Arvostelu: Bad Moms (2016)

BAD MOMS (2016)

Ohjaus: Jon Lucas ja Scott Moore
Pääosissa: Mila Kunis, Kristen Bell, Kathryn Hahn, Christina Applegate, Jay Hernandez, David Walton, Annie Mumolo, Jada Pinkett Smith, Clark Duke ja Wanda Sykes
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 12

En tiedä olisinko mennyt katsomaan Bad Momsia, jos olisin joutunut maksaa siitä. Olisin sen silti viimeistään Netflixistä katsonut tai vuokrannut jossain kohtaa. Elokuvan ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet samat henkilöt, jotka kirjoittivat The Hangoverin (2009), joka oli hauska, joten toivoin tämänkin olevan. Mennessäni katsomaan Bad Momsia en todellakaan odottanut paljoa. Toivoin kuitenkin viihtyväni - edes paremmin kuin Mike and Dave Need Wedding Datesia (2016) katsoessani.

Amy Mitchell yrittää todella kovasti olla täydellinen äiti ja silti tuntuu kuin hän saisi pelkkää kuraa niskaansa. Jokaisella on murtumispisteensä ja tässä tapauksessa murtumisen jälkeen muututaan täydellisestä mammasta huonoksi mutsiksi.

Mila Kunis ei kuulu suosikkinäyttelijöihini millään tasolla, mutta kyllä häntä tällaisissa elokuvissa jaksaa katsoa. Kunis nähdään pääosassa Amy Mitchellinä ja suoriutuu roolistaan suurimmaksi osaksi hyvin. Hänen lahjansa ovat selkeästi rajalliset ja kohtauksissa, joissa Amy itkee, Kunis vetää joko täysin yli tai sitten ei ole yhtään uskottava. Onneksi hahmo on kuitenkin kirjoitettu hyvin, joten pohja on vahva. Komediaelokuvan päähahmoksi Amylla on todella loppuun asti suunniteltu tausta, mistä pitää antaa plussaa.
    Amyn miestä, Mikea, näyttelee David Walton, ja hahmo lähinnä ärsyttää. Amylla on myös kaksi lasta, Dylan (Emjay Anthony) ja Jane (Oona Laurence). Anthony vakuutti minut Chefissa (2014), mutta tässä hän ei valitettavasti ole kovin hyvä. Jane valittaa paljon, mikä tekee hahmosta ärsyttävän, eikä kumpikaan lapsinäyttelijöistä ole kovin uskottava lapsi tässä. En tiedä, ovatko lapset tyhmiä, vai mikseivät nämä lähes yläasteikäiset muksut osaa tehdä itselleen edes aamupalaa, eli tässä tapauksessa kaataa kulhoon muroja ja maitoa siihen päälle?
    Amyn kanssa huonoiksi mutseiksi ryhtyvät Kristen Bellin näyttelemä Kiki ja Kathryn Hahnin esittämä Carla, joka on tosin valmiiksi aika huono äiti. Carla ei nimittäin suurimmaksi osaksi tunnu välittävän pojastaan. Hahn vetää usein todella yli ja Carla on välillä erittäin ärsyttävä, mutta Bellin suoritus toimii.
     Elokuvan "pahis", eli tässä tapauksessa hahmo, joka aiheuttaa ongelmia päähenkilölle, on Christina Applegaten esittämä vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Gwendolyn. Hahmo yrittää olla kaikkein täydellisin ihminen/äiti koko maailmassa. Monet hahmot pelkäävät häntä, joten hän voi tehdä lähes mitä ikinä huvittaakin. Hahmolla on hieman outoja tavoitteita, esimerkiksi saada lapset käymään koulua joka ikisenä päivänä vuodessa. Muut äidit eivät voi kuin vain kuunnella ja nyökytellä päätään, kuunnellessaan Gwendolynin juttuja. Hahmolla on tietysti kaksi henkilöä tukemassa häntä; Jada Pinkett Smithin näyttelemä Stacy ja Annie Mumolon esittämä Vicky, jotka ovat todella yksiulotteisia hahmoja, eikä etenkään Smithin suoritus ole kovin kummoinen.
     Muita hahmoja ovat mm. leski-isä Jessie (Jay Hernandez), Amyn pomo Dale (Clark Duke) ja parisuhdeterapeutti Karl (loistava Wanda Sykes). Elokuvassa nähdään myös Martha Stewart esittämässä itseään.

Elokuva alkaa Amyn kertojaäänellä, hänen selittäessään elämästään - kuinka hän sai nuorena kaksi lasta ja meni naimisiin, jolloin hänen elämänsä tuntui tavallaan "päättyvän". Kaikki alkoi pyöriä hänen lastensa ympärillä ja kun hänen miehensä osoittautui lopulta olevan saamaton urpo, joutui Amy hoitaa kaiken yksin. Ja yrittää siinä sitten tehdä töitä kahvilassa ja vieläpä huonolla palkalla, vailla kunnioitusta. Amy on koko ajan myöhässä kaikesta ja hänelle tuntuu aina käyvän huonosti, sillä hänen hermonsa pettävät ja hän viettää useat hetket vain itkien parkkapaikalla autossaan. Aviomies ei ymmärrä häntä ja hemmotellut, uusavuttomat lapset kiukkuavat kaikesta, mikä menee vähänkin pieleen. Koirallakin tuntuu olevan jokin ongelma. Viimeinen pisara on, kun hän saa tietää, että Mike on jo kymmenen kuukautta ollut salasuhteessa internetin välityksellä toisen naisen kanssa. Siihen päälle hänet halutaan kakkupoliisiksi vahtimaan, ettei myyjäisissä löydy vääriä tuotteita, jotka tässä tapauksessa kattavat kaiken, millä kakun edes saa aikaiseksi. Muka-niin-täydellinen-vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Gwendolyn saa jokaisella lauseellaan huomautettua, kuinka huono ihminen Amy muka on. Amy ei enää jaksa sitä ja kun hän tapaa baarissa enemmän tai vähemmän samoista ongelmista kärsivät Kikin ja Carlan, on kolmikon aika alkaa elää täysillä.

Ja tässä vaiheessa on pakko vain sanoa, että ymmärrän täysin, miksi Amy haluaa muuttaa elämäänsä. Kuka tahansa tavallinen ihminen haluaisi ampua päänsä irti jossain kohtaa, jos joutuisi elämään tuolla lailla. Tässä on tietysti liioiteltu ja suurenneltu asioita, mutta pohjalla on silti hyvä sanoma. Uskoisin, että monet äidit näkevät itsensä Amyssa. Mies ei tunnu tekevän tarpeeksi perheen tai parisuhteen eteen ja lapset kritisoivat äitiä esimerkiksi siitä, että tämä asettaa säännöt. Tilanne on vielä stressaavampi, jos töissä ei mene hyvin tai jos lapsilla menee koulussa huonosti. Vaikeita asioita kasaantuu kaiken aikaa ja se pitäisi muka kaikki kestää. Elokuvassa vitsaillaankin siitä, että äidin suurimpia fantasioita olisi syödä aamiaista yksin omassa rauhassa. En itse ole bilehile-tyyppi, mutta jos elämäni tuntuisi noin kahlitulta, niin ehdottomasti haluaisin olla niin vapaa kuin vain voi.

Kovin hauska elokuva Bad Moms ei kuitenkaan ole, vaikka nauraakin saa. Minut jopa hieman yllätti se, että päähenkilön tarina oli tuotu paljon vahvemmin esille kuin kaikki muka-hauskat jutut. Elokuva vei hyvin mukanaan, jolloin ei edes haitannut, että nauraminen jäi vähemmälle. Komediaelokuvien kliseitä on tietysti mukana, mutta olisi tästä saanut helposti myös toimivan draamaelokuvan muuttamalla joitain asioita. Komediaelokuvan olemus tulee helposti esille jo musiikista, joka koostuu lähinnä vain tutuista radiohiteistä. Elokuvassa kuullaan mm. Icona Popin "I Love It" ja David Guettan "Hey Mama". Myös villit biletyskohtaukset ja viimeiselle mahdolliselle hetkelle jätetyt ratkaisut ovat tuttuja nuorisokomedioissa. Bad Momsissa myös viitataan monin tuttuihin elokuviin. Elokuvassa yritetään vitsailla alapäähuumorilla, mutta ei se mielestäni kovin hauskaa ole, kun esimerkiksi sanaa "kalu" hoetaan useaan otteeseen minuutin sisällä. Paljon myös kiroillaan, mutta sitä on siistitty suomennoksissa, jotta ikäraja saataisiin pidettyä alempana ja katsojaluvut korkeampina.

Bad Momsin ovat tosiaan ohjanneet elokuvan The Hangover käsikirjoittajat, eli Jon Lucas ja Scott Moore. Tämä on kummallekin vasta toinen pitkä elokuva ohjauspuolelta. He ovat aiemmin ohjanneet yhdessä elokuvan 21 & Over (2013). Mielestäni kaksikko on tehnyt ihan hyvää työtä sekä käsikirjoituksen, että ohjauksen parissa ja pääosin kokonaisuus toimii ja viihdyttää. Siihen on saatu mukaan hyvä sanoma, ettei kaikkien äitien täydy yrittää olla täydellisiä, ollakseen lopulta sellaisia. Elokuva on myös kuvattu todella vakuuttavasti. Sekavasti kuvatun Jason Bournen (2016) jälkeen oli upeaa nähdä jälleen tasaisia kuvia ja tyylikkäitä kamera-ajoja. Hidastuskuvat ovat myös erittäin hienosti toteutettuja ja parhaiten kuvattu osio oli mielestäni kaupassa käynti, kun äitien uusi, vapaampi elämä saa alkunsa. Leikkaus on myös sujuvaa ja äänityöskentely toimii. Ainoa mikä minua häiritsi elokuvakokemuksessani - mikä tosin johtui luultavasti vain elokuvasalista - oli että yhden kaiuttimen äänet tulivat hieman jäljessä, jolloin koko elokuvan ajan kuului pieni kaiku. Toivottavasti tätä ei esiinny muilla, kun elokuva alkaa pyöriä teattereissa.

Yhteenveto: Bad Moms on oikein viihdyttävä elokuva ja siinä on hyvä sanoma. Komediaelokuvien tunnusmerkit ovat usein läsnä, mutta kovin paljoa ei tässä saa nauraa. Se ei kuitenkaan vie katselukokemuksesta nautintoa pois, sillä tarina toimii hyvin. Näyttelijäntyö ei ole täysin vakuuttavaa, mutta ihan tarpeeksi toimivaa. Jos tämä olisi ilmestynyt viisitoista vuotta sitten, Mila Kunisin tilalla olisi varmaankin Jennifer Aniston. Päähenkilölle on luotu tarkka tausta, jolloin Amyn tunteet välittyvät erittäin helposti katsojalle. Ihan loppua olisi voitu lyhentää hieman, mutta muuten kokonaisuus on sujuva. Nuorillehan tämä on selkeästi tehty ja uskoisin, että suuri osa yleisöstä tulee olemaan nuoria naisia ja teinityttöjä, mutta suosittelen tätä myös äideille. Jättäkää lapsenne isän vastuulle muutamaksi tunniksi ja menkää vaikka kaveriporukalla katsomaan tämä. Pakko sanoa, että vaikka en usko olleeni mikään kauhukakara, niin tämä elokuva sai minut arvostamaan vielä enemmän kaikkea, mitä oma äitini on joutunut takiani kestämään. Elokuvan lopputekstien aikana nähdään keskusteluja näyttelijöiden ja heidän äitiensä kanssa.

Kirjoittanut: Joonatan, 26.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.pinterest.com
Bad Moms, 2016, Block Entertainment, STX Entertainment