Arvostelu: Kadonneen aarteen metsästäjät (Raiders of the Lost Ark - 1981)

KADONNEEN AARTEEN METSÄSTÄJÄT

RAIDERS OF THE LOST ARK

Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Harrison Ford, Karen Allen, Paul Freeman, Ronald Lacey, John Rhys-Davies, Wolf Kahler, Denholm Elliott ja Alfred Molina
Genre: seikkailu, toiminta
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 12

Raiders of the Lost Ark, eli suomalaisittain Kadonneen aarteen metsästäjät (tunnetaan nykyään myös nimellä "Indiana Jones and the Raiders of the Lost Ark") perustuu Star Warsin (1977-) luoneen George Lucasin ideaan James Bondia muistuttavasta seikkailijahahmosta, joka nähtäisiin useissa eri elokuvissa. Lucas sai Tappajahain (Jaws - 1975) ja Kolmannen asteen yhteyden (Close Encounters of the Third Kind - 1977) ohjanneen Steven Spielbergin kiinnostumaan projektista ja yhdessä he alkoivat kehittelemään suurta seikkailukertomusta. Vaikka tuotannon aloittamisessa oli ongelmansa, juttu lähti hyvin käyntiin ja Kadonneen aarteen metsästäjät sai ensi-iltansa kesällä 1981 ja oli välitön hitti. Se oli vuoden menestynein elokuva ja voitti mm. neljä Oscar-palkintoa, ollessaan ehdolla kahdeksasta kategoriasta - esimerkiksi paras elokuva, jota se ei tosin voittanut. Leffasta on muodostunut suuri klassikko ja se on monien lempielokuva. Itse näin Kadonneen aarteen metsästäjät jo lapsena. Muistan vielä, että kävimme äitini kanssa vuokraamassa sen, kun päärautatieasemalla oli vielä Filmtown. Pidin elokuvasta kovasti ja olen nähnyt sen useita kertoja uudestaan. Omistin leffan aikoinaan DVD:nä ja vuonna 2015 päivitin sen Blu-raylle. En kuitenkaan katsonut sitä, kunnes vuoden 2017 alussa mietin, mitä elokuvia arvostelisin alkuvuodelle 2018. Monet Steven Spielbergin teokset kävivät mielessäni, Indiana Jones -elokuvat (1981-) muiden joukossa. Katsoinkin Kadonneen aarteen metsästäjät viikko sen jälkeen, kun olin katsonut Tappajahain ja E.T. the Extra-Terrestrialin (1982).

Arkeologi Indiana Jones lähtee etsimään mystistä liitonarkkia Kairosta, jota etsivät myös natsit pahan arkeologi Belloqin avustuksella. Indyn täytyy olla nokkela, saadakseen liitonarkin ennen natseja, sillä sen avulla natsit voisivat muuttua voittamattomiksi.

