Arvostelu: Den of Thieves 2: Pantera (2025)

DEN OF THIEVES 2: PANTERA

Ohjaus: Christian Gudegast

Pääosissa: Gerard Butler, O'Shea Jackson Jr., Evin Ahmad, Salvatore Esposito, Swen Temmel, Yasen Zates Atour, Dino Kelly, Michael Bisping, Meadow Williams, Orli Shuka, Cristian Solimeno, Nazmiye Oral ja Giuseppe Schillaci

Genre: rikos, jännitys

Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia - US Version: 2 tuntia 24 minuuttia

Ikäraja: 16

Gerard Butlerin ja O'Shea Jackson Jr:n tähdittämä rikoselokuva Den of Thieves (2018) oli pienimuotoinen menestys, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Alun perin elokuva oli tarkoitus tehdä jo aiemmin, mutta koronaviruspandemia viivästytti suunnitelmien toteutumista. Kuvaukset käynnistyivät vasta huhtikuussa 2023 ja nyt Den of Thieves 2: Pantera on saapunut elokuvateattereihin - myös Suomessa, missä ensimmäinen elokuva julkaistiin suoraan myyntiin ja vuokralle kotikatseluun. Itse pidin ensimmäisestä osasta ja odotin ihan toiveikkain mielin jatkoa, etenkin kun se on saanut kriitikoilta paremman vastaanoton kuin edeltäjänsä. Kävinkin positiivisena katsomassa Den of Thieves 2: Panteran heti sen ensi-iltapäivänä.

LASD:n seriffi Nick O'Brien jäljittää huippuvaras Donnie Wilsonin Ranskaan, missä hänellä on tälle yllättävä ehdotus: Nick haluaa liittoutua Donnien kanssa ryöstääkseen huippuvartioidun World Diamond Centerin.

Gerard Butler ja rap-artisti Ice Cuben poika O'Shea Jackson Jr. palaavat rooleihinsa LASD:n seriffi Nicholas "Big Nick" O'Brieniksi ja huippuvaras Donnie Wilsoniksi. Ensimmäisen Den of Thievesin lopussa Donnie onnistui huiputtamaan Nickiä, nappaamaan rahat suoraan tämän nenän edestä ja pakenemaan Eurooppaan. Nyt Donniella on tavoitteenaan murtautua huippuvartioituun World Diamond Centeriin Ranskan Nizzassa ja vaimonsa jättämä Nick haluaa yllättäen liittoutua Donnien kanssa. Butler on ehdottomasti elokuvan tähti. Hän nauttii täysin sydämin mulkun seriffin esittämisestä ja pääsee irrottelemaan uudella tavalla, kun Nick hyppää Donnien jengiin. Butler osaa olla kova äijä, mutta myös virnuileva velmu, yhdistäen nämä puolet hyvin hahmossaan. Jackson Jr. on kanssa oiva roolissaan ja hänen ja Butlerin väliset kemiat pääsevät esille uudella tavalla, kun kaksikko suorittaa ryöstöä yhdessä. Samalla kuitenkin ykkösleffan kissa-ja-hiiri -leikkiä tulee ikävä.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Evin Ahmad Donnieta auttavana Cleopatrana, Salvatore Esposito ja Dino Kelly ryöstöjengiin kuuluvina Slavkona ja Markona, sekä Yasen Zates Atour paikallisena poliisina Hugona. Sivunäyttelijät ajavat asiansa, mutta kukaan ei tee juuri mitään vaikutusta.

Ensimmäinen Den of Thieves oli selvää kopiointia pankkiryöstöelokuvien aatelista, Heat - ajojahdista (Heat - 1995), mihin oli myös lisätty sekaan ripaus Epäillyistä (The Usual Suspects - 1995). Erityisen omaperäiseltä homma ei tuntunut, mutta kyseessä oli silti oikein pätevä ja tiivistunnelmainen toimintajännäri. Valitettavasti samaa ei voi sanoa jatko-osasta, joka on jopa hieman pitkäveteinen ja jossa olisi leikkaamisen varaa ainakin vartin verran. Ja jostain syystä me täällä Suomessa olemme vieläpä saaneet jo valmiiksi yli kymmenen minuuttia lyhyemmän version kuin Yhdysvallat. Jos jo tämä lyhennetty versio kaipaisi lyhentämistä, voin vain kuvitella, kuinka kymmenen lisäminuuttia venyttäväisivät elokuvaa entistä tarpeettomammin.

