Itseäni ärsytti todella paljon sinä kesänä, sillä minulla ei ihan ollut tarpeeksi ikää päästä katsomaan elokuvaa, joten näin sen vasta loppuvuodesta, kun sain sen lahjaksi. Olen katsonut elokuvan muutaman kerran uudestaankin, viimeksi pari vuotta sitten. Kun huomasin, että sarja on vihdoin saamassa jatkoa teoksella The Predator (2018), oli jälleen aika katsoa Predators uudestaan yhdessä kahden edellisen osan kanssa.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Predator ja Predator 2!

Joukko erilaisia tappajia herää oudossa viidakossa ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, että he ovatkin saaliina vaarallisten avaruusolentojen planeetalla.

Elokuvan pääosassa nähdään Pianistista (The Pianist - 2002) Oscarin voittanut Adrien Brody, joka näyttelee kylmän etäistä palkkasoturia. Hahmo ei tunnu välittävän muista kuin itsestään, mutta hän ei silti vaikuta inhottavalta. Hän on päättäväinen, määrätietoinen ja tarkka, jolloin hän alkaa välittömästi miettiä tapaa voittaa, jos hän päätyy pahaan tilanteeseen. Ja niitähän leffassa riittää. Hahmoon on luotu oivaa salaperäisyyttä, mikä lisää hänen kiinnostavuuttaan, jolloin katsojana seuraa palkkasoturia oikein mielellään läpi leffan. Brodya ei yleensä nähdä toimintasankarina ja onkin erinomainen yllätys, että tässä hän toimii todella mainiosti läpi leffan.
     Muita tappajajoukkoon kuuluvia ihmisiä ovat tarkka-ampuja Isabelle (Alice Braga), murhista vangittu Stans (Walton Goggins), isolla aseella ampuva Nikolai (Oleg Taktarov), hiljainen Hanzo (Louis Ozawa Changchien), sotilas Mombasa (Moonlightista, 2016, Oscarin voittanut Mahershala Ali tai kuten hänen nimensä on merkitty elokuvaan: Mahershalalhashbaz Ali), huumejengiläinen Cuchillo (Danny Trejo), sekä lääkäri Edwin (Topher Grace), joka ei tunnu kuuluvan joukkoon. Jokaiselle hahmolle on onnistuttu luomaan jonkinlainen piirre - parille useampikin - jolloin he jäävät edes jollain tapaa muistiin. Näyttelijät suoriutuvat mainiosti rooleistaan ja he ovat uskottavia tilanteissa, joihin hahmot joutuvat. Isabellesta on onnistuttu luomaan naissankari ilman, että hänestä on vain väännetty todella miehekäs nainen, kuten Predator 2:ssa tehtiin Maria Conchita Alonson esittämälle Leonalle.
     Filmin nimen mukaisesti mukana on useampi kuin yksi Predator. Tai noh, jos puhutaan tavallisesta Predatorista, jollainen on jo nähty muutamassa elokuvassa, niin niitä on vain yksi ja sitä esittää Derek Mears. Se yksilö on todella samanlainen kuin alkuperäisen leffan hirviöhahmo, kun taas kolme muuta Predatoria (joita esittävät Brian Steele ja Carey Jones) ovat selkeästi erilaiset, vaikka niissä on myös paljon samaa. Tämä ratkaisu on todella mielenkiintoinen ja tuo jälleen hienoa lisäystä Predator-maailmaan. Toivottavasti erilaisia lajin edustajia nähdään jatkossakin. Kun ensimmäisen kerran näin elokuvan, olin pettynyt, että siinä nähdään vain neljä Predatoria, kun taas Aliens - paluu -leffassa (Aliens - 1986) monikko tarkoitti kymmeniä alieneja, eli Xenomorpheja. Olin toivonut näkeväni ainakin kymmenen Predatoria, joten ei ihme, että olin pettynyt. Kuitenkin parin katselukerran jälkeen tajusin, että sana "predator", eli suomeksi "saalistaja" ei tarkoita tässä vain avaruusolentoja, vaan myös leffan ihmisiä. Elokuvan nimi tarkoittaa siis kaikkia hahmoja elokuvassa.

Predatorsissa on päivänselvästi palattu takaisin leffasarjan juurille: aseistetut miehet (ja nainen) taistelemassa avaruuden olentoa vastaan. Tällä kertaa se on tosin niin, että olioita onkin muutama ja miehet (ja nainen) ovat avaruuden mörköjä, ollessaan saalistajien planeetalla. Elokuvasta löytyy paljon samaa kuin alkuperäisestä Predatorista. Mukana on useita repliikkejä, jotka on suoraan varastettu leffasta, minkä lisäksi loppuhuipennus on hyvin samanlainen. Yhdessä kohtauksessa tietty viitataan alkuperäisen filmin tapahtumiin ja lopputekstien aikana soi Little Richardin kappale "Long Tall Sally", joka kuultiin ensimmäisessä leffassa, sotilaiden lentäessä helikopterilla viidakkoon. Nämä "ryöstöt" eivät kuitenkaan haittaa, sillä kyseessä on oikein mainio toimintaelokuva. Lainaukset ovat enemmänkin hauskoja viittauksia ja elokuva kykenee hyödyntämään niitä taidokkaasti. Ihan alkuperäisen osan tasolle ei päästä, mutta ei tarvitsekaan, sillä tällaisenaan filmi viihdyttää läpi kestonsa ja saa napattua heti ensimmäisestä kohtauksesta mukaansa. Tunnelmaan on saatu mystisyyttä ja jännitystä, sillä mukaan on lisätty asioita, joita ei olla koskaan ennen nähty sarjan osissa. Yllätyksiäkin on luvassa ja jos ei katso paljon elokuvia, eikä kiinnitä huomiota alkupään vihjeisiin, voi lopun yllätys tulla ihan puskista. Leffan selviytymispanokset ovat myös korkeammalla, sillä vieraalta planeetalta ei noin vain lähdetäkään.

Valitettavasti yllätysten vastapainona on kliseitä. Leffan aikana on helppo arvata kuka kuolee seuraavaksi ja mitä jossain kohtaa tulee tapahtumaan. Mukaan on ollut tietenkin pakko tunkea kohtaus, jossa yksi hahmoista näyttää kuvan lapsistaan, jolloin kaikki jotka katsovat vähänkin tämän tyylisiä elokuvia huutavat päänsä sisällä: "Ei! Miksi menit tekemään noin! Nyt sinä varmasti kuolet!" Eipä siinä, hyvin nopeasti leffan alussa arvaa muutenkin, kuka tai ketkä jäävät henkiin. Erikoista kyllä, sekään ei erityisemmin haittaa, sillä elokuva tietää täysin, mitä se on ja hoitaa hommansa niin oivallisesti, että katsoja haluaa seurata tarinan loppuun asti. Toimintakohtaukset ovat hyviä ja vaikkei leffa olekaan K18, on mukana ihan tarpeeksi verta ja väkivaltaa. Huumoriakin on mukana ja elokuvan aikana saa nauraa yllättävän useasti. Predatorsissa ei aika käy koskaan pitkäksi, vaan teos osaa pitää otteessaan loppuun asti ja kun lopputekstit alkavat, haluaa katsojana heti nähdä jatkoa filmin tarinalle.

Ohjaaja Nimród Antal on tehnyt hommansa hyvin ja leffasta huokuu, että hän ja filmin tarinan kirjoittanut Robert Rodriguez ovat alkuperäisen Predatorin suuria fanittajia. Käsikirjoitus toimii pääosin, mutta mukana on harmillisen monia repliikkejä, joissa vain selitetään asioita. Kun ei juosta saalistajia pakoon tai taistella niitä vastaan, dialogi koostuu lähinnä siitä, että hahmot kertovat itsestään toisilleen. Yhdessä kohtaa mukaan ilmestyy ison näyttelijän esittämä hahmo, joka vaikuttaa kiehtovalta, mutta joka on loppujen lopuksi vain selittämässä planeetasta ja Predatoreista muille ihmisille. Leffa on kuvattu ja leikattu mainiosti, minkä lisäksi valaisu toimii, varsinkin pimeissä kohtauksissa. Maskeeraus ja puvustus on tehty todella hyvin etenkin Predatorien kohdalla, minkä lisäksi avaruusaluksen lavaste on tyylikäs. Visuaaliset tehosteet ovat suurimmaksi osaksi hyvät, mutta mukaan on lipsahtanut muutamia heikommin toteutettuja efektejä. Äänimaailma on erinomainen ja John Debneyn säveltämät musiikit toimivat. Mukana on tietty hieman tuttuja sointuja alkuperäisestä leffasta.

Yhteenveto: Predators on oiva scifitoimintaleffa, josta löytyy paljon tuttuja juttuja alkuperäisestä elokuvasta, mutta se myös tarjoaa hieman yllätyksiäkin. Kliseitä on paljon ja monet repliikit toimivat selityksinä, mutta filmi onnistuu viihdyttämään niin paljon ja se vie mukanaan heti ensimmäisten kuvien aikana, jolloin hyvästä elokuvasta on kyse. Toiminta on mainiota, huumoria on kelpo määrä ja vertakin löytyy, kuten sarjan leffoista kuuluukin löytyä. Näyttelijät suoriutuvat todella hyvin rooleistaan, etenkin Adrien Brody. Tekninen toteutus on erittäin hyvä ja tunnelma on saatu kohdalleen. Jos pidit alkuperäisestä Predator - saalistajasta, mitä luultavimmin myös Predators toimii. Ja kun elokuva ei ole mitään selkeää jatkumoa aiemmille tarinoille, voi sen katsoa yksinäänkin. Tavallaan toivon, että tämän teoksen tarinaa jatkettaisiin joskus, mutta samalla toivon, että tämä taru olisi tässä. Innolla jään odottamaan tulevaa The Predatoria ja minulla on vahva usko siihen, että ohjaaja Shane Black onnistuu luomaan jotain todella mainiota.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.8.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.collider.com
Predators, 2010, Twentieth Century Fox Film Corporation, Troublemaker Studios, Davis Entertainment, Dune Entertainment III