The Paper, kausi 1 (2025) - sarja-arvostelu

THE PAPER - KAUSI 1

Luojat: Greg Daniels ja Michael Koman

Näyttelijät: Domhnall Gleeson, Sabrina Impacciatore, Chelsea Frei, Melvin Gregg, Gbemisola Ikumelo, Alex Edelman, Ramona Young, Tim Key, Oscar Nuñez, Duane Shepard Sr., Allan Havey, Tracy Letts ja Josh Holloway

Genre: komedia

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 26 minuuttia - 32 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 48 minuuttia

Ikäraja: S

Brittiläiseen komediasarjaan perustuva yhdysvaltalainen Konttori (The Office - 2005-2013) nautti suurta suosiota, joten sarjan maailmaa päätettiin tietty laajentaa lisäosasarjalla. Yksi suunnitelluista ideoista muovautui lopulta kokonaan omaksi jutukseen, Puisto-osastoksi (Parks and Recreation - 2009-2015), kun taas toinen idea "The Farm" jäi toteutumatta. Tammikuussa 2024 Konttorin luoja Greg Daniels paljasti kehitelleensä uuden sarjan, jossa sama kuvausryhmä seuraisi eri toimiston arkea. Kuvaukset käynnistyivät alkuvuodesta 2025 ja lopulta The Paper julkaistiin ensin Yhdysvalloissa syyskuussa ja täällä Suomessa sen esitys alkoi pari kuukautta myöhemmin. Itse katsoin Konttorin vasta viime vuonna läpi sarjan 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Pidin näkemästäni, vaikka koinkin sarjan venyneen liian pitkäksi. Minulla ei ollut juuri mitään odotuksia uutta sarjaa kohtaan, mutta katsoin The Paperin jaksot niiden ilmestymisviikoilla.

Dokumenttiryhmän selvittäessä, mitä tapahtui paperifirma Dunder Mifflinille, he päätyvät kuvaamaan uutislehti Truth Tellerin toimiston menoa.

The Paper kertoo ohiolaisen uutislehti Truth Tellerin toimiston arjesta. Hahmoja ovat juuri työnsä aloittanut päätoimittaja Ned Sampson (Domhnall Gleeson), vastaava päätoimittaja Esmeralda Grand (Sabrina Impacciatore), journalisti Mare Pritti (Chelsea Frei), mainosmyynnistä vastaava Detrick Moore (Melvin Gregg), toimittaja Adelola Olofin (Gbemisola Ikumelo), toimittaja Adam Cooper (Alex Edelman), levikistä vastaava Nicole Lee (Ramona Young), liiketoimintasuunnittelija Ken Davies (Tim Key), sekä vanha tuttu Oscar Martinez (Oscar Nuñez), joka työskentelee pääkirjanpitäjänä nyt Truth Tellerissä. Valitettavasti tämä poppoo ei ainakaan vielä tällä avauskaudella onnistu juuri vakuuttamaan. Gleeson on oivallinen hieman kömpelönä Nedinä, kun taas Impacciatore aiheuttaa lähinnä ärsyyntymistä kivuliaan epähauskan Esmeralda-hahmonsa kanssa. Loput hahmoista ovat lähinnä aika tylsiä, eikä seasta löydy samalla lailla vekkuleita persoonia kuten Konttorissa. Oscarin mukanaolo tuntuu lähinnä väkinäiseltä tavalta linkittää The Paper Konttoriin.

The Paperin avauskausi on ihan kelpo hömppää, mutta eipä tässä Konttorin korkeuksiin päästä missään vaiheessa. Toisaalta myös Konttori takelteli avauskaudellaan ja pääsi käyntiin vasta myöhemmin, joten kenties The Paperille käy sama ja jo työn alla oleva kakkoskausi tarjoaisi parempaa menoa. Ei uusi sarja siis huono ole, mutta ykköskausi jää lopulta aika yhdentekeväksi ja aina jaksojen ilmestymisen välissä ehdin jo melkein unohtaa koko The Paperin olemassaolon.

Avauskausi pitää sisällään kymmenen noin puolen tunnin mittaista jaksoa, joiden taso ailahtelee ihan kivasta varsin hupaisaan. Huumorin puolesta sarja on harmillisen maltillinen ja vaikka sekaan mahtuu pari rouheampaa läppää, Konttorin hävyttömämmät jutut loistavat poissaolollaan. Kunnon naurujen sijaan sarja saikin minusta irti lähinnä positiivisia hymähdyksiä silloin tällöin. Kauden hauskimmaksi anniksi koin kuudennen jakson, jossa Truth Tellerin väki saa arvioitavakseen erilaisia tuotteita, jotka aiheuttavat erilaista päänvaivaa toimistolla ihottumista ruokamyrkytyksiin. Kauden kiinnostavinta antia taas oli mielestäni romanttinen jännite Nedin ja Maren välillä, missä lopputulosta ei kuitenkaan ole kovin vaikea arvata. Kaiken kaikkiaan The Paper osoittautui kertakäyttöiseksi rahastukseksi, joka olisi kenties voinut hyötyä siitä, että Puisto-osaston tapaan siitä olisi tehty kokonaan oma juttunsa, ilman Konttori-kytköksiä. Mutta kuten jo totesin, myös Konttori pääsi vauhtiin vasta kakkoskaudellaan, joten nähtäväksi jää, toistaako The Paper tätä kaavaa...

Tuotantokauden ohjaajat (muun muassa Konttorissa Tobya näytellyt Paul Lieberstein) pitävät kepeää ilmapiiriä hyvin yllä, mutta käsikirjoittajien (muun muassa Lieberstein ja sarjan luojat Daniels ja Michael Koman) työ jää hieman vaisuksi. Teknisesti The Paper on pätevää suorittamista ja tämäkin sarja hyödyntää pseudodokumenttityyliä. Avauskausi on hyvin kuvattu ja tylsän väritön ulkoasu istuu täydellisesti arkiseen toimistotyöhön. Lavasteet ovat oivalliset, äänityöskentely on osaavaa ja pidin paljon sarjan alkutekstipätkästä, jossa näytetään klippejä ihmisistä, jotka hauskan kekseliäästi käyttävät sanomalehtiä kaikkeen muuhun paitsi niiden lukemiseen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.1.2026

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

The Paper, Yhdysvallat, 2025-, 3 Arts Entertainment, Banijay Americas, Deedle-Dee Productions, Electus, Reveille Productions, Universal Television, WDM

Arvostelu: See How They Run (2022)

SEE HOW THEY RUN

Ohjaus: Tom George

Pääosissa: Sam Rockwell, Saoirse Ronan, Adrien Brody, David Oyelowo, Ruth Wilson, Reece Shearsmith, Harris Dickinson, Tim Key, Charlie Cooper, Pippa Bennett-Warner, Pearl Chanda, Jacob Fortune-Lloyd, Paul Chahidi, Lucian Msamiti ja Shirley Henderson

Genre: rikos, komedia, jännitys

Kesto: 1 tunti 38 minuuttia

Ikäraja: 12

See How They Run on Sam Rockwellin ja Saoirse Ronanin tähdittämä murhamysteerielokuva. 20th Century Fox ryhtyi suunnittelemaan filmiä jo viitisen vuotta sitten, jolloin sen päärooleja oli alun perin tarkoitus esittää Hugh Grant ja Keira Knightley. Ideat kuitenkin muuttuivat Disneyn ostettua Foxin ja projekti siirtyi Searchlight Picturesille uusien näyttelijöiden kanssa. Kuvaukset käynnistyivät ja nyt See How They Run saapuu Suomenkin elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin elokuvasta heti, kun kuulin Rockwellin ja Ronanin tähdittävän uutta murhamysteeriä. Kävinkin positiivisin mielin katsomassa See How They Runin sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Vuonna 1953 Lontoossa Agatha Christien kirjaan perustuvaa näytelmää, Hiirenloukkua esitetään sadatta kertaa. Kun näytelmästä elokuvasovitusta työstävä ohjaaja Leo Kopernick löydetään kuolleena jatkojuhlien päätteeksi, komisario Stoppard ja konstaapeli Stalker ryhtyvät selvittämään, kuka on murhan takana.

Sam Rockwell ja Saoirse Ronan näyttelevät komisario Stoppardia ja konstaapeli Stalkeria, jotka päätyvät tekemään yhteistyötä, selvittääkseen Lontoon West Endillä Ambassadors-teatterissa tapahtuneen murhan. Stoppard on jo konkari urallaan, selvitettyään useita rikoksia ja hoitaakin työnsä rauhassa ja hissuksiin. Stalker taas on tulokaspoliisi, joka haluaa todistaa kykynsä ja on innokkaasti ryhtymässä tositoimiin ensimmäistä kertaa. Hahmot muodostavat veikeän kaksikon ja Rockwellin ja Ronanin kemiat osuvat erinomaisesti yhteen. Näyttelijät tulkitsevat onnistuneesti hahmojaan ja kumpikin saa hyvin aikaa loistaa.

     Kaksikon lisäksi elokuvassa nähdään myös Adrien Brody Hollywood-ohjaaja Leo Kopernickinä, joka löydetään kuolleena, sekä David Oyelowo käsikirjoittaja Mervyn Cocker-Norrisina, Harris Dickinson ja Pearl Chanda Hiirenloukkua tähdittävinä näyttelijöinä Richard Attenboroughina ja Sheila Siminä, Ruth Wilson impressaari Petula Spencerinä, Reece Shearsmith tuottaja John Woolfina ja Pippa Bennett-Warner tämän rakastajatt... sihteerinä Annina, Charlie Cooper teatterin vahtimestari Denniksenä, Tim Key poliisipäällikkö Scottina ja Shirley Henderson itse legendaarisena rikoskirjailija Agatha Christienä. Näyttelijäkaarti tekee läpikotaisin mainiota työtä. Parhaiten sivunäyttelijöistä suoriutuu Brody, joka istuu täydellisesti ylimielisen ohjaajan osaan ja siksi onkin jopa hieman sääli, että juuri hänen hahmonsa kuolee elokuvan alussa.

Siinä, missä juuri ilmestynyt, aikamoisen näyttelijäkaartin omannut murhamysteerielokuva Amsterdam (2022) tuotti pettymyksen, See How They Run osoittautui erittäin mainioksi ja vekkulimaiseksi. Siitä löytyy klassiset agathachristiemäiset piirteet, mutta elokuva tuo sekaan omat hilpeät vivahteensa. Elokuva kulkee aikamoisilla metatasoilla, tarjoten lystikästä menoa kieli poskessa tehtynä. Pientä jännitettä mahtuu mukaan, mutta pääasiassa murhaa selvitellään huumorin kautta. Mistään hillittömän hulvattomasta filmistä ei ole kyse, vaan pikemminkin hyvän mielen hömpästä - kevyestä viihteestä, joka levittää vähän väliä katsojan kasvoille hymyn ja saa hymähtelemään tyytyväisesti ihan nokkelille vitseille.

Vain vähän päälle puolentoista tunnin kestossa kyseessä on onnistuneen napakka paketti, josta ei pahemmin ylimääräistä löydy. Ei kestä kauaa, kun ohjaaja Kopernick löydetään kuolleena ja katsoja ryhtyy mielenkiinnolla selvittämään, kuka on murhan takana ja miksi? Elokuvan aikana ehtii epäillä itse kutakin teatteripoppoosta ja leffa johtaa vähän väliä katsojaa ovelasti harhaan. Samalla elokuva myös vihjailee katsojaa kekseliäästi tulevista jutuista. Tästä huolimatta itselleni murhaajan henkilöllisyys tuli kerrankin yllätyksenä. Loppuhuipennus on tehokas ja vaikka meno vakavoituukin, ei huumoripuolta unohdeta.

Elokuvan on ohjannut Tom George, joka on aiemmin tehnyt vain televisiosarjoja ja lyhytelokuvia. See How They Run on Georgen ensimmäinen koko illan elokuva. Ensikertalaiseksi hän suoriutuu hommastaan taidokkaasti, vaikka lainaileekin muilta tekijöiltä, kuten esimerkiksi Wes Andersonilta. Käsikirjoituksen taas on laatinut Mark Chappell, joka on keksinyt veijarimaisen rikostarinan todellisen näytelmän ja sen tehneen työryhmän ympärille. Chappellin kirjoittama dialogi on jatkuvasti lystikästä kuunneltavaa. Leffa on myös tyylikkäästi kuvattu ja sulavasti leikattu. Lavastus- ja puvustustiimi tekevät hienoa työtä herättäessään 1950-luvun alkua takaisin henkiin ja äänimaailma on oivallisesti rakennettu Daniel Pembertonin säveltämiä musiikkeja myöten.

Yhteenveto: See How They Run on erittäin mainio ja lystikäs murhamysteerielokuva. Leffa rakentuu veikeästi todellisten tapahtumien ja henkilöiden, Agatha Christien tekstien ja metatasojen varaan, tarjoten ilahduttavan omanlaisensa tapauksen ratkottavaksi. Katsojaa johdatetaan ovelasti harhaan kaiken aikaa, samalla kun elokuva myös antaa vihjeitä tulevasta. Pientä jännitystä on mukana, mutta pääasiassa murhatutkimus esitetään huumorin kautta. Ei elokuva mikään hulvaton komedia ole, mutta sen näppärä sanailu ja oivaltava koheltaminen huvittavat läpi filmin ja pitävät hymyä huulilla. Näyttelijäkaarti suoriutuu rooleistaan taidokkaasti ja tekniseltä puoleltaan elokuva on vakuuttavasti toteutettu. Ensikertalaisohjaaja Tom George hoitaa pätevästi hommansa, vaikka hänen työssään on selvää lainailua ilmassa. Suosittelen See How They Runia Christien murhamysteereistä pitäville. Kaveriporukalla leffa on varmaan paras katsoa, kun elokuvan jälkeen voi vaikkapa ruokaillessa käydä yhdessä läpi, arvasiko kukaan tekijää ennakkoon.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.10.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

See How They Run, 2022, Searchlight Pictures