Tähtien sota: Episodi IV - Uudella toivolla (Star Wars: Episode IV - A New Hope - 1977) tunnetuksi noussut Harrison "Han Solo" Ford näyttelee Indiana Jonesia ja on täydellinen valinta rooliin. Fordista löytyy juuri oikeaa taitoa esittää uskottavasti professoria, seikkailijaa ja toimintasankaria, ja vieläpä saada ne kaikki tuntumaan samalta hahmolta. Ford saa hahmon oikeasti vaikuttamaan innostuneelta siitä, mitä hän tekee. Indiana Jones on tosiaan professori yliopistossa, jossa hän opettaa arkeologisia asioita nuorille. Tämän lisäksi hän myös matkustaa eri maihin, löytääkseen kadonneita paikkoja ja kallisarvoisia aarteita. Hahmo esitellään heti elokuvan alussa aivan täydellisesti. Hän kulkee viidakossa muutaman muun kanssa, jotka vaikuttavat pelokkailta. Indyä ei taas jännitä, vaan hän kulkee kylmäpäisenä eteenpäin. Jo tästä katsoja saa hyvän käsityksen, että Indiana Jones todella tietää, mitä tekee ja jo ensimmäisissä kohtauksissa hahmo näyttää osaavansa paljon. Hänestä alkaa pitämään jo leffan alussa, jolloin häntä kannustaa onnistumaan liitonarkin löytämisessä. Myöhemmin leffassa Indy osoittaa myös olevansa hyvä taistelija. Kuitenkin jotta hahmo ei tuntuisi täysin voittamattomalta ja pelottomalta, on hänelle luotu yksi selkeä asia, mitä hän ei vain kestä: käärmeet. Ja niitähän on moni viidakko pullollaan.
     Karen Allen esittää Marion Ravenwoodia, Indyn vanhaa rakasta, joka päätyy Indyn mukana etsimään arkkia, sillä täytyyhän sankarilla olla neitokainen, jonka voi pelastaa pulasta. Marion tuntuukin lähinnä siltä, että hänet pitää jatkuvasti auttaa pois jostain pahasta tilanteesta. Nämä tilanteet myös yleensä vaikeuttavat Indiana Jonesin onnistumista tehtävässään, jolloin voi ihmetellä, miksi Indy yhä pitää naikkosta mukanaan. Onneksi Marionista löytyy päättäväisyyttäkin ja hän yrittää usein auttaa Indya. Harmi vain, että juuri nämä auttamiset pistävät hänet pulaan. Allen on erittäin mainio roolissaan, ja Marionin ja Indyn viharakkaussuhde toimii uskottavasti.

Elokuvan yksi pahiksista on tosiaan Paul Freemanin esittämä ranskalainen arkeologi René Belloq, joka on selvästi erilainen tapaus kuin Indiana Jones. Toisin kuin Indy, Belloq ei näe erilaisten aarteiden museoarvoa, vaan haluaa pitää ne itsellään tai myy ne korkeimmalle maksajalle. Nyt hän onkin päätynyt auttamaan natseja liitonarkin löytämisessä. Liitonarkin kohdalla hän haluaa selvittää, voisiko se antaa hänelle yliluonnollisia voimia. Belloq ei ole erityisen uhkaava hahmona, mutta hän selkeästi osaa olla vaarallinen, jos niin haluaa. Freeman on hyvä pahishahmona.
     Muita pahishahmoja ovat natsijohtajat Toht (Ronald Lacey) ja Dietrich (Wolf Kahler). Näistä kahdesta Dietrich ei erityisemmin pääse esille, vaan tuntuu lähinnä yhdeltä armeijan komentajalta muiden joukossa, kun taas Tohtille on luotu hienosti todella häijy olemus, jonka Ronald Lacey saa vangittua onnistuneesti. Heti kun Toht ilmestyy ruudulle, voi päätellä, ettei hänellä ole hyvät mielessään ja tämä osoittautuu todeksi, kun hän on useasti valmis tappamaan Indyn ja Marionin. Toht pukeutuu arvokkaan näköisesti ja hänellä on erinomaisesti keksitty puhetapa.
     Kairossa Indya auttaa Marionin lisäksi myös John Rhys-Daviesin erittäin hyvin näytelty Sallah, joka on lystikäs heppu. Sallahista löytyy paljon avoimuutta ja vitsejä, mutta oikeissa tilanteissa hän osaa myös vakavoitua. Sallah on hyvä hahmo ja on harmi, ettei häntä nähdä enempää.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat tohtori Brody (Denholm Elliott), joka on Indiana Jonesin hyvä ystävä yliopistolla ja saa Indyn lähtemään liitonarkin perään, Satipo (Alfred Molina), joka auttaa Indyä elokuvan alussa ja kapteeni Katanga (George Harris), josta on myös Indylle apua.

Liitonarkki on Raamatun mukaan juutalaisten pyhä arkku, joka sisältää Mooseksen saamat laintaulut, joihin on kirjoitettu Jumalan kymmenen käskyä. Arkin olemassaolosta ei ole todisteita, mutta sen kohtalosta on luotu erilaisia teorioita. Tämän elokuvan mukaan arkki varastettiin Jerusalemista Tanisiin, jonne se on piilotettu ja sen löytämiseen vaaditut asiat on kätketty eri paikkoihin. Arkin löytäminenhän ei tietenkään saa olla liian helppoa, minkä takia Indiana Jonesin täytyy aluksi löytää erilaisia vihjeitä sen kätkemispaikasta. Tämä olisi muuten kuin pala kakkua, jos hänen ei tarvitsisi samaan aikaan katsoa Marionin perään ja piilotella natseilta.

Kadonneen aarteen metsästäjät on seikkailuelokuva parhaimmillaan. Seikkailuhenki on todella vahvasti läsnä alusta loppuun, jolloin elokuva pitää katsojaa otteessaan. Jo leffan aloitus saa mielenkiinnon heräämään, Indiana Jonesin etsiessä aarretta Etelä-Amerikassa. Aloituksesta löytyy jo jännitystä, sillä aarre on kätketty paikkaan täynnä erilaisia ansoja. Jos ei toimi erittäin varovasti, henki lähtee välittömästi. Aloituskohtauksessa nähdään tietysti todella monien tietämä pätkä, jossa Indy juoksee jättimäistä kivipalloa karkuun. Elokuvan aloitus on niin vaikuttavasti toteutettu ja siinä saadaan heti näytettyä, millainen sankari Indy on, että katsojan on pakko tietää, miten loppuelokuva menee. Ei kestäkään kauaa, kun päähenkilömme lähtee etsimään tarvittavaa esinettä liitonarkin löytämiseksi. Elokuva on täynnä vaaratilanteita ja jännitystä, jota luodaan monin eri tavoin, jolloin katsojana ei ehdi kyllästyä ollenkaan. Leffa ei paljoa hidastele, vaan menee hyvällä temmolla eteenpäin, jolloin se tuntuu lyhyemmältä kuin onkaan. Kadonneen aarteen metsästäjät tapahtuu 1930-luvun loppupuolella, mikä on täydellinen päätös, sillä nykypäivään sijoittuvaan teokseen ei saisi samanlaista tunnelmaa. On myös hienoa, että natsien pahuuden näyttämiseen on löydetty uudenlainen tapa, eivätkä natsit ole tässä vain juutalaisia metsästäviä hirviöitä.

Jännitystä luodaan esimerkiksi, kun natsit jahtaavat Indya ja Marionia, joiden täytyy keksiä keino päästä pakoon tai kun liitonarkin löytäminen on erittäin lähellä tai kun yritetään keksiä selviytymiskeinoa hengenvaarallisesta kammiosta. Kohtaukset ovat erinomaisesti rakennettuja ja niissä tapahtuu muutosta vähän väliä, jolloin ne eivät tunnu yksitoikkoisilta. Elokuvassa nähdään myös erittäin jännittävä tappelukohta, jossa vaaratilanteita on luotu eri asioista, mitä seuraa aivan mahtava takaa-ajokohtaus. Toimintaan on luotu upeasti uhkaavuutta, jolloin katsojana jännittää, että miten se Indy voi ikinä selvitä tästä? Onkin loistavaa, miten elokuva saa jatkuvasti herätettyä tunteen, että päähenkilö olisi oikeasti pahassa paikassa, jolloin Indyn pitää pistää jatkuvasti kaikkensa peliin. Jotkut ovat pistäneet merkille, ettei Indiana Jonesin teoilla ole oikeastaan väliä leffan lopputuloksen kanssa, eikä tarina edes tarvitsisi Indyä, jotta tarinan pääkohdat tapahtuisivat. Tavallaan se on totta, mutta ilman häntä ei olisi näitä huimia kohtauksia, jotka pistävät katsojan sydämen takomaan ja koko vartalon paikoilleen, kun katse on naulittuna ruutuun. Leffassa on myös erittäin mainiota huumoria, sekä tietenkin romantiikkaa, joka syntyy Indyn ja Marionin rakastuessa uudestaan. Elokuvasta löytyy kaikkea, mitä seikkailuun kuuluukin.

Kadonneen aarteen metsästäjät on tosiaan ohjannut Steven Spielberg, joka todella taitaa seikkailukertomusten teon. Hän on saanut tunnelman aivan nappiin ja selkeästi tietää, miten katsojat saadaan pidettyä tiukassa otteessa. Käsikirjoituksesta vastaa Lawrence Kasdan, jolle tämä on toinen elokuvakäsikirjoitus, ensimmäisen ollessa Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaisku (Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back - 1980). Aika törkeän kovilla teoksilla Kasdan on siis aloittanut jahäntä voikin kiittää hienoista kynäilyistä. Elokuva on kuvattu mainiosti, kuten myös leikattu. Jotkut kuvat ovat hieman liian pimeitä, mutta yleisesti valaisu on onnistuneesti toteutettu. Lavasteet ovat tyylikkäitä, etenkin käärmeitä täynnä oleva Sielujen kaivo. Puvustuksella on saatu hienosti luotua 1930-luvun ajankuvaa, kuten myös monilla muilla asioilla. Indiana Jonesillahan on tietty päässään tuttu lierihattu, päällään nahkatakki ja varustuksenaan ruoska. Visuaaliset tehosteet eivät ole mitä parhaimmat elokuvassa, mutta toimivat tarpeeksi hyvin. Äänitehosteet tuovat hienoa lisäystä. Tarkkaavaisimmat kuuntelijat huomaavat leffasta muutamia Star Wars -elokuvista tuttuja ääniä. Musiikin sävellyksestä vastaa John Williams, joka on tehnyt aivan huikean upeaa työtä. Itse asiassa kuuntelen elokuvan soundtrackia juuri nyt! Etenkin elokuvan tunnuskappale jää pyörimään päähän leffan katsomisen jälkeen... pahimmassa tapauksessa todella pitkäksi aikaa.

Blu-rayn kuvanlaatu on mainio. Harmi vain, että yksilevyisellä Blu-ray -julkaisulla ei ole muita lisämateriaaleja kuin kolme eri traileria elokuvalle.

Yhteenveto: Kadonneen aarteen metsästäjät on täydellinen seikkailuelokuva täynnä vauhtia ja vaaroja. Elokuva vangitsee katsojan heti aloituskohtauksessa ja pitää otteessaan loppuun asti. Harrison Ford on paras valinta Indiana Jonesiksi, sillä hänestä löytyy juuri oikeaa olemusta. Vaikka Marion on usein pelkkä neito pulassa -ratkaisu, yrittää hän kuitenkin olla avuksi ja hänestä löytyy myös kovaa asennetta. Muut hahmot ja heidän näyttelijänsä ovat myös hyviä. Leffa on pullollaan jännittäviä kohtauksia ja jännitettä luodaan monin eri tavoin, jolloin elokuva tarjoaa kaiken aikaa jotain uutta. Toimintakohtauksissa on oikeasti vaaran tuntua, jolloin katsojana pelkää Indyn puolesta. Ohjaaja Steven Spielberg todella taitaa tunnelman luomisen ja on tehnyt huikeaa työtä seikkailutarinan kanssa. Visuaaliset tehosteet näyttävät edelleen vakuuttavilta. 1930-luku on saatu hienosti toteutettua. Lavasteet ja puvustukset ovat mainiosti tehtyjä. John Williamsin säveltämä musiikki on loistavaa; etenkin elokuvan tunnuskappale on aivan täydellinen! Suosittelen elokuvaa kaikille seikkailuleffojen faneille. Kun lapsenne ovat noin kymmenen vuoden iässä, kannattaa Kadonneen aarteen metsästäjät näyttää heille, sillä se saa heidät aivan varmasti innostumaan. Kyseessä on seikkailuelokuvien merkkiteos, joka kuuluu nähdä edes kerran elämässä!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.4.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.joblo.com
Raiders of the Lost Ark, 1981, Paramount Pictures, Lucasfilm