Den of Thieves 2: Panteralla kestää hämmentävän kauan lähteä käyntiin ja ensimmäinen tunti onkin lähinnä aika puista kiertelyä ja kaartelua, kun Nick yrittää vakuuttaa Donnien ja muut siitä, että olisi "kääntynyt pimeälle puolelle" ja haluavansa ihan oikeasti auttaa näitä hoitamaan vaikean ryöstönsä. Itse World Diamond Centerin ryöstö leffan toisella puoliskolla on ihan jännittävä ja jopa aika kekseliäskin, kun hahmojen täytyy hyödyntää kömpelösti suunniteltua valvontakamerajärjestelmää edetäkseen rakennuksessa näkymättöminä. Tunnelma ei kuitenkaan mene koskaan niin jännittäväksi kuin voisi toivoa. Etenkin jännite siitä, onko Nick nyt oikeasti rikollisten puolella, vai huiputtaako hän vain, on liki olematon. Viimeiset kymmenisen minuuttia käytetään lähinnä kolmannen osan pohjustamiseen. Kolmas leffa on nähtävästi valmis kuvattavaksi, samalla kun neljäs ja jopa viides Den of Thieves -raina ovat suunnittelun tasolla. Jos tekijät meinaavat saada tästä kunnon franchisen aikaiseksi, on yksittäisten elokuvien kohdalla parasta petrata, sillä ei Gerard Butlerin karismakaan jaksa näitä loputtomiin yksin kannatella.

Ohjaajan ja käsikirjoittajan virkaa hoitaa toistamiseen Christian Gudegast, joka taisi jatkoa suunnitellessaan ahmia liian suurta palaa kakusta. Sen lisäksi, että leffa käyttää liikaa aikaa seuraavan elokuvan pohjustamiseen, siinä on myös turhan paljon meneillään, kun pääkaksikon perässä on niin poliisit kuin paritkin mafiat, jotka jäävät lopulta totaalisen alikehitetyiksi. Sentään Den of Thieves 2: Pantera on ihan hyvin kuvattu. Lavasteet ovat oivat, puvustus mainiota ja erikoistehosteet pätevät. Äänimaailma on toimivasti rakennettu, joskin Kevin Matleyn musiikit eivät missään kohtaa juuri erotu edukseen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.1.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Den of Thieves 2: Pantera, 2025, Atmosphere Entertainment MM, Diamond Film Productions, Eone Entertainment, G-BASE, G-Unit Film & Television, Palma Pictures, Shaken Not Stirred, Sierra / Affinity, Tucker Tooley Entertainment

Arvostelu: After (2019)

AFTER

Ohjaus: Jenny Gage
Pääosissa: Josephine Langford, Hero Fiennes-Tiffin, Khadijha Red Thunder, Shane Paul McGhie, Selma Blair, Dylan Arnold, Inanna Sarkis, Pia Mia, Samuel Larsen, Swen Temmel ja Peter Gallagher
Genre: romantiikka, draama
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: 12

After perustuu Anna Toddin kirjaan "After - Törmäyksen jälkeen" ("After") vuodelta 2014. Alunperin kirja oli Toddin kirjoittama fanifantasia One Direction -poikabändin jäsenistä, minkä hän julkaisi Wattpad-sivustolla. Kuitenkin kun Todd teki sopimuksen kustantajan kanssa ja pystyi julkaisemaan tekstinsä kunnon kirjana, hän vaihtoi yhtyeen jäsenten nimet. Kirja oli taloudellinen hitti, mutta sitä ja Toddin kirjoitustyyliä kritisoitiin paljon. Vuonna 2014 Paramount Pictures hankki kirjan elokuvaoikeudet ja alkoi työstämään filmatisointia. Susan McMartin alkoi kirjoittamaan käsikirjoitusta, mutta kun oikeudet päätyivätkin vuonna 2017 CalMaple Medialle ja Offspring Entertainmentilla, hän jätti projektin ja tilalle palkattiin Tamara Chestna. Alunperin päärooleihin valittiin Julia Goldani Telles ja Hero Fiennes-Tiffin, mutta Telles joutui jättämään elokuvan aikataulusyistä ja hänen tilalle valittiin Josephine Langford. Kuvaukset alkoivat kesäkuussa 2018 ja lopulta After sai ensi-iltansa tänä keväänä. Kirjan tavoin elokuvakin oli rahallinen menestys, mutta kriitikot haukkuivat sen lyttyyn. Itse en käynyt katsomassa leffaa, kun se ilmestyi teattereihin, sillä en päässyt lehdistönäytökseen. Katsoinkin Afterin vasta, kun se saapui elokuvapalvelu Blockbusterin valikoimaan.

Collegen aloittava kiltti tyttö Tessa Young tapaa tummiin pukeutuneen ja muka-mysteerisen Hardin-pojan. Romanssihan siitä syntyy.

Netflixin hittisarja Kolmetoista syytä (13 Reasons Why - 2017-2020) päätähti Katherine Langfordin sisko Josephine näyttelee Tessaa, kilttiä ja ujoa tyttöä, joka ei biletä, eikä ole edes harrastanut seksiä, vaikka hänellä onkin poikaystävä (Dylan Arnold). Kyseessä on siis malliesimerkki tällaisten tarinoiden päähenkilöstä ja heti, kun hänet esiteltiin, ajattelin, että "jaahas, tämä todella on näitä leffoja". Tessassa ei ole mitään uutta ja poikkeavaa, puhumattakaan kiinnostavasta. Hänen hahmonsa onnistuminen jääkin täysin Josephine Langfordin lahjojen harteille ja harmillisesti täytyy sanoa, ettei Josephine ole yhtä hyvä näyttelijä kuin siskonsa Katherine. Josephinen on vaikea tuoda uskottavia tunteita esille ja lähinnä hän jää vain tuijottamaan hahmoja ja tapahtumia suu hieman auki.
     Synkkänä ja muka todella salaperäisenä Hardinina nähdään Harry Potter ja puoliverisessä prinssissä (Harry Potter and the Half-Blood Prince - 2009) lordi Voldemortia lapsena esittänyt Hero Fiennes-Tiffin. Koska Tessa on kiltti tyttö, on hänet tietty pakko parittaa "pahan pojan" kanssa ja tässäkin on kyseessä malliesimerkki - tosin todella ontuva sellainen. Hardinista yritetään rakentaa mysteerinen, mutta lopputulos on lähinnä hölmö. Asiaa ei auta yhtään se, kuinka kehno Fiennes-Tiffin roolissaan on. Hän on todella puinen ja eloton, eikä hänellä ole mitään kemiaa Langfordin kanssa. Hän myös lausuu repliikkinsä laiskalla tavalla, puhumattakaan hänen töykeästä käytöksestään, ettei voi muuta kuin ihmetellä, miksi Tessa tai kukaan muu lankeaisi noin ilmiselvästi esittävään jätkään.
     Elokuvassa nähdään myös Selma Blair Tessan äitinä, Khadijha Red Thunder Tessan college-kämppiksenä, sekä Shane Paul McGhie mukavana Landonina, johon Tessa tutustuu oppitunneillaan. Yksikään näyttelijöistä ei tee kovin kummoista työtä. Blair on varmaankin näyttelijäkaartista lahjakkain, mutta hän ei pääse näyttämään taitojaan, sillä esiintyy vain parissa kohtauksessa.

After on niin kliseinen, niin nähty rakkaustarina, että sen katsominen on jopa ärsyttävää puuhaa. Leffasta oikein paistaa läpi, että se perustuu kirjaan, mikä on alunperin ollut "fan fictionia". Kirjailija Anna Todd on selvästi lukenut paljon samanhenkisiä kirjoja ja katsonut paljon samanlaisia leffoja, ja listannut vihkoon ylös ranskalaisin viivoin, mitä kaikkea hänen opuksessa pitää tapahtua. Siltä After nimittäin tuntuu. Aivan kuin siinä käytäisiin listalta läpi genrelle tyypillisiä kliseitä siihen asti, että leffa päättyy. Tarinan sisältö on kuitenkin unohtunut siinä samalla. Tämä on todella mitäänsanomaton rakkauskertomus, mikä menee koko ajan siitä, mistä aita on matalin ja katsoja, joka on nähnyt samanlaisia teoksia, toivoisi katsovansa mieluummin niitä, eikä tätä tylsää kopiota. Sitä After nimittäin myös on: tylsä. Leffassa hädintuskin tapahtuu mitään kiinnostavaa. Loppupäähän filmi yrittää tunkea jonkinlaista twistiä, mutta se on lähinnä naurettava yritys lisätä suurta draamaa.

Elokuvan kliseisyys ja tavanomaisuus vain ärsyttää entisestään, kun leffa yrittää alkupäässä yhden kohtauksen ajan esittää olevansa erilainen. Nuoret keskustelevat tunnilla Jane Austenin klassikkokirjasta "Ylpeys ja ennakkoluulo" ("Pride and Prejudice" - 1813) ja Tessa ylpeästi kertoo, kuinka hänen mielestään kyseessä on ihailtavan feministinen kirja, sillä siinä nainen antaa pakit itsestään liikoja luulevalle miehelle. Tämän yhden hetken ajan ehdin jo ajatella, että mitä jos tämä olisikin erilainen teos? Turha kuvitellakaan! Tämän jälkeen asiaan ei enää palata ja Tessa rakastuu palavasti Hardiniin, vaikka tämä kohtelisi häntä kuinka kehnosti. Välillä leffa yrittää olla rohkea sisältämällä seksikohtauksia, mutta ne ovat lähinnä niin huvittavan muka-tuhmia, että jopa Fifty Shades -leffat (2015-2018) muistuttavat rajua pornoa. Elokuva myös tuntuu loppuvan kuin seinään. Tiedän, että Toddin kirjalla on muutama jatko-osa, mutta kun lopputekstit lähtevät käyntiin, minua alkoi vain turhauttamaan entistä enemmän, että olin tuhlannut tunnin ja kolme varttia näin laiskaan, pitkäveteiseen, huumorittomaan ja kaikin tavoin surkeaan rainaan. Olenko ainoa, jonka mielestä nämä teinirakkausleffat vain huononevat vuosi vuodelta? Johtuuko se vain ikääntymisestäni?

After on ohjaaja Jenny Gagen ensimmäinen elokuva, mikä on päässyt teatteriin asti. Aiemmin hän on tehnyt vain dokumentin All This Panic (2016) ja televisiossa esitetyn Lennyn (2018). Tämän todella huomaa, eikä Gagen työ ole kovin kehuttavaa. Hän ei onnistu luomaan kunnon tunnelmaa mihinkään kohtaukseen. Draama ampuu yli ja kuumiksi tarkoitetut seksikohtaukset pistävät katsojan lähinnä pyörittelemään silmiään. Hän ei edes saa säpinää päätähtien välille. Gage yrittää paikkailla tätä lisäämällä jatkuvia 2010-luvun biisejä, joilla edes jotenkin saisi manipuloitua katsojan herkistymään, mutta siinäkin hän epäonnistuu. Muuten leffassa ei edes taida olla musiikkia, vaikka säveltäjäksi onkin merkitty Justin Burnett. Gage ja Tamara Chestna ovat kai tehneet parhaansa siirtäessään Anna Toddin kirjaa leffakäsikirjoituksen muotoon, mutta ottaen huomioon, kuinka jo Toddin kirjaa haukuttiin sisällöttömäksi ja tylsäksi, on syy tekstin kehnouteen lähinnä lähdemateriaalissa. Sentään After on kelvollisesti kuvattu ja suurimmaksi osaksi ihan sujuvasti leikattu. Tekniseltä puolelta oikeastaan löytyvätkin ainoat kehunarvoiset asiat elokuvassa.

Yhteenveto: After on ärsyttävän huonoa ja kliseistä teinirakkaussoopaa. On selvää, että Anna Toddin kirja on alunperin ollut fanifiktiota, mistä on lähinnä nimiä muuteltu. Samanlaisten leffojen kliseiden listalta käydään aika lailla kaikki kohdat läpi jopa kiusallisin tavoin. Tarinaa on tuskin lainkaan, eikä kiltin tytön ja tuhman pojan rakkaus ole millään lailla kiinnostava, sillä Josephine Langfordin ja kehnon Hero Fiennes-Tiffinin väliltä ei löydy lainkaan kemiaa. Loppuun yritetään tuoda jotain todella mullistavaa ja sykähdyttävää draamaa, mutta itseäni alkoi vain ärsyttämään enemmän, sillä lopun käänne on niin käsittämättömän typerä. Yhdessä kohtaa filmi ehtii saada ajattelemaan, että tiedossa voisikin olla jotain erilaista, mutta tämä unohdetaan nopeasti. Elokuva yrittää myös olla "rohkea" seksikohtauksiensa kanssa, mutta itselleni tuli lähinnä mieleen nolo yritys toistaa Fifty Shades of Greyn (2015) suosio. Mikä siinä on, että vuosi vuodelta nämä teiniromanssileffat vain huononevat ja huononevat? Afterin jälkeen vähän pelottaa, mitä ensi vuosi tarjoaa... itse asiassa tiedän jo: tämän elokuvan jatko-osan, After We Collidedin (2020).

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.12.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
After, 2019, CalMaple, Wattpad, Diamond Film Productions, Voltage Pictures, Offspring Entertainment

Yhteistyössä