Arvostelu: AVP: Alien vs. Predator (2004)

AVP: ALIEN VS. PREDATOR

Ohjaus: Paul W. S. Anderson

Pääosissa: Sanaa Lathan, Raoul Bova, Lance Henriksen, Ewen Bremner, Colin Salmon, Tommy Flanagan, Agathe de La Boulaye, Sam Throughton, Joseph Rye, Petr Jákl, Tom Woodruff Jr. ja Ian Whyte

Genre: toiminta, jännitys, seikkailu, scifi

Kesto: 1 tunti 41 minuuttia - Extended Version: 1 tunti 43 minuuttia - Unrated Version: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: 16

Sigourney Weaverin tähdittämä scifikauhuelokuva Alien - kahdeksas matkustaja (Alien - 1979) ja Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä scifitoimintaelokuva Predator - saalistaja (Predator - 1987) olivat kehuttuja menestyksiä, joita seurasi useita jatko-osia. Näistä avaruushirviöistä tehtiin myös muita oheistuotteita, kuten leluja, pelejä ja sarjakuvia, joista osassa Alien ja Predator päätyivät taistelemaan toisiaan vastaan ja tämän idean fanit ottivat avosylein vastaan. 1990-luvulla alkuperäisen Alienin ohjaaja Ridley Scott ja sen jatko-osan Aliens - paluun (Aliens - 1986) ohjaaja James Cameron ryhtyivät yhteistuumiin suunnittelemaan uutta elokuvaa aiheesta, mutta Alienin ja Predatorin elokuvaoikeudet omistavat 20th Century Fox -yhtiö torjuikin kahden konkarin ideat ja ilmoitti tekevänsä elokuvan huippusuositun Alien versus Predator -sarjakuvan (1989) pohjalta. Elokuva oli ollut kehitteillä jo kymmenen vuoden ajan, mutta vasta kun ohjaaja Paul W. S. Anderson hyppäsi mukaan ideoidensa kanssa, tuotanto lähti tosissaan rullaamaan. Kuvaukset käynnistyivät syksyllä 2003 ja lopulta AVP: Alien vs. Predator sai maailmanensi-iltansa 12. elokuuta 2004 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli taloudellinen hitti, mutta se sai nuivan vastaanoton avaruushirviöiden faneilta muun muassa alhaisemman ikärajan takia, minkä lisäksi kriitikot lyttäsivät leffan. Itselleni AVP: Alien vs. Predator on kuitenkin hieman hassusti jopa aika tärkeä elokuva. Se oli ensikosketukseni Alienin ja Predatorin maailmoihin. Näin leffan kenties liian nuorena suunnilleen viitisentoista vuotta sitten, kun serkkuni puhuivat elokuvasta ja vierestä keskustelua kuunneltuani tulin siihen lopputulokseen, että minun olisi pakko nähdä tämä kahden avaruusmölliäisen yhteenotto. Katsoimmekin filmin heti ja ala-asteikäinen meikäläinen oli täysin myyty. Vuosien varrella fiilikseni elokuvaa kohtaan ovat kuitenkin ailahdelleet ja pisteeni ovat kyllä roimasti tippuneet alkuperäisistä korkeuksista. Kun huomasin AVP: Alien vs. Predatorin täyttävän nyt 20 vuotta, päätin katsoa elokuvan pitkästä aikaa uudestaan ja arvostella sen juhlavuoden kunniaksi.

Weyland-yhtiö lähettää ryhmän tutkimaan Antarktiksella havaittua mystistä lämpöjälkeä. Paikan päällä, yli kilometrin jään alta löytyvässä pyramidissa ryhmä saa kauhukseen huomata joutuneensa kahden avaruusolentolajin ikiaikaisen sodan keskelle.

Keskelle Antarktiksen jäätikköä yllättäen syntynyttä lämpöjälkeä tutkimaan lähtee Alien-elokuvista tutun Weyland-yhtiön kasaama ryhmä tutkijoita, selviytymisoppaita, turvamiehiä ja muita. Porukkaan kuuluvat muun muassa Aliens - paluussa ja Alien³:ssa (1992) Bishop-androidia esittäneen Lance Henriksenin näyttelemä yhtiön johtaja, herra Weyland itse, oppaana toimiva Lex (Sanaa Lathan), arkeologi Sebastian (Raoul Bova) apulaisensa Thomasin (Sam Throughton) kanssa, tutkija Miller (Ewen Bremner), asemiehet Stafford (Colin Salmon), Verheiden (Tommy Flanagan), Rousseau (Agathe de La Boulaye) ja Stone (Petr Jákl), sekä poraaja Quinn (Carsten Norgaard). Paria poikkeusta lukuun ottamatta hahmot jäävät yksiulotteisiksi tyypeiksi, joista monet on kirjoitettu mukaan ihan vain alienien tai predatorien uhreiksi. Hieman pahvisenakin joukko koostuu tarpeeksi tykättävistä persoonista, jotta heidän haluaa nähdä pääsevän pakoon, kun tutkimuskohteen todellinen luonne paljastuu. Näyttelijät hoitavat hommansa ihan kelvollisesti, mutta ei yksikään erityistä vaikutusta tee. Lathan pärjää toimivasti Lexinä, järjen ääntä yrittävänä oppaana, joka on selvästi kirjoitettu Alien-elokuvista tutun Sigourney Weaverin esittämän Ripleyn pohjalta.

     Mutta katsojaahan totta kai kiinnostavat tässä leffassa eniten ne nimikkomonsterit. Parissa varsinaisessa Alien-elokuvassakin kyseistä liskomaista hirviötä esittänyt Tom Woodruff Jr. ja kaikkia leffan predatoreja esittävä ja samalla elokuvadebyyttinsä tekevä Ian Whyte ovat varmasti hikoilleet olioasuissaan oikein antaumuksella. Onkin muuten aivan mahtavaa, että olennot päätettiin pääasiassa toteuttaa asuin, sillä sen avulla elokuva on vanhentunut paremmin kuin jos oliot olisi kyhätty tuohon aikaan kovassa nousussa, mutta silti aika hataralla pohjalla olleiden tietokonetehosteiden varassa. Selviä digialieneita mahtuu myös mukaan, mutta niitä hyödynnetään aika säästeliäästi silloin, kun kyseisiä otoksia ei ole saanut aikaan näyttelijällä tai nukella. Pääasiassa ikonisten avaruushirviöiden toteutus on upeaa jälkeä ja kun ne lyödään noin puolen välin paikkeilla vihdoin samaan aikaan ruutuun, olentojen faneilta pääsee väkisinkin innostunut vinkaisu.

AVP: Alien vs. Predator on tosiaan minulle ehkä hieman kummallisesti todella nostalginen elokuva ja minun on vaikea suhtautua siihen täysin objektiivisesti. En todellakaan pidä sitä maailman kovimpana juttuna kuten vuosia sitten, mutta tunteeni elokuvaa kohtaan vaihtelevat suunnilleen joka katselulla. Toisinaan pidän sitä aika heikkona popcorn-viihteenä, joskus taas mainettaan parempana monsteripläjäyksenä. Tämänkertainen katselukerta kallistui jälkimmäiseen suuntaan. Ei AVP: Alien vs. Predator mikään kovin ihmeellinen elokuva ole, eikä se pääse millään kahden ensimmäisen Alien-leffan tai alkuperäisen Predator - saalistajan fantastiselle tasolle, mutta on se sentään kirkkaasti parempi kuin sitä edeltänyt kaamea Alien - ylösnousemus (Alien Resurrection - 1997), sekä tämän surkea jatko-osa Aliens vs. Predator 2 (Aliens vs. Predator: Requiem - 2007), josta kuitenkin puhutaan joskus toiste enemmän.

Kyseessä on passeli viihde-elokuva, joka pitää menevästi mukanaan läpi vähän päälle puolentoista tunnin kestonsa. Leffa rakentaa jännitettä paikoitellen pätevästi, kun tutkimusryhmä saapuu Antarktikselle selvittämään lämpöjäljen saloja. Seassa on ihan aitoa yritystä luoda kauhun tunnetta, vaikka aika ajoin meno lipsahtelee liikaa turhien kovaäänisten äkkisäikäytysten varaan. Nimikkohirviöt saavat varsin tasaisesti ruutuaikaa ja kummatkin ovat mielestäni tarpeeksi paljon esillä - ei liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Tutkijoiden kohtaamiset näiden olentojen kanssa ovatkin oivaa seurattavaa ja kohtauksissa sulautetaan hyvin yhteen juttuja kummankin monsterin omista leffasarjoista, joskin Alien-elokuvat tuntuvat olevan selvästi isommin edustettuna. Oman lisänsä jännitykseen tuo pyramidin kekseliäs muuttuva-labyrinttimäinen luonne, jossa sen seinät avautuvat ja sulkeutuvat tasaisin väliajoin, erottaen hahmoja toisistaan ja saaden katsojan varpailleen siitä, kumpi mörökölli seuraavassa huoneessa odottaa. Lisäksi pidän kovasti siitä, kuinka elokuvassa yritetään rakentaa pitkäaikaista historiaa alienien ja predatorien väliselle sodalle ja kuinka ihmiset linkittyvät siihen. Tämä ei ihan istu hirviöiden omien elokuvien logiikkaan, mutta toimii tässä omassa pikkujatkumossaan.

Jos jossain leffa kuitenkin tuottaa pettymyksen, niin siinä, kun nämä nimikkomonsterit pistetään vihdoin vastakkain. Vaikka on todella siistiä nähdä alien ja predator samaan aikaan ruudulla ja vieläpä näin upeasti toteutetusti, niin hirviöiden aloittaessa matsinsa, ei meno ole niin mageeta ja eeppistä kuin voisi toivoa. Tähän vaikuttaa toimintakohtausten ajoittain kömpelö toteutus. On takkuilevaa hidastuskuvaa, liian lähelle näyttelijöitä menevää heiluvaa kameraa ja silppuavaa leikkausta, josta on välillä vaikea saada selvää, että kuka nyt lyökään ja ketä. Pari ihan toimivaa käsirysyä ja päräyttävää hetkeä on mukana, mutta en ihmettele, että juuri tällä saralla ihmisiltä löytyi valituksen aihetta. Predatorin kanssa tehdään myös leffan loppupäässä ratkaisu, joka ei varmasti miellytä monia. Toisaalta se syö hirviön uhkaavuutta roimasti, mutta samalla sopii hahmoon liittyvään kulttuuriin kunnioituksesta sotureiden välillä.

Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa Paul W. S. Anderson, joka oli tuohon aikaan tunnettu lähinnä videopelileffoistaan Mortal Kombat (1995) ja Resident Evil (2002), mutta jonka aiempi scifikauhuilu, Alien - kahdeksannesta matkustajasta paljon lainaillut Viimeinen horisontti (Event Horizon - 1997) oli selvästi se leffa, jolla Anderson voitti pestinsä tästä filmistä. Anderson on mielestäni parhaimmillaankin aika keskinkertainen elokuvantekijä, mutta AVP: Alien vs. Predatorissa hän suoriutuu tarpeeksi mallikkaasti. Hän selvästi yrittää kovasti ja aika ajoin onnistuukin mukiinmenevästi. Visuaalisesti AVP: Alien vs. Predator on kestänyt yllättävänkin hyvin aikaa. Toimintakohtaukset ovat tosiaan aika hektisiä tekniseltä toteutukseltaan, mutta leffaan mahtuu kuitenkin paljon todella näyttäviä otoksia ja ovelia kuvakulmia. Valaisua hyödynnetään tehokkaasti ja etenkin yhdessä kuvassa pimeydestä hiljalleen esiin hiipivä xenomorph on komea näky kaikessa hyytävyydessään. Pyramidin lavasteet ovat erinomaiset, sisältäen veikeästi vivahteita eri kulttuureista, sekä jylhiä patsaita ja muita koristeita monstereista. Puvustajat ja maskeeraajat ovat tehneet hyvää työtä ja äänimaailmakin on pääasiassa hyvin työstetty. Harald Kloserin säveltämät musiikit ovat mainiot ja nekin pitävät sisällään pieniä vaikutteita Alienien ja Predatorien sävelmistä.

Elokuvasta on olemassa kolme eri leikkausversiota; alkuperäinen teattereissa julkaistu versio, sekä pari pidennettyä versiota. Niistä ensimmäisessä nähdään vaihtoehtoinen alku, mutta jälkimmäinen on noin kahdeksan minuuttia pidempi ja sisältää pidennettyjä kohtauksia, hieman lisättyä dialogia, sekä muutamia väkivaltaisempia hetkiä. Versio on huomattavasti alkuperäistä teatterileikkausta verisempi, joten suosittelenkin leikkauksista juuri tätä kaikista pisintä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.1.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

AVP: Alien vs. Predator, 2004, Twentieth Century Fox, Davis Entertainment, Brandywine Productions, Lonlink Productions, Stillking Films, Kut Productions, Studio Babelsberg, Inside Track Films, Charenton Productions Limited, Impact Pictures

Arvostelu: xXx (2002)

XXX (2002)

Ohjaus: Rob Cohen
Pääosissa: Vin Diesel, Samuel L. Jackson, Marton Csokas, Asia Argento, Werner Daehn, Petr Jákl, Ricky Müller ja Danny Trejo
Genre: toiminta
Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia / Unrated Director's Cut: 2 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 16

Heti ensimmäisenä täytyy sanoa, että ei, tuossa ei ole kirjoitusvirhettä. Vaikka se rikkoo kieliopin sääntöjä lähes kaikkialla, tämän elokuvan nimi tosiaan on "xXx", eikä "Xxx" tai "XXX" (se olisikin jo täysin toisenlainen leffa). Jopa silloin, kun elokuvan nimi aloittaa lauseen, se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, eli "XXx" on myös väärin. Se on hölmöä, mutta hölmö on tämä elokuvakin, joten sen kanssa voi oppia elämään.

Näin xXx:n ensimmäistä kertaa lähes kymmenen vuotta sitten, kun se tuli televisiosta. Pidin toimintarymistelyistä ja The Fast and the Furiousista (2001), joten Vin Dieselin tähdittämä agenttileffa kuulosti hyvältä. Valitettavasti xXx ei kuitenkaan ollut hyvä elokuva, enkä siis katsonut sitä uudestaan tai sen jatko-osaa xXx: State of the Unionia (2005) ollenkaan. Kuitenkin nyt kun sarja on yllättäen saamassa lisäystä yli kymmenen vuoden jälkeen, eli elokuvan xXx: Return of Xander Cage (2017), päätin antaa uudet mahdollisuudet kahdelle ensimmäiselle osalle. Meidän oli tarkoitus tyttöystäväni kanssa katsoa kummatkin elokuvat Netflixista, mutta ensimmäinen osa poistettiin samaisena päivänä, kun olimme katsomassa sen. Päädyinkin siis käyttämään vanhaa kunnon Makuunia ja vuokrasinkin huonossa kunnossa olevan DVD:n elokuvasta ja katsoimme sen yhdessä. Eipä tarvitse katsoa enää ikinä uudestaan...

NSA-turvallisuusvirasto valitsee uudeksi agentikseen rämäpää Xander Cagen ja lähettää hänet Prahaan pysäyttämään Anarkia 99 -järjestön, ennen kuin tämä käyttää vaarallista "Hiljainen yö" -biokemikaaliasetta tappaakseen ihmisiä.

Xander Cagea näyttelee Vin Diesel, joka on parasta elokuvassa. Xander ei pidä tottelemisesta ja säännöistä, minkä takia häntä ei olisi kannattanut lähettää tehtävää suorittamaan. Hän tekee nimittäin asiat niin kuin parhaaksi näkee. Häneltä kuitenkin löytyy päättelykykyä, kuten myös taitoja taistelijana ja temppujen suorittajana. Hahmon sarkastisuus ja lievä kusipäisyys ovat hauska lisä, ja Vin Diesel toimii roolissa mainiosti, vaikkei kovin ihmeellinen olekaan. Elokuvan nimi tulee Cagen niskassa olevasta tatuoinnista, jossa on kolme x-kirjainta.
     Xanderin pomoa, Augustus Gibbonsia esittää Samuel L. Jackson, joka on yleensä toimiva valinta johtajarooliin. Tämä ei ole poikkeus, mutta kovin muistettavaa roolityötä hän ei tee, eikä Gibbonsilta löydy erityisemmin persoonallisuutta. Lähinnä hahmo vain yllättäen ilmestyy paikalle eri tilanteisiin ja antaa Xanderille käskyjä.
     Elokuvan pahiksena, eli Anarkia 99:n johtajana nähdään Marton Csokaksen esittämä Jorgi, joka on aika mitäänsanomaton tapaus. Csokas ei ole uhkaava pahiksena, eikä Jorgi ole mielenkiintoinen. Hahmon tyttöystävä Jelenaa esittää Asia Argento. Jelena ei ole täysin sitä, miltä vaikuttaa ja hahmon todellisen tarkoituksen voi arvata helposti. Argento ei myöskään tee vaikutusta roolissaan.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat tappaja Kiril (Werner Daehn), Jorgin veli Kolya (Petr Jákl), joka on innostunut Xander Cagen temppuiluista ja Tšekin salaisen poliisin edustaja Milan Sova (Ricky Müller). Danny Trejo nähdään lyhyesti kolumbialaisena huumekartellin jäsenenä.

Ensimmäistä kohtausta lukuunottamatta xXx lähtee viihdyttävästi liikkeelle. Xander Cagen hahmo esitellään hauskasti ja on mielenkiintoista katsoa hänen tekojaan. Kolumbiassa tapahtuva osio on ihan hyvä toimintapätkä, mutta siitä lähtee alamäki. Elokuvalla on todella yksinkertainen juoni, mutta jotta siinä tuntuisi olevan enemmän sisältöä, mukaan on tungettu asioita, jotka vain häiritsevät katsojaa sen sijaan, että ne lisäisivät jotain tärkeää. Jopa mielenkiinto Xander Cagea kohtaan laskee, sillä ei kiinnosta se, mitä hahmon täytyy tehdä. Välillä on mukana toimintakohtauksia, mutta niihin lisätty jumputtava musiikki saa elokuvan tuntumaan lähinnä MTV:n (Music Television, ei MTV3) ohjelmalta, eikä niinkään kunnon elokuvalta. Muuten leffassa on erittäin usein videopelileffan tunnelma, vaikka elokuva ei edes perustuu peliin.

Idea koko juttuun on varmasti lähtenyt James Bondista. Lisäyksenä on vain, että salainen agentti on myös jonkinlainen extremeurheilija, mitä ei kuitenkaan syvennetä erityisemmin, jotta hahmo olisi sellaisena uskottavana. Kyllä Xander Cage tekee useita temppuja elokuvan aikana, esimerkiksi elokuvan kuuluisimmassa kohdassa, kun hän liitää moottoripyörällä piikkilanka-aidan yli, mikä on kuvattu kymmenestä eri kulmasta. Muuten hahmo tuntuu aluksi vain ääliöltä, joka haluaa kehuskella kyvyillään, vaikka hänen pitäisi olla vakavasti otettava televisiotähti. Myös koko biokemikaaliase tuntuu joltain, mikä Bondin tehtävänä olisi pysäyttää. Mieluummin katsoisikin, kun 007 lähtee Prahaan etsimään vaarallista tappoasetta kuin tällaista kuraa. Jossain kohtaa ajellaan jopa autolla, johon on asennettu muutamia keksintöjä.

Aiemmin mainitsemallani alamäellä tarkoitan pudotusta jyrkänteeltä. Prahaosion alkaessa xXx muuttuu tylsäksi ja sitä kautta heikoksi elokuvaksi. Lopulta kun tajuaa katsovansa loppuhuipennusta, eikä elokuvasta ole irronnut muuta kuin paha mieli, arvosana putoaa huonoon. Leffa on myös kahden tunnin kestossaan aivan liian pitkä. Se voisi toimia paremmin hieman yli puolitoista tuntia kestävänä toimintajännärinä, mutta tällaisenaan se suurimmaksi osaksi puuduttaa. Jopa toimintaosiot ovat puuduttavaa katseltavaa, mikä ei ole eduksi toimintaleffalle. Edes jutun älyvapaus ei anna elokuvalle jonkinlaista arvoa. Jännitystä ei löydy ja ainoa huumori syntyy Xander Cagen näsäviisastelusta. Toki pahisten sukellusveneeseen piirretty "Ahab"-nimi näyttää aika koomiselta. Lähinnä sitä tekisi mieli itkeä. Ei sen takia, että elokuva olisi surullinen, vaan koska se ei tunnu päättyvän koskaan. Plussat jutusta löytyvät juuri ja juuri, kun tarpeeksi pinnistelee. Alkuosio on toimiva. Sen jälkeen nähtävä puolitoistatuntinen ei. Ainakin päähenkilö toimii jotenkin.

Sen lisäksi, että elokuvan pääosassa nähdään Vin Diesel, xXx:n ohjaaja Rob Cohenkin oli mukana The Fast and the Furiouksessa. Vaikea sanoa, kumpi on mennyt pahemmin vikaan, Cohenin ohjaus vai Rich Wilkesin käsikirjoitus. Kumpikaan ei oikeastaan toimi. xXx on kuvattu heikosti, eikä sitä paranna miljoonat leikkaukset. Visuaaliset tehosteet eivät ole parhaimmasta päästä ja esimerkiksi lumivyöry näyttää liian digitaalisesti tehdyltä, jotta katsojana kokisi hahmojen olevan vaarassa. Randy Edelmanin musiikki katoaa kokonaan elokuvaan valittujen, jo olemassa olevien kappaleiden alle.

Jostain syystä elokuvasta on olemassa kaksi versiota: alkuperäinen teatteriversio ja lähes kymmenen minuuttia pidempi Unrated Director's Cut, joka sisältää pidennettyjä ja muutettuja kohtauksia, kuten myös täysin uusia kohtia. Vaikea sanoa, kuka haluaisi nähdä pidemmän version tästä pätkästä. Itse näin teatteriversion, enkä aio katsoa sitäkään enää uudestaan.

Yhteenveto: xXx on todella huono elokuva, jonka ainoat plussat ovat alun toimivuus ja Vin Dieselin esittämän Xander Cagen hauska ylimielisyys. Muuten tarina ei kiinnosta, eikä siitä saa kunnolla kiinni. Elokuva on myös noin puoli tuntia liian pitkä. Toimintakohtauksetkaan eivät ole yleisesti ottaen edes viihdyttäviä. Ja siinä kohtaa, kun toimintaelokuvan toimintakohtaukset lähinnä puuduttavat, jotain on pahasti pielessä. xXx tuntuu pelileffalta, kun siinä tapahtuu jotain ja MTV:n ohjelmalta, kun siinä soi musiikki. Kokonaisuus ei toimi, eivätkä hahmojen kohtalot kiinnosta. Paras hetki on, kun Xander Cage liitää moottoripyörällään piikkilanka-aidan päältä kymmenestä eri kuvakulmasta kuvattuna. Se kertoo jo paljon tasosta. En suosittele katsomaan tätä. Maailma on täynnä paljon parempiakin toimintaleffoja. Jos Vin Diesel kiinnostaa, niin pysykää The Fast and the Furious -sarjassa (2001-) ja jos agenttielokuvat ovat juttunne, niin pistäkää joku James Bond -pätkä (1962-) tai Mission: Impossible -leffa (1996-) pyörimään. Hieman hirvittää katsoa xXx: State of the Union, sillä siitä en ole kuullut mitään positiivista.

Kirjoittanut: Joonatan, 19.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.files.graphiq.com
xXx, 2002, Revolution Studios, Original Film