Arvostelu: Our Kind of Traitor / Hurmaava petturi (2016)

OUR KIND OF TRAITOR (2016)

HURMAAVA PETTURI

Ohjaus: Susanna White
Pääosissa: Ewan McGregor, Stellan Skarsgård, Damian Lewis, Naomie Harris, Jeremy Northam ja Grigoriy Dobrygin
Genre: trilleri
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 12

Vakoojajännärit eivät ole minun juttuni. Pidän enemmän suoremmasta toiminnasta elokuvissa. Our Kind of Traitor ei siis ole sisällöltään niitä elokuvia, mitä yleensä katsoisin. Elokuva perustuu John le Carrén samannimiseen kirjaan (2010). Le Carrén kirjojen elokuvafilmatisoinnit ovat minulle entuudestaan tuttuja vain elokuvan Tinker Tailor Soldier Spyn (2011) muodossa, mitä en jaksanut tosin edes katsoa kokonaan, sillä se oli niin pitkästyttävä. Pelkäsin, että myös Our Kind of Traitor olisi samalla lailla yhtä tylsä ja hidastempoinen, ja menin todella varautuneena katsomaan elokuvan.

Perry ja Gail ovat viettämässä lomamatkaa Marokossa. He tapaavat ravintolassa venäläisen Diman, jonka kanssa Perry lähtee viettämään loppuillan. Dima kertoo Perrylle olevansa mukana mafiassa ja hän pyytää, että Perry veisi MI6:lle muistitikun, jossa on tärkeitä mafian tietoja. Jos tiedot eivät pääse perille ajoissa, niin Dima ja hänen perheensä ovat hengenvaarassa.

Perryä esittää Ewan McGregor, joka vetää pääroolin onnistuneesti. Vaikka kyseessä on yliopiston opettaja, niin Perryssä on useita puolia, joita hän näyttää läpi elokuvan, mitä ei opettajahahmosta odottaisi.
     Uusista James Bond -elokuvista (Skyfall, 2012 ja Spectre, 2015) tuttu Naomie Harris näyttelee Gailia. Harmi vain, että etenkin alussa Harrisin osa jää nalkuttavaksi naiseksi, joka pitää miestään tossun alla. Se ei tee hahmosta kovin pidettävää. Onneksi Gail muuttuu elokuvan aikana.
     Parasta elokuvassa on Stellan Skarsgård - ruotsalainen näyttelijä, joka on laitettu esittämään venäläistä. Ei ole todellakaan ensimmäinen kerta, kun pohjoismaalaisia näyttelijöitä pistetään venäläisiksi roistoiksi. Skarsgårdin esittämä Dima on hauska, etenkin hokiessaan eri tilanteissa "What the f*ck" -lausetta useassa kohtaa elokuvaa. Onneksi hahmo osaa olla myös vakava ja tyly tarpeen vaatiessa.
     Damian Lewisin hahmo MI6-agentti Hector on välillä ärsyttävä, mutta Lewis vetää osansa hyvin. Kaikin puolin elokuvan päänelikko suoriutuu työstään hyvin, mutta valitettavasti muut hahmot ja niiden esittäjät eivät jää mieleen.

Elokuva alkaa perheen salamurhalla, jolla pohjustetaan Diman pelkoja oman perheensä puolesta. Siitä siirrytään Perryn ja Gailin parisuhdeongelmiin. Alku on hieman pitkästyttävä, mutta se onneksi piristyy, kun Skarsgård tulee mukaan. Perinteisen vakoojajännärin tavoin tässä elokuvassa liikutaan paikasta toiseen. Our Kind of Traitorissa käydään Marokon lisäksi mm. Pariisissa ja Alpeilla. Salailu ja liittolaisuudet ovat myös tuttuja asioita vakoojajutuissa.

Ilman Skarsgårdia elokuva olisi ehkä liiankin vakava, eikä sitä jaksaisi katsoa samalla mielenkiinnolla. Pienoinen hauskuus ei vesitä elokuvan tunnelmaa, mutta tuo oman hyvän lisänsä mukaan. Yksi parhaista kohdista, jolle nauroinkin jopa ihan ääneen, oli kun Dima opettaa Perryä käyttämään asetta.
Dima (näyttää asetta Perrylle): "Oletko koskaan käyttänyt tällaista?"
Perry: "En."
Dima: "Se on helppoa. Tässä ei ole edes varmistinta. Osoitat vaan roistoja. Pam, pam, pam ja ne kuolevat."
Näin yksinkertaisilla asioilla saa katsojan viihtymään paremmin vakavan elokuvan parissa. Eikä vakavuudessakaan ole mitään pahaa, kunhan se ei mene liiallisuuksiin.

Elokuva on valitettavasti paikoitellen todella heppoinen. Loppua kohden se tuntuu kiirehtivän ja loppu onkin aika puskista tuleva pettymys. Kirjassa lopetus voi ehkä toimia, mutta elokuvassa se tuntuu todella laimealta. Se ei myöskään ole sillä lailla jännittävä kuin tekijät ovat selkeästi toivoneet. Jännitystä on hieman loppupuolella, muttei riittävästi. Koko juttu ratkeaa liiankin helposti. Puolessa välissä leffa käy myös hieman pitkäveteiseksi, muttei ole kokonaisuutena niin tylsä kuin pelkäsin.

Our Kind of Traitorin kuvaus ei ole onnistunutta. Kamera heiluu välillä ihan miten sattuu ja rauhallisissakin kohtauksissa kamera elää kuin kyseessä olisi toimintakohtaus. Pari kertaa tuntui, että oton aikana kuvaaja on yskäissyt tai jotain, kun kuvassa näkyy tahaton nykäisy. Myös monet kikkailut, joita kuvaaja on käyttänyt, eivät ole toimivia. Leikkaus on hyvää suurimmaksi osaksi. Musiikkina elokuvassa on aika rauhallista pianon pimputusta, mutta löytyy siitä onneksi vähän muutakin.

Yhteenveto: Our Kind of Traitor on ihan katsottava pätkä ja toimii kerran, mutten koe, että minun tarvitsisi nähdä sitä enää uudestaan. Jos odottaa kunnon toimintapläjäystä, niin joutuu pettymään, sillä toimintaa tämä elokuva ei sisällä lähes ollenkaan. Jännitys alkaa kasvaa vasta elokuvan lopussa, mutta se lässähtää viime metreillä. Elokuvassa on hyvät pääosat, mutta tarina ei toimi niin hyvin kuin toivoisi. Vakoojatarinoista pitäville tämä toimii varmasti paremmin kuin minulle. Lapsille tämä elokuva ei sovi ja vaikka Our Kind of Traitor on Suomessa K12, niin en usko, että kovin moni 12-vuotias innostuisi tästä - etenkin kun teattereissa pyörii samalla paljon seikkailupätkiä. Ikärajan huomioon ottaen elokuva sisältää yllättävän määrän kiroilua ja alastomuutta. Näin elokuvan lehdistönäytöksessä ja veikkaan, että jos en olisi nähnyt sitä siellä, niin en olisi varmaan katsonut tätä ainakaan lähivuosien aikana.

Kirjoittanut: Joonatan, 5.5.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.flickeringmyth.com
Our Kind of Traitor, 2016, StudioCanal, Film4