lauantai 21. huhtikuuta 2018

Arvostelu: E.T. the Extra-Terrestrial (1982)

E.T. THE EXTRA-TERRESTRIAL (1982)



Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Henry Thomas, Robert MacNaughton, Drew Barrymore, Dee Wallace, Peter Coyote, K.C. Martel, Sean Frye, Tom Howell ja Pat Welsh
Genre: scifi, seikkailu
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia / Director's Cut: 2 tuntia
Ikäraja: 7

Steven Spielbergin ohjaama E.T. the Extra-Terrestrial, eli yleisemmin tunnettuna pelkkä E.T., oli lähtökohdiltaan synkempi scifiteos, jota Spielberg mietti tekevänsä scifielokuvansa Close Encounters of the Third Kind (1977) jälkeen. Kuitenkin ajan kuluessa teemat muuttuivat valoisammiksi ja elokuvan idea alkoi muistuttaa perheleffaa. E.T. sai lopulta ensi-iltansa vuonna 1982. Elokuva oli jättimäinen menestys ja se ohittikin Star Wars: Episode IV - A New Hopen (1977) kaikkien aikojen menestyneimpänä elokuvana. Leffa oli myös erittäin arvostettu kriitikoiden keskuudessa, minkä lisäksi monet rakastuivat sen tarinaan. Itse näin elokuvan jo lapsena. Muistan, että omistimme VHS-version elokuvasta, jossa oli sekä alkuperäinen että suomeksi dubattu versio mukana, jolloin kun elokuva täytyi kelata alkuun, saattoi välillä mennä liian pitkälle ja päätyä toiseen versioon. Katsoin E.T:n lapsena useaan otteeseen, mutta sitten kesti useampi vuosi ennen kuin näin sen jälleen, jouluna 2012. Sen jälkeen olen katsonut leffan kerran, ennen kuin katsoin sen arvostelun kirjoittamista varten. Kun mietin, mitä arvosteluja tekisin alkupuoliskolle vuodesta 2018, monet Steven Spielbergin elokuvat putkahtivat mieleeni, E.T. tietenkin muiden joukossa. Innolla katsoin elokuvan uudelleen - itse asiassa päivä sen jälkeen, kun olin katsonut Spielbergin Jawsin (1975).

Yksinäisen Elliott-pojan elämä muuttuu, kun hän kohtaa takapihallaan avaruusolennon. Olio osoittautuu mukavaksi ja uteliaaksi, ja kaksikko alkaa tutustua toisiinsa. E.T:ksi nimettyä olentoa pitää kuitenkin piilotella, sillä on eräitä, jotka eivät välttämättä olisi kovin ystävällisiä häntä kohtaan. Elliott alkaa myös huomaamaan, että jotenkin hänen ja E.T:n mielet ovat alkaneet sulautua toisiinsa.

Elliottia näyttelee Henry Thomas, joka saattaa aluksi vaikuttaa erittäin ärsyttävältä. Elokuvan alussa Elliott puhuu kovaan ääneen ja Thomasilla ei ole vielä äänenmurros alkanut, jolloin hänen äänensä on korkea ja ottaa välillä korviin. Aluksi Elliott voi myös hahmona tuntua hieman ärsyttävältä, sillä hän lähinnä valittaa kaikesta. Tälle löytyy kuitenkin nopeasti syy, sillä hän on keskimmäinen lapsi, joka ei selvästi saa samanlaista huomiota kuin kaksi muuta perheen kakaraa. Koskaan leffan aikana ei näytetä, että Elliottilla olisi kavereita ja katsojana voi itse tehdä johtopäätöksiä, haluaako Elliott olla keskenään, vai onko hän kiusattu. Kun E.T. ilmestyy hänen elämäänsä, Elliott kokee vihdoin löytäneensä ystävän - jonkun joka ymmärtää häntä. Vaikka Thomas onkin välillä hieman rasittava, eikä hän ole vielä erityisen lahjakas, suoriutuu hän roolistaan tarpeeksi hyvin, jotta katsojana välittää hänestä.
     Elokuvan nimikkohenkilö E.T. - mikä on tosiaan lyhenne Extra-Terrestrialista, joka tarkoittaa yli maanpäällistä - on alussa erittäin ujo, mutta myös todella utelias ja tottuessaan Elliottiin, hän alkaa innostua ihmisten teknologiasta ja tavoista. E.T. on sympaattinen tapaus, josta alkaa pitämään nopeasti. E.T:llä on lyhyet jalat, hieman pulska torso, pitkät kädet, joissa on pitkät luisevat sormet, sekä venyvä kaula, jonka päässä on lättänä pää. Tavallaan E.T:tä voi pitää jokseenkin rumana, mutta omalla tavallaan hän on todella suloinen. Hahmo on myös välillä hassu, mikä lisää tykättävyyttä. E.T. puhuu elokuvan aikana hieman ja hänen äänenään kuullaan Pat Welsh.
     Elliottilla on isoveli nimeltä Michael (Robert MacNaughton) ja pikkusisko nimeltä Gertie (Drew Barrymore). Michael kiusoittelee Elliottia elokuvan alussa, mikä on yksi syy Elliottin valittamiseen. Hän ei kuitenkaan uskalla nousta isoveljeään vastaan. E.T:n saapuessa veljesten erimielisyydet kuitenkin alkavat kadota ja Michael alkaa ymmärtää, miten hänen pitäisi hoitaa isoveliroolinsa. MacNaughton on mainio roolissaan. Gertie pelkää aluksi E.T:tä, mutta kun hän tajuaa, ettei E.T:ssä ole mitään pelättävää, hän innostuu olennosta ja välillä tuntuu siltä kuin hän haluaisi pitää E.T:n heidän lemmikkinään. Barrymore on välillä hieman rasittava, mutta suoriutuu osastaan kuitenkin toimivasti.
     Sisarukset asuvat yhdessä äitinsä Maryn (Dee Wallace) kanssa. Lasten isää ei leffassa koskaan nähdä, mutta siinä kerrotaan, että vanhemmat ovat eronneet ja isä on tällä hetkellä Meksikossa toisen naisen kanssa. Wallace on hyvä roolissaan, mutta hahmo ei ole hyvä äitiroolissaan. Hän ei nimittäin tunnu huomaavan sitä, että Michael kiusaa Elliottia, eikä hän yhtään huomioi Gertietä, kun tämä yrittää kertoa hänelle E.T:stä. Onneksi Mary kuitenkin näyttää rakastavansa lapsiaan, jolloin katsojana ei pidä häntä täysin kehnona vanhempana.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mysteeriset tutkijat, jotka huomaavat, kun E.T:n alus laskeutuu Maahan ja yrittävät saada E.T:n tutkittavaksi, sekä Michaelin kaverit, jotka myös kiusaavat Elliottia. Tutkijoista tärkeimmässä roolissa on Peter Coyoten näyttelemä Keys, jolla on jonkinlaista historiaa avaruusolentojen kanssa. Michaelin ystäviä on kolme: Greg (K.C. Martel), Steve (Sean Frye) ja Tyler (Tom Howell). Hahmoille ei ole luotu erityisiä luonteenpiirteitä, eivätkä he erityisemmin jää mieleen, jos ei lasketa Gregiä, josta tulee nykypäivänä mieleen Stranger Things -sarjan (2016-) Dustin-poika, pitkien kiharoiden hiustensa, lippiksensä ja polkupyöränsä takia. E.T. the Extra-Terrestrialista huomaa muutenkin, että sillä on ollut vaikutusta kyseiseen sarjaan.

Elokuva alkaa avaruusolentojen aluksen laskeutumisella Maahan ja olennot lähtevät lyhyelle tutkimusretkelle. Valitettavasti, kun muut palaavat retkeltä, yksi olennoista jää jälkeen. Ei kestäkään kauaa, kun Elliott jo törmää häneen. Aluksi erikoinen olio tietty pelästyttää Elliottin, mutta huomatessaan, ettei olento ole vaarallinen, Elliott ottaa hänet asumaan huoneeseensa ja yrittää pitää hänet piilossa. Tämä ei kuitenkaan täysin onnistu, sillä Elliottin täytyy lähes joka päivä käydä koulussa, jolloin hän ei voi aina olla vahtimassa erittäin uteliasta E.T:tä. Elliott ymmärtää, että E.T. haluaa löytää keinon päästäkseen kotiinsa ja haluaa auttaa häntä siinä. Tämä on kuitenkin erittäin vaikeaa Elliottille, sillä E.T:stä on muodostunut hänelle äärimmäisen tärkeä ystävä, eikä hän haluaisi E.T:n lähtevän. Elokuvassa onkin vahvasti kyse ystävyydestä. Ei sellaisesta helposta kaveruudesta, mitä Michaelin ja hänen kavereidensa välillä on, vaan todellisesta ystävyydestä, joka on elintärkeää päähahmoille. Sellaisesta, jonka vuoksi tekee mitä tahansa ja tietää toisen tekevän samoin, vaikka ei olisikaan millään lailla tullut samoista lähtökohdista. Sellainen, jonka on tarkoitus kestää ikuisuuden, mutta jonka muut yrittävät traagisesti tuhota.

E.T. the Extra-Terrestrial onkin kaunis ja koskettava elokuva erilaisesta ystävyydestä. Elliottin ja E.T:n tutustuminen tuntuu tapahtuvan luonnollisesti. Elokuvaa voi pitää vahvana vertauksena siitä, että kaksi henkilöä voivat kuulua täysin eri kulttuureihin ja heidän ystävyytensä on niin tärkeä, ettei sillä ole heille oikeastaan väliä, mitä taustoja he edustavat. Lapsille tämä on siis tärkeää näyttää. He oppivat hienon asian, samalla kun pääsevät katsomaan pojan ja avaruusolennon seikkailuja. Elokuvassa on nimittäin vahva seikkailuhenki. Se imaisee katsojan heti alussa mukaansa, eikä irrota otettaan. Siitä tosiaan löytyy kauniita kohtia, kuten myös koskettavia. Herkimpien kannattaa ottaa nenäliinat mukaan, sillä kyynelriski voi olla suuri. Onneksi E.T:stä löytyy myös paljon huumoria. Jotkut hauskuudet syntyvät hahmojen repliikeistä, kun taas jotkut syntyvät hahmojen tekemisistä. E.T:n toiminta on paikoitellen koomista katsottavaa, esimerkiksi kun hän löytää jääkaapista olutta ja päättää tutkia, mitä se sellainen on. Myös jännitystä on mukana, sillä sitä hyvät seikkailut tarvitsevat, kuten myös taianomaisuutta, mitä löytyy useasta kohtauksesta - varsinkin erittäin monien tuntemasta kohdasta, jossa Elliott ja E.T. lentävät polkupyörällä täysikuun edestä. Vaikka ei tietäisi, mistä se kohta on, mitä luultavimmin on silti nähnyt sen joskus. Kuva siitä on myös leffan julisteissa, joista yhden voi nähdä tuossa ylempänä. Kohtauksessa on jotain erittäin maagista ja kaunista.

Erilaisuuden hyväksymisen lisäksi leffasta löytyy myös uskonnollisia teemoja ja viittausta ylösnousemukseen, mitä voi joko pitää hienona tai sille voi kohotella kulmiaan. Itse pidin sitä hienona... kohotellen kulmiani samanaikaisesti. Muutamia ongelmia elokuvasta tietty löytyy, mutta ne eivät kokonaisuutta erityisemmin häiritse. Kokonaisuutena E.T. the Extra-Terrestrial on erinomainen scifiseikkailukertomus koko perheelle - jopa parempi kuin muistin. Todella pienille lapsille tämä voi olla paikoitellen liian hurja, mutta pääasiassa elokuva on lapsiystävällinen. Vaikka mukana on pari hieman liian hidasta kohtaa, ei tunnelma kärsi, varsinkin kun mukana on monia upeita kohtauksia. Elliottin ja E.T:n ystävyys on myös niin hienosti rakennettu, että katsojana haluaa pakosti tietää, mitä sille tulee tapahtumaan. Monesti voi tulla erikoinen halu itsekin löytää hassu avaruusolio pihalta ja ystävystyä häneen. Itse ainakin haaveilin, että näin kävisi.

Elokuvasta huomaa, että Star Wars (1977-) on ollut järjettömän kova juttu, kun tätä on tehty. Leffan teko alkoi, kun Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back (1980) oli ilmestynyt teattereihin. Scifiseikkailujen suosio oli siis nousussa. On hienoa, ettei E.T. the Extra-Terrestrialista tehty Star Wars -kopiota ja tapahtumat sijoittuvat kokonaan Maahan ja se on muutenkin maanläheisempi. Leffassa on kuitenkin useita viittauksia Star Warsiin, eivätkä ne todellakaan ole hienovaraisia. Elliott nimittäin esittelee E.T:lle Star Wars -lelujaan ja hänen huoneessaan nähdään vielä lisää sarjan oheistuotteita. Halloweenkohtauksessa eräs kaupungin asukkaista on pukeutunut vihreäksi jedimestari Yodaksi. Vuosien aikana monet fanit ovat tehneet johtopäätöksiä, että E.T. ja Star Wars sijoittuvat samaan universumiin, sillä E.T. näyttäisi tunnistavan Yodan, minkä lisäksi Star Wars: Episode I - The Phantom Menacessa (1999) nähdään E.T:n lajin edustajia lyhyesti. Vaikka teoria on mielestäni hauska, en oikein jaksa uskoa sen olevan totta, vaan kyse on siitä, että Star Warsin luoja George Lucas ja E.T:n ohjaaja Steven Spielberg ovat hyvät ystävät.

E.T. the Extra-Terrestrialin hienosta ystävyystarinasta ja upeasta seikkailuhengestä voikin kiittää ohjaaja Spielbergiä. Hän todella tietää, kuinka kunnon seikkailutunnelma saadaan aikaiseksi, minkä huomasi myös hänen edellisestä teoksestaan, Raiders of the Lost Arkista (1981). Kuten olen jo ennen sanonut, mielestäni on suuri sääli, ettei Spielberg enää tee tällaisia teoksia. Käsikirjoituksesta vastaa Melissa Mathison, joka on tehnyt mainiota työtä, vaikka tämä onkin vasta hänen toinen käsikirjoituksensa, joka tehtiin elokuvaksi. E.T. on kuvattu hyvin, vaikka muutamia heikompia kuvia on mukana. Leikkaus on tehty hyvin. Osa visuaalisista tehosteista toimii edelleen, mutta osa taas ei. Nukkena sekä pukuna toteutettu E.T. toimivat mielettömän hienosti. Hahmon kasvoille on saatu erittäin paljon tunnetta ja hänen silmänsä ovat täynnä elämää. Valitettavasti vihreän taustakankaan käytön huomaa todella selkeästi ja se hieman häiritsee kohtauksessa, jossa hahmot lentävät polkupyörillään. Äänitehosteet ovat mainioita. Musiikista vastaa muutaman aiemman Spielberg-elokuvan tavoin mestarillinen John Williams, joka on tehnyt jälleen huikeaa työtä. E.T:ssä kuultavat sävellykset ovat hienoja ja taianomaisia, sekä saavat katsojan toivomaan, että nykypäivänä leffoissa kuultaisiin yhtä muistettavaa musiikkia kuin aikoinaan.

Elokuvasta on olemassa viisi minuuttia pidempi versio, joka sisältää pari uutta kohtausta, sekä digitaalisesti toteutetun E.T:n. Siihen on myös tehty muutamia parannuksia tehosteiden osalta, sekä yhdessä kohtauksessa on vaihdettu poliisin haulikko digitaalisesti radiopuhelimeen, jotta elokuva olisi lapsiystävällisempi. Itse näin alkuperäisen teatteriversion elokuvasta.

Yhteenveto: E.T. the Extra-Terrestrial on todella erinomainen, kaunis ja koskettava kertomus pojan ja avaruusolennon ystävyydestä. Vaikka Elliottia näyttelevä Henry Thomas on paikoitellen ärsyttävä, hoitaa hän roolinsa toimivasti. Itse E.T. on suloinen hahmo, josta alkaa samantien välittämään. Hahmo on myös toteutettu erittäin hienosti. Valitettavasti muuten erikoistehosteet ovat eläneet parhaat päivänsä, eivätkä näytä kovin hyviltä enää nykypäivänä. Onneksi se ei häiritse katselukokemusta, sillä elokuvan seikkailuhenki on niin hienosti toteutettu. Leffasta löytyy taianomaisuutta, jännitystä ja huumoria, jolloin se pitää otteessaan koko kestonsa ajan. Tästä voi kiittää ohjaaja Steven Spielbergiä, joka taitaa tunnelman luomisen. Vaikka perheen pienimmille tämä voi olla hieman liian jännittävä välillä, suosittelen silti E.T. the Extra-Terrestrialia perheen yhteiseen elokuvahetkeen. Mukana on erittäin mainioita teemoja, jotka lasten kuuluu oppia - jos uskonnollisia viittauksia ei lasketa mukaan. Elokuvalle oli suunnitteilla jatko-osa nimeltä "E.T. II: Nocturnal Fears", mutta onneksi se ei koskaan käynyt toteen, sillä teos toimii täydellisesti yksinään. Toivon myös, ettei elokuvasta tehdä uusintaversiota 2000-luvulla. Minulle riittää se, että aiemmin mainitsemassani Stranger Thingsissa on tästä vaikutteita, kuten myös loistavassa Super 8 -elokuvassa (2011).




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 28.3.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.joblo.com
E.T. the Extra-Terrestrial, 1982, Universal Pictures, Amblin Entertainment

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti