ICE AGE (2002)
JÄÄTIKÖN SANKARIT
Ohjaus: Chris Wedge ja Carlos Saldanha
Pääosissa: Ray Romano, John Leguizamo, Denis Leary, Goran Visnjic, Jack Black ja Chris Wedge
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 21 minuuttia
Ikäraja: 7
Olen katsonut Ice Agen lapsena todella monta kertaa. Ehkä liiankin monta kertaa, sillä tuntuu kuin osaisin elokuvan ulkoa. Itse pidän Ice Age -sarjasta (2002-) todella paljon ja kun ilmoitettiin, että sarjalle olisi jälleen tulossa jatkoa, niin innostuin. Pian on Ice Age 5: Collision Coursen (2016) ensi-ilta, joten sitä ennen täytyi tietysti katsoa ja arvostella sarjan aikaisemmat osat.
Vakava mammutti Manfred, ylikierroksilla käyvä laiskiainen Sid ja juonitteleva sapelihammastiikeri Diego joutuvat kuljettamaan ihmislasta jäätikön halki tämän perheen luokse.
Ray Romano esittää kyynistä Manfred-mammuttia, eli Mannya, jolla on kuitenkin sydän paikallaan, vaikka esittääkin paljon jurompaa. Koska kyseessä on porukan järkevin ja vakavin hahmo, niin hän ei ole ihan yhtä mielenkiintoinen kuin Sid tai Diego.
Sid-laiskiainen oli pienenä suosikkini elokuvasarjan hahmoista. Hölmö laiskiainen joutuu kaiken aikaa uusiin vaaroihin, joista hänet täytyy pelastaa. Sidin äänenä kuullaan John Leguizamo, joka on todella miettinyt loppuun asti hahmon tavan puhua.
Sapelihammastiikeri Diegoa esittää Denis Leary. Hahmo on alussa yksi pahiksista, mutta oudossa laumassa kulkeminen alkaa pikkuhiljaa muuttaa Diegoa parempaan suuntaan.
Tarina kulkee ihmislapsen ympärillä, jonka sapelihammastiikerit haluavat syödä. Ihmisistä on tehty elokuvaan todella kulmikkaita, eivätkä he puhu ollenkaan koko elokuvan aikana. Onneksi ihmisiä ei ole käytetty sarjan muissa elokuvissa.
Sapelihammastiikerit ovat elokuvan pahiksia ja heitä johtaa Soto (Goran Visnjic). Soto on toimiva pahishahmo, vaikka hänessä onkin vain yksi puoli koko elokuvan aikana. Muita sapelihammastiikereitä ovat Zeke (Jack Black), Oscar (Diedrich Bader) ja Lenny (Alan Tudyk).
Vaikka Sid oli lapsena suosikkihahmoni Ice Agessa, niin nyt se on ollut jo kauan Jyrsis-orava. Pieni, tammenterhonsa perässä juokseva Jyrsis on samaan aikaan hellyyttävä, säälittävä ja hauska. Hän ei tunnu koskaan onnistuvan ja onkin useasti vaaratilanteessa. Jyrsis ei oikeastaan kuulu tarinaan, vaan hänet nähdään aina välillä kohtausten välissä ja hän onkin mukana selkeästi vain tuodakseen komiikkaa. Se tosin toimii ja Jyrsiksestä on tullut suosikkini. Hahmon äänenä kuullaan elokuvan ohjaaja Chris Wedge.
Elokuva alkaa Jyrsiksestä, joka etsii sopivaa paikkaa tammenterholleen jäätiköltä. Hän joutuu samantien pulaan, kahden jäävuoren lähes sortuessa hänen niskaansa. On hyvä, että jo alussa pääsee nauramaan. Tottahan se kuitenkin on, että joskus on hauska nauraa muiden onnettomuuksille, etenkin jos kyseessä on tietokoneanimoitu orava, jolle sattuu ja tapahtuu. Kestää aika kauan, ennen kuin päähahmot esitellään. Sid joutuu ongelmiin kahden sarvikuonon (Cedric the Entertainer ja Stephen Root) kanssa ja törmää Mannyyn, joka pelastaa hänet. Samaan aikaan sapelihammastiikerit hyökkäävät ihmisten kylään. Diegon tehtävänä on siepata ihmisjohtajan lapsi Sotolle, mutta tämän äiti saa pelastettua lapsen. Manny ja Sid löytävät lapsen ja Diego joutuu esittää kaksikon ystäviä, jotta saisi tehtävänsä päätökseen.
Vaikka sapelihammastiikerit esitetään elokuvan pahiksina, niin toisaalta katsojana voi olla myös heidän puolellaan. Alussa kerrotaan, että ihmiset hyökkäsivät sapelihammastiikereiden kimppuun, jonka takia tiikerit päättävät kostaa. Eli toisaalta ihmiset aiheuttivat koko jutun. Kenestä tahansa tuntuisi pahalta, jos jotkut hyökkäisivät ja tekisivät kavereistanne turkiksia. Ei ihme, että tiikerit päättivät kostaa. Tämä tuo tiikereihin hieman lisäsyvyyttä, mutta jos alussa ei seuraa elokuvaa tarkasti, niin voi helposti missata kohdan, jossa selitetään sapelihammastiikereiden motiivi.
Ice Agen huumori koostuu lähinnä siitä, kun jollekin hahmolle sattuu jotain tai vitseistä, jotka voivat mennä helposti ohi lapsilta. Aikuinen nauraa muksujensa kanssa, kun Sid tai Jyrsis toilailee, mutta lapset voivat ihmetellä, kun heidän vanhempansa naurahtavat joillekin repliikeille. Elokuvassa on eläinlapsia, jotka leikkivät sukupuuttoon kuolemista; evoluutioläpimurtoa kokeileva Eddie, joka uskoo voivansa lentää; Stonehenge-kivimuodostelma, josta hahmot puhuvat nykyarkkitehtuurina; kuva Sidistä laiskiaisten evoluutiokaaressa; ihmislapsen tekemä vulcan-tervehdys Star Trekista (1966-); Sidin kommentti siitä, kuinka tylsää yksiavioisuus on; sekä parhaimpana maailmanloppuun valmistautuvat dodot. Miljooniksi biljooniksi vuosiksi varattu ruokavarasto (kolme vesimelonia) ovat dodoille kaikkein tärkeintä ja he ovat valmiita jopa uhraamaan henkensa niiden vuoksi. Laskekaapa kuinka monta dodoa kuolee elokuvan aikana. Yksi todella hauska kohta on, kun dodoja putoaa kielekkeeltä, niin yksi dodoista sanoo "Siinä meni viimeinen naaras..." ja toinen dodo katsoo häntä, nielaisten järkyttyneenä. Myös puhe siitä, että jääkausi alkaa olla jo tylsä, eikö kasvihuoneilmiö olisi kuumempi juttu, voi mennä lapsilta ohi.
Elokuvan animointi on kärsinyt vuosien varrella todella paljon. Hahmojen liikkeet ovat paikoitellen hieman köykäisiä, taustat todella yksinkertaisia ja hahmojen silmät sojottavat välillä ihan minne sattuu. Onneksi kuitenkin tarina, hahmot ja vitsit toimivat, joten elokuvan voi katsoa nykypäivänäkin ja sitä voi pitää todella hyvänä. Elokuva on leikattu hyvin ja siinä on pari todella hyvää kohtauksesta toiseen siirtymistä: ensimmäinen siirtyy sulkien avulla ja toinen lumihiutaleiden. Äänimaailma toimii, kuten myös musiikki. Elokuvan on säveltänyt David Newman ja hän on tehnyt todella hyvää työtä. Musiikin huomaa ja sitä voi hyräillä, eikä se vain jumputa taustalla, kuten monissa elokuvissa.
Blu-rayn kuvanlaatu toimii. Blu-raylla ei ole erillistä valikkoa, joten elokuva alkaa heti, kun levyn laittaa koneeseen. Kesken elokuvan voi kuitenkin käyttää "pop-up menua", jonka saa näkymään ruudulla kesken elokuvan. Kun elokuva on päättynyt, se alkaa automaattisesti alusta kopiointivaroitusten jälkeen. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettuja kohtauksia, mainoksia ja Jyrsis-lyhytelokuva "Gone Nutty - Scrat's Missing Adventure".
Yhteenveto: Ice Age on edelleen todella hyvä elokuva, vaikka sen animointi onkin pahasti kärsinyt vuosien varrella. Sen huumori, hahmot ja tarina tekevät siitä yhä toimivan elokuvan ja sen jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan. Niin minä olen ainakin tehnyt ja siksi kai osaankin elokuvan lähes ulkoa. Lapsille suunnatut vitsit ovat lähinnä hahmojen toilailua ja aikuisille suunnatut vitsit kuullaan repliikeissä. Jyrsis on ihan paras hahmo koko elokuvassa ja toivoisin, että hänelle tehtäisiin edes oma minisarja, jossa hahmo metsästää tammenterhojaan. Kokonaista elokuvaa hänestä ei välttämättä kuitenkaan jaksaisi katsoa. Sapelihammastiikerit toimivat pahiksina, sillä heillä on hyvä motiivi ja yksi parhaista asioista on kummallinen pääkolmikko, joita ei osaisi kuvitella toimivan yhdessä.
Kirjoittanut: Joonatan, 4.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.movies.alphacoders.com
Ice Age, 2002, Twentieth Century Fox Film Corporation, Blue Sky Studios